Helsingissä pyöräilyn osuus matkoista on vain kuusi prosenttia, kuin esim. Kööpenhamissa luku on 55, Tukholmassakin 10. Jonne, joka toimii Helsingin polkupyöräilijät ry:n puheenjohtajana, haluaisi tehdä jotakin pyöräilykulttuurin edistämiseksi. Hän on lopen kyllästynyt kovalla tohinalla kuusi vuotta sitten avatun Pyöräilybaanan kuntoon. Opaskylttejäkin voisi parantaa, pyöräilykaistoja lisätä ja sujuvuutta parantaa. Jonne yhdessä Helsingin polkupyöräilijät ry:n kanssa päättää järjestää Keskustakirjastossa suunnittelutilaisuuden aiheesta ”Parempaa työmatkapyöräilyä keskustassa”. Vaikka on tammikuu, niin Keskustakirjaston iso auditorio on lähes täynnä kypäräpäisiä työmatkapyöräilijöitä. Hyppää kyytiin ja katso, miten Jonnen käy! Tuleeko Helsingistä parempi pyöräilykaupunki?

Tuotanto: Helsingin kaupunginkirjasto, 2012
Toteutus ja animointi: Christer Nuutinen / Napa Illustrations
Tarina: Kari Lämsä
Tuottaja: Pirjo Lipasti

Kirjastokaista

Keskustakirjaston pienoismalli konkretisoi lasten toiveita

Lasten työpajassa rakentamassa pienoismallissa kirjaston katolle oli rantautunut satuhahmojen kansoittama kirkkovene, presidenttiehdokkaat istuivat lasten tavattavissa kirjaston Suomi-pöydässä ja lentokone lennätti asiakkaita kerroksista toisin. Toisaalta villin mielikuvituksen takaa löytyi myös todellisuuspohjaa. Aivan kuin kokeneet arkkitehdit, lapset sijoittivat kirjaston ensimmäiseen kerrokseen kohtaamisen, tekemisen ja kerääntymisen tiloja, toiseen kerrokseen mediasisältöjä, aineistoja ja keskittymisen mahdollistavia oleskelupaikkoja, sekä ylimpään kerrokseen kaupunkitilan käsitettä laajentavia ”puutarhakyliä” ja ”yhteismaata”. Ja löytyihän sieltä saunakin – näkymällä Töölönlahden yli.

Työpaja itsessään oli hyvä esimerkki siitä, kuinka tuleva keskustakirjasto toimii lasten ja perheiden puolesta. Se edisti yhteisöllisyyttä, nuorten ja lasten osallisuutta. Kontakti kirjastoon kehitti itsetuntemusta, vuorovaikutusta ja erilaisuuden hyväksymistä. Se oli kanava omille ideoille ja kaupungin tuunaamiselle ”lapselliseen makuun”. Työpaja tuotti välitöntä iloa ja hyötyä lapsille, nuorille ja perheille sekä myös lastenkulttuuritempauksen tuottajille.

Svea-mamman lastenhuoneessa

Miten kirjasto sitten tulevaisuudessa pysyy lasten menossa mukana luokalta toiselle, ekoista kumppareista Reinoihin ja korkosaappaisiin?  Jos mitään voi päätellä ovelle parkittujen lastenrattaiden ja eteisessä nököttävien töppösten määrästä, Rum för Barn Kulturhusetissa Tukholmassa on onnistunut tässä. ”Svea-mamman lastenhuoneesta” löytyvät kaikki sirkuksen piirteet: uteliaisuus, hullunrohkeat kokeilut, akrobatia, yllätyksestä syntyvä nauru sekä tunne siitä, että jokin taianomainen on juuri kulkenut ohi ja koskettanut meitä. Eikä tässä kaikki, vaan Tukholmassa rakennusmestareina ovat saaneet leikkiä myös vähän vanhemmat lapset. He ovat laittaneet legoista ja muista unelmiensa rakennuspalikoista pystyyn Tiotrettonin eli maailman ensimmäisen 10-13-vuotiaille suunnatun kirjaston, jonka suosio on ollut taattu.

Puuha-Pete satutunnilla voi tutustua kauhakuormaajiin

Lapset ovat kirjastolle tärkeä kohderyhmä. Sen vuoksi uudentyyppisiin lapsille suunnattuihin palveluihin on myös maailmalla panostettu paljon – eikä kekseliäisyydessä ole säästelty. Esimerkiksi Australiassa järjestetään Puuha Pete-satutunteja, joiden aikana lapset saavat satujen lisäksi tutustua kauhakuormaajiin ja maansiirtokoneisiin. Tai Santa Cruzin kirjastossa Kaliforniassa voi kuunnella iltasatuja puhelimitse kirjaston palvelunumerosta. Tai Nebraskan Central City Public Libraryssa lapset voivat hyvittää myöhästymismaksut lukemalla kirjastossa määräajan. Puolen tunnin hiljainen lukuhetki vastaa dollaria.

Maahanmuuttajaperheiden avunantajana

Tanskassa järjestetään taas nk. hakeutuvia kirjastopalveluita perheille. Palvelu on kohdistettu erityisesti maahanmuuttajaperheille, jotka eivät välttämättä entuudestaan tunne kirjaston palveluja. Kirjastonhoitajat vierailevat vauvaikäisten lasten perheissä ja vievät lahjaksi kirjan. Vierailut jatkuvat koko leikki-iän ajan. Kirjastonhoitaja juttelee vanhempien kanssa kielen ja tarinoiden merkityksestä, kirjaston palveluista sekä rakentaa siltoja perhetulokkaan ja paikallisen kulttuurin välille.

Dolly Parton muurasi peruskiven Mielikuvituksen kirjastolle

Kantrilaulajakuningatar Dolly Parton käynnisti kotipaikkakunnallaan Tennesseessä kampanjan, jonka tavoitteena oli varmistaa, että jokaisen lapsen ulottuvilla olisi kirjoja – riippumatta perheen taloudellisesta tilanteesta. Jokaiselle alle viisivuotiaalle lähetettiin uusi lastenkirja kerran kuukaudessa. Näin syntyi naapurikuntienkin käyttöön ottama Mielikuvituksen kirjasto, johon Penguin-kustantamo tuli mukaan yhteistyökumppaniksi ja sponsoriksi.

Lue lisää:

• Tutkimusmatka, löytö ja arvoitus – tilaa lapsille ja nuorille
• Katso työpajan kaikki kuvat Facebookista!

Aloitusseminaari_ohjelma (.pdf 53KB)

Seminaarissa on esillä Töölönlahden alueen pienoismalli mittakaavassa 1:200 sekä aluetta esittelevä virtuaalimalli.

Seminaarissa kilpailijat voivat esittää tuomaristolle ja asiantuntijoille kilpailutehtävää koskevia kysymyksiä. Halukkaille järjestetään esittelykierros vieressä sijaitsevalle kilpailualueelle.

Seminaaria voi seurata suorana lähetyksenä 20.1. klo 9-12. Videokooste seminaarin esityksistä sekä siellä käydystä keskustelusta tullaan julkaisemaan tällä sivulla.

Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen nimesi kilpailun tuomaristoon kaupungin edustajina apulaiskaupunginjohtaja Tuula Haataisen, kirjastotoimenjohtaja Maija Berndtsonin, kaupunkisuunnitteluviraston virastopäällikkö Tuomas Rajajärven sekä kiinteistöviraston hankepäällikkö Irmeli Grundströmin.

Lisäksi tuomaristoon kutsutaan opetus- ja kulttuuriministeriöstä ylijohtaja Riitta Kaivosoja, Sitran energiaohjelman johtava asiantuntija Jarek Kurnitski, Aalto-yliopiston vanhempi tutkija Tuuli Mattelmäki, Lapin yliopiston rehtori, mediatieteen professori Mauri Ylä-Kotola sekä Suomen Arkkitehtiliiton esittäminä jäseninä arkkitehdit Vesa Oiva ja Käpy Paavilainen.

Tuomaristo tulee kuulemaan myös ulkopuolisia asiantuntijoita. Kansainvälistä näkemystä antamaan nimetään julkisiin rakennuksiin perehtynyt arkkitehti ja kirjastoalan asiantuntija.

Arkkitehtuurikilpailu järjestetään avoimena, kaksivaiheisena kansainvälisenä suunnittelukilpailuna. Kilpailun kokonaiskustannukset ovat enintään 1,1 milj. euroa, jotka maksetaan kaupunginkirjaston ja kiinteistöviraston arkkitehtuurikilpailuun kohdennetuista määrärahoista.

Tuomaristo valitsee kilpailun toiseen vaiheeseen 6-8 parasta ehdotusta, joille kullekin maksetaan 25 000 euron palkkio. Lisäksi kilpailun voittajatyö palkitaan 50 000 eurolla, toiseksi tullut 37 500 eurolla ja kolmas 25 000 eurolla.

Kilpailun tavoitteena on löytää korkeatasoinen ja kestävä suunnitteluratkaisu, joka sopii kaupunkikuvallisesti Töölönlahden korttelikokonaisuuteen. Rakennuksen on tarjottava toiminnallisesti laadukkaat, teknisesti ja tilallisesti joustavat puitteet muuntuvalle kirjastotoimelle. Lisäksi rakennuksen on oltava ekotehokas sekä teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoinen.

Keskustakirjastoa suunnitellaan Töölönlahden tontille 2014 Makasiinipuiston ja Töölönlahdenkadun väliselle alueelle. Perustelluista syistä kilpailutyöt voivat hieman poiketa asemakaavan tontin rajasta kuitenkin niin, ettei asemakaavaa tarvitse muuttaa. Keskeisten suunnitteluperiaatteiden, kaupunkikuvallisten tavoitteiden ja puistoalueen luonteen on säilyttävä. Myös rakennusta sivuavien jalankulku- ja pyöräily-yhteyksien on pysyttävä sujuvina.

Arkkitehtuurikilpailun valmistelee Helsingin kiinteistövirasto yhdessä kaupunginkirjaston ja kaupunkisuunnitteluviraston kanssa. Kaupunkisuunnittelulautakunta päätti kilpailun asemakaavallisista ja kaupunkikuvallisista suunnitteluperiaatteista kokouksessaan 18.10.2011.

Kuva: Kaupunkisuunnitteluvirasto

Arkkitehtuurikilpailu on tarkoitus käynnistää vielä tänä syksynä. Keskustakirjastoa suunnitellaan Töölönlahden tontille 2014 eli Makasiinipuiston ja Töölönlahdenkadun väliselle alueelle.

Kilpailun yhteyteen suunnitellaan kaikille avointa nimikilpailua, jolla keskustakirjastolle haetaan kirjastotoiminnan muuttuvaa luonnetta kuvaavaa nimeä.

Arkkitehtuurikilpailu pohjautuu apulaiskaupunginjohtaja Tuula Haataisen johtaman työryhmän valmistelemaan hankesuunnitelmaluonnokseen. Työryhmä jatkaa hankkeen ohjaustyöryhmänä. Kilpailun järjestämisestä vastaa kiinteistövirasto yhdessä kaupunginkirjaston ja kaupunkisuunnitteluviraston kanssa.

Arkkitehtuurikilpailun tulosten perusteella nykyistä hankesuunnitelmaa täydennetään, ja lopullinen suunnitelma viedään kaupunginvaltuuston päätettäväksi.

Aikataulun mukaan kirjaston rakentaminen voi alkaa vuonna 2015, ja sen odotetaan valmistuvan Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhliin 2017.

Hankesuunnitelman mukaan keskustakirjastolla tulee olemaan käytössään noin 10 000 neliötä. Rakennuksen kustannusarvio on 69,9 milj. euroa. Uuden keskustakirjaston vuotuisen kävijämäärän ennustetaan olevan 1,5 miljoonaa, jolloin päivittäisiä kirjaston käyttäjiä olisi noin 5 000.

Arkkitehtuurikilpailulla haetaan uudenlaista tiedon, taitojen ja tarinoiden kohtauspaikkaa. Varsinaisen kirjastotoiminnan lisäksi rakennuksessa olisi tiloja tapahtumille, kaupunkilaisten omille projekteille ja osallistumiselle. Tulevaisuuden kirjasto on kaikille avoin paikka, josta haetaan paitsi tietoa ja lukuelämyksiä, myös mahdollisuuksia oppia ja hyödyntää uusia teknologisia sovelluksia tiedon tuottamiseen.

Hankesuunnitelmassa on nostettu esiin esimerkkejä keskustakirjastolle kaivatuista uudenlaisista toimitiloista. Näitä ovat muun muassa eri oppimistapoja tukevat oppimisympäristöt, tapahtuma- ja kansalaistori, uuden teknologian testihuoneet sekä kaupunkilaisten oma avokonttori eli luova toimistotila itsenäiseen työskentelyyn. Tiloihin toivotaan myös hiljaisuutta tarjoavia oppimis- ja mietiskelyalueita, tilaa lapsiperheille sekä kahvilaa, ravintolaa ja pienehköjä liiketiloja.

Keskustakirjaston arkkitehtuurikilpailu on osa Helsingin World Design Capital vuotta.

Sadat unelmoijat osallistuivat tulevaisuuden kirjaston suunnitteluun – kiitos raikkaista ideoistanne! Tavoitteena on, että yhdessä avaamme keskustakirjaston ovet vuonna 2017. Voit edelleenkin kirjata unelmasi puun lehtenä matkaan kohti Töölönlahtea ja tulevaisuuden kirjastoa. Joko olet käynyt selaamassa toiveita ja ripustanut oman unelmasi kahisemaan puun latvan korkeuksiin? Tehdään tästä sellainen tulevaisuuden kirjaston tarina, jolla on onnellinen loppu!

Avoimiin tiloihin ja luonteviin kohtaamisiin

Monia unelmia yhdisti toive siitä, että kirjastossa olisi elämää, väriä, luontevia kohtauspaikkoja ja tilaa yhdessä tekemiseen. Tiloihin halutaan avoimuutta, muunneltavuutta ja selkeyttä. Toisaalta pidettiin tärkeänä hiljaisten ja keskittymiseen kannustavien tilojen säilyttämistä. Arjen kiireen keskelle toivottiin suvantopaikkoja ja leppoistamisen tekniikoita.

Unelmien kirjurit toivottavat eri aikakaudet tervetulleeksi kirjastoon. Rakennuksesta voisi löytyä vaikka Wanha Lainasto, joka on kuin historian kirja, ja samalla ala-aulan voisi vallata räppi-työpaja. Kirjaston perinteen pitkät jäljet voisivat törmätä digiajan studio- ja editointitilaan, jossa asiakkaiden olisi mahdollista tuottaa omaa mediajälkeään.

Tekemisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksia

Myös palveluita pitäisi olla enemmän. Tulevaisuuden kirjastolta asiakkaat toivoivat mahdollisuutta yhteisöllisyyteen, vaikuttamiseen ja aktiiviseen toimintaan. Kirjasto voisi tukea kansalaisdemokratian toteutumista tarjoamalla laajemmin kohtaamisen, toiminnan ja vaikuttamisen kanavia ja välineitä. Esimerkiksi toivotaan mahdollisuutta käsitellä ääntä ja kuvaa monipuolisella tavalla, tuottaa ja editoida videoita, muuntaa vanhoja tallenteita digitaaliseksi, saada opastusta ja neuvontaa, lainata videokameran ja editointiläppärin videotuotantoa ja kuvankäsittelyä varten, järjestää oma tapahtuma tai näyttely etc.

Unelmoijat olivat selvästi ylpeitä omista harrastuksistaan ja aikaansaannoksistaan. He halusivat myös oman tekemisen näkyvän kirjastomiljöössä. Tilaukseen laitettiin siis erilaisia gallerioita, näyttelytiloja, teattereita ja tiloja tuunaamiseen! Ja onhan se totta, että maailmassa tarvitaan oman käden ja ajatuksen pituista mittakaavaa.

Kutkuttavaa aikaa kirjastossa

Mitään ”show stopperia” eivät unelmoijat kirjastosta tekisi, mutta silti kirjastomiljöötä lähestyttiin unelmissa paitsi toiminnallisesta myös visuaalisesta näkökulmasta. Toivottiin ”pesämäisiä nurkkauksia ja tuoleja”, sillä ihmisen paijausvaje on vakio. Haluttiin värejä ja eloisuutta, sillä niin sateiset ja pimeät päivät tuntuvat siedettävämmiltä. Ja suuria, luonnonvalon kerääviä ikkunoita, joiden alla on helppo pysyä hereillä.

Unelmoijat haluaisivat viettää kirjastossa aikaa, ei vain pistäytyä siellä – vertauskuvallisesti sanottuna keskustakirjastosta halutaan ”ruokalan” sijaan ”ravintola”.  Mallina voisi olla vaikka se, että päivällä kirjastossa tehdään töitä ja opiskellaan, illalla harrastetaan, tuunataan ja kokoonnutaan tapahtumiin.

Monissa viesteissä unelmoijat haaveilivat siitä, että kirjaston arvomaailmaan kuuluvat elementit kuten yhteisöllisyys, kestävä kehitys, hyvinvointi, luovuus ja oppimisen näkyväksi tekeminen olisivat konkreettisesti esillä tulevan rakennuksen tiloissa. Myös luontoyhteys oli ehdotuksissa mukana ja uudesta kirjastosta haluttiin entistä ekompi.

Teksti: Virve Miettinen
Pääkuva: Meiju Niskali
Muut valokuvat: Martti Vattulainen

Kirjasto rakennetaan kahden komean talon väliin: art deco –tyylisuuntaa edustavan Baskerville House –toimistorakennuksen ja jo aikaisemmin mainitun The REP -teatterin. Kirjastossa tulee olemaan kymmenen kerrosta, joista tosin yksi on katutason alapuolella ja yksi taas on ympyrän muotoinen pieni kattohuone. Rakennuksessa on avara sisäänkäynti ja välikerroksessa aula, joka on samalla yhdyskäytävä kirjaston ja teatterin välillä. Alemman tason kerroksessa on sisäterasseja. Lisäksi on neljä julkista kirjastokerrosta ja kaksi puutarhaterassia ulkotiloissa.

Kaksi kerrosta rakennuksesta vie niin sanottu ”kultainen lipas” (golden box). Se on suojattu arkistovarasto, jossa säilytetään Birminghamin kansainvälisesti merkittävää kokoelmaa asiakirjoja, valokuvia ja harvinaisia vanhoja kirjoja. Viimeisintä tekniikkaa edustava näyttelytila avataan yleisölle, mikä mahdollistaa ensimmäistä kertaa kenelle tahansa pääsyn tutustumaan näihin kokoelmiin. Kultaisen lippaan huoneet päällystetään kullanvärisillä alumiinipaneeleilla, joiden värisävy vaihtelee kauniisti sään ja auringonvalon mukaan. Arkistovarasto ympäröidään hyvin tehokkailla eristeillä, jotka suojelevat arvokasta kokoelmaa.

Kaiken huipuksi, kattokerroksen pyöreään huoneeseen tulee Shakespearen muistohuone! Muistohuone oli alun perin osa Birminghamin viktoriaanista kirjastoa. Ylimmässä kerroksessa on myös kattotasanteella näköalaparveke, josta vierailijat voivat ihailla alapuolella aukeavaa kaupunkia. The Library of Birmingham vieressä olevan aukion, Centary Squaren, katoton amfiteatteri taas tarjoaa esiintymistilan musiikille, draamalle, runojen lukemiselle, satutuokioille ja muille tapahtumille. Amfiteatteri antaa uuden, eläväisen ulottuvuuden Centary Squarelle. Tämä rento ajanviettopaikka rakennetaan ympäristöystävällisesti ja lapsiperheet huomioiden.

The Library of Birminghamin rakentaminen tulee maksamaan 188,8 miljoonaa puntaa eli noin 215,6 miljoonaa euroa. Juhlava hetki koitti, kun ensimmäinen kirjaston julkisivun isoista metallikoristeista nostettiin ylös tänä kesänä 10. elokuuta. Kirjaston lasiset ulkoseinät peitetään kokonaan siroilla metallisilla filigraanikuvioilla, joissa ohuita metallilankoja kiinnitetään pyöreään kehykseen kuin pitsiä. Ohikulkijat voivat tulevien kuukausien ajan ihailla kun kuviot nostetaan ulkoseinille yksi kerrallaan.

Kahta eri kokoa olevat, päällekkäiset alumiiniympyrät levittäytyvät kirjaston ensimmäisestä kerroksesta viimeiseen, kahdeksanteen kerrokseen asti. Vain Shakespearen muistohuone jää ilman ulkoseinien alumiiniympyröitä, ja tietysti maanalainen kerros. Jokainen näyttävä koriste muodostuu halkaisijaltaan 5,4 metrisestä mustasta renkaasta, johon liittyy halkaisijaltaan 1,8 metriä oleva hopeinen rengas. Kirjaston ulkomuodon design tuo mieleen kaasukellot, tunnelit, kanaalit ja maasillat, jotka kaikki ovat olleet historian aikana polttoainetta Birminghamin teollisuuden kasvulle.

Perustamiskumppani, arkkitehti Francine Houben on sanonut runollisesti: “Kirjaston ulkoseinän metallikehikkojen ympyräkuviot ovat kunnianosoitus kaupungin teollisuuden perinteelle, erityisesti metallityön ammattitaidolle. Minulle ympyrät symboloivat eheyttä. Ne sopivat yhteen rakennuksen metallifriisin kanssa. Kuvaannollisesti metalliympyrät ja friisi yhdistävät rakennuksen erilaiset tarkoitukset kuin yhdeksi eleeksi, joka ilmaisee avoimuutta.”

Birmingham on Englannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan toiseksi suurin kaupunki. Se sijaitsee Länsi-Midlandsin metropolikreivikunnassa Englannin keskiosassa. Kaupungissa on asukkaita yli miljoona ja esikaupungit mukaan luettuina yli kaksi ja puoli miljoonaa. Kaupungin yksi kuuluisista nähtävyyksistä ovat kanavat, joita on enemmän kuin Venetsiassa. Nykyään kaupunki tunnetaan monikulttuurisuudestaan, sillä asukkaista vajaalla kolmanneksella on siirtolaistausta. Uuteen kirjastoon sopien kaupungin motto on ”forward”, jonka voi suomentaa esimerkiksi sanoiksi ”eteenpäin”, ”edistää”, ”rohkea” ja ”innokas”.

Library of Birminghamin verkkosivut (lisää tietoa saa rullaamalla sivua alaspäin)

Voit jo käydä kävelemässä kirjastossa, sillä se on rakennettu virtuaalisesti Second Lifeen. Katso videoesittely virtuaalisesta kirjastosta.

Teksti: Elisa Helenius

Alhóndiga oli alunperin vuonna 1909 käyttöön vihitty viinivarasto, jonka suunnitteli baskilainen arkkitehti Ricardo Bastida. Kuitenkin 1970-luvulla rakennettiin uusi viinivarasto ja Alhóndiga jäi pois käytöstä. Useita projekteja ehdotettiin, kuten modernintaiteen museota, mutta kaikki suunnitelmat hylättiin. Lopulta vuonna 1994 viinivarasto päätettiin peruskorjata ja tehdä siitä urheilu- ja kulttuurikeskus. Vuonna 1999 Baskimaan hallitus julisti Alhóndigan suojeltavaksi eli kulttuurisesti mielenkiintoiseksi julkiseksi rakennukseksi. Rakennuksen tiiliseinäinen ulkopuoli onkin jätetty entiselleen edustamaan tyylisuunnaltaan 1900-luvun alun modernistista arkkitehtuuria.

Mediateka-mediakirjastossa on kolme kerrosta. Ensimmäisessä kerroksessa ovat muun muassa sanoma- ja aikakauslehdet. Kerroksesta löytyy myös avoin työhuone, kioski ja lastenhoitohuone. Henkilökunta on paikalla vastatakseen asiakkaiden kysymyksiin. Tämä kerros on tehty sisustukseltaan houkuttelemaan erityisesti nuorempia asiakkaita. 

Isoimman osan ensimmäisestä kerroksesta vie lastenosasto nimeltä Txikiland, jossa vanhemmat voivat auttaa lapsiaan löytämään lukemisen ja oppimisen ilot. Txikilandista löytyy eri-ikäisille suunnattujen kirjojen ja musiikin lisäksi esimerkiksi materiaalia vauvoille, lasten elokuvateatteri ja lukemista opetteleville houkuttelevaa designiä ja helppolukuisia kirjoja. Txikilandissa on myös vanhemmille osasto, josta he voivat lainata teoksia lastenpsykologiasta ja -kasvatuksesta.

Toinen kerros on omistettu ennen kaikkea elokuville, tieteelle, teknologialle ja itseopiskelulle. Asiakkaat voivat surffata netissä, pelata tietokonepelejä, kuunnella musiikkia, viihtyä sarjakuvasopessa (jossa on erityisesti otettu huomioon naispuoliset sarjakuvatekijät) ja hankkia informaatiota ennen kaikkea urheilusta, ravitsemuksesta ja hyvinvoinnista. Tietoa saa myös ensimmäistä kertaa omaan asuntoon muuttamisesta ja työllistymisestä. Kirjastossa onkin ajateltu erityisesti koululaisia ja nuoria aikuisia, joille tarjotaan informaatiota avuksi heidän suuriin elämänmuutoksiinsa. Nuoria myös neuvotaan tiedon etsimisessä ja viestintäteknologian käyttämisessä.

Kolmas kerros on ihanteellinen paikka heittäytyä lukemaan novelleja, esseitä ja romaaneja – useilla eri kielillä. Osastolla voi myös kasvattaa tietämystään toisista maista ja kulttuureista ja tutustua eri aikakausiin, kuten myös esimerkiksi matkustamiseen, ruuanlaittoon ja puutarhanhoitoon. Kirjojen parissa voi rauhassa nautiskella Mediatekassa, jossa ajan tuhlaaminen on oikeastaan ajan voittamista… Kesällä kirjoja ja lehtiä voi lukea myös Mediatekan pihaterassilla.

Mediatekassa on joka kerroksessa asiakkaille tietokoneita. Viihtyisissä työkopeissa taas voi itsekseen opiskella tietotekniikkaa ja vieraita kieliä. Syrjemmällä on tiloja musiikin kuuntelemiseen ja audiovisuaalisen materiaalin katsomiseen. Sohvilla varustetuissa yksittäisissä tiloissa voi katsella televisioita, joissa näkyy kanavia ympäri maailmaa. Lisäksi on huoneita, joita voi käyttää itsenäiseen opiskeluun tai etätyöskentelyyn. Mediateka järjestää yleisölle erilaisia kirjallisuus- ja viihdetapahtumia, joita voi katsoa myös Alhóndigan Nettoki-verkkopalvelussa.

Mediatekassa on yli 250 istumapaikkaa lukemista tai opiskelua varten. Kirjasto on pitkään auki joka päivä. Kesäisin aukioloaika on arkipäivisin kello 10.00–22.00 ja viikonloppuisin kello 11.00–21.00.

Alhóndiga Bilbaon pinta-ala: 43 000 m²
Mediatekan pinta-ala: 4 000 m²

Alhóndiga Bilbaon kotisivut
Mediatekan kotisivut

Teksti: Elisa Helenius
Helsingin kaupunginkirjaston verkkokirjastoyksikkö

Luukkonen sanoo, että tarinankertojan ammatti on Suomessa aika tuntematon, mutta tunnettu englanninkielisissä maissa ja Ruotsissa sekä Suomessakin suomenruotsalaisten keskuudessa. Hän itse on aina rakastanut maagisia aloitussanoja ”olipa kerran”. Nyt hän saa aloittaa työpäivänsä noilla sanoilla.

Tarinat ylittävät kielimuurit

Tarinankertoja jos kuka on tulevan Keskustakirjaston symboli, koska Keskustakirjasto tulee nimenomaan olemaan tarinoiden tyyssija. Tarinat välittävät meille tietoa elämästä. Keskustakirjasto on luovan Suomen näyteikkuna, joka tulee synnyttämään menestystarinoita myös tuleville sukupolville. Keskustakirjastossa jos missä on tilaa tarinankertojien esityksille.

Kuinka tulla tarinankertojaksi? Markus on opiskellut puhe- ja draamataidetta Snellman-korkeakoulussa. Valmistumisensa jälkeen Luukkonen kiersi vuodet 2008 ja 2009 yksin maailmalla keräämässä ylös suomalaisille tuntemattomia kansantarinoita. Kahden vuoden matka alkoi Pietarista ja päätepiste oli Uluru, aboriginaalien pyhä paikka Australiassa. Matkalta tarttui reppuun uusia tarinoita, kokemuksia ja ystäviä. Luukkonen piti reissultaan Tarinoiden maailma –blogia.
”Kirjoitin matkan aikana myös itse tarinoita luonnon ja ihmisten innoittamana.”

Suurin ongelma matkan aikana oli kielimuuri, sillä kaikkialla ei puhuttu englantia eikä Luukkonen puhu esimerkiksi venäjää. Häntä tosin pyydettiin kertomaan tarinoita, vaikka yleisö ei ymmärtänyt kieltä. Luukkosen hämmästykseksi kuuntelijat olivat silloinkin haltioissaan.
”Kai itse tarinankertomistilanteessa on jo jotain vaikuttavaa.”
Markus Luukkosen mukaan mikä tahansa taide voi viedä kokijansa matkalle kauas vieraisiin maihin tai sitten oman mielen sisälle, näkemään itsensä uudesta näkökulmasta.

Tarinateltta matkaa ympäri Suomea

Markus pitää työpajoja ja hän järjestää esityksiä, joissa kertoo tarinoita yksin tai muiden kanssa. Esityspaikkoina ovat olleet muun muassa teatterit, kirjastot, päiväkodit, vanhusten palvelukodit, galleriat, kauppakeskukset, kahvilat ja puistot, ja jopa raitiovaunu! Hänet tilataan usein esiintymään juhliin, kuten syntymäpäiville, häihin ja pikkujouluihin. ”Tarinoiden kuuntelemisen ajatellaan olevan vain lapsia varten. Olen esiintynyt myös lapsille, mutta teen tarinoita enemmän aikuisille tai koko perheelle.”

Nyt kesällä Markuksella on aikomuksena kiertää trubaduurin ja kuvataiteilijan kanssa autolla ympäri Suomea taidetapahtumissa. He matkaavat puolentoista kuukauden ajan ja ajavat Norjan rajalle asti. Heillä on mukanaan iso teltta, jossa esitykset ja työpajat pidetään. Tavallisesti Luukkonen työskentelee Helsingissä myös pari kolme kertaa viikossa hoitoalalla.

Satu joka täyttää kuin seitsemän ruokalajin ateria

”Pidän eniten improvisoiduista tarinoista, joissa lähdetään kertomaan satua jonkin oman elämän tapahtuman pohjalta. Ei riitä, että kertoja lukee tekstin yleisölle, vaan kuulijalle täytyy välittää kuvia. Itse käytän kertoessani paljon kehoani. Toiset esiintyjät ovat hillitympiä.”

Markus Luukkonen muistaa vaikuttavan kokemuksen kun hän oli Ruotsissa tarinankerrontakurssilla, jossa ohjaaja kertoi kurssilaisille puolen tunnin pituisen tarinan.
”Oloni oli tarinan kuulemisen jälkeen ravittu kuin seitsemän lajin aterian syötyäni!”¨

Kyseinen kurssi Ruotsissa vuonna 2004 oli rajapyykki Luukkosen elämässä. Draaman opiskelija ei kokenut opiskelevansa näyttelijäksi vaan nimenomaan tarinankertojaksi. Hän oivalsi samalla, että hänen ei tarvitse osata satuja ulkoa sanasta sanaan, vaan hän voi kertoa ne vapaasti sydämestään.

Luukkonen käyttää tarinoidensa lähtökohtana mielellään moderneja kertomuksia tai esimerkiksi venäläisiä klassikkonovelleja. Hän katsoo myös paljon elokuvia ja animaatioita ja lukee romaaneja. Luukkosen mukaan tarinankerronta yhdistyy nykymaailmassa usein esimerkiksi tietokonepeleihin.

Eheyttävät sanat

Markus uskoo, että tarinankerronnalla on paljon annettavaa.
”Liian usein asiat annetaan ihmisille valmiiksi pureskeltuina ja lopullisina visuaalisina kuvina. Tarinan kuunteleminen pysäyttää paikoilleen ja rauhoittaa. Kertomukset herättelevät kuulijan mielikuvitusta. Satujen kuunteleminen ja kertominen eheyttävät ihmistä.”

Markuksen mukaan sille on syynsä, että ihmiset ovat kautta aikojen kertoneet toisilleen tarinoita.
”Tarinat antavat hetken pysähdyksen arjesta ja voivat viedä kuulijan kauas matkalle. Samalla voi alitajuisesti käsitellä arjen ongelmia tai isompia elämänkysymyksiä”, Markus pohti ja hymyilee.
Hän vaikuttaa ihmiseltä, joka elää unelmaansa.

Markus Luukkosen tarinasuosikit − lainaa kirjat Helmet-kirjastoista!  

1. eri maiden kansansadut (”Niissä on voimaa!”)
2.  Michael Ende: Momo (”Klassikko.”)
3. Oscar Wilde: Onnellinen prinssi ja muita kertomuksia (”Syvyyksiä.”)
4. Wendy Cope: Vakavia asioita -runokirja (”Hymyilen kultakaloille.”)
5. Jenny Erpenbeck: Vanhan lapsen tarina(”Luen romaanin tänään.”)+ ekstrana listalla: meri ja metsä (”Niistä saa rauhaa.”)

Satusivellin lastenkulttuuriviikko ja valtakunnallinen sadunkerrontakilpailu

Markus Luukkonen esiintyy Runokuussa Tarina-klubilla ravintola Dubrovnikissa (Eerikinkatu 11) tiistaina 30.8. klo 19-20.30, vapaa pääsy.

Teksti: Elisa Helenius
Muotokuva Luukkosesta: Anna Uschanov
Matkakuvat: Markus Luukkonen