Sähköä taloon!

Jos Oodissa olisi vain kirjoja, sähköjen vetäminen rakennukseen olisi vielä yksinkertaista. Mutta kansalaisten olohuone tarjoaa kävijöilleen erikoistiloja elokuvateatterista studioihin, mikä lisää sähkösuunnittelun ja -asennusten vaativuutta.

– Oman haasteensa tuovat lisäksi tilojen vaihtelevat muodot: jokaisessa tilassa on edettävä omalla tavallaan. Asiat saattavat näyttää yksinkertaisilta suunnitelmassa mutta olla paljon vaativampia käytännössä, kertovat sähköasentajien kärkimiehenä työskentelevä Janne Valtonen (vasemmalla) ja projektipäällikkö Seppo Kautto (oikealla) ARE:sta.

Käytännön töitä vaikeuttaa myös se, että useimmista Oodin tiloista puuttuu tekniikan peittävä alakatto. Asennukset jäävät näkyviin, joten ne on tehtävä poikkeuksellisen siististi. Sähkömies Ari Davidila asensi joulukuussa toisen kerroksen kattoon mustia sähköhyllyjä.

Erityisen haasteellisia sähkötöitten kannalta ovat elokuvateatteri ja studiot. Niiden äänieritys vaatii epätavallisia ratkaisuja sähkökaapelien läpiviemiseltä.

– Kaapeleita ei voida asentaa nipussa, vaan ne on vietävä rakenteiden läpi yksittäin, ikään kuin ”sormet harallaan”, sekä äänieristettävä massalla yksittäin. Lisäksi meidän tulee noudattaa akustikon tarkkoja ohjeita, Seppo Kautto kertoo.

Äänierityksen vuoksi elokuvateatteriin ja studiotiloihin (kuvassa) on tulossa kelluva lattia. Betonikorokkeisiin on asennettu punaisena näkyvää Sylomer-äänenvaimennusmattoa. Sen tehtävänä on erottaa päälle tuleva pintalattia runkorakenteesta ja vaimentaa studion äänten kuulumista muihin tiloihin ja naapuritilojen äänten kantautumista studioon.

Erikoistiloihin lukeutuu myös living lab esitystekniikoineen.

– Poikkeuksellisia sähkösyöttöjä tarvitaan niin projektoreille kuin huoneen lasiseinille, jotka voidaan tummentaa tai avata valon avulla sähköisesti, Janne Valtonen selvittää ja kertoo talon sähkötöitten olevan vielä alkuvaiheessa.

– Vaikka kellarin osalta valmiusaste on jo 60-70 prosenttia, esimerkiksi kakkoskerroksen vaatimista töistä valmiina on 10 prosenttia. Alamme vasta päästä vauhtiin.

Kirjasto nielee kymmeniä kilometrejä sähkökaapelia. Osa siitä saadaan piiloon asennuslattian alle. Omilla jaloillaan seisova asennuslattia asennetaan betonilattian päälle, ja tekniikka jää niiden väliseen tilaan. Näin piuhoihin on helppo päästä käsiksi vielä rakennuksen valmistuttua.

Kolmoskerroksen alakatosta pienoismalli

Muista kerroksista poiketen Oodin ylimpään kerrokseen tehdään alakatto. Rakennelmasta tulee niin uniikki, että siitä tehdään aluksi pienoismalli.

Tietokonekuva näyttää katon epätavallisen, aaltoilevan muodon ja kattoikkunoiden paikat. Noin kuuden metrin pituisen pienoismallin tekeminen alkaa loppiaisen jälkeen, ja se hyväksytetään arkkitehtitoimistolla ennen lopullisen katon valmistusta.

Kolmannesta kerroksesta on tulossa upea valon ja kirjojen valtakunta. Vihreät palikat kuvastavat kirjahyllyjä. Valoa tulvii niin seinänkorkuisista julkisivulaseista kuin kattoikkunoista. Julkisivulasien kittaustyö on päätetty tehdä sääsuojan alla. Suoja asennetaan ennen joulua, ja työ alkaa pohjoispäädystä. Vasemmalla näkyy suuren teräksisen kierreportaan paikka. Portaat ovat tulossa työmaalle alkuvuodesta.

Kellarin WC on sukupuoleton

Kun talossa on elokuvateatteri, ravintola sekä kokoontumis- ja työskentelytiloja, siellä tarvitaan myös riittävästi wc-tiloja. Tarpeet on suunnittelussa otettu huomioon.

Vessoja rakennetaan joka kerrokseen, mutta pääasiallinen yleisö-WC on kellarissa. Sen tiloja ei ole jaoteltu sukupuolen mukaan, vaan kyseessä on niin sanottu unisex-WC. Kellariin pääsee sekä hissillä että betonisia kierreportaita pitkin. Portaikon muodostama spiraali on melkeinpä oma taideteoksensa.

Koppeja on kellarissa runsaat 20, joten kovin pitkiä jonoja ei pitäisi syntyä. Lavuaarit ja istuimet asennetaan vasta lattiavalun jälkeen. Se tehtiin joulukuun puolivälissä. Tilassa on lattialämmitys, joka pitää kosteuden aisoissa.

Julkisivu siistiytyy

Rakennuksen länsisivulla alkoi joulukuussa julkisivuelementtien asennus.

Ennen asennuksen alkamista muutamia elementtien kiinnikkeitä vielä muokattiin hitsaamalla. Teräsrakenteisiin on tehty kannakkeet elementtejä varten, joten palojen nostaminen paikoilleen sujuu nopeasti.

Elementtipala kerrallaan nousee kiinnikkeisiinsä tällaisen kehikon avulla. Palojen pintaan tulee myöhemmin puukoolaus, jotta ilma kiertää lopullisen puuverhouksen takana.

Julkisivu peittyy samaan tapaan kuin kuvassa näkyvä pohjoispääty. Lopullisen puuverhouksen alle jäävät, 280 millimetrin vahvuiset valmispalat sisältävät lämpöeristyksen ja höyrysulun.

Uutta työnjohtopolvea

Työnjohtajat ovat kaivattua väkeä eri työmailla, ja Oodiinkin on saatu uusi työnjohtoharjoittelija, rakennustekniikan tuotannonjohtamista Hämeen ammattikorkeakoulussa opiskeleva Jarno Silén.

– Olen ollut kiinnostunut rakentamisesta ja käsillä tekemisestä lapsesta asti, isän ja enon jalanjäljissä. Oodi on mielenkiintoinen kohde. Tulen varmasti oppimaan paljon, Jarmo tuumasi ensimmäisenä työpäivänään.

 

 

Teksti ja kuvat: Liisa Joensuu/Tmi Magic Words

 

Jännittävää taidetta Oodiin!

Taidetta Oodiin -juttusarjan osa 1


Kirjasto Oodi on toki jo itsessään taideteos, mutta parhaillaan käynnissä on mielenkiintoinen projekti: Oodiin tulevan taiteen suunnittelu.

Kyseessä on prosenttitaide eli julkisiin tiloihin hankittava taide, jonka kustannukset maksetaan yhdellä prosentilla rakennuskuluista. Prosenttiperiaate on siis päätös käyttää osa kunkin hankkeen määrärahasta juuri taiteeseen. Periaatetta ovat käyttäneet muun muassa Helsinki, Vantaa, Oulu ja Salo.

Yksi prosentti on yleinen suositus, joka vaihtelee kohteen mukaan. Oodin tapauksessa summaksi on rajattu 100.000 euroa. Lisäksi kirjastoon on suunnitteilla muillakin rahoitustavoilla hankittuja teoksia.

Oodin prosenttitaiteilijoiksi on valittu Jani Ruscica ja Otto Karvonen. Tapaamme heidät tämän juttusarjan toisessa osassa. Miehet ovat parhaillaan suunnittelemassa teoksiaan, joiden alkuidea kuulostaa hyvin mielenkiintoiselta.

Puhutaan kuitenkin ensin siitä, millä tavoin tekijät valitaan, millaista taidetta Oodiin on toivottu ja mitä muita viime aikojen teoksia julkisista tiloista löytyy.

Poikkeuksellisen vapaata taidetta

Julkisen taiteen päällikkö Taru Tappola ja julkisen taiteen amanuenssi Jari Björklöv Helsingin taidemuseolta (HAM) valaisevat prosenttitaiteen valintaprosessia.

– Kirjasto on upea instituutio, ja halusimme löytää Oodiin tämän hetken parhaat taiteilijat. Kirjaston taholta toivottiin, että mukana olisi nuoria ja kiinnostavia taiteilijoita ja että mahdollisuuden saisivat myös epätavallisemmat ratkaisut, kuten tapahtuva taide, kertoo Tappola.

Päätöksen teki työryhmä, johon kuului sekä kaupungin taidemuseon että kirjaston edustajia, Oodin arkkitehdit mukaan luettuina. HAMin ehdotuksista valikoitiin sopivimmat ehdokkaat.

Taru Tappola, Jari Björklöv ja Pekka Kauhasen veistos

– Me amanuenssit seuraamme taidekenttää ahkerasti. Oodin tapauksessa pöytä on harvinaisen tyhjä taiteilijoille. Kaikki tahot ovat ihailtavan avoimia taiteen eri muodoille. Se myös asettaa haasteita, sillä vaihtoehtoisempi taideteos on vaikeampi toteutettava verrattuna vaikkapa perinteiseen pronssipatsaaseen, pohtii Björklöv.

Hän muistuttaa, että on otettava huomioon teoksen tekniikka ja ylläpito. Esimerkiksi videomuoto vaatii toisenlaista sitoutumista, johon sidotaan myös resursseja.

– Rohkeat valinnat sovitellaan tarkkaan. Kysymys on, voisiko tällaisella taideteoksella olla oma elinkaarensa? Tarvitseeko taiteen olla ikuista?

– Oodi on meille poikkeuksellinen kohde, joten toiveemme ovat korkealla tasolla. Helsingin kaupungilla on onneksi hieno ja innokas asenne prosenttitaidetta kohtaan. Se ei ole kaikkialla itsestään selvää.

Yllättävä lopputulos?

Jari Björklövin oma suosikki uudesta prosenttitaiteesta on Maunula-taloon valmistettu Sukupuut-teos, jonka toteutti IC-98 eli taiteilijakaksikko Visa Suonpää ja Patrik Söderlund. Prosenttitaiteen tavallisimpia kohteita ovat päiväkodit, koulut ja sairaalat sekä uudet kaupunkialueet kuten Jätkäsaari, Kalasatama ja Keski-Pasila, joihin on tulossa taidetta suurella budjetilla.

Nelikymppiset Jani Ruscica ja Otto Karvonen ovat kumpikin opiskelleet myös ulkomailla, Ruscica Lontoossa, Karvonen Amsterdamissa. Sisilialais-suomalaisen mediataiteilija Ruscican tuleva Oodin taideteos on audiovisuaalinen, Karvosen teos sijoittuu osaksi arkkitehtuuria. Karvosen käsialaa on esimerkiksi Kampin metroaseman Roots of the City -teos.

Otto Karvosen teos Kaupungin juuret, © HAM / Maija Toivanen

– Rakennus on vielä kesken, aikataulu elää ja taiteilijoiden oma tekeminenkin voi kehittyä uusiin suuntiin, joten lopputulosta ei kannata spekuloida liikaa etukäteen.

– Jotakin yllättävää ja jännittävää sieltä on varmasti tulossa!

 

Teksti: Siru Valleala
Kuvat: Siru Valleala ja HAM / Maija Toivanen

Julkisivulasit ylös harvinaislaatuisella imukuppinostimella

Oodin ylimmän kerroksen julkisivulasit alkoivat marraskuussa nousta paikoilleen imukuppinostimella, joka oli valmistettu varta vasten kirjaston työmaata varten. Se imaisi painavan monikerroslasin toisensa jälkeen napakasti tassuihinsa ja nosti talon pohjoispäätyyn, josta asennustyö alkoi.

Lasien valmistaja ja asentaja, virolainen Windoor AS, tilasi nostimen Italiasta mittatilaustyönä, jotta henkilöauton verran painavat lasit saataisiin paikoilleen vakaasti ja turvallisesti. Kun ilmassa kelluu 1000–1500 kiloa painava, liukaspintainen ja herkästi rikkoutuva tuote, pieneenkään liukumiseen ei ole varaa. Kuva: Mansoor Ardam.

– Etenemme kaikkien lasien asentamisessa järjestelmällisesti lohko lohkolta ja sivu sivulta. Asentaminen jatkuu pohjoispäädystä itäsivulle, jossa toisen kerroksen nauhaikkunat ovat jo pitkälti paikoillaan, kertoo YIT:n vastaava työnjohtaja Tero Seppänen (vasemmalla).

Nauhaikkunat ovat vielä tavanomaista rakentamista, mutta kolmannen kerroksen julkisivulasit ovat kokoluokaltaan ja kiinnitystavaltaan Tero Seppäsen ja työnjohtaja Mansoor Ardamin (oikealla) tähänastisen työuran suurimmat.

Lasiseinä on pohjoisessa lähes kahdeksan metriä korkea, ja korkeimmillaan länsi- ja itäjulkisivuilla: reilut yhdeksän metriä. Suuren pintalasin yläpuolelle asennetaan vielä räystäsrakenteet peittävä umpinainen lasi. Koko työvaihe kittauksineen kestää pitkälle kevääseen.

– Kittaus vaatii tarkat olosuhteet, sillä kitattavat pinnat eivät saa olla kosteita. Työtä voidaan tehdä joko sään salliessa tai sääsuojan alla. Mietimme parhaillaan vaihtoehtoja. Tulemme tekemään myös testejä ja varmistamaan saumojen laadun lähettämällä koepaloja massan valmistajalle, Seppänen ja Ardam kertovat.

Asennuksen alkuvaiheessa yksittäisen lasin pitää paikallaan mekaaninen kiinnitysosa. Erikoisnostimen16 imukuppia kannattelevat lasia kunnes se saadaan kiinnitettyä. Seuraavassa vaiheessa raot tiivistetään vedenpitäviksi, ja nurkkiin tehdään rakenteelliset saumaukset. Kuva: Mansoor Ardam.

Pintalasit tuetaan lasipilareihin, jotka puolestaan on kiinnitetty teräksisiin kenkiin. Suomen sääolot on otettu pintalasin rakenteessa ja kuvioinnissa huomioon: monikerroslasi pitää talvella hyvin lämmintä, ja printtikuvio vähentää kesällä suoraa auringon paistetta.

Ikkunoitten yläosa on umpinainen ja valkoinen, mutta muuttuu alaspäin tultaessa pilkulliseksi ”lumisateeksi”. Kuvio harvenee vähitellen, ja lasin alaosa on kirkas ja läpinäkyvä. Työnjohtaja Mansoor Ardam osoittaa lumisadeprinttiä. Hän on tehnyt tietokoneella apuvälineen, jolla asennusta voidaan ohjata ja valvoa.

Myös kattoikkunat on saatu asennettua paikalleen kahdeksankulmaisiin syvennyksiinsä, ja vesikaton eristystyö on valmistunut. Kolmannen kerroksen eristelevyseinät muuttuvat vähitellen lasisiksi ja koko tila muuttaa huimasti ilmettään.

Asiakasystävällisiä ratkaisuja

 Pohjoispäädystä löytyy erikoinen ikkunaratkaisu myös maan tasalta. Kolmiomaisen ikkunan taakse valmistuu perhekirjastoon vievä tuulikaappi ja lastenvaunujen säilytystila. Lasten tarpeet on otettu suunnittelussa hienosti huomioon; perhekirjastoon tulee tila eväitten syömistä varten pienine keittiöineen.

Pohjoisesta sisäänkäynnistä pääsee helposti myös elokuvateatterin lämpiöön, kohtaamis- ja oleskelualueelle sekä kahvila-ravintolaan. Tuulikaapin vierestä ajetaan maanalaisiin tiloihin.

Talotekniikkatyöt etenevät kaiken aikaa eri lohkoilla, ja tiloja erottavia väliseinä nousee lisää. Tässä katsellaan sähkövetojen piirustuksia.

Parveke kävi läpi painekokeen

Kansalaisparvekkeelle tehtiin marraskuun lopulla painekoe, jonka tarkoituksena oli selvittää mahdolliset vuotokohdat ennen joulukuista betonilaatan valamista.

– Parvekkeen kaivot suljettiin, ja pinnalle johdettiin 200 milliä vettä eristämistä vaativien kohtien selville saamiseksi. Kaivojen ja putkien liitokset testattiin vielä omalla kokeellaan. Pinta voidaan valaa vasta, kun vesieritys on kunnossa. Betonilaatan päälle tehdään myöhemmin puurakenne, Tero Seppänen selvittää.

Rakennuksen länsilaidalla eristettiin marraskuun lopulla sokkelia ja tehtiin maanrakennustöitä. Talon seinustalle valetaan betonilaatta, joka jää lopullisen pintakiveyksen alle.

Neliöt ja kuutiot eivät pelota työnjohtajaa

Pääurakoitsija YIT on saanut vahvistusta joukkoihinsa. Rovaniemeltä kotoisin olevan, mutta jo viitisen vuotta etelässä viihtyneen Hannu Heikkisen vastuualueeseen kuuluu talotekniikka ja sen yhteensovitus. Kiinteistöalalla 35 vuotta toiminut sähkövoimatekniikan insinööri on ollut rakentamassa asuin- ja toimistotaloja, tuotantotiloja ja kaivoksen toimistorakennusta pohjoisessa, mutta Oodista on tulossa hänen työhistoriansa suurin työmaa.

– Hankkeen koko ei pelota, sillä kysymys on joukkuepelistä. Talotekniikan eri toimijoiden välisten rajapintojen sovittaminen yhteen voi olla haastavaa, mutta sitä helpottaa toimiminen yhteistyökykyisten ihmisten kanssa, kertoo Heikkinen, joka harrastaa hirvenmetsästystä ja toimii myös maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kouluttajana.

 

 

Teksti ja kuvat: Liisa Joensuu/Tmi Magic Words

Yhden naisen logistiikkakeskus aina askelen edellä

Materiaalivirtojen hallitseminen kapealla tontilla keskellä kaupunkia on yksi Oodin työmaan haasteista. Kun tavaraa tulee kymmeniä kuormia päivässä, toistuva kysymys kuuluu: mihin nämä pannaan? Vastauksen tietää työmaan tehonainen, logistiikasta vastaava työnjohtaja Heidi Järvensivu. Hän sovittaa ohjeensa työmaan tilanteeseen: missä tavara käytetään, miten pian sitä tarvitaan ja missä on säilytystilaa. Kuormat päätyvät tarkoituksenmukaisiin paikkoihin pihalle tai suoraan kerroksiin oikeille lohkoille.

– Minun on oltava aina askelen edellä rakentamista ja ajateltava logistiikkaa muutama päivä eteenpäin. Päässäni ovat samaan aikaan kuormat, rakentamisen aikataulu ja rakennuksen pohjapiirustus. Pyrin siihen, että tavara liikkuisi vain kerran eli päätyisi heti oikeaan paikkaan, Heidi kertoo 10 vuoden logistiikkakokemuksella.

Katolta otetussa kuvassa varastointialue näkyy lintuperspektiivistä. Taustalla Musiikkitalo ja Eduskuntatalo.

Koska rakennuksen itäpuolella kulkee katu, varastointiin voidaan käyttää vain länsipuolta. Säilytystilaa on napattu hieman Kansalaistoriltakin. Tontille saapui lokakuussa muun muassa iso kasa tiiliä huonetilojen muurauksia varten. Ne hohtavat valkoisina kuvan alaosassa keskellä. Tilaa tarvitaan lukuisille tuotteille, esimerkiksi puu- ja putkitavaralle, ilmanvaihto- ja sähköasennustuotteille sekä enenevästi julkisivun ikkunoille.

Heidi Järvensivu seisoo valkoisen harkkopinon ääressä kypärä päässsään ja tarkistaa kuormaa.

Heidi Järvensivu on kuljettajia vastassa eri porteilla. Kuormien tuojien lisäksi hän antaa ajo-ohjeita esimerkiksi betoniautojen, pumppuautojen ja erilaisten nostinajoneuvojen kuljettajille. Heidi on kasvanut työhönsä kokemuksen kautta ja on loistoesimerkki yrittäjyydestä ja ongelmanratkaisusta.

– Toimin vuosia sitten ajojärjestelijänä ja sen jälkeen rakennusmaalarina ja laatoittajana. Huomasin eri työmailla saman ongelman: tavarat odottivat väärissä paikoissa, tieto ei kulkenut eikä kukaan hoitanut logistiikkaa. Päätin perustaa alan yrityksen itse ja sain kaveriksi siihen toisen naisyrittäjän. Local Logistics tarjoaa logistiikka- ja työmaapalveluja, joihin kuuluvat myös jätehuollon organisointi ja työmaan järjestyksen valvonta. Oodissa yritys toimii pääurakoitsijan eli YIT:n alaisuudessa.

Kirjaston parveke muodostaa valtavan lipan sisäänkäynnin edustalle.

Oodin muoto on poikkeuksellinen paitsi rakentamisen myös logistiikan kannalta. Kansalaisparveke rajoittaa tavaran nostamista, ja pohjois- ja eteläpäädyn välillä on pitkä matka. Rakennuksen eteen ei ole mahdollista varastoida tarvikkeita, sillä se on pidettävä avoinna erilaisille ajoneuvoille ja nostimille. Kansalaisparveke odottaa tässä vaiheessa pinnan betonivalua. Sen takana näkyvä toisen kerroksen istuskelualue on saatu valettua umpeen, joten tilaa tukeneet telineet on voitu purkaa.

Suureen tavarahissiin ajetaan tavaraa suoraan sisään ajoneuvonostimella.

Rakennuksen eteläpäähän asennettiin lokakuussa tavarahissi, joka helpottaa tarvikkeitten viemistä kerroksiin. Hissi käy sitä tärkeämmäksi, mitä enemmän julkisivua suljetaan rakentamisen edetessä.

Vesikatto vaatii enää eristystä

Tavoitteena on näinä aikoina eristää talo ja saada lämpötila pysymään plussan puolella. Seininä toimivat monissa paikoissa polystyreenimuovista valmistetut EPS-eristelevyt. Ne kestävät hyvin kosteutta ja ovat erinomainen lämpöeriste.

Kolmas kerros avautuu kuvassa suurena tilana, jonka päällä on ulkokatto ja seininä styrokslevytys.

EPS-eristelevyt toimivat myös kolmannen kerroksen seininä, vaikka kerros saa lopulta lattiasta kattoon ulottuvat ikkunat. Kolmas kerros on pyhitetty kirjoille. Se näyttää tähänastista suljetummalta, sillä vesikaton elementit on saatu paikoilleen koko rakennuksen mitalta.

Katolta avautuu näymä Finlandia-talon suuntaan. Kaksi miestä työskentelee eristystöitten parissa.

Oodin vesikatossa on matala harja, jonka molemmin puolin katto nousee ja laskee aaltomaisesti. Kaarevat muodot syntyivät lähes metrin paksuisista valmiiksi muotoonleikatuista elementeistä. YIT:n työnjohtaja Mansoor Ardam valvoi lokakuun lopulla bitumikermieristeen asennustöitä.

Kaksi miestä työskentelee katolla. Toinen kuumentaa mustaa bitumikermikaistaletta varrella, jonka päästä tuleva kaasu saa aikaan pienen liekin haluttuun kohtaan.

Katon notkot ja harjanteet sekä useat kattoikkunat toivat haastetta kermin asentamiseen. Kermi saadaan tarttuvaksi lämmittämällä sitä kaasupolttimen liekillä.

Julkisivulasit aaltoilevat katon muodon mukaan

Katon aaltoileva muoto vaikuttaa myös kolmannen kerroksen ulkolasien mittoihin. Niiden korkeus vaihtelee katon nousujen ja laskujen mukaan. Kaikkein korkeimmat, yli yhdeksänmetriset, lasit asennetaan länsi- ja itäjulkisivuille. Ne koostetaan useasta elementistä.

Tietokonemallinnuskuvassa ovat esillä pelkästään kolmannen kerroksen ikkunalasit.

– Asennukset alkavat talon pohjoispäädystä. Olemme hankkineet nostoja varten erikoislaitteen ja teettäneet siihen Italiassa imukupit. Yksi pari metriä korkea ja leveä lasi painaa reilut 1000 kiloa. Asennus jatkuu pohjoisesta itäseinustalle, Mansoor Ardam kertoo.

Ikkunan paikka toistaiseksi vielä ilman lasia. Taustalla puistonäkymä ja Finlandia-talo.

Lasit asennetaan kuvan alaosassa näkyviin teräksisiin kenkiin. Virolainen Windoor AS huolehtii sekä lasien valmistuksesta että niihin tulostettavasta printtikuviosta. Uusi kirjasto ei voisi sijaita upeammassa ympäristössä: pohjoisessa ikkunasta avautuu näkymä Finlandia-taloon puistoineen.

Talon päädyssä on matala ikkunarivi toisessa kerroksessa.

Toinen kerros on ikkunoitten asennuksessa hieman edellä. Nauhaikkunat asennettiin pohjoisseinustalle jo lokakuussa. Seinien lämpöeristeitten asennus eteni ripeästi pohjoispäädystä itäseinustalle. Työ on siellä valmis ja etenee seuraavaksi etelään.

 

 

Teksti ja kuvat: Liisa Joensuu/Tmi Magic Words

Reshape 2017 – kirjastokonferenssissa katsottiin rohkeasti tulevaisuuteen

Kansainvälinen kirjastokonferenssi 21.-22. syyskuuta keskittyi tiloihin ja ihmisiin. Millainen kirjastotila on ideaalinen nyt, kun kirjaston ja ihmisen suhde on murroksessa?

Reshape-seminaarissa oli uusien kirjastojensa taipaleesta kertomassa muun muassa Tanskan, Hollannin, Ruotsin, Australian, Latvian, Ranskan, Belgian, Norjan, Venäjän, Viron ja Islannin kirjastoammattilaisia. Tietenkin mukana oli myös parhaillaan rakentuvan Oodin edustajia.

Syvällisenä punaisena lankana seminaarissa oli myötätunto ja kirjaston rooli myötäelämisen välittäjänä ja tuottajana. Professori Anne Birgitta Pessin puhe keskittyi myötätuntoon julkisessa tilassa. On tärkeää, millä tavoin ihminen on samassa tilassa toisten kanssa: millainen hänen aktiivinen roolinsa suhteessa toisiin ihmisiin on.

Luottamuksen ja positiivisuuden ilmapiiri saa aikaan innovaatioita, hyvinvointia, iloa, luovuutta ja kognitiivisten taitojen kehittymistä – kaikkea sitä, jota kirjastokin haluaa tarjota. Pessi muistuttaa, että myötätunto on tarttuvaa!

Anne Birgitta Pessi uskoo myötäelämisen taidon muokkaavan julkista tilaa.

Anne Birgitta Pessi uskoo myötäelämisen taidon muokkaavan julkista tilaa.

Yhteinen äänimaailma

Kaupunkilaiset ottavat kirjastot omikseen. Julkisena tilana kirjasto on eniten me-henkeä luova laitos ja rakennus – sen omistavat kaikki kävijät, yhdessä. Me-henki syntyy helposti myös kirjastojen välillä, maista ja kansallisuuksista riippumatta.

Niin ilot kuin ongelmatkin ovat universaaleja. Seminaarissa keskityttiin esimerkiksi uudistuvien kirjastojen haasteelliseen äänimaailmaan, kirjastotilojen muunneltavuuteen, robotiikkaan, uusiin henkilökuntajärjestelyihin, monikulttuurisuuteen ja virtuaaliteknologiaan.

Moni puhuja huomioi joustavien tilojen äänimaailmat. Meri Kytö Tampereen yliopistosta soitti nauhalta esimerkkejä kirjastojen äänistä ja puhui asiakkaiden odotuksista. Miltä kirjaston kuuluu kuulua? Kaikki mitä teemme, tuottaa ääntä. Ääni on kommunikaation väline – ja monella äänellä on tietty tehtävänsä.

Ennen kirjastot olivat monumentaalisia instituutioita, joissa suosituin sana oli hysssss. Nyt kuljetaan urbaanin kahvilamiljöön suuntaan, vaikka hiljaiset tilat ovat yhä monien toiveissa. Henkilökunnan kannattaa kuunnella kirjastonsa ääniä ja kävijöiden palautetta ja tehdä konkreettisia, usein aivan pieniäkin asioita miellyttävän äänitilan puolesta.

Teknologia apukäsinä

2010-luvun loppupuoli on kiihkeän kehityksen aikaa. Konferenssipäivinä kävijät saivat tutustua Oodiin virtuaalisten lasien tuottaman elämyksen kautta. Sakari Salli kertoi virtuaalisen mallinnuksen apukeinoista suunnittelun osana. VR-Oodin avulla myös ulkotila aukeaa ja näyttää tulevaisuuden Töölönlahden. Lue lisää aiheesta: Virtuaalinen Oodi.

Sakari Salli näyttää, kuinka virtuaaliteknologialla voi nähdä esimerkiksi ikkunoista saapuvan auringonvalon vaikutukset kirjastotilassa.

Sakari Salli näyttää, kuinka virtuaaliteknologialla voi nähdä esimerkiksi ikkunoista saapuvan auringonvalon vaikutukset kirjastotilassa.

Cristina Anderssonin kiehtova puheenvuoro robotiikasta avasi uusia näkökulmia. Robottien tulo osaksi palvelustruktuuria on kalleuden vuoksi ollut yllättävänkin hidasta. Andersson silti sanoo, että teknologia saapuu nopeammin kuin ymmärrämmekään.

Ihmisillä on huoli siitä, vievätkö robotit työmme. Anderssonin mukaan oppimaan kykenevät robotit työskentelevät ihmisten rinnalla ja oppivat meiltä. Ihmiset löytävät aina tehtävänsä. Robottien tehtävä on olla tehokkaita: ne omaksuvat valtavia tietomääriä, eivät pidä lomia, pärjäävät ilman kahvia, ovat aina terveitä eivätkä jurputa toisten selän takana.

Cristina Andersson esitteli maailman robottikokeiluja. Robottiteknologia saapuu kirjastoon Suomessakin lähitulevaisuudessa.

Cristina Andersson esitteli maailman robottikokeiluja. Robottiteknologia saapuu kirjastoon Suomessakin lähitulevaisuudessa.

Sara Jorgensen Herningin kirjastosta Tanskasta esitteli uuden digitaalisen kirjastomallin, jossa nettisivulla on oma kirjastoisäntä tai -emäntä ja jossa kirjat ovat esillä kuin Netflix-valikoimassa selattavana ja lainattavana.

Vertaiskannustusta

Konferenssin helmiä olivat eri maiden kirjastojen puheenvuorot. Oman Oodin kehitystä on hyödyllistä verrata muihin uusiin kirjastoihin.

Kööpenhaminan pääkirjaston Sanne Caftin puheenvuoro nostatti ajatuksia. ”Kööpenhaminan malli” on tiukka ja ronskiin karsimiseen pohjautuva. Henkilökunta yksinkertaistaa ja suunnittelee kaiken uudestaan, opettelee kieltäytymään turhista tehtävistä, omaksuu vauhdilla uusia rooleja ja vähentää yksilökohtaista palvelua. Kaikessa on jaksettava joustaa.

Monissa kirjastoissa, kuten Tanskan Aarhusin Dokk-1:ssa, ollaan huomattu, että kumppanit ja kävijät haastavat kirjaston kaiken aikaa. Ihmismassat ja rakennuksen muunneltavuus eivät ole helppoja hallittavia. Belgialaisen Ghentin kirjaston Krist Biebauw mainitsi saman kuin moni muu: kaupunkilaisten reitit rakennuksissa ovat yllättäneet suunnittelijat. Ne ovat usein vastoin odotuksia.

Loppujen lopuksi kaikkien uusienkin kirjastojen kohdalla kyse on yhä joukosta tarinoita. Nizar Keblawi Malmösta kertoi tarinatyöpajoista maahanmuuttajalasten kanssa, kaukaisin vieras Marian Morgan-Bindon Australian Gold Coastista taas suuren maan yhteisöllisyydestä.

Tarinat pysyvät osana kirjastoja, koska luomme uusia itse lisää. Islannin Akureyrin kirjastonjohtaja Hólmkell Hreinsson tiivisti koko konferenssin lauseeseen: ”Kirjastot muuttuvat, ihmissydän pysyy aina samana.” Haluamme olla yhdessä, osana tarinaa.

Katso koko konferenssin puheenvuorot: kirjastokaista.fi

Teksti: Siru Valleala
Pääkuva (Meri Kytö): Sampo Matikainen/Hanna Hopea

Oodissa on helppo hengittää

Uuden ajan kirjastoa rakennetaan uuden ajan rakennusvaatimusten mukaan. Oodi koostuu paitsi puusta, lasista ja teräksestä myös tiukkojen normien talotekniikasta, joka varmistaa miellyttävän vierailukokemuksen sisäilmaa myöten. Sisäilmalle on asetettu korkein mahdollinen puhtausluokkavaatimus, jonka ansiosta jo rakentajat työskentelevät terveessä sisäilmassa ja kirjaston käyttäjät saavat puhtaan ilman talon.

Tietokonemallinnuksessa ilmanvaihtoputket näkyvät paksuina ja valkoisina. Niiden asennuksista on tehty kaikkiaan noin 20 prosenttia. Muun talotekniikan runkoputkien asennus on edennyt vauhdikkaammin, sillä valmiina on jo 70 prosenttia kokonaisuudesta. LVI-suunnittelusta vastaa Ramboll ja urakoitsijana toimii Are.

Tony Lindholm istuu työpöytänsä ääressä ja näyttää tietokoneensa kuvaa.

– Tiukka puhtausluokkavaatimus P1 edellyttää, ettei ilmanvaihtojärjestelmään pääse rakennusvaiheessa epäpuhtauksia ja järjestelmä täyttää rakennuksen luovutuksessa korkeimmat sisäilmavaatimukset. Työskentelemme nyt näillä normeilla ja tuntuu, että kirjastossa voisi toimia vaikka sairaala, naurahtaa talotekniikasta vastaavan Aren projektinhoitaja Tony Lindholm. Hänen tietokoneensa ruudulla on näkyvissä ilmanvaihtoputkia, jotka on hiljattain asennettu toiseen kerrokseen.

Kellarissa on suuri teollisuusimuri, jonka imevä suutin on miehen päätä isompi.

Puhtausluokkavaatimuksen vuoksi kellarin tilat on alipaineistettu ja varustettu epäpuhdasta ilmaa imevillä laitteilla HEPA-suodattimineen (High Efficiency Particulate Air filter). YIT:n työnjohtaja Mansoor Ardam tarkastelee imurin suutinta.

Huoneen kokoinen ilmastointilaite täyttää konehuoneen.

Kaikissa koneissa on pölyä poistava tekniikka sekä ylipaine- ja alipainepuhaltimet. Toimintakokeissa koneet tullaan testaamaan geeliteippimenetelmällä, joka paljastaa geelin pintaan jääneet mahdolliset hiukkaset. Mansoor Ardam esittelee yhtä ilmanvaihtokoneista.

Maalarikin sisäilman asialla

Ennen kuin huoneelle voidaan antaa puhtausluokan P1-status, sen pinnat on pölysidottava. Se kuuluu maalarin tehtäviin. Maalarimestari Pasi Kalliokoski Lainisalo Rakennusmaalaus Oy:stä on työskennellyt Oodin parissa kesästä asti.

Pasi Kalliokoski seisoo valkoisen muuratun seinän edessä väriliitu kädessään, suunnitelmapaperi toisessa kädessä.

– P1-luokan takia kaikki huoneet ja kuilut pölynsidontakäsitellään. Se tehdään vesiohenteisella maalilla tai lakalla. Kaikki tuotteet ovat ympäristöluokaltaan parhaita mahdollisia, M1-luokiteltuja ja CE-merkittyjä, Pasi kertoo merkatessaan muuratun seinän tasoitettavaksi.

M1 tarkoittaa, että tuote on testattu puolueettomassa laboratoriossa eikä siitä kulkeudu kemiallisia päästöjä huoneilmaan. CE-merkintä kertoo EU:n direktiivivaatimusten täyttymisestä.

Suuren tilan katossa näkyy paljon putkia. Pasi Kalliokoski seisoo lattialla niiden alla ja maalaa kädet ylhäällä kattoa pitkän keppimäisen ruiskun avulla.

Pasin tehtäviin on viime aikoina kuulunut muun muassa toisen kerroksen katon maalaaminen ruiskulla mustaksi. Kattoon asennettu talotekniikka saa mustan maalin hieman myöhemmin. Putket häivytetään maalilla, sillä niiden peitoksi ei rakenneta alakattoa. Pasi työskentelee toistaiseksi yksin. Lisää maalareita on tulossa sitä mukaa kun väliseiniä saadaan pystyyn. Urakkaan kuuluvat koko kirjaston tasoitus- ja maalaustyöt.

Ensimmäiset julkisivuelementit paikoillaan

Oodi sai syyskuussa ensimmäiset julkisivuelementtinsä rakennuksen pohjoispäätyyn. Rekkakuljetukseen mahtui puolenkymmentä elementtiä kerrallaan.

Rakennuksen päätyyn pysäköidyn rekan kyydissä on suuria elementtejä. Niitä nostetaan nosturilla pois lavalta.

Tässä vaiheessa kyse on lopullisen puuverhouksen alle jäävistä, 280 millimetrin vahvuisista valmispaloista, jotka sisältävät lämpöeristyksen ja höyrysulun. Teräsrakenteisiin oli tehty kannakkeet elementtejä varten, joten palojen nostaminen paikoilleen sujui nopeasti. Kuva: Mansoor Ardam.

Seinäelementit on kiinnitetty pohjoispäätyyn.

Elementtien pintaan laitetaan myöhemmin puukoolaus lopullisen pintarakenteen kiinnittämistä varten. Koolaus varmistaa ilman kiertämisen puisen puuverhouksen takana ja toimii pohjan jäykisteenä. Julkisivuelementit toimittaa virolainen Timbeco Woodhouse Oü, joka vastaa myös vesikaton elementtien valmistuksesta.

Ilmakuva etelän suunnasta näyttää koko rakennuksen ja viereisen Töölönlahdenkadun.

Julkisivun lämpöeristäminen elementeillä jatkuu pohjoisesta itään eli Töölönlahdenkadun puolelle. Sen jälkeen on vuorossa eteläpääty, joka on toistaiseksi suojattu muoveilla. Pisimpään auki pidetään Kansalaistorin puoleista länsisivua, sillä sitä kautta rakennusmateriaalit viedään talon sisälle.

Aikataulutuksen ideana: etenee kuin juna

Uuden kirjaston mittavuus ja ainutlaatuisuus tekevät projektinhallinnasta vaativan. Jokaisen vaiheen on seurattava toistaan loogisesti ja sujuvasti, vaikka toisinaan vaaditaan ennenkokemattomiakin ratkaisuja.

Palaverihuoneen seinät on täytetty aikataulusuunnitelmalla, jonka pintaa täyttävät sadat värikkäät tarralaput.

Rakentamisen veturina toimii huolellinen työjärjestys, joka varmistaa, että pääurakoitsijan ja kymmenien aliurakoitsijoiden työt etenevät tarkoituksenmukaisesti.

– Hallitsemme aikataulua järjestelmällä, joka tunnetaan nimellä Location-based management system eli LBMS. Kunkin tilan työvaiheet tehdään peräperää, jolloin tila saadaan kerralla kuntoon, kertoo Mansoor Ardam. YIT:n slogan on painettu myös paitojen selkämykseen.

Tietokoneohjelman arkisena tukena toimivat värikkäät Posti-it-laput neuvotteluhuoneen seinillä. Ne tiivistävät etenemisen viikko viikolta.

Rakennuksen etualalla ulkona työvuoro on vaihtumassa, ja vastaan kävlee ryhmä miehiä työvarusteissaan.

LBMS-järjestelmä ideana on karsia turhat odotusajat. Kun esimerkiksi muurarit lopettavat tietyllä lohkolla osuutensa, maalarit tulevat nopeasti perässä. Kunkin alan työryhmät siirtyvät rakennuksella kohteesta toiseen ja kaikki ovat oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Näin monet työvaiheet ovat samanaikaisesti käynnissä, ja rakentaminen etenee kuin juna.

 

Teksti ja kuvat: Liisa Joensuu/Tmi Magic Words

Terveiset Oodin ydinjoukoista – esittelyssä Pirjo Lipasti

Töissä keskustakirjastossa
Sarjassa tavataan kirjasto Oodin parissa työskenteleviä ihmisiä

Johtava suunnittelija Pirjo Lipasti on kulkenut mukana Oodin tarinassa jo yli kahdeksan antoisaa vuotta.

– Olen yhä aivan innoissani, Pirjo Lipasti, kirjasto Oodin johtava suunnittelija, huokaa ihastuneena. Hän on vuodesta 2009 saakka elänyt päivittäin keskustakirjaston alkuhaaveita, konkreettista suunnittelua ja nyt näyttävää loppusuoraa. Kaupunginkirjastoissa pitkän uran tehnyt Lipasti on Oodin ydinhahmoja.

– Vuosina 2009-2012 olin ainoa täysipäiväisesti uuden kirjaston suunnittelusta vastannut työntekijä, vaikka mukana oli useita muitakin kirjastolaisia osana omaa työtään. Erityisesti entinen kirjastotoimen johtaja Maija Berndtson oli projektin tarmokas edistäjä, kertoo Lipasti ja muistelee tunnelmia alkuaikoina. Projektisuunnittelijaa vastassa oli heti ensimmäinen keskustakirjaston hankesuunnitelma, joten hommiin käytiin oikopäätä.

Keskustakirjastoidea kehittyi kulttuuriministeri Claes Anderssonin vuoden 1998 aloitteesta. Aluksi paikaksi ajateltiin Pikkuparlamentin tonttia nykyisen Töölönlahden sijaan.

– Olen ollut kirjastoissa töissä pitkään, mutta rakennussuunnittelu oli minulle aivan uutta. Insinöörikokouksissa en alkuun ymmärtänyt juuri mitään. Nyt suunnitteluryhmä kokoontuu työmaakokouksissa kerran kuussa, ja sisällöt ovat jo tutumpia, Lipasti nauraa.

Tällä hetkellä keskeinen työn vaihe on sisustussuunnittelu, joka valmistuu marraskuun loppuun mennessä. Sitten kilpailutetaan. Eräs askel on parhaillaan käynnissä oleva robotiikkakilpailu, jossa etsitään innovatiivisia tekoälyn keinoja lasten palveluihin, logistiikkaan, aineistosuositteluun ja tiedonhakuun.

Pirjo Lipasti vastaa keskustakirjaston tilojen kehittämisestä.

Pirjo Lipasti vastaa keskustakirjaston tilojen kehittämisestä.

– Työstämme lisäksi opastussuunnitelmaa, kuten tilojen nimeämistä. Varattavilla tiloilla tulee olla selkeät, toiminnallisuudesta kertovat nimet. On hurjaa ja jännittävää ajatella, kuinka vähän aikaa enää on joulukuun 2018 avajaisiin!

– Kirjastoprojektin vaiheen mukaan myös omat tehtäväni ovat vaihdelleet. Välillä on isoja virstanpylväitä, välillä ihmisläheistä ja pienempää etenemistä. Isoja ovat olleet muun muassa arkkitehtuurikilpailu ja tietenkin rahoituksen varmistuminen. Silloin ymmärsi, että kirjasto on oikeasti toteutumassa.

Kaupunkilaiset ovat kaiken aikaa saaneet kertoa kirjastounelmiaan. Lipasti on ollut aktiivisena toimijana asiakkaiden ja kumppanien parissa järjestämässä työpajoja ja muuta yhteisöllisyyttä.

Tradition ja tulevaisuuden asialla

Pirjo Lipasti on sekä tradition että uudistuvan tulevaisuuden kannattaja.

– Tradition täytyy uudistua, jotta se pysyy hengissä, hän toteaa. Kirjastolaki on toiminnan lähtökohta, mutta se, miten kirjasto toteutetaan, on osa yhteiskunnallisen tukemisen puolta.

– Tarvitaan neutraaleja paikkoja, joissa ihmiset voivat keskustella toisiaan kunnioittaen.

Lipasti on arvostuksella seurannut työmaan tapahtumia.

– Kirjaston työmaa on nyt komea, kun kattorakenteen veistoksellisuus näkyy niin hyvin. Sen jälkeen, kun tontilla tehtiin virallinen kaivinkoneen ensiraapaisu, on tapahtunut valtavasti ja valtavan tehokkaasti.

– Hienompaa työtehtävää en itselleni osaa kuvitella. Kirjaston suunnittelusta vastaavat ALA-arkkitehdit ovat puhuneet kauniisti suunnittelevansa kirjastoa lapsilleen. On upeaa olla mukana jossakin, jolla on kaupunkilaisille niin tärkeä merkitys, nyt ja kaukana tulevaisuudessa.

Kirjasto 10:n tiloissa työskentelevällä Lipastilla on yksi ydintoive.

– Kun Oodi on valmis ja astun sinne, haluan nähdä, että siellä on sankoin joukoin ihmisiä, tyytyväisiä ihmisiä.

Teksti: Siru Valleala
Kuvat: Teemu Lipasti

Massiivista palapeliä kattoelementeillä

Ensimmäiset vesikattoelementit ovat nousseet Oodin pohjoispäähän. Niiden kokoaminen on ollut kuin massiivisen palapelin suorakaiteitten ja kolmioiden yhdistämistä, mutta siirtäminen ja sovittelu ei ole hommaa keveimmästä päästä: elementit ovat 12 metriä pitkiä ja lähes metrin paksuisia. Leveydet vaihtelevat elementin mukaan, ja kaikki painavat tuhansia kiloja.

– Elementtejä on voitu tuoda rekalla työmaalle vain kaksi tai kolme kappaletta kerrallaan. Suurimmat palat painavat kahdeksan tonnia, kertoo YIT:n vastaava työnjohtaja Tero Seppänen.

Elo-syyskuun vaihteessa elementteihin asennettiin vaaleanpunaista kipsilevyä, joka toimii palosuojana ja jää myöhemmin asennettavan alakaton peittoon. Kolmannessa kerroksessa oli samanaikaisesti rakenteilla pohjoispään sisätilalle leimallinen arkkitehtoninen rakenne eli taustalla näkyvä parvi.

Nostimet_ja_kipsilevynleikkausta

Vesikattoelementit laskettiin valkoisten teräsrakenteitten valmiisiin kannakkeisiin ja ruuvattiin paikoilleen. Virolainen Timbeco Woodhouse Oü vastasi elementtien valmistuksesta ja on nyt aloittanut asennustyöt. Palojen muotoonsahaus tehtiin Loviisassa Timberpoint Oy:n tehtaalla.

Miehet_nostimissa

Elementit esivalmisteltiin yksityiskohtaisesti esimerkiksi kattoikkunoitten paikkoja myöten, jollainen näkyy kuvassa kahdeksankulmaisena syvennyksenä. Saumausvaiheessa elementtien pitkät sivut täytetään erikoisuretaanivaahdolla ja lyhyet mineraalivillalla. Samalla on tärkeää varmistaa, että sauman ylimpään osaan jää ilmatilaa, sillä puurakenteisen katon pitää myös tuulettua.

Parveke saa omat kaivot

Kansalaisparveke odottaa pintatöitten käynnistymistä eli betonivalujen ja vedeneristysten tekoa, joitten jälkeen päästään tekemään pintalaattoja ja puuverhoilua.

Julkisivulasien_tuet

Parvekkeen liukkauden torjumiseksi rakenteen sisällä on sähkölämmitettyjä linjakuivauskaivoja, jotka pysyvät auki myös pakkasessa, joten vesi poistuu parvekkeelta nopeasti.

Kirjaston kolmannessa kerroksessa valmistaudutaan myös julkisivulasien asentamiseen. Lasien tukirakenteitten teko on alkanut pohjoispäässä. YIT:n työnjohtaja Mansoor Ardam näyttää, mihin lattiasta kattoon ulottuvat lasit asennetaan: omiin tukiinsa Kansalaisparvekkeen taakse.

Melkoiseksi ponnistukseksi osoittautui viimeisen betonilattian valaminen kolmannen kerroksen eteläpäädyssä elokuun lopussa. Valua ei voi koskaan jättää kesken, ja tällä kertaa se kesti aamuviidestä iltakahdeksaan. Päätyyn upposi betonia yli 200 kuutiota.

Toisessa kerroksessa lattiavalut ovat ohi, mutta istuskelualueen portaittain nousevat ontelolaattakentät saavat vielä seurakseen paikalla valettavia askelmia. Aluetta imuroitiin välillä betonipölystä.

Seinäotsien_kiinnikkeita

Tässä kiinnitetään kannakkeita seinäotsia varten, sillä kakkoskerroksessa aloitellaan väliseinien tekoa. Kerroksessa valmistaudutaan myös alakattojen ja pintalattioiden asentamiseen.

Ankkurivaijerit kiristettiin viimeisen kerran

Runkotyöt ovat nyt niin pitkällä, että kirjastoa kannattelevien teräskaarien vetolaatoissa kulkevat ankkurivaijerit voitiin kiristää kolmannen ja viimeisen kerran.

Siltakaaret saavuttivat näin lopullisen kantovoimansa. Kuvassa näkyy teräskaarien pohjoinen päätykotelo teräslaattoineen.

Kiristäminen tehtiin hydraulitunkilla, jollaisia on Euroopassa vain kaksi. Toinen niistä saatiin kolmeksi päiväksi lainaksi Suomeen kiristyksen tehneen E.M.Pekkinen Oy:n käyttöön. Työvaiheen jälkeen vaijerit katkaistiin ja vaijerinippujen päät tulpattiin. Valokuva: Mansoor Ardam.

Työnjohtaja Mansoor Ardam halusi selvittää, paljonko vetolaatta liikkuu kiristämisen aikana. Hän sijoitti lattiaan sauman molemmin puolin kaksi teräslappua ja sai merkkiviivojen avulla huomata kiristetyn laatan siirtyneen sentin verran verrokista. Avoimiksi jätetyt liikuntasaumat ensimmäisen kerroksen lattiassa voidaan nyt valaa umpeen.

Elokuvateatteriin kelluva lattia

Lattiavalut ovat ajankohtaiset myös elokuvateatterissa ensimmäisessä kerroksessa.

Elokuvateatterin runkorakenteessa käytetään ääniteknisistä syistä hyväksi kelluvaa betonilaattaa. Keltaisena näkyvä Sylomer-äänenvaimennusmatto erottaa päälle tulevan pintalaatan runkorakenteesta. Näin teatterin äänet eivät johdu runkoon eivätkä kuulu sitä pitkin muualle taloon.

Sisämateriaalit hiipivät suunnittelupöydälle

Rungon ja lattiavalujen valmistuttua työmaalla voidaan alkaa vähitellen ajatella sisämateriaaleja. Työmaatoimistoon on vaivihkaa ilmestynyt erilaisia esitteitä ja näytteitä muun muassa lattiamateriaaleista.

Mansoor Ardam ja Tero Seppänen kertovat, ettei päätöksiä tai sopimuksia ole vielä tehty, mutta varhaisia keskusteluja on käyty eri toimittajien kanssa.

Sisämateriaalit tulevat herättämään paljon keskustelua, sillä vaihtoehtoja on viljalti niin materiaaleissa kuin väreissä. Käytännöllisyyden ja visuaalisten arvojen pitäisi lyödä kättä ja päätetyn linjan miellyttää suurta yleisöä.

Vielä on kesää jäljellä, ainakin YIT:n kypärään tehdystä kukka-amppelista päätellen. Kirjastoa rakentaa näinä aikoina kaikkiaan noin sata ihmistä. Kesätyöntekijät suoriutuivat harjoittelustaan niin kiitettävästi, että YIT pestasi heidät tuntityöntekijöiksi. Opiskelun ja työn yhdistyessä teoria ja käytäntö kohtaavat.

 

 

Teksti ja kuvat: Liisa Joensuu/Tmi Magic Words

Reipasta tahtia kaikissa kerroksissa

Oodin rakennustyöt ovat jatkuneet lomakaudellakin ripeässä tahdissa joka puolella taloa kellarista kattorakenteisiin. Asennukset, putkitukset, hitsaukset, valut ja tarkastukset etenevät talon uumenissa, mutta rakentamisessa on saavutettu myös ulospäin näkyvä suuri etappi: parvekkeen runko on valmistunnut. Kansalaisparveke työntyy esiin Oodin länsisivustalta ja avaa ainutlaatuiset näkymät Helsingin arvokkaimpaan ytimeen.

Kuvassa näkyy Eduskuntatalo ylhäältä kirjaston vielä keskeneräiseltä parvekkeelta.

Parvekkeen saumojen hitsaukset vietiin loppuun heinäkuun kahdella viimeisellä viikolla. Työtä teettää vielä moni asia, muun muassa teräslevyelementtien päälle tuleva pintarakenne. Valmistuttuaan parveke tarjoaa vertaansa vailla olevan panoramanäkymän, jossa kohoavat Kiasma, Eduskuntatalo, Musiikkitalo ja Finlandia-talo. Kansallismuseon torni siintää sekin horisontissa. Täällä kelpaa kävijän käyskennellä!

Maan tasalta nähtynä parvekkeen teräskannakkeet luovat kauniin graafisen muodostelman.

Alapuolelta katsottuna parveketta tukevat teräsrakenteet ovat miltei taidetta. Kannakkeet eivät kuitenkaan jää näkyviin vaan peittyvät puuverhouksen alle kuten talon muukin teräsrunko. Runko on nyt valmis, ja menossa ovat sen rakenteitten tarkastukset. Ristikkojen hitsaussaumoja käydään läpi ultraäänellä samaan tapaan kuin tehtiin taloa kannattelevien teräskaarien osalta. Rungon hyväksynnän jälkeen on julkisivuelementtien vuoro, ja työmaalla on jo varauduttu ensimmäisten elementtien asentamiseen.

Pohjoispää on eteläistä edellä

Pohjoisen lohkon ulkoseinille on vedetty sateelta suojaavat muovitukset, sillä ensimmäiset puuverhoukset asennetaan pohjoiseen. Sieltä alkavat myös sisätyöt.

Mansoor Ardam katsoo kameraan kypärä päässään ja keltainen huomioliivi yllään. Ollaan sisätilassa, jonka ulkoseininä tomivat tässä vaiheessa muovit.

– Valmiusaste on korkein pohjoispäässä, mutta töitä tehdään kaiken aikaa koko talon matkalta. Lattiatyöt ovat edenneet toivotulla tavalla joka ilmansuunnassa: ontelolaatat on asennettu ja yli puolet lattioista valettu. Muutaman lattiasauman jätimme tietoisesti auki kohdissa, joissa talon siltarakennetta vielä jännitetään, kertoo YIT:n työnjohtaja Mansoor Ardam.

Täysin uniikki kokonaisuus vaatii pääurakoitsijalta hyvää etukäteissuunnittelua, tarkkaa valvontaa ja tiukkaa aikataulujen hallintaa.

– Ainutlaatuisessa hankkeessa jokainen työvaihe on yksilöllinen ja vie aikaa. Meidän on vaadittava aikataulussa pysymistä kaikilta toimijoilta, sillä töitten eteneminen on joskus pienestä kiinni ja viivettä on vaikea kuroa umpeen. Oodissa ei onnistu systematisointi. Emme voi toimia kuin autotehtaalla: panna osia liukuhihnalle ja koota, Mansoor Ardam selvittää.

Seinällä on vieri vieressä kulkevia putkia, jotka jatkuvat kattoon. Taustalla mies seisoo henkilönostimen korissa katon rajassa ja hitsaa.

Rakennuksen talotekniikka lukuisine putkituksineen on kesän aikana tehnyt matkaa kellarista ylöspäin. Putket ovat nousseet toiseen kerrokseen, jossa hitsattiin heinäkuussa niiden kannakkeita kattoon. Kellarissa puolestaan menossa ovat ilmanvaihtokoneitten palosuojaukset.

Tietokoneella tehdyssä kuvassa kirjaston toinen kerros on täynnä putkia ja teknisiä ratkaisuja.

Talotekniikkaa on niin paljon, että sen tietokonemallinnus herättää herkästi mielikuvan suuremmastakin laitoksesta. Maallikko voisi erehtyä pitämään näkymää tehtaana tai laivana. Eri suunnittelijoiden yhdistelmämallista käy ilmi, miten tekniset järjestelmät, esimerkiksi ilmastointiputket, kulkevat tilojen välillä. Keskellä näkyvä suuri kolmio kuvastaa kerrosten välille jätettävää valoaukkoa. Sen ympärille asennetaan lasikaide, ja aukosta voi kurkistaa alempaan kerrokseen.

Tietokoneella tehdyssä kuvassa toinen kerros näkyy yläkantista eri huonetiloineen.

Toisessa kerroksessa rakennetaan ensimmäisiä sisäseinä. Kerrokseen on tulossa muun muassa studiotiloja, tietokoneluokka, vuokrattavia työhuoneita sekä toimisto- ja neuvottelutiloja.

Tietokonemallinnuksen kuva näyttää pienen neuvottelutilan, jonka seinät ovat lasiset.

Osa huoneista saa umpiseinät ja huolellisen äänieristyksen, osaan riittävät lasit. Näinä aikoina tehdään seinäotsia eli kuvassa lasin yläpuolella näkyviä rakenteita.

Massiiviset portaat valmistuksessa

Talon keskimaille asennetaan mittavat kaartuvat teräsportaat, jotka sitovat kolme kerrosta yhteen aulasta alkaen. Niistä tulee näyttävä elementti, joka auttaa suunnistamaan rakennuksessa.

Tietokonemallinnus esittelee portaittain nousevan istuskelualueen. Sen edessä on pyöreä aukko, ja huonetilassa näkyy teräspilareita.

Toisessa kerroksessa on laaja istuskelualue, joka kohoaa pienin askelmin ylöspäin. Teräsportaikko sijoittuu istuskelualueen tuntumaan pyöreän aukon kohdalle. Talon rungon ristikot ja pilarit jäävät osin näkyviin, mutta verhoiltuina.

Ulkona kolmannessa kerroksessa otetussa kuvassa on edessä teräsrakenteitten keskelle jäävä suuri aukko. Taustalla näkyvät Eduskuntatalo ja Musiikkitalo.

Rakenteisiin on jätetty valtaisa, kerrokset lävistävä aukko odottamaan 75 tonnia painavan porraskokonaisuuden valmistumista. Portaat valmistaa Normek Oy, jonka tuotantoa ovat myös taloa kannattelevat teräskaaret. Asentaminen ajoittunee joulukuulle.

Asenne ratkaisee rakentamisessakin

Työnjohtaja Mansoor Ardamilla on rakentamisesta ja sen etenemisestä oma filosofiansa. Hän lainaa afganistanilaista sanontaa, jonka mukaan pelissä pärjää se, jolla on taskussaan 40 ministerin aivot.

Mansoor Ardam seisoo kolmannessa kerroksessa ja nostaa suojalasejaan ylöspäin. Taustalla häämöttää Finlandia-talo.

– Kaikessa rakentamisessa osallisten on oltava viisaita edeltäkäsin ja sitouduttava parhaimpaansa. Jälkiviisaus ei auta ketään. Kaikkien osallisten pitää pystyä tekemään päätöksiä, eikä asioita saa pallotella. Rakentamisessa on aina tahoja, joita ei haittaa, jos jokin asia jää roikkumaan, mutta työmaa ei voi jäädä odottamaan. Pienikään asia ei saa jäädä levälleen, vaikka kyse olisi yhdestä mutterista. Tärkeintä on oikea asenne: don’t do your best – do whatever it takes!

 

Teksti ja valokuvat: Liisa Joensuu/Tmi Magic Words

 

Tietomallinnuskuvat:

Rakennetekniikka ja LVI-suunnittelu Ramboll, arkkitehtisuunnittelu ALA-arkkitehdit.

Kansalaisten olohuone odottaa vesikattoa

Oodin työmaalla ollaan juhannuksen jälkeen taitekohdassa, jossa sekä kattorakenteet että runkotyöt on saatu viittä vaille valmiiksi. Vielä kesäkuun puolella työmaalle saapuvat ensimmäiset vesikaton elementit.

– Rakennuksen teräsrunko valmistuu suunnitelmien mukaan heinäkuun puoliväliin mennessä, kertovat YIT:n työnjohtaja Mansoor Ardam (vasemmalla) ja vastaava työnjohtaja Tero Seppänen. Työmaatoimiston näytöllä heidän taustallaan on live-kameran kuva, josta näkyy lintuperspektiivistä koko Oodin työmaa.

Kansalaistorilla on työmaan edessä värikäs vaneriaita, jossa lukee teksti Oodi on oma olohuoneesi. Aidan takaa näkyy työmaa ja teräsrakenteet, jotka odottavat kattoa päälleen.

Kuten Kansalaistorille noussut viesti kertoo, Oodista on tulossa kävijöiden oma olohuone. Toistaiseksi olohuoneeseen sataa vettä sisälle, mutta kolmannen kerroksen valkoiset teräsrakenteet saavat vähitellen ylleen vesikaton ja sivuillensa julkisivulasit.

– Vesikatto tehdään puusta: se koostetaan kertapuuelementeistä, joissa on bitumihuopapinta. Elementit ovat lähes metrin paksuisia, sillä niissä on valmiina esimerkiksi lämpöeristykset. Katon pinnan hieman kaareva muoto syntyy heti asentamisen aikana, sillä elementteihin on tehty muotoleikkaukset valmiiksi jo tehtaalla, Mansoor Ardam mainitsee.

Mansoor Ardam ja Tero Seppänen pitävät välissään kapeata ja korkeata lasin mallikappaletta.

Kolmannen kerroksen julkisivu on kokonaan lasia. Mallilasin pala kuvastaa kolmannen kerroksen visuaalista ideaa: lasi on ylhäältä umpinaisen valkoinen, mutta saa vähitellen aukkopaikkoja kunnes muuttuu alaosastaan kirkkaaksi ja läpinäkyväksi…tai kuten Mansoor Ardam luovasti selittää, lasissa on ikään kuin ylhäällä tasainen lumipeite ja keskellä lumisadetta ennen kuin näkymä kirkastuu. Ehkä ajatus lumisateesta veti miehet vakaviksi keskellä kesää?

Mutta ensin katto pitää saada vakaaksi

Juhannuksen ympärillä Oodin työmaalla kuului melkoinen kilke. Uusi äänimaailma syntyi katon valkoisten teräsrakenteitten kiristämisestä.

Taivasta vasten kirjaston katolla näkyy valkoisten teräsrakenteitten yhtymäkohta ja sen edessä ylhäällä henkilönostimen korissa asentaja.

Kattopalkit jätettiin asennusvaiheessa hieman löysälle. Näin ne antoivat kokoamisvaiheessa tarpeen mukaan periksi. Liitokset kiristettiin jälkityönä pultti kerrallaan. Henkilönostimen koriin noussut asentaja käytti tehtävässä pulttikonetta, ja työstä kantautui ympäristöön iskevä ja kilisevä ääni.

Etualalla henkilönostimen korissa on katolle nostettava mies, taaempana suuri telaketjujen päällä seisova  nosturi.

Katto- ja parveketöitten vuoksi rakennuksen edusta on ollut viime aikoina täynnä sekä nostureita että henkilönostimia. Kaikkein suurin nosturi eli 300-tonninen, telaketjuilla kulkeva Havator-ristikkopuominosturi on pian työnsä tehnyt. Sini-keltainen Havator saapui työmaalle tammikuussa rakennusta kannattelevien teräskaarien asentamista varten, ja sitä on käytetty myös katon teräsosien nostamisessa. Havator puretaan heinäkuussa.

Taivasta vasten otetussa kuvassa mies seisoo henkilönostimen korissa ja ohjailee suurta harmaata teräspalkkia, joka roikkuu nosturin ketjuissa.

Kirjaston länsisivulle saadaan kaikkien kävijöitten käyttöön tarkoitettu parveke, joka antaa Kansalaistorille päin. Parveketta tukevia teräsristikoita asennettiin kesäkuussa talon keskellä. Palkit kulkivat keveästi nosturin ketjuissa, mutta miesvoimaa tarvittiin niiden ohjaamiseksi sopivaan kulmaan kiinnittämistä varten.

Etualalla on kahden eri henkilönostimen korit, toinen laskeutumassa alas, toinen menossa ylös. Niiden taustalla on hyvin tiheästi metallisia pystytorneja.

Teräskaarien alla on tällä hetkellä kokonainen viidakko tukitorneja, jotka kannattelevat niiden yläpuolella olevia valumuotteja. Muotit ja tukitornit voidaan poistaa, kun vaakatasoinen betoniholvi on valettu ja kuivunut kantavaksi. Betoniset paikallavaluholvit tukevat osaltaan teräskaaria.

Tasainen lattia on oikeasti kaareva

Suurin osa kirjaston lattioista syntyy ontelolaatoista ja niiden muodostamista kentistä. Ontelolaattoja on käytetty niin julkisessa kuin asuntorakentamisessa 1970-luvulta lähtien, ja ne ovat nopea tapa saada aikaan mittavia pintoja.

Lähikuvassa näkyy pitkiä betonisia laattoja, joissa kussakin on pitkittäissuunnassa  neljä ontoksi kaiverrettya tunnelia.

Nimensä mukaisesti ontelolaatta on ontto ja sisältää pitkittäisiä onteloita, jotka tekevät laatasta umpinaista laattaa huomattavasti kevyemmän – niin teräsbetonia kuin ovatkin. Onteloiden kautta voidaan vetää esimerkiksi sähköjohtoja. Laattojen alareunassa kulkee esijännitetty teräspunos, jonka avulla laattoihin saadaan vedettyä kantavuutta lisäävä jännitys.

– Jännitetyt vaijerit saavat laatan kaartumaan hieman. Vaikka ontelolaattakentät näyttävät tasaisilta, ne ovat tosiasiassa hieman kaarevia, Tero Seppänen selittää.

Koko rakennus näkyy yläkantista erilaisine rakenteineen.

Lähes kaikki kirjaston ontelolaatat on jo asennettu. Ylemmän kerroksen lattiana toimiva ontelolaattakenttä muodostaa samalla alemman kerroksen katon. Näinä aikoina meneillään ovat ontelolaattojen saumavalut, joitten avulla yksittäisistä pitkistä laatoista muodostuu yhtenäinen kenttä.

Kuvassa näkyvän tilan lattia on täynnä notkeaa sementtivelliä, jota mies kyykkien tasoittaa pitkällä poikittaisella apuvälineellä.

Talon pohjoisosassa ollaan jo pitemmällä eli lattian valussa. Tässä tasoitetaan ilmanvaihtokonehuoneen lattiaa betonivalun jälkeen. Ilmanvaihtokonehuoneita talossa on kellarin lisäksi täällä 1M-tasolla.

Kolme miestä neuvottelee työmaatoimistossa sähköpiirustusten äärellä.

Talotekniikan asentaminen kirjaston kellarissa on edennyt sujuvasti. Runkoputkien osalta työt ovat 90-prosenttisesti valmiit, ja ilmanvaihtokoneitten asennukset ovat hyvässä vauhdissa. Erilaiset putket alkavat pian nousta kuiluja pitkin kellarista ylempiin kerroksiin. AREn sähköasentaja Aarno Lehtinen (vasemmalla) piti työmaatoimistossa palaveria YIT:n työnjohtaja Janne Kurikan ja työmaainsinööri Ville Nevalan kanssa, sillä meneillään ovat sähköhyllyjen asennukset.

 

Teksti ja kuvat: Liisa Joensuu/Tmi Magic Words