Valitse kirjoja Oodiin

Oodiin tulevia kirjoja pääsee valitsemaan verkossa 1.6.2017 saakka. Valitse suosikkisi ja tutustu samalla Oodin kirjasuunnitelmiin. Oodista tulee sadantuhannen kirjan talo.

Millaisia kirjoja keskustakirjastossa pitäisi olla? Oodin kirjavalikoimaan voi vaikuttaa Osallistuva valinta -sivustolla 22.5.–1.6.2017.

Sivustolla on kirjavaihtoehtoja kertomakirjallisuuden ja runouden sekä elämäkertojen, muistelmien ja historian aloilta. Katso vaihtoehdot kategorioita selaamalla tai etsi teoksia kirjahaun kautta.

Verkkovalinta on avoin kaikille, joilla on Helmet-tunnukset. Kirjastokortin numerolla ja tunnustusluvulla kirjautuneena voi valita ja kommentoida kirjoja. Kirjautumattakin voi tutkia kirjavalikoimaa ja sitä, miten paljon ääniä eri kirjat ovat saaneet.

Kaupunkilaiset ovat osallistuneet aktiivisesti Oodin suunnitteluun, joten heidät haluttiin mukaan myös valitsemaan kirjoja. Jo aiemmin kirjastonkäyttäjät ovat saaneet valita englanninkielisiä kirjoja Helmet-kirjastoihin.

 

pasila_lapset_2255-2-2

Sadantuhannen kirjan talo

Oodi tunnetaan jo nyt puolitoista vuotta ennen avajaisiaan siitä, että siellä tulee olemaan monenlaisia palveluja äänitysstudiosta keittiöön. Pääosassa ovat kuitenkin kirjat: kirjasto on sanataiteen talo.

Oodiin tulee peräti satatuhatta kirjaa. Osa kirjavalikoimasta on jo varastossa odottamassa.

Mukana valikoimassa ovat kaikki tärkeimmät genret. Oodin kirjallisuuslajeja ovat esimerkiksi elämäkerrat, fantasia, scifi, jännitys ja viihde. Lastenkirjoja ja tietokirjoja tulee myös olemaan runsaasti.

–  Oodin painopisteitä ovat suomalainen kirjallisuus ja kulttuuri, sekä kaikenlainen tekeminen ja sen tukeminen, kertoo Keskustakirjaston johtaja Anna-Maria Soininvaara.  – Kirjavalikoimassa huomioidaan myös kymmenen Helmet-alueen eniten puhuttua kieltä.

Vaikuta kirjastojen valikoimiin

  • Kaikkiin Helmet-kirjastoihin voi tehdä jatkuvasti hankintaehdotuksia sekä painetuista että e-kirjoista. Tee hankintaehdotus

 

Teksti: Jenni Saarilahti
Kuvat: Helsingin kaupunginkirjasto

 

Hermot ja verisuonet syntyvät maan alla

Jos teräsrakenteet muodostavat Oodin luurangon, talotekniikka edustaa sen hermoja ja verisuonia. Nyt luodaan valmiuksia sille, että kirjastoon saadaan sähköä, lämpöä, vettä ja raitista ilmaa. Tekniset järjestelmät saavat alkunsa maan alla kirjaston kellarissa.

Ihan tavanomaista ei talotekniikan asentaminen ole, sillä asennuksissa otetaan huomioon talon rungon mahdollinen eläminen ja esimerkiksi elokuvateatterin ja äänitysstudioitten tarpeet. Kellarissa asennuskarttaa tutkivat Are Talotekniikka Oy:n projektinhoitaja Tony Lindholm (vasemmalla), putkimies Simo Järvelä (keskellä) ja putkitöitten projektinhoitaja Jani Lindvall.

Tony Lindholm ja Jani Lindvall istuvat tietokoneen näytön edessä. Näytöllä on putkistokuva.

Lindholmin ja Lindvallin mukaan rungon liikkumisen mahdollisuus tulee talotekniikan asentamisessa harvoin vastaan. Oodin työmaalla tämä johtuu taloa kannattelevasta sisäsillasta, joka vaatii rakenteisiin liikkumavaraa. Ratkaisuksi on löydetty putkiin asennettavat kompensaattorit, jotka pehmentävät liikehdintää. Lisäksi asennetaan lukuisia kiinto- ja ohjauspisteitä. Nämä kaikki vaimentavat putkia pitkin liikkuvaa ääntä ja ilmanvaihdon kohinaa.

– Tässä projektissa akustiikka on iso asia, vaatihan kirjaston toiminta jo lähtökohtaisesti vaimean äänimaailman. Erityishaaste ovat elokuvateatterin ja studiotilojen äänenvaimennusjärjestelmät. Elokuvateatteriin on tulossa sinne räätälöitävät äänenvaimennuskammiot. Niiden suunnitelmat luovutetaan akustikolle, joka laskee optimaaliset oktaavikaistat ja lopulliset desibelit, Tony Lindholm kertoo.

Putkitusta puhtaassa tilassa

Vaikka työn alla olevan kellarin voisi kuvitella olevan kylmä, hämärä ja pölyinen, Oodin kellari yllättää. Väliaikainen lämmitys on päällä, valot palavat ja tilat ovat siistit.

Suuressa, lähes tyhjässä huoneessa näkyy putkia katossa. Rakennusmies ajelee pienellä nosturilla keskellä huonetta.

– Kyseessä on vaativan P1-puhtausluokan työmaa eli ilmassa ei saa olla pölyä. Ilmanvaihtokoneet saapuvat muutaman viikon kuluttua. Niihin ei saa tulla irtolikaa jo asennusvaiheessa, Tony Lindholm selvittää.

Kellariin rakennetaan useita konehuoneita, joista suurimmat ovat jopa sadan neliön kokoisia. Kuvan konehuone on runkoputkien asentamisen osalta jo lähes valmis. Seiniin on jätetty läpivientiholkkeja tulevia putkituksia varten. Ennen pitkää koko tila täyttyy erilaisista laitteista.

Tietokoneella tehty putkistokuva, jossa laitteet täyttävät kokonaisen huoneen.

Konehuoneeseen tulee tekniikkaa esimerkiksi kaukolämpöä ja kaukokylmää varten sekä ilmanvaihdon lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmiä lämmön talteenottoineen. Keskellä näkyvä paksu putki on ilmanvaihtokanava.

Katonrajassa on useita putkia vierekkäin. Hitsaaja on noussut nosturin avulla niiden alapuolelle ja kurkottaa putkiin nosturin korissa seisten.

Väliseinien muuraukset ja runkoputkiasennukset jatkuvat eri puolilla kellaria. Runkoputket muodostavat kattoon kokonaisia kenttiä, sillä putkia voi olla jopa tusina vierekkäin. Putkistossa kulkee vettä tai glykolia sen mukaan, tarvitaanko nestettä lämmitykseen, jäähdytykseen, käyttövedeksi vai sulanapitoon. Hitsaaja työstää lämpöputken haaraa, josta lähtee kytkentä radiaattoreille eli lämmityspattereille.

Putkimies SImo Järvelä katselee hymyillen nosturin korista alaspäin.  Hänellä on kädessään akkuporakone.

Putkimies Simo Järvelä asensi rasvaviemärien kannakkeita kattoon tilassa, jonka yläpuolella on ravintolan keittiö. Suurteollisuuskeittiö vaatii haponkestävät viemärit, sillä muoviputket eivät kestäisi esimerkiksi kuumaa paistorasvaa.

Luuranko kasvaa maan päällä

YIT:n vastaava työnjohtaja Tero Seppänen kertoo Oodin rungon edenneen reipasta tahtia: teräsrakenteista on asennettu 65 prosenttia. Rungon pitäisi olla lähes valmis kesäkuun lopussa.

Tero Seppänen istuu työmaatoimistossa tietokoneen äärellä ja tekee laskelmia puhelimensa laskimella.

– Runko on vaativa. Meidän on mietittävä tarkkaan, missä järjestyksessä etenemme. Jos jokin työ estää rungon edistämisen, meidän on muutettava työjärjestystä ja etsittävä vaihtoehtoisia asennuspaikkoja pysyäksemme aikataulussa. Luuranko alkaa muuttua talon näköiseksi kesällä, kun pääsemme asentamaan vesikattoa sekä julkisivun puuelementtejä ja lasirakenteita.

Kuvassa on pätkä valtavaa teräskaarta ja sen ympärillä teräksisiä ristikkorakennelmia. Taustalla nousee betoninen hissikuilu, johon kiinnittyy vaakatasossa suuri betoninen laatta.

Taloa kannattelevien teräskaarien hitsaustyöt ovat valmiit, ja hitsisaumojen tarkastuksetkin on viety loppuun. Kaarien väliin on voitu jo asentaa teräsristikoita osana rungon valtavaa ristikkorakennelmaa. Kuvan kuilun yläosaan rakennettava betoninen paikallavalulaatta jännitetään antamaa teräskaarille sivuttaistukea.

Luurankomaisessa rakennuksessa näkyy kaksi lattiatasoa.

Talon pohjoispäässä on aloitettu ontelolaattojen eli eri kerrosten lattioitten ja kattojen asentaminen. Huhtikuussa työ oli käynnissä elokuvateatterin vieressä lämpiön kohdalla.

Rakennuksen julkisivun puolella ristikkorakennelmasta työntyy esiin kolme suurta teräskolmiota.

Rakennuksen pohjoispäähän on saatu myös parveketta tukevia ristikoita. Talon keskelle ristikoita ei ole vielä asennettu, sillä ne olisivat nosturin edessä vesikaton teräsrakenteiden asennustyössä.

Aaro koulutti isää vanhempainvapaalla

Työmaainsinööri Topias Rintala on juuri palannut viiden kuukauden ”koulutuksesta” eli vanhempainvapaalta, jossa runsaan vuoden ikäinen Aaro opetti hänelle muun muassa stressinhallintaa, organisointia ja monen asian tekemistä yhtaikaa.

Topias Rintala istuu huoneessaan tietokoneen edessä ja on kääntynyt katsomaan kohti kameraa. Taustalla tietokoneen näytöllä naureskelee pieni pojanvesseli valokuvassa.

– Pienen lapsen kanssa tulee joskus tiukempiakin paikkoja kuin työmaalla, varsinkin nyt kun poika on alkanut kävellä, tuore isä myöntää.

Rintala tuli mukaan kirjaston rakentamiseen seniorikeskuksen työmaalta Leppävaarasta. Hänen tehtävänään on valvoa aikataulua ja kustannuksia. Aaron antama koulutus tuli tässä välissä tarpeeseen, sillä liikkuvaan junaan hyppääminen vaatii nopeita reaktioita.

 

 

Teksti ja kuvat: Liisa Joensuu/Tmi Magic Words

Oodin toinen kerros on tekemisen keskus

Kirjasto Oodin toinen kerros tulee olemaan paikka, jonne voi saapua tekemään töitä, opiskelemaan omassa rauhassa, kokoontumaan tai puuhailemaan jotakin aivan muuta. Mutta mitä? Lue kakkoskerroksen kiinnostavista tiloista, joita hahmoteltiin huhtikuussa palvelumuotoilijoiden johdolla.

Oppimisen ja tekemisen kerros

Oodin toinen kerros on nimetty oppimisen ja tekemisen kerrokseksi, jossa kirjaston kävijöille on tarjolla suuri määrä aktiivisia tiloja. Toisen kerroksen luonne on vahvasti erilainen kuin aulakerroksen ja ylimmän kerroksen: näissä tilat ovat avaria ja yhtenäisiä, kun taas kakkoskerros on monenlaisen puuhailun kutsuva keskus.

Palvelumuotoilutoimisto Palmun Tiina Korvenoja, Saana Tikkanen, Tiina Toskovic ja Teemu Vaarakallio ovat suorittaneet palvelumuotoiluprojektin Oodin toisen kerroksen toiminnallisuuteen liittyen. Metodeina olivat haastattelut ja työpajat niin kirjaston asiakkaiden, ei-asiakkaiden kuin työntekijöidenkin parissa.

– Tuloksissa korostui se, että toisen kerroksen on tarkoitus olla hauska paikka, joka houkuttelee oppimaan uutta. Kun saatavilla on esimerkiksi kaupunkiverstas, studioita, pelitiloja ja keittiö, saapuu kirjastoon uudenlaisia käyttäjäryhmiä: eri alojen harrastelijoita, joilla on tarve kotioloja paremmille tiloille ja tekniikoille, palmulaiset kertovat.

VAIHTELEVAA TYÖtilaa JA LUKUKEITAITA

Toiseen kerrokseen on suunnitteilla olohuonemaisia myös taukotiloja. Yksi tärkeimmistä palveluista on erilaisten työskentely- ja opiskelumahdollisuuksien tarjoaminen. Luvassa on lukusali, varattavia huoneita, avotila ja mahdollisesti puoliyksityisiä ”bootheja”. Osa tiloista on hiljaisia, osa sopivia ryhmätyöhön ja kokouksiin. Osan voi varata etukäteen, osan napata lennosta.

– Ideana on, että päivän aikana asiakas voi vaihdella sijaintiaan omasta rauhasta avoimempaan paikkaan ja pöydän ääreltä nojatuoliin. Viihtyisyyteen panostetaan. Tulossa on myös rauhallinen tila, jossa voi vaikkapa taukojumpata, joogata tai ohjatusti rentoutua työskentelyn vastapainoksi.

Moni kaipaa kirjastossa lukittavia säilytysratkaisuja taukoajaksi. Yksi idea ovat lukittavat pulpetit. Lisäksi kirjastoon on tulossa lukittavia lokeroita.

iLOA verstaASTA ja studioISTA

Kirjasto 10:ssä sijaitseva Kaupunkiverstas on osoittanut suosionsa. Myös keskustakirjaston toiseen kerrokseen on tulossa verstasmainen toimintatila. Tilassa voi käyttää vaikkapa ompelukonetta, 3D-printteriä ja muita erikoislaitteita, joita joka kodista ei löydy.

Kaupunkiverstaan 3D-tuotoksia.

Kaupunkiverstaan 3D-tuotoksia.

Verstaan ohella tekemisen paikkoja ovat äänieristetyt musiikkistudiot, video- ja valokuvausstudiot ja pelistudiot. Niitä voi varata yksityiseen tai yhteiseen käyttöön ja niissä on vaativan harrastajatason laitteistoa. Studioissa voi esimerkiksi nauhoittaa rumpujensoittoa, editoida musiikkia, ottaa studiovalokuvia ja pelata konsolipelejä.

Kirjastoon keittiö!

Oodiin on tulossa myös keittiö. Kuka tahansa voi varata keittiötilaa vaikkapa ruoka-aiheista työpajaa tai omia kokkailukokeiluja varten. Haastatellut toivoivat keittiöön sellaisia ammattikoneita, joita kotona ei yleensä ole. Tilassa on selailtavina kansainvälisiä ruokajulkaisuja.

Kirjastokeittiössä puuhaavat isot ja pienet.

Kirjastokeittiössä puuhaavat isot ja pienet.

KUINKA löytää palvelut?

– Yksi toisen kerroksen kysymys on, kuinka kirjaston käyttäjä saa tietoa Oodin eri mahdollisuuksista ja löytää joko etsimänsä tai aivan uutta ja yllättävää, Palmun muotoilijat toteavat.

Opastukseen ja viestintään on siis kiinnitettävä tehokasta huomiota. Henkilökunnan vinkkauksella on suuri merkitys. Mielenkiintoisena ideana esitettiin viestintä lainauskuiteissa. Miltä tuntuisi saada palautuskuitissa menovinkki seuraavan viikon kirjastokaraokeen?

Teksti: Siru Valleala
Kuvat: Helsingin kaupunginkirjasto

Ultraäänellä teräksen sisuksiin

Samaan aikaan kun Oodin työmaalla kannatellaan nostureilla raskaita teräspilareita ja ontelolaattoja, siellä työskennellään myös kevyin, käsikäyttöisin välinein yksityiskohtien parissa. Erityistä huomiota ovat saaneet hitsisaumat. Suomen Testauspalvelu Oy aloitti maaliskuussa kirjastoa kannattelevien teräskaarien hitsisaumojen tarkastukset. Tehtävässä tarvittiin pientä ultraäänilaitetta, magneettijauhetta ja käteenkäyvää magnetointi-iestä.

– Aloitimme tarkastukset kaarien päädyistä etelässä ja pohjoisessa. Kun hitsisauma tarkastetaan, se on kokonaisuudessaan valmis. Varmistamme, ettei saumaan ole jäänyt hitsausvirheitä ja ettei siihen ole tullut jäähtymisen aikana halkeamia. Vaikka hitsauksia tehdään sääsuojateltoissa, etenkin sateella tai kostealla ilmalla saumaan voi kehittyä vetyä, mikä saattaa aiheuttaa viivästyneen halkeaman, toimitusjohtaja Tarmo Tuomela kertoi tarkastellessaan samalla ultraäänilaitteen näyttöä.

Sormikkaaseen verhottu käsi pitelee pientä metallipalikkaa teräspinnalla.

Testaaminen on tarkkaa työtä, sillä ultrattavana ovat parin, kolmen millin paksuiset hitsisaumat. Niitä on niin monta, että ne muodostavat kaaren kotelon paksuuden, 120 millimetriä.

– Ultraäänilaite lähettää äänen kulkemaan teräkseen valitussa kulmassa. Jos saumassa ei ole vikaa, ääni etenee teräksessä vaivatta. Virheet heijastavat äänen takaisin. Käsin hitsatuista saumoista pieniä takaisinheijastuksia tulee usein, ja silloin on määriteltävä, onko jälki hyväksyttävissä vai onko sauma avattava ja hitsattava uudelleen, Tarmo Tuomela selittää perusideaa.

Tarmo Tuomela on polvillaan teräspinnalla ja pitelee toisessa kädessään spraypulloa, toisessa kaksijalkaista kojetta, jonka jalat osuvat teräksen pintaan.

Ultrauksen lisäksi saumoille tehdään magneettijauhetarkastus. Tarmo Tuomela ruiskuttaa ensin teräskotelon hitsipintaan valkoista maalia kontrastiväriksi. Sen kuivuttua hän tarttuu spraypulloon ja päästää pintaan mustaa magneettijauhetta. Ideana on, että magneettijauhe kertyy mahdollisen vian päälle, kun jauheen ylle nostetaan kuvassa näkyvä plus- ja miinusnapainen ies.

Laaja kuva työmaasta. Sen keskellä kaartuvat kaksi suurta kaarta. Niihin on tasaisin välimatkoin rakennettu muoviset teltat.

Sääsuojateltat kertovat hitsaustöitten paikat teräskaarilla. Kummassakin kaaressa on seitsemän hitsauspaikkaa, eli saumantekopisteitä on yhteensä 14. Päätykoteloitten suojateltat eivät näy kuvassa. Kaarien kuorma lepää vielä tässä vaiheessa tukiristikoitten varassa.

Tarmo Tuomela istuu työmaatoimistossa ja katselee rakennuspiirustuksia.

Keskustakirjasto on Suomen Testauspalvelulle asennustyömaana keskisuuri. Yritys teki aikoinaan esimerkiksi Kampin kauppakeskuksen teräsrakenteitten tarkastukset ja vastaa Kalasatamaan rakennettavan kauppakeskus Redin teräsosien konepajatöitten tarkastuksesta.

– Kirjaston teräsrakenteiden ensimmäiset tarkastukset teimme jo Normekin konepajalla Oulussa. Erikoisosaamistamme on fyysinen mittatarkastus eli osien kontrollimittaus. Siinä selviää, onko esimerkiksi teräspalkit tehty oikein ja reiät oikeissa paikoissa. Pienikin heitto kertaantuisi työmaalla ja aiheuttaisi raskaissa rakenteissa suuria ongelmia, Tarmo Tuomela kertoo.

Pilarit paikoilleen pohjoisessa

Kirjasto rakennetaan pohjoisesta alkaen etelää kohti. Yleisön kannalta pohjoisosan kiinnostavimpia kohteita on elokuvateatteri, ensimmäinen Suomen kirjastolaitoksen historiassa. Tietokonemallissa se näkyy punaisena kuten myös sen taakse nousseet ensimmäiset rungon teräspilarit.

Tietokoneella tehty mallinnoskuva.

Porraskuilujen ja elokuvateatterin välille rakennuksen pohjoispäätyyn on tulossa paitsi teknistä tilaa, myös toimistotiloja. Vasemmalla näkyvässä ykköskuilussa on aloitettu porraselementtien asentaminen, oikeanpuoleisessa kakkoskuilussa tehdään portaiden lepotasojen paikallavalutöitä. Taloa kannattelevien teräskaarien päädyt hohtavat kuvassa sinisinä.

Betoniseinät ympäröivät tilaa, jonka lattia nousee maan pinnalta tasaisesti ylöspäin.

Elokuvateatterin muoto nousevine lattioineen erottuu työmaalla selvästi. Tila on saanut ylleen ensimmäiset ontelolaattakentät; ne muodostavat eri kerrosten katot ja lattiat.

Tietokoneella tehty piiros näyttää kirjaston pylväitten muodostamana luurankona.

Rungon pystytys alkaa teräspilareista. Pystypilarit saavat seurakseen vaakasuuntaiset palkit, ja rungosta muodostuu ennen pitkää valtaisa ristikkorakennelma.

Rakennusmiehet seisovat puisen aitauksen molemmin puolin ja katselevat alas kuiluun.

Tässä valmistellaan teräspilarin juurta pystytystä varten elokuvateatterin vieressä eli tulevassa lämpiössä. Runko edistyy pilari ja palkki kerrallaan kun suuren luokan palapeli.

 Teräskaareen on asennettu kannatinrakennelma.

Valmiin rakennuksen länsisivulla kulkee pitkä parveke, josta on näkymät Kansalaistorin ja Eduskuntatalon suuntaan. Myös parveke rakentuu teräsristikoitten varaan. Niistä eteläisin asennettiin maaliskuussa paikoilleen.

Ville Nevala istuu työmaatoimistossa tietokoneen ääressä ja on kääntynyt katsomaan kohti.

Jokainen palapelin pala ja sen saaminen paikoilleen maksaa. Kustannuksia seuraa ja ennustaa työmaainsinööri Ville Nevala. Hän opiskelee rakennustekniikkaa ja rakentamistaloutta Aalto-yliopistossa.

– Diplomityöni on loppusuoralla. Kandin tutkinnossani aiheena oli pohja- ja kalliorakentaminen, ja diplomityö liittyy suunnittelujohtamiseen ja aikatauluttamiseen, hän kertoo.

Oodin työmaa on Nevalan näkemyksen mukaan pysynyt hyvin aikataulussa ja budjetissa. Runkotöitten eteneminen suunnitellussa aikataulussa on kevään korvalla vaatinut hieman resurssien lisäämistä.

 

 

Teksti ja kuvat: Liisa Joensuu/Tmi Magic Words

Oodi on osa Suomen juhlavuoden Yhdessä-teemaa

Kirjasto Oodi on vielä rakenteilla, mutta jo nyt uusi kirjasto on symboli itsenäisyyden juhlavuoden Yhdessä-teemalle.

Sata vuotta sitten, vuonna 1917, Senaatintorin Kansalliskirjastossa oli 300 000 nidettä. Yhdysvalloista oli saapunut ajatus yleisistä kirjastoista, mutta vielä kului neljä vuotta siihen, että yleiset kirjastot alkoivat saada valtionapua ja 11 vuotta siihen, että annettiin ensimmäinen kirjastolaki. Tämä vuoden 1928 laki vahvisti yleisten kirjastojen roolin osana suomalaista sivistysjärjestelmää.

Sata vuotta myöhemmin kirjastoista on tullut arkinen osa elämää. Kirjastoissa oleillaan, luetaan ja seurustellaan tasa-arvoisesti yhdessä muiden kanssa. Niissä pelataan, kuunnellaan, leikitään, opiskellaan, kudotaan, työskennellään, kahvitellaan ja kuullaan uutta.

Kirjasto Oodissa tullaan tekemään kaikkea tätä ja vieläkin enemmän. Tienraivaajana Oodi tarjoaa uudenlaisia sisältöjä niin oppimisen, sosiaalisuuden, digitaalisuuden kuin tapahtumienkin suhteen.

Kuva: Helsingin kaupunginkirjasto.

Kuva: Helsingin kaupunginkirjasto.

Sadan vuoden aikana kirjastojen maailma on myös muuttunut. Lainaajien määrät ovat laskeneet ja internet on mullistanut kirjastokäyttäytymistä. Uusia, yhteisöllisiä kirjastotapoja on syntynyt, ja digitalisaatio muokkaa kirjallistakin maailmaa.

Suomi 100 -juhlavuoden virallinen teema on Yhdessä. Kirjasto on oiva tulkitsija Yhdessä-teemalle, sillä se juuri on paikka, jolla on mahdollisuus koota sadoittain erilaisia toimijoita yhteen saman katon alle.

Kirjasto Oodia myös suunnitellaan yhdessä. Mukana ovat alusta asti olleet niin asukkaat, kaupungin toimijat kuin yhteistyökumppanitkin. Kaupunkilaisten ideoita ja unelmia toteutetaan konkreettisesti, ja työpajat kuhisevat innostunutta väkeä.

Kirjasto on itsenäisen Suomen sivistyksen kulmakivi

Suomi 100 -sihteeristön viestintäpäällikkö Päivi Pirttilä painottaa Oodin asemaa osana Suomi 100 -ohjelmaa. Keskustakirjaston valtionrahoitus on osa itsenäisen Suomen juhlavuoden rahoitusta. Kirjasto Oodi on siis on yksi juhlavuoden valtiollisista hankkeista.

- Helsingin keskustakirjaston merkitys osana itsenäisyyden juhlavuotta on keskeinen. Kirjastolaitos on poikkeuksellisen laajan ja kaikille avoimen kasvattavan ja kouluttavan ulottuvuutensa vuoksi sivistyksen kulmakivi.

Suomi 100 -juhlavuosi katsoo sekä eteenpäin että taaksepäin. Kirjastossa yhdistyvät traditio ja historia sekä tulevaisuuden täysin uudenlaiset innovaatiot. Kirjaston aineisto käsittää valtavan määrän aikakausia, tunnelmia ja tyylejä. Kirjasto arkistoi aikaamme jatkuvasti.

- Kirjasto on tahtotila, jonka huomassa sadan vuoden aikana sivistys on maassamme rakentunut. On hienoa, että kirjastoon on haluttu satsata ja antaa kaikille mahdollisuus tietoon. Kirjasto on demokraattisen yhteiskunnan symboli.

Kuva: Suomi100/Katja Lösönen.

Kuva: Suomi100/Katja Lösönen.

Pirttilä odottaa mielenkiinnolla etenkin sitä, millaisen esimerkin kirjasto Oodi luo kirjaston tulevasta toiminnasta.

- On hyvin kiinnostavaa nähdä, millaiset ovat uuden kirjaston rajat ja fokukset. Keskustakirjasto on pilottiprojekti, jonka aikaansaamien tulosten myötä kirjastotoimi varmasti kehittyy myös muualla Suomessa.

Suomalaisuuden juhlavasta näkökulmasta uusi keskustakirjasto on myös turisteille, ulkomaalaisille ja maahanmuuttajille oikea paikka löytää ja jakaa tietoa ja tavata niin suomalaisia kuin muiden maiden edustajia. Kirjaston arkkitehtuuri ja sisustus esittelevät kotimaista taitoa ja materiaaleja.

- Kirjastot ovat monella tapaa mukana juhlavuoden ohjelmassa. Kirjasto on luonteva Suomi 100 -toimintapaikka, jonne kaikilla on pääsy. On ollut ilo nähdä, kuinka kirjastot yhdessä olivat ensimmäinen taho, joka ilmaisi kiinnostuksensa itsenäisyyden juhlavuotta kohtaan. Kirjastojen rooli on siis erittäin merkittävä.

- Siksi myös 5.12. itsenäisyyspäivän kynnyksellä luvassa on tapahtuma nimeltä Etkot. Kaikki suomalaiset ovat kutsuttuja Etkoille, ja tapahtumapaikkoina ovat tietenkin Suomen kirjastot!

Kuva: Suomi100/Suvi-Tuuli Kankaanpää.

Kuva: Suomi100/Suvi-Tuuli Kankaanpää.

Lue lisää:

Suomi 100 – viralliset sivut

Kirjastosta tulevaisuuden tietoautomaatti?

Teksti: Siru Valleala

Laatua hitsisaumoja myöten

Oodin työmaalla rakentamisen laatua valvotaan kaiken aikaa ja todella yksityiskohtaisesti. Päivittäiseen työhön kuuluvat toiminnalliset ja laadulliset tarkastukset ja niissä selvinneiden asioiden tallentaminen. Pohjana on laadunvalvontasuunnitelma, jonka työmaainsinööri Ahmed Ibrahim (kuvassa) teki keskustakirjastoa varten maisteritutkintonsa opinnäytetyönä.

– Valvontaa ja dokumentointia helpottavat digitaaliset projektinhallintatyökalut mobiililaitteineen. Asiat voidaan kirjata tabletin tai puhelimen avulla suoraan järjestelmään, ja kaikki saavat tiedot reaaliaikaisesti, hän kertoo.

Näinä aikoina tontilla menossa on innolla odotettu rakennusvaihe eli kirjastoa kannattelevien teräskaarien pystytys. Osien hitsaaminen toisiinsa edellyttää sekin tarkkaa laadunvalvontaa: hitsisaumat tullaan tarkistamaan jopa ultraäänellä.

Ahmed Ibrahim istuu tietokoneen ääressä ja on huvittunut valokuvaamisesta.

Ahmed Ibrahim kertoo ohjelmistojen ja pilvipalveluiden olevan rakentamisen nykypäivää. Aikaisemmin tuotantoa hallittiin moninaisten paperien avulla, jotka seilasivat henkilöltä toiselle. Se vaati kuvien skannaamista sekä dokumenttien tulostamista ja lähettämistä.

– Nykyisin kaikki käyttävät samaa ohjelmistoa. Voimme dokumentoida sähköisesti havaintoja ja mittaustuloksia sekä liittää valokuvat mukaan. Yksi tarkastaa, toinen hyväksyy ja suunnittelija kuittaa. Se nopeuttaa rakentamista.

Ahmed Ibrahim teki Master of Engineering –tutkintonsa opinnäytetyön aiheesta ”Leadership in quality assurance and creating the conditions – Helsinki Central Library project”. Hän käytti pohjana kotimaista Congrid-järjestelmää ja kehitti YIT:lle sopivan laadunhallintamatriisin, jota voidaan soveltaa yrityksen muillakin työmailla.

Kaaret suurennuslasin alla

Kirjastoa kannattelevat teräskaaret saapuivat helmikuussa suunnitellusti työmaalle 12 osassa. Pystytys voitiin aloittaa nopeasti, sillä tukirakenteet odottivat jo paikoillaan.

Kaksi suurta teräskoteloa lepää tukitornien varassa rinnakkain.

Teräskaarien pohjoispäät saatiin lepäämään tukiristikoitten varaan ennen helmikuun puoliväliä. Kaarien juuret ovat piilossa sääsuojateltassa, jonka sisällä ne on kiinnitetty päätykoteloihinsa.

– Päätykotelot oli tehty niin hyvin, ettei kaarien päitten asentamisessa niihin ollut ongelmia. Juuria on hitsattu paikoilleen teltan suojissa, koska hitsaaminen ei siedä vettä ja suojakaasujen on pysyttävä hitsausalueella. Toistaiseksi kaarien pystyttäminen on sujunut suunnitellusti kertoo Normek Oy:n projektijohtaja Pasi Parkkinen.

Pasi Parkkinen seisoo työmaatoimiston ulkoportailla työmaa taustanaan.

Teräskaaret kantavat lopulta lukuisia rakenteita, joten kaarien kantokyvyn varmistaminen on erityisessä tarkkailussa. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että osia yhdistäviä hitsaussaumoja tarkastetaan kymmeniä kertoja.

– Alkuvaiheessa kaaria hitsataan vain sen verran, että osat saadaan yhteen, mutta kaaret lepäävät koko painollaan tukirakenteitten varassa. Yhteen jatkokseen tarvitaan satakunta hitsauskertaa ennen kuin kaaret ovat kunnolla paikoillaan ja tuet voidaan purkaa, Pasi Parkkinen sanoo.

Työmaalla näkyy nosturin ketjuissa roikkuva eteläisen teräskaaren pätkä ja pohjoiskaarten alut sitä vastapäätä.

Kaarien parissa työskentelee yhteensä kymmenkunta hitsaria. Yhtä saumaa tekee kaksi miestä kerralla. Saman sauman pariin tarvitaan vielä kolmas, joka vastaa hitsattavan kohdan esilämmittämisestä ja lisäaineista kuten kaasusta ja hitsauslangasta. Alueen esilämmittäminen on tärkeää, koska liian kylmässä sauma halkeaa.

Pohjoispään teräskaaret sivusta nähtyinä.

Kaaria hitsataan sekä ulko- että sisäpuolelta. Hitsaaja pääsee kaarikoteloon sen kyljessä olevasta luukusta. Kaarenpätkä toimii savupiipun tavoin, eli käryt ja kaasut tulevat päädystä ulos. Koteloon mahtuu isokin mies, sillä korkeutta ja leveyttä on pari metriä.

Hitsisaumat ultrataan

Ultraäänen käyttäminen hitsisaumojen tarkistamisessa on ollut käytössä tällä vuosikymmenellä jo yleisesti, ja tätä menetelmää käytetään myös Oodin työmaalla. Tavoitteena on ehjät saumat, jotka kestävät niihin kohdistuvan kuormituksen.

Työmaa eteläpäässä teräskaaren pala roikkuu nosturin vitjoissa.

Rakennesuunnittelija on antanut saumoille tietyt arvot. Ulkopuolinen, sertifioitu tarkastuslaitos, Suomen Testauspalvelu, tutkii ultraamalla, ovatko saumat virheettömät ja onko niiden paksuus määrittelyn mukainen.

Myös kuilut kantavat rakenteita

Paitsi teräskaaret, myös hissi- ja porraskuilut ovat osa kirjaston kantavaa runkoa. Talon keskelle sijoittuva kolmoskuilu kantaa jopa teräskaaria.

Työmaan keskimailla nousee rakennustelineitten ympäröimä betonipintainen torni, jossa näkyy valmiita oviaukkoja eri kerroksiin.

Kolmoskuilun kolmannen kerroksen kohdalle sijoittuu paikallavalulaatta eli lattiataso, joka sidotaan sekä kuiluun että teräskaariin. Laatta voidaan valaa kuilun ja kaarirakenteen välille siinä vaiheessa, kun teräskaaret ovat paikollaan ja hitsaukset riittävän kantavat. Kaaria tukevat ristikkotuet poistetaan vasta, kun paikallavalulaatta on valmis.

Työmaan pohjoispäässä nousee rakennustelineitten ympäröimä betonitorni.

Pohjoisimman eli ykköskuilun sisällä valmistellaan sinne tulevan portaikon lepotasoja. Ensimmäiset kaksi suurta lepotasoa tehdään paikalla valaen, pienemmät lepotasolaatat asennetaan paikoilleen elementteinä. Maaliskuun vaihteessa päästään asentamaan itse portaita, jotka saapuvat työmaalle betonielementteinä.

Unto Miettinen seisoo työmaakopin keittiössä ja keittää kahvia.

Työmaainsinööri Unto Miettinen keitteli kahvia käsi kantositeessä ja kertoi, että neljännenkin porraskuilun teko on aloitettu ja ensimmäinen kerros on valmis. Sanomataloa vastapäätä tulevan viidennen kuilun teko alkaa vasta kun teräskaaret on saatu hitsattua ja kuilun rakentamisen tiellä olevat kaarien tukirakenteet on poistettu. Vanha olkapäävamma vihoittelee, eli kantoside ei johdu työtapaturmasta, Miettinen tarkensi.

 

Teksti ja kuvat: Liisa Joensuu/Tmi Magic Words

Kaaret saavat lisää tukirakenteita

Uuden kirjaston erikoisimman ratkaisun, rakennusta kannattelevien teräskaarien, asennussuunnitelma on tarkentunut. Ainutlaatuisen sisäsillan pystyttäminen vaatii vielä uusia tukirakenteita, joten asentaminen on viivästynyt hieman alkuperäisestä aikataulusta.

– Kaariratkaisun kuormat ovat hyvin suuret. Alkuperäinen lähtökohta oli, että kaaret tuetaan asennusvaiheessa suoraan olemassa olevaan lattiaan. Tarkennetut laskelmat osoittivat, että kaarien kuorma kannattaa jakaa pystytukien lisäksi vaakasuuntaiseen ristikkoon, jonka kautta kuorma siirtyy anturarakenteeseen. Vaakasuuntainen ristikko tulee mukaan uutena ratkaisuna, kertoo YIT:n vastaava työnjohtaja Tero Seppänen.

Tietokoneen ruudulla näkyy keltaisia, pysty- ja vaakasuuntaisia ristikkorakenteita.

Kaaret tuetaan asennusvaiheessa pysty- ja vaakasuuntaisten voimansiirtoristikoitten varaan. Päivittyneen asennussuunnitelman vaatimat vaakasuuntaiset ristikot ovat ensimmäisiä rakenteita, jotka saapuvat työmaalle ennen kaaria, joten logistiikkasuunnitelmaakin päivitettiin. Tukirakenteet poistetaan vasta, kun kaaret saadaan hitsattua yhdeksi kokonaisuudeksi ja sen jälkeen vielä jännitettyä.

Tero Seppänen tutkii seinälle tehtyä viikkokalenteria ja osoittaa viikkoa viisi.

– Ensimmäinen ristikkokuljetus saapuu yöllä helmikuun taitteessa viikolla viisi ja seuraava viikolla kuusi. Kuljetukset tietävät purkajille yötöitä, sillä kuormat saapuvat puolenyön ja aamuneljän välillä. Kaarien ensimmäiset asennukset alkavat hieman ennen helmikuun puoliväliä, Tero Seppänen selvittää.

Suomalaiseen rakentamisen moraaliin kuuluu, ettei työssä oikaista turvallisuuden kustannuksella, vaikka aikataulu painaisi päälle. Suunnitelmien muutos kertoo siitä, kuinka tärkeää on seurata teorian ja käytännön kohtaamista ja soveltaa suunnitelmia tilanteen vaatimalla tavalla.

Lumisella kentällä näkyy valtavien telaketjujen päällä seisova nosturi sekä taustalla Eduskuntatalo.

Sillä aikaa kun poikittaisia ristikkoja on valmistettu Oulussa Normek Oy:n tehtaalla, työmaalla on koottu kaariratkaisun asentamista varten hankittu ristikkopuominosturi, tela-alustainen Havator. Se saapui useassa osassa Äänekoskelta Metsä Groupin biotuotetehtaan työmaalta. Telaketjujen leveä akseliväli vaatii paljon tilaa, ja tontille on tulossa hyvin suuria teräsosia, joten työmaa-aluetta oli tarpeen kasvattaa entisestään. Aitaa on siirretty vielä joulukuisesta siirrosta pitemmälle länteen Eduskuntatalolle päin. Kaaret kuljetetaan Helsinkiin 12 osassa. Jokaisessa kuljetuksessa on kaksi osaa, joten tiedossa on yhteensä kuusi kuljetusta.

Kaarien nostaminen vaatii tarkat suunnitelmat

Kun pelkästään yhden kaaren yksi osa painaa runsaat 85 000 kiloa, edessä on painava palapeli, jonka valmistelu on tehtävä huolella. Nosto- ja asennussuunnitelmien lisäksi on tarvittu tarkat työturvallisuussuunnitelmat. Kaikki tämä on pitänyt YIT:n työnjohtajana ja työmaan turvallisuuspäällikkönä toimivan Mansoor Ardamin kiireisenä. Hän toimii YIT:n valvojana teräsrungon asentamisessa.

Mansoor Ardam seisoo työpöytänsä ääressä. Tietokoneen ruudulla on kuva kirjaston teräsrakenteista.

– Onnistuminen perustuu hyvään suunnitteluun. Kaaret ja ristikot ovat haaste, mutta etenemme osissa ja asia kerrallaan rakennesuunnittelijan hyväksymien suunnitelmien mukaan. Työt pysäytetään, jos havaitsemme turvallisuusriskin. Ajoissa reagoiminen on toteutusvaiheessa tärkeää, jotta tukitornit kestävät, nostot onnistuvat ja kaikki pääsevät työpäivän jälkeen terveinä kotiin. Motivaatio on korkealla, ja vaikka kokonaisuus on monitahoinen, sen ei tarvitse olla monimutkainen.

Mansoor Ardam katsoo kameraan kahvikuppi kädessä. Seinälle hänen taakseen on kiinnitetty kirjaston rakennuspiirustuksia.

Rakentaminen on Mansoor Ardamilla verissä. Hän kertoo isoisänsä olleen Afganistanin valtion suururakoitsija. Vuonna 2005 Suomeen tullut Mansoor valmistui vuonna 2012 Hämeen ammattikorkeakoulusta rakennusinsinööriksi ja opiskelee parhaillaan englanninkielistä tutkintoa Master of Engeneering in Industrial Management. Valmistuminen häämöttää toukokuussa.

– Suuret hankkeet ovat tulleet jo tutuiksi. Olen ollut rakentamassa HKL:n metrovarikkoa Roihuvuoressa sekä Otaniemen metroasemaa. Molemmissa onnistuimme nollavirheluovutuksella.

Ensimmäiset kuilut valmistumassa

Hissi- ja porraskuilujen rakentaminen on edistyt aikataulun mukaan, ja kolmen ensimmäisen kuilun paikallavalutyöt ovat viittä vaille valmiit. Helmikuun alussa työmaalla päästään aloittamaan neljännen kuilun teko.

Talvisen sinistä taivasta vasten piirtyy rakennustelineitten peittämä betonitorni. Sen vieressä on valmiina pätkä betoniseinää ja rakennustelineitten peittämä tila.

Ykköskuilusta talon pohjoispäässä tulee noin 20 metriä korkea. Se on täyspitkä eli ulottuu kellaritasolta kolmeen kerrokseen. Itse rakennuksen räystäskorkeus on 23 metrissä. Kuilun vieressä on jo nähtävissä elokuvateatterin seinää ja tilan aihiota. Pohjoispäästä alkaa myös varsinainen talonrakennus: ensimmäiset teräspilarit ja ristikot pystytetään helmikuussa.

Rakennustelineitten ympäröimästä tornista erottuu eri kerrosten oviaukkoja. Etualalla maan pinnalla on suuri ala betonista valettua lattiaa.

Kuilujen nousemista on helppo seurata, mutta paljon tapahtuu myös maan alla, esimerkiksi kolmoskuilun edessä näkyvän betoniholvin peitossa. Kellariin on kytketty väliaikainen lämmitys, sillä tiloissa aloitettu muuraustyöt. Kellarin väliseinien muurauksessa tehdään samalla kanavia ilmanvaihdon ja sähköjärjestelmien putkille. Talotekniikkaurakoitsijaksi valittu ARE huolehtii niin lämpö-, vesi-, ilmanvaihto-, sähkö- kuin automaatiotöistä.

Valtavan korkea nosturin puomi piirtyy vasten hämärtyvää taivasta taustanaan Sanomatalo, jonka ikkunoista loistavat valot.  Puomi on lähes kolme kertaa talon korkuinen.

Kun ristikkopuominosturin ketjuissa alkaa leijua teräsosia, se näkyy pitkälle työmaan ulkopuolellekin. Talven edetessä nosturi pääsee vielä tositoimiin.

 

Teksti ja kuvat: Liisa Joensuu/Tmi Magic Words

Tietä telaketjuille!

Helsingin ytimessä rouskuvat pian telaketjut kuin panssarivaunussa. Kirjaston työmaalle hankitaan uutta nostokapasiteettia, ja siitä pitää huolen tela-alustainen ristikkopuominosturi. Joulukuun puolivälissä sille raivattiin ja tasoitettiin tietä.

– Talonrakennustyömailla ristikkopuominosturi on kohtalaisen harvinainen. Tarvitsemme tämän 300-tonnisen tela-alustaisen Havatorin, koska se pystyy liikkumaan paikasta toiseen taakan kera. Torninosturin joudumme purkamaan, sillä se olisi tulevien teräskaarien tiellä, selvittää YIT:n vastaava työnjohtaja Tero Seppänen, kuvassa oikealla.

Teräskaarien pystytystä varten työmaalle on saapunut jo Normek Oy:n työryhmä. Seppäsen kanssa työmaakarttaa ja ”panssarivaunun” ajotietä tutkivat Normekin työmaapäällikkö Markku Roininen sekä keskellä YIT:n työmaainsinööri Unto Miettinen.

Taustalla korkea keltainen nosturi pitkine puomeineen, edessä pyörien päällä kulkeva nosturi, jota ohjataan matalalta kuljettajan kopista.

Torninosturi on tässä vaiheessa saanut seurakseen edessä näkyvän pyörillä kulkevan autonosturin hydraulisine puomeineen. Sen tehtäviin on joulukuussa kuulunut pohjoisimman porraskuilun ja elokuvateatterin seinämuottien nostaminen. Koska auto- eli mobiilinosturi tuetaan aloilleen säädettävien jalkojen varaan, se ei sovellu edessä olevaan teräskaarien rakentamisvaiheeseen.

Rakennusmiehet ottavat vastaan suurta kappaletta, joka roikkuu nosturin ketjuissa.

Tekeillä ovat loppuvuodesta olleet kolme pohjoisinta kuilua. Tässä torninosturi on juuri laskemassa seinämuottia kuiluun kolme, johon on tulossa sekä hissi että portaat. Telineitä korotetaan sitä mukaan kun muotteja saadaan paikoilleen betonivaluja varten. Torninosturi puretaan tammikuun toisella viikolla.

Suora hiekkatie kulkee rakennuksen alun vieressä kohti Sanomatalon lasista julkisivua.

YIT on raivannut ja kasvattanut työmaa-aluetta. Sitä halkoo nyt selkeä kulkuväylä, jossa ”panssarivaunun” on hyvä rouskia edestakaisin. Tontin eteläpäähän Sanomatalon edustalle on avattu uusi ajoportti, ja työmaa-aitaa on siirretty länteen Kansalaistorin suuntaan. Saatua lisätilaa tarvitaan, kun kirjastoa kannattelevien teräskaarien osat sekä kaarien väliaikaiset tuet saapuvat työmaalle tammikuussa.

Teräskaaret tuodaan osissa yökuljetuksena

Kaariratkaisun tukirakenteitten saapuminen on aikataulutettu jo tammikuun ensimmäiselle viikolle. Vaikka kyseessä ovat vasta tuet, puhutaan jo massiivisista, 10 metriä korkeista teräsosista. Kirjastoa kannattelevien varsinaisten teräskaarien jokaisen liitoksen kohdalle tulee tukirakenne, kaikkiaan 10 kappaletta.

Tero Seppänen tietokoneensa ääressä. Kuvaruudulla näkyy rakennuksen kaavakuvia.

Itse teräskaaret saapuvat osissa aikataulun mukaan viikolla kolme. Samaan kuormaan on lastattu kummankin teräskaaret osat, ja kuljetuksesta tulee niin mittava, että se ajoitetaan mahdollisimman hiljaiseen vuorokaudenaikaan.

– Yhden kaaren yksi osa painaa runsaat 85 000 kiloa. Kun kuljetusauto painaa vielä 100 tonnia, kuljetus etenee hitaasti ja kaikki kääntymiset vaativat erityisen paljon aikaa. Maantiellä tällainen kuljetus on suureksi haitaksi, ja Helsingin keskustaan kokonaisuuden voi tuoda vain aamuyöllä. Kuljetus saapuu Normekista Oulusta. Ahtaista kurveista kuljetus ei selviä, joten ainoa riittävän väljä tila on tuoda paketti vanhan makasiinirakennuksen takaa, Tero Seppänen kertoo.

Unto Miettinen istuu päätteen ääressä. Kuvaruudulla näkyy tietokonegrafiikka porras- ja hissikuiluista sekä kahdesta teräskaaresta.

– Tukirakenteet tehdään mahdollisimman pitkälle valmiiksi tammikuun alussa. Näin ensimmäiset kaarenpätkät saadaan oikeille paikoilleen kohta niiden saapumisen jälkeen. Vaikka kaaret ovat rakentamisen tässä vaiheessa työmaan näyttävimpiä osia, loppujen lopuksi niiden pystyttäminen on vielä yksinkertaista. Haasteet alkavat vasta pystyttämisen jälkeen, arvioi työmaainsinööri Unto Miettinen.

Tietokonegrafiikka kahdesta teräskaaresta ja niiden yläpuolisista lukuisista teräspalkeista.

Pystytettyihin teräskaariin tuetaan ylempien kerrosten runkoa kannattelevat teräsristikot. Länsipuolen kaari on itäpuoleista tukevampi, sillä sen päälle on tulossa enemmän kuormaa. Sen rinnalla idänpuoleista kaarta voi kuvailla melkeinpä siroksi. YIT:lle rakenne on uusi, mutta tämän vaiheen yhteistyökumppani Normek on pannut pystyyn samantyyppisen kaarirakenteen jo aikaisemmin, vieläpä Helsinkiin.

Kaarien tekijä pystytti myös Isoisänsillan

Syyskuussa Kalasataman ja Mustikkamaan välille avattu, kevyelle liikenteelle tarkoitettu, Isoisänsilta on myös Normekin toteutus. Tosin tähän siltaan ei liity siihen tukeutuvia yläpuolisia rakenteita.

Markku Roininen istuu työpöytänsä ääressä.

– Kirjaston sillassa on julmempi rakenne, kuvaa Normekin työmaapäällikkö Markku Roininen ja lisää myös toteutuspaikan ydinkeskustassa olevan ahtaudessaan haastavampi.

Pystytykseen saadaan samat, jo Isoisänsillan toteuttamisessa kokemusta hankkineet asentajat, joten Normekin kannalta voidaan puhua eräänlaisesta jatkumosta. Asentajia tarvitaan yllättäen vain kahdesta neljään, mutta hitsaajia peräti kahdeksan.

Tontin eteläpäässä Sanomatalon edustalla näkyy kaksi uloketta.

Ensimmäiset kaarien pätkät tulevat tontin eteläpäähän. Markku Roininen ei usko, että kaarien päitten asentaminen niitä odottaviin teräskoteloihin aiheuttaisi hankaluuksia. Normek on valmistanut sekä kotelot että kaaret, ja osat on tehty Oulussa millilleen oikein.

Työmaa-aidan sisäpuolelta otettu kuva, jossa näkyy ajoneuvoille tarkoitettu leveä metalliportti sekä henkilökulun portti.

Työmaan turvatoimia on lisätty aiemmasta. Aitaan on asennettu sähköportit, ja kulkijat tunnistautuvat sähköisesti mennen tullen. YIT:n keltainen koppikylä on sekin jo kasvanut kolmikerroksiseksi, sillä väkimäärä on kasvanut maanrakennusurakasta 20 henkilöllä. Työmaalla työskentelee näinä aikoina 57 omien alojensa taitajaa.

 

Teksti ja kuvat: Liisa Joensuu/Tmi Magic Words

Uutenavuotena vietetään nimijuhlaa!

Uudenvuodenaattona paljastetaan keskustakirjaston nimikilpailun tulos. Lokakuun äänestysinto oli vilkasta, ja nyt jännityksellä odotamme, minkä nimistä seuraa Töölönlahden Kiasma, Sanomatalo, Musiikkitalo ja Finlandia-talo vuonna 2018 saavat.

Suomessa kirjastojen nimet ovat varsin perinteisiä seutuun liittyviä. Poikkeuksia ovat muun muassa Tampereen Metso-kirjasto ja vaikkapa Turun yliopiston kirjasto Feeniks. Pääkaupunkiseudulla painotetaan alueen tai katujen nimiä (Kallion kirjasto, Rikhardinkadun kirjasto), ja myös Kirjasto 10 liittyy osoitteeseen (postinumero 00100). Toinen vaihtoehto on ostoskeskuksen nimi (Sellon kirjasto, Entressen kirjasto).

Keskustakirjastoa on jo totuttu kutsumaan yksinkertaisesti keskustakirjastoksi, mutta olisiko kekseliäämpi ja lyhyempi nimi ytimekkäämpi? Uusi kirjasto ei tule myöskään olemaan pelkkä kirjasto, vaan monipuolisen palvelun ja kaikille avoimen kulttuuririkkaan sisällön keskus.

Töölönlahden naapureiden nimihistoriaa

Alueen erikoisin nimi on eittämättä myös erikoisimman muotoisen rakennuksen hallussa: Kiasma. Arkkitehti Steven Hollin kilpailusuunnitelman alkuperäinen nimi oli “Chiasma“, joka sittemmin jäi myös käyttönimeksi ja muotoutui suomalaisempaan muotoon Kiasma.

Kreikan kielen sana khiasmos tarkoittaa asettelua ristiin. Sana juontaa juurensa meidän X-kirjaimemme muotoisesta khi-kirjaimesta. Anatomian sanastossa kiasma tarkoittaa silmän näköhermojen risteymäkohtaa. Holl suunnitteli Kiasman risteyskohdaksi kaupunkitilaan: toisella puolella on Helsingin keskusta, toisella Töölönlahti.

Keskustakirjasto ja Kiasma

Kulttuurirakennusten ollessa kyseessä on yleisesti suosittu suurten taiteilijanimien muistamista. Finlandia-talon nimi juontuu säveltäjä Jean Sibeliuksen Finlandia-hymnistä. Suunnittelija Alvar Aalto näki rakennuksen, samoin kuin koko Töölönlahden keskustasuunnitelman, itsenäisen Suomen symbolina, kun taas Senaatintori viittasi aikakauteen, jolloin Suomi oli Venäjän autonominen osa.

Toiminnallisuus määrittää monia kaupungin rakennusten nimiä. Helsingissä on esimerkiksi Eduskuntatalo, Kulttuuritalo, Kansallismuseo ja Kansallisteatteri. Musiikkitalon nimi ei voisi olla kuvaavampi. Myös Sanomatalo on selkeän käytännöllinen. Runollisimmasta ja historiallisimmasta päästä on Ateneum, jonka nimi pohjautuu kreikkalaiseen mytologiaan (ateneum: tiedon ja viisauden jumalatar Athenen temppeli). Ateneum valmistui yhteiseksi taiteiden taloksi vuonna 1887.

Liikerakennusten nimiin liittyy usein käyttöhistoria. Vaikkapa vuonna 1961 valmistuneen Aikatalon rakennutti Aikalan Kello ja Kulta Oy:n toimitusjohtaja Olga Aikala (1883-1962). 1938 kohonnut Tennispalatsi oli alkuun Auto- ja Tennistalo, ja Tennispalatsi-nimeä käytettiin vain kolmannen kerroksen urheilutiloista.

Kansalaistorilla Uutenavuotena koko suomen bileet

Keskustakirjastoa on ehditty nimetä jo aiemminkin. Helsingin Sanomat järjesti oman epävirallisen nimikilpailunsa vuonna 2013. Kirjaston viralliseen lokakuun kilpailuun tuli melkein 3000 ehdotusta ympäri Suomen. Yli 1600 ehdotuksista oli erilaisia. Kaikkien ehdottajien kesken arvottiin elämyspäivä Helsingissä, ja muun muassa hotelliyöpymisen sisältävän palkinnon sai Karla Suvanto Porista. Varsinainen nimenantaja tai nimenantajat palkitaan avec-kutsulla kirjaston avajaisiin joulukuussa 2018.

Nimenpäätösraadissa ovat mukana apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen, kirjastotoimen johtaja Tuula Haavisto, kirjailija Claes Andersson, kirjailija Riina Katajavuori, Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston nimistönsuunnittelija Johanna Lehtonen, Ruuti-ydinryhmän jäsen ja opiskelija Titta Lilja, keskustakirjaston johtava suunnittelija Pirjo Lipasti, markkinointitoimisto Måndagin suunnittelija Arto Sivonen, opetus- ja kulttuuriministeriön johtaja Hannu Sulin ja Helsingin kaupunginkirjaston viestintäpäällikkö Sari Lehikoinen.

Kansalaistorin uudenvuodenjuhla kestää keskipäivästä kello yhteen yöllä, ja tiedossa on vauhdikasta, musiikillista ja nostalgista ohjelmaa Suomesta. Keskustakirjasto lupaa yllätyksellisen tavan nimikilpailun tulosten julkaisuun. Luvassa on myös kirjaston työmaan kupeessa oleva jääseinä, jonka pintaan voi maalata terveisiä.

Hyvää joulua ja uljasta uutta 100-vuotisvuotta!

Teksti: Siru Valleala

Lue lisää:

Kansalaistorin uudenvuodenjuhla

Suomi Finland 100

Aula on käyntikortti kirjastoon

– Kuinka luoda keskustakirjaston aulasta toimiva palvelukokonaisuus?

Keskustakirjaston sisältöjen suunnitteluun liittyvät olennaisena osana parhaillaan käynnissä olevat palvelumuotoilutyöpajat. Perhekirjastotyöpajasta kerrotaan täällä, ja nyt vuorossa oli työpaja, jossa keskityttiin keskustakirjaston aulaan palveluympäristönä.

Mukana Töölön kirjastossa järjestetyssä pajassa oli muotoilutoimisto Palmun palvelumuotoilijoiden ohjauksessa osallistujia sekä kirjaston sisältä että yhteistyökumppaneilta. Tällä hetkellä keskeiset kumppanit ovat Helsingin kaupungin varhaiskasvatusvirasto (VAKA), Kansallinen audiovisuaalinen instituutti (KAVI), Helsingin kaupunki, Visit Helsinki, Aalto-yliopisto sekä kirjaston suunnittelija, ALA-arkkitehtitoimisto.

kuva1

Keskeiset kysymykset liittyivät kirjaston aulan palveluvisioihin. Aulakerroksen palvelut johdattavat kirjaston muihin tiloihin, tapahtumiin ja toimintoihin. On tärkeää, että asiakas aulaan saapuessaan löytää tarvittavat opasteet ja kaivatun informaation henkilökohtaiseen kirjaston käyttöön.

Koska kumppaneita Helsingin kirjastolla on useita, merkittävänä tavoitteena on synnyttää aitoa ja toimivaa yhteistyötä, joka palvelee koko talon väkeä vierailijoista kokopäiväisiin työntekijöihin. Keskustakirjaston konsepti oppimis-, osaamis- ja työympäristönä tulee olemaan uudenlainen ja uutta luova.

Ruuhkakohdat kartalle

Keskustakirjaston odotetaan tuhatta kävijää tunnissa, jolloin ulko-ovi käy noin joka kolmas sekunti.

Aulakerroksen koko neliömäärä on noin 2000 . Sisäänkäyntejä on kolme, ja tiedossa on, että aula tulee olemaan kuhiseva sisääntulon ja kauttakulun keskipiste. Samalla se on se osa kirjastoa, jonka kävijä ensimmäiseksi näkee.

Palvelutyöpajan yhtenä tehtävänä on pohtia sitä,minne ihmiset aulassa kerääntyvät ja minne kävijä ohjautuu. Työpajassa asiaa havainnollistetaan pohjapiirroskuvalla, johon kukin osallistuja saa piirtää oman asiakaskohderyhmänsä oletetun reitin. Kohta kuva on täynnä taiteellisia tussiviivoja.

img_1108-3

Toiseen karttaan työpajalaiset saavat kiinnittää omalla värillään tarroja sen mukaan, mitkä kohdat aulassa heidän mielestään tulevat olemaan niin sanottuja hot spot -alueita, paikkoja, joihin ihmisiä ja omia asiakasryhmiä kerääntyy eniten.

Nopeasti näkyy esimerkiksi se, että  keskustakirjaston aulassa väkijoukot tulevat kulkemaan edestakaisin palvelulta toisella. Palautus- ja lainauspisteissä on erityisen paljon kaksisuuntaista liikettä. Pohditaan myös sitä, millä tavoin kirjastoa tutkitaan nähtävyys- ja fiilistelymielessä, maisemien ääreen hakeutuen.

Tärkeänä nähdään heti opasteiden toimivuus erityisesti ruuhkakohdissa, kuten vastaanotossa ja neuvonnassa.

img_1093-3

Värikäs väki vilisee

Aulassa on asiakaspalvelupisteen lisäksi muun muassa kohtaamis- ja oleskelualueita, elokuvateatteri, monitoimisali, perhekirjaston tiloja, kahvila-ravintola, näyttelytila ja liiketila.

Yksi työpajan tehtävä liittyy kirjaston lukujärjestykseen ja aikatauluarvioihin toimintaryhmittäin. Huomataan, että kriittisimmät tunnit tulevat olemaan arkisin kello 15-17, ja viikonloppuisin ruuhkaa aiheuttavaa toimintaa on kauttaaltaan enemmän. Ennen ylioppilaskirjoituksia abit täyttävät kirjaston. Perhekirjaston ohjelma määrittää perhevilinää. Lounasaikaan ja töiden jälkeen väkeä riittää.

img_1088-2

Millaiset eri kumppaneiden ja asiakasryhmien väliset suhteet ovat? Työpajassa pohditaan risteävää yhteistyötä monien toimijoiden välillä. Seinälle muodostuu tähtikarttamainen kaavio kriittisistä kumppaneista ja verkostoista. Muistetaan mainita, että kirjastossa on paljon väliaikaisia, ei-kiinteitä toimijoita, järjestöjä, yhteisöjä, seuroja ja teemapäiviä. Myös someyhteisö on oma virtuaalinen verkostonsa.

Tässä moninaisuudessa kaiken opastamisen selkeysvaatimus nousee jälleen keskeisenä esille.

img_1101-2

Kirjaston ääni, tuoksu, henki?

Loppuyhteenvedossa kukin saa merkitä viisi ensisijaista toivetta esille tulleista ideoista. Tärkeiksi kohoavat erityisesti kohdat: ei kielto-opasteita, paljon fyysisiä opasteita, diginäytöt, ”pikkolo” eli erillinen opas tilassa ja muunneltavat, siirreltävät kalusteet.

Olisiko tuo opas vaikkapa tunnistettava kirjastoemäntä tai kirjastoisäntä, satuhahmo tai muu maskotti? Millainen kirjaston ääni on – onko tiloissa kuulutuksia ja kuinka ne toimivat? Miltä kirjasto tuoksuu? Kahvilta? Kaunokirjallisuudelta?

On tärkeää, että myös työntekijät hahmottavat uuden työpaikkansa vaivattomasti. Kirjavan porukan kesken on voitava luottaa rakennukseen ja sen henkeen. Asiakkaiden on hyvä tunnistaa työntekijä, mikä lapsen näkökulmasta on selkeä turvallisuusasia.

Palveluidentiteetti ja uuden paikan me-henki syntyvät ajan kanssa ja kokeilukulttuuriasenteen myötä.

img_1120

Teksti: Siru Valleala
Kuvat: Siru Valleala ja Harri Annala

Lue lisää työpajoista:

Perhekirjasto muotoutuu hyvissä käsissä

Nuoret haluavat rohkeamman kirjaston

Digitaalista avointa kirjastoa kehittämässä

img_1114-2

img_1122