Hitsipillit laulavat teräsportaitten saumoissa

Kipinöitä, lieskoja ja savua. Näitä kaikkia on viime viikkoina nähty Oodin teräksisissä kierreportaissa. Menossa ovat mittavat hitsaustyöt, sillä 10 lohkossa työmaalle saapuneet portaat liitetään toisiinsa paksuilla hitsisaumoilla. Valkoisessa kaiteessa tummina pystyraitoina näkyvät saumat toki peittyvät maalausvaiheessa. Ensi vuonna tähän aikaan kirjaston asiakkaat liikkuvat jo tottuneesti portaissa ala-aulasta kolmanteen kerrokseen asti.

Oodin kierreportaat ovat paitsi vaikuttava myös erikoinen rakenne. Kokonaisuus koostuu kahdesta spiraalista, jotka näyttävät hieman dna-kierteeltä. Rakenne vaikuttaa roikkuvan ilmassa, sillä se ei tue itseään alhaalta eikä siinä ole myöskään tukipilaria keskellä. Taikatemppu tehdään tukemalla porraskokonaisuus välipohjien rakenteisiin.

– Vielä hitsausvaiheessa käytössä ovat väliaikaiset tuet, mutta niiden poistamisen jälkeen portaita kannattelevat välipohjat. Ratkaisu lisää osaltaan runkoon kohdistuvaa painoa, ja paino lisääntyy entisestään kirjaston käyttäjien mukana. Talon painuminen ja eläminen on otettu huomioon: kirjaston rakenteisiin on jätetty liikuntasaumoja, kertoo YIT:n työnjohtaja Janne Kurikka.

Hyvästä töitten suunnittelusta kertoo se, että koko porraskuilu on suojattu alhaalta ylös pressujen avulla omaksi teltakseen. Näin kokoamistyö hitsauksesta lähtevine hiukkasineen ei häiritse ympäristössä tehtäviä muita töitä, ja katkukin jää telttaan porraskuilun alueelle. Hitsaukset on tarkoitus saada valmiiksi huhtikuun alkuun mennessä.

Julkisivu saa verhouksen kuusipuusta

Huhtikuun puolella Oodin ulkonäkö alkaa muuttua silminnähden kahdestakin syystä: sisäänkäyntikerros saa julkisivulasinsa, ja rakennuksen ulkopintojen lopullinen verhoilu käynnistyy.

Pääsisäänkäynnin alue taipuvine muotoineen on haastava verhoiltava. Siinä missä suoremmat seinät voidaan verhoilla joutuisasti elementtien avulla, kaarevien pintojen peittämiseen on käytettävä kappaletavaraa, samoin erilaisten aukkojen pielissä. Talon itäpuolella puuverhous saa seurakseen alumiinilevyä.

Puuverhouksen materiaaliksi on valittu kuusi, kertoo rungosta ja julkisivuista vastaava työnjohtaja Janne Kurikka. Hän pitelee kuvassa verhouksen mallipalaa.

– Verhous koostuu rimoista, jotka kauempaa katsottuna näyttävät yhtenäisemmältä puupinnalta. Ennen asennuksen aloittamista materiaalille tehdään polttokoe. Palosuojamaalilla käsitelty puuerä altistetaan liekille, ja kokeessa tarkkaillaan, kuinka suojamaali estää puun hiiltymisen. Suojauksen on täytettävä määritellyt arvot. Julkisivu käsitellään jatkossa palosuojamaalilla noin neljän vuoden välein.

Puurakentaminen on Jannelle tuttua myös henkilökohtaisesti. Porvooseen nousi jokin aika sitten oma, vähän alle 250-neliöinen puutalotalo. Janne, 33-vuotias rakennusinsinööri, toimi niin arkkitehtina, pääsuunnittelijana kuin rakentajanakin. Kolme lasta ja viisi kissaa saivat tilaa temmeltää!

Johdot jäävät asennuslattian alle

Tässä vaiheessa etenkin toinen kerros paljastaa kirjaston ”hermot ja verisuonet” eli kaiken sen talotekniikan, joka peittyy seinien taakse ja asennuslattian alle.

Kirjastoon on tulossa ravintola ja kaksi kahvilaa, mutta toisen kerroksen pienryhmätilojen käyttäjät saavat myös oman keittiön. Sen sähkövedot ja sprinkleriputket jäävät pian asennuslattian alle. Toisen kerroksen valaisinasennukset sujuvat nekin reippaaseen tahtiin. Työ on tehtävä ennen asennuslattian paikoilleen laittoa, sillä se ei kestä saksinostimia.

Lueskeluun ja työskentelyyn tarkoitettu kaareva portaikko on puutöiden osalta lähes valmis. Maaliskuun puolivälin jälkeen siihen asennettiin kansivanereita, ja seuraavassa vaiheessa portaikko saa ylleen harmaan tekstiilimaton.

Kolmas kerros odottaa alakattoa

Lasten maailmassa kolmannen kerroksen pohjoispäässä valmistaudutaan valkoisen, kaartelevan alakaton asentamiseen. Kolmannen kerroksen keskimaille alkuvuodesta asennettu mallipala on hyväksytty ja työ etenee sen asentamisesta saatujen kokemusten pohjalta.

Lasten maailman katossa roikkuu nyt tihein välein eripituisia teräskeppejä, roikkoja, joiden varaan alakatto asennetaan. Se peittää vähitellen katon ilmastointiputket ja huoltosillan.

Sisätöitten alettua kolmannen kerroksen mittavia laseja varjellaan naarmuilta ja likaantumiselta. Ikkunat pölysuojataan kelmulla, ja niiden alaosat peitetään EPS-levyillä. Työskentely on siten hieman huolettomampaa.

Työmaahuumori kukkii Oodissakin

Näinä aikoina sisätiloissa tarvitaan puun ja vanerin työstämiseen tarkoitettuja laitteita, joten esimerkiksi sirkkeli soi tämän tästä. Sahanpurun määrä voisi olla melkoinen, mutta sitä hallitaan kerroksiin sijoitetuilla leikkauspisteillä, teltoilla, joiden ovi suljetaan työn ajaksi.

Työt sujuvat sukkelammin, kun mukana on sopivasti huumoria. Alihankkija on nimennyt leikkuupisteensä VIP-tiloiksi.

Työmaa on täynnä sääntöjä, mutta niitäkin voidaan toisinaan tarkastella huumorin silmälasien läpi.

 

 

Teksti ja kuvat: Liisa Joensuu/Tmi Magic Words

Kaupunkilaisten toive täyttyy: Oodiin tulee sekä ravintoloita että kahviloita

Oodin ravintola- ja kahvilatarjonnasta on jo innokkaasti kyselty, onhan sijainti keskeinen – ja pieni herkkuhetki on ihmiselle yhtä tärkeä kuin pieni lukuhetki! Onko luvassa kodikasta kirjastokahvilatunnelmaa vai moderneja viinilasillisia lukemisen lomaan?

Lähileipomon korvapuusteja ja lasillinen viiniä hyvän kirjan äärellä? Kun kaupunkilaisilta tiedustellaan toiveita uuden keskustakirjaston palveluihin liittyen, moni unelmoi viihtyisästä kirjakahvilasta ja kirjastobaarista, jossa voisi nauttia välipaloista ja Töölönlahden maisemista.

– Toivoisin myös, että alueelle tulisi uusi, laadukas lounaspaikka, jonne pääsisi helposti lastenkin kanssa, pohtii talvisella Töölönlahdella lenkkeilevä Kati Aaltonen. Hän toivoo kirjastoon paljon luomua ja kasvisvaihtoehtoja.

Kilpailutuksen tuloksena ravintola- ja kahvilapalveluiden tuottajaksi on valikoitunut Fazer. Yhteistyössä kirjaston suunnittelijoiden kanssa on päädytty siihen, että ensimmäiseen kerrokseen rakennetaan ravintola ja kahvila sekä terassi. Kolmanteen kerrokseen on tulossa kahvila.

Asiakkuuspäällikkö Soili Tuomainen Fazerilta kertoo, että tarjontaa on luvassa aamusta iltaan.

– Aulakerroksen ravintola ja kahvila palvelevat kaikkia talon asiakkaita eli muun muassa kirjaston kävijöitä, monitoimisalia ja elokuvateatteria. Toiminta mahdollistaa nopeankin lounastamisen tai rauhallisen kahvitteluhetken.

Rento kahvilahetki kupposineen. Kuva: Fazer.

Sesonkiruokaa ja pientilojen tuotteita

Kahviloiden ja ravintolan tuotevalikoima elää päivän rytmin mukaisesti. On mahdollista saada aamupalaa, nauttia lounasta, tilata ruoka-annoksia, kahvitella tai napata matkaan välipala. Ensimmäisessä kerroksessa voi siemailla vaikkapa toivottuja viinilasillisia, sillä tässä tilassa on alkoholin anniskeluoikeudet.

– Illalla korostuu sosiaalinen syöminen, esimerkiksi jaettavat pikkuannokset. Terassilla nautitaan kylmiä juomia kesällä ja kuumia talvella.

Tuomainen kertoo, että ravintolapalveluiden suunnittelussa inspiraation lähteeksi on haettu on skandinaavista ruokakulttuuria, jossa kohtaa idän ja lännen tunnelma. Pääsääntöisesti käytetään kotimaisia, sesongin mukaisia raaka-aineita. Ravintoloissa huomioidaan kirjaston eri käyttäjäryhmät ja heidän tarpeensa.

– Tarjolla on myös pientilojen tuotteita. Haluamme ihmisten voivan tehdä helppoja valintoja, jotka edistävät vastuullista kuluttamista.

Maisemallista ja maittavaa

Kolmas kerros on perinteisempi kirjastotila hiljaisine alueineen. Avaran yläkerroksen kahvilassa voi kaikessa rauhassa lueskella vaikkapa päivän lehtiä. Kahvilan antimia voi nauttia myös ulkosalla suurella kansalaisparvekkeella maisemien äärellä.

– Kolmannen kerroksen kahvilan valikoimassa painottuvat kahvi- ja teejuomat ja välipalat, kuten hedelmäsalaatit, kasvisdipit ja eväspatukat, Tuomainen luettelee.

Perheille ja lapsille suunnattuihin tapahtumiin, satuseikkailuihin ja lukupiireihin, suunnitellaan teeman mukaisia ruokamaistiaisia.

Se kuulostaa Kati Aaltosesta hyvältä.

– Juuri tällaisia pieniä erikoisuuksia tarvitaan lapsiperheille ydinkeskustassa!

Teksti: Siru Valleala
Kuvat: Fazer

Kirjaston kierreportaat tippuivat taivaasta

Vain taivas oli kattona, kun Oodin kolmea yleisökerrosta yhdistävät kierreportaat nostettiin helmikuussa majesteetillisesti sisään taloon. Ne laskeutuivat rauhallisesti osa kerrallaan hydraulisen teleskooppipuomin vaijereissa vesikattoon tehdystä aukosta. Portaitten saaminen paikoilleen on yksi rakentamisen merkkipaaluista.

Portaat saapuivat tontille erikoiskuljetuksena 10 lohkossa. Valmis kokonaisuus koostuu kahdesta toisistaan erkanevasta kierteestä, A- ja B-portaasta. Teräksisen kokonaisuuden yhteispaino on 80 tonnia. Portaat ovat Normek Oy:n tuotantoa kuten kirjastoa kannattelevat teräskaaretkin.

Kuvassa sisääntulokerroksen ensimmäinen pala on paikallaan ja sen jatkoa vedetään narun avulla oikeaan kulmaan hitsausta varten. Kerrosten välille jätettiin rakentamisvaiheessa valtaisa aukko, mutta vesikatto avattiin uudelleen tätä tapahtumaa varten.

– Rakensimme katolle portaitten kohdalle sääsuojan ja poistimme kattoelementin. Kun portaitten viimeinen pala on laskettu paikoilleen, elementti suljetaan ja se saumataan uudelleen. Kerroksissa koko porraskuilu on suojattu ESP-eristelevyillä lämmön säilyttämiseksi vesikaton ollessa auki, YIT:n työnjohtaja Mansoor Ardam kertoo.

Huonojalkaisille asiakkaille kirjastosta löytyy parikin vaihtoehtoa kierreportaille: liukuportaat ja hissit. Liukuportaitten runko asennettiin sekin paikalleen helmikuussa. Edessä on vielä tekniikan, kaiteitten ja askelmien asentaminen sekä myöhemmin säädöt ja koeajot. Myös hissien asennus on parhaillaan käynnissä.

Alakaton malli näyttää kattoikkunoiden uuden muodon

Kolmannen kerroksen eli varsinaisen kirjamaailman alakattoon on asennettu pienoismalli, jonka avulla tutkitaan, miten alakatto saadaan aaltoilemaan kauniisti ja miten kattoikkunoista rakennetaan pelkistettyjen valoaukkojen kenttä.

Alun perin kahdeksankulmaisilta näyttäneet kattoikkunat muuntuvat pyöreiksi valoaukoiksi sitä mukaa kun mallipala saa jatkoa. Katosta tulee valkoinen ja saumaton ja se ikään kuin imeytyy ylös valoaukkoihin. Aaltoilun myötä niin katto kuin valoaukot ovat kerroksen eri kohdissa välillä alempana, välillä ylempänä.

Valoaukot rakennetaan pystyrankoihin, jollainen näkyy ylhäällä kuvassa. Rankaan kiinnitetään aluksi akustinen mineraalivilla. Se peittyy ruiskutettavan MonoRoc-eristerappauksen alle. Kyseessä on paksurappaus, joka eristää ääntä, hylkii vettä ja on lisäksi energiatehokas. Pohjarappaus saa myöhemmin ylleen tasaisen ruiskupinnoituksen. Menetelmän ansiosta alakatto tulee näyttämään yhtenäiseltä kivikatolta.

Kolmannen kerroksen pohjoispäädyssä valmistuu hyvää vauhtia lasten maailma parvineen. Vajaan vuoden kuluttua parven alla pidetään jo satutuokioita!

Kirjaston lasiasennukset ja lasien saumaustyöt etenevät itäsivulla sitä mukaa kun säät sallivat. Helmipakkaset eivät ole haitanneet lasien nostamista paikoilleen mekaanisiin kiinnikkeisiinsä, mutta saumaus vaatii lauhempaa ilmaa.

Kansalaisparvekkeen puolella taloa eli lännessä yli puolet laseista on asennettu mekaanisiin kiinnikkeisiinsä. Tässä valmistaudutaan siirtämään lasia kuormalavalta imukuppinostimen tassuihin.

Maalari maalaa taloa, muttei sinistä eikä punaista

Vanhan lastenlorun mukaan maalari maalaa taloa, sinistä ja punaista. Maalarimestari Pasi Kalliokoski Lainisalo Rakennusmaalaus Oy:stä on saanut tyytyä valkoiseen ja mustaan.

– Kirjaston värimaailma koostuu valkoisen ja mustan lisäksi viilupinnoista. Varsinaista väriä antavat sitten kalusteet. Katot ja niissä olevat kanavat on maalattu mustiksi, samoin seinäotsat. Itse seiniä ei juuri maalata, sillä niiden peitoksi tulee akusto- ja viilupaneelia. Muutama valkoinen seinä löytyy. Musta ja valkoinen ovat tavallisia julkisten tilojen värejä kun taas liikekeskuksissa suositaan muitakin värejä sekä struktuuripinnoitteita ja tapetteja, Pasi kertoi ennen kuin nousi henkilönostimeen ja alkoi tasoittaa alakaton otsarakennetta.

Timpuri Marto Jaaksonilla puolestaan oli käynnissä sokkelin rakentaminen toisessa kerroksessa toimistotiloja rajaavan seinän kohdalla. Käytävälle on tulossa lasi-ikkunat. Puutyöt sujuivat sukkelaan Martolta, joka on työskennellyt kirjaston työmaalla vuoden verran.

Muilla timpureilla riitti työsarkaa toisen kerroksen istuskelutilan parissa. Rakenteilla oli sen puurunko, ja tulevina kuukausina tila muuttuu viimeistelyjen myötä kutsuvaksi lueskelualueeksi.

Konkarityönjohtaja tuli mukaan

Kirjaston työmaan uusimmalla työnjohtajalla on kokemusta vaikka muille jakaa. Jorma Pelkonen, 60, siirtyi Oodin pariin toimistotalon työmaalta Kalasatamasta.

– Oodi on toimistotaloa huomattavasti haasteellisempi kohde erikoisine rakenneratkaisuineen. Vastaan muun muassa laatoituksista, ja jo kellarin suuri WC-tila on poikkeuksellinen. Visuaalisena elementtinä käytetään näyttäviä, kolme senttiä paksuja kalkkikivilaattoja, jotka kiinnitetään seiniin terästappien varaan.

Jorma on ollut rakentamassa niin asuntoja, toimistoja kuin hotellia ja rautatietunneliakin. Referenssilista täydentyy vielä keskustakirjastolla ennen kuin Jorma jää 63-vuotiaana eläkkeelle.

 

 

Teksti ja kuvat: Liisa Joensuu, Tmi Magic Words

 

Auringonnousun puoli sai julkisivulasit

Oodin ylimmän kerroksen julkisivulasit on saatu nostettua paikoilleen rakennuksen itäseinustalle eli aamuauringon puolelle. Vaikka valoisia aamuja saadaan vielä odottaa, lattiasta kattoon ulottuvat lasit herättävät ihastusta jo alkutalven harmaudessa.

Kuvassa puretaan henkilönostimien avulla seinän virkaa tehneitä EPS- eli styroxlevyjä, jotka toimivat lämpöeristeenä ja antoivat tuulensuojaa ennen lasien nostamista mekaanisiin kiinnitysosiinsa. Kovin pitkään lasit eivät ole Töölönlahdenkadun puolella näkyvissä, sillä niiden saumaustyön alkaessa itäseinä jää telineitten ja sääsuojan taakse.

Sääsuoja peittää tässä vaiheessa talon pohjoispäätyä. Lasit tiivistetään niin ulko- kuin sisäpuolelta, ja sääsuoja varmistaa työssä tarvittavat plusasteet ja kuivat olot.

Oodin julkisivun kaarevat muodot alkavat näkyä nyt, kun julkisivuelementtejä on nostettu kiinnikkeisiinsä talon länsisivulla. Elementit saavat myöhemmin pintaansa puukoolauksen, johon kiinnitetään lopullinen pintamateriaali. Kansalaisparveke sijaitsee ulospäin nojaavan seinän päällä.

Sääsuoja jatkuu katolle saakka, sillä sen takana tehdään myös räystästöitä. Työnjohtaja Mansoor Ardam tarkistaa lasien saumausjälkeä. Sauma voidaan hyväksyä vain, jos se on suora eikä siinä näy ylimääräisiä pykäliä. Elastinen massa kiinnittyy parhaiten kuivaan ja puhtaaseen pintaan.

Tammikuun lopulla työmaalla valmistauduttiin kolmannen kerroksen julkisivulasien kiinnittämiseen myös laskevan auringon suuntaan eli rakennuksen länsisivulle. Kerrokseen asennettiin aluksi lasipilarit, joihin pintalasit tuetaan. Kun lasipilarit ovat vankasti kiinni teräskengissään, jopa yhdeksänmetriset ja 1500 kiloa painavat monikerroslasit voidaan kohdistaa paikoilleen imukuppinostimen avulla.

Lämmittimet sijoitetaan katseilta piiloon

Talven viileillä viimoilla keskivertokansalainen miettii herkästi, miten akvaariomainen kolmas kerros pidetään lämpimänä, kun seinät ovat lasiset joka puolella lattiasta kattoon. Ammattilaiset ovat tämän toki ratkaisseet, vieläpä esteettisellä tavalla. Lasien eteen ei asenneta vedellä täytettyjä lämpöpattereita eli radiaattoreita, jotka rikkoisivat lasiseinien visuaalisen yhtenäisyyden.

– Tilaa lämmittävät kapeat konvektorit, jotka puhaltavat lämmintä ilmaa lasin alareunaan ja jäävät asennuslattian alle, Mansoor Ardam selittää ja näyttää, miten vedon estävä ratkaisu rakennetaan ikkunoitten eteen. Tekniikka asennetaan betonilattialle, jonka päälle tulee vielä asennuslattia. Kirjaston käyttäjä voi astella aivan ikkunoitten eteen väistelemättä lämmitintä.

Tietokonemallinnuksessa konvektorit näkyvät ikkunoitten alla matalina punaisina palikoina. Talon vesikaton ja kolmannen kerroksen alakaton väliin jää paljon talotekniikkaa: ilmanvaihdon putkitus näkyy kuvassa vihreänä, sprinklausjärjestelmä turkoosina ja sähköjohtotie sinipunaisena. Vain sprinklerien suuttimet jäävät lopulta näkyviin, kun kerroksen aaltoileva alakatto on asennettu paikoilleen.

Alakatto, jota tässä kuvastaa kapea neonvihreä rakenne, asettuu mittavan talotekniikan vuoksi huomattavan alas katon harjaan nähden. Sen päälle mahtuu esimerkiksi huoltosilta, jonka rakentaminen on alkamassa.

Väliseinät tuovat huonejaot näkyviin

Siinä missä kolmas kerros on avara, toisen kerroksen täyttävät erilaiset huonetilat. Niiden seinät tehdään käyttötarkoituksen mukaan joko lasista, muuraamalla tai kipsilevystä. Kipsiseinien teko etenee näinä aikoina kovaa vauhtia.

Toisen kerroksen kipsiseinistä on valmiina noin puolet. Kuvan käytävältä on käynti pelihuoneisiin. Toinen kerros vie perinteisen kirjastolaitoksen täysin uuteen aikaan. Tulossa on kaksi yleisstudiota ja editointihuonetta, valokuvaus- ja videostudio, soittotila, tarkkaamo, rumpukoppi, toimistoja, kokoustilaa, mediahuone ja pienryhmähuoneita. Työn alla toisessa kerroksessa ovat väliseinien lisäksi esimerkiksi akustovilloitukset sekä kipsilevyjen maalaaminen ja tasoitus.

Työmaan aamut alkavat virkeästi keppijumpalla

Työelämässä puhutaan paljon siitä, kuinka vanhempi polvi opettaa nuorempaa ja siirtää eteenpäin niin sanottua hiljaista tietoa. Mutta myös nuori polvi voi opettaa vanhempaa ja tuoda työmaalle jotakin aivan uutta.

Oodin työmaalla aamut alkavat nykyisin keppijumpalla kello seitsemän! Muutaman minuutin taivuttelu ja kyykistely saa veren kiertämään ja lihakset lämpiämään. Tapa tukee sekä työturvallisuutta että työterveyttä. Reaktiot ja koordinaatiokyky nopeutuvat ja tasapainokin säilyy paremmin. Mukana saattaa olla yli tusina voimistelijaa. Kuva: Anniina Kallioniemi.

Keppijumppaa vetää 23-vuotias tuore rakennusmestari ja YIT:n työnjohtaja Essi Tuomenoja.

– Vaikka jumppa tuntui työntekijöistä aluksi vieraalta, lopulta he nikkaroivat jumppakepeille eli harjanvarsille jopa oman kuljetuslaatikon kantohihnoineen, hän kertoo ilahtuneena.

Essi on valmistunut rakennusmestariksi Hämeen ammattikorkeakoulusta ja ehti toimia ennen Oodia kuudella eri työmaalla. Kiehtovaa hänestä on se, että jokaisesta työstä jäljelle jää monumentti, oli se sitten teollisuushalli tai kirjasto.

 

 

Teksti ja kuvat: Liisa Joensuu/Tmi Magic Words

Oodin johtajalla langat visusti käsissä

Töissä keskustakirjastossa
Sarjassa tavataan kirjasto Oodin parissa työskenteleviä ihmisiä.

Keskustakirjasto Oodin johtaja Anna-Maria Soininvaara myöntää, että oli kutkuttavaa astua vuoteen 2018. Tämän vuoden joulukuussa Oodin ovet viimeinkin aukeavat.

– Tämä on kuin normaali raskaus: yhdeksän kuukauden odotus! nauraa keskustakirjaston johtaja Anna-Maria Soininvaara. Ja pari kuukautta vielä päälle varsinaisiin avajaisiin, mutta syksyllä Oodi on jo miltei valmis.

– Odotus kyllä sujuu aivan rauhallisesti, vaikka muistamista ja tekemistä onkin paljon. Ainakin näin tammikuussa näyttää oikein hyvältä, ja etenemme mukavasti suunnitelmien mukaan.

Soininvaaralla on takanaan pitkä kirjastoura. Helsingin kirjastotoimen apulaisjohtaja on toiminut kirjastonhoitajana ja osastopäällikkönä, ja nyt Oodin johtajalla on yhä enemmän lankoja käsissään.

– Monenlaiset sopimusneuvottelut voivat olla työläitä, mutta onneksi kaupungilta saa apua, eikä yksin tarvitse puurtaa kaikkea.

– Alkuvuoden suurin asia on henkilökunnan nimeäminen. Kaikki tapahtuu sisäisen haun kautta eli uusia työntekijöitä ei palkata. Ensin etsimme esimiehet ja sitten muut viitisenkymmentä työntekijää.

– Hienona ideana on kierrättää työntekijöitä Oodin ja muiden kirjastojen välillä, jotta saadaan monenlaista tietoa ja taitoa siirrettyä eikä liikaa eriytymistä pääse syntymään. Tasataan osaaminen. Byrokraattisesti se toki ei ole aivan helppoa järjestää.

Oodia markkinoidaan maailmalle

Soininvaara on tiiviisti mukana suunnittelemassa kirjaston palveluja, jotka konkretisoituvat tänä vuonna.

– Käytän välillä VR-mallia eli astun virtuaalilasien kautta valmiiseen kirjastorakennukseen. Ensimmäisillä kerroilla se oli huikeaa, kun sai vaikkapa miettiä, että tuohon kohtaan tulee työpöytäni. Oodi tuntuu lasien kanssa valtavan isolta, vaikkei se kansainvälisesti kirjastomaailmassa niin suuri rakennus olekaan.

Anna-Maria Soininvaara vierailee aika ajoin virtuaalisessa keskustakirjastossa katselemassa tulevaa työpaikkaansa. Kuva: Siru Valleala.

Anna-Maria Soininvaara vierailee aika ajoin virtuaalisessa keskustakirjastossa tutkimassa tulevaa työpaikkaansa. Kuva: Siru Valleala.

Kansainvälisyys on ajankohtainen teema. Parhaillaan suunnitellaan jo joulukuun avajaisia ja pohditaan markkinointinäkyvyyttä maailmalle.

– Katsomme projektia nyt ulkopuolisen silmin ja konsultoimme ammattilaisia. On upea juttu, että Oodi pääsee mukaan keväällä alkavaan Venetsian biennaaliin. Sitä kautta uusi kirjasto ja koko suomalainen kirjastolaitos saadaan isomman yleisön tietoisuuteen.

– Suomalainen rakentaminen kiinnostaa, kuten puu ja energiatehokkuus.

Sekä meillä että muualla on jo alkanut kiihkeä kysely. Milloin se aukeaa? Joko pian?

– Kaikki ovat varpaillaan odottamassa!

Päätöksiä ei enää lykätä

Tekemisen meininki on Oodin ydintiimillä muuttunut siihen suuntaan, ettei mitään päätöksiä enää lykätä hamaan huomiseen.

– Aikataulu alkaa selvästi tiukentua, eikä asioita päätetä ”sitten myöhemmin”. Osaan kysymyksistä, kuten siihen, montako kirjaa suosittelutiskiin laitetaan, on toistaiseksi veikattava vastauksia, sillä käytännön näkee vasta, kun kirjasto on toiminnassa.

Tällä hetkellä muita keskeisiä askelmia ovat sisustuksen kilpailutus, aineiston kartoitus, esteettömyystarkastus, valittujen työntekijöiden koulutus ja kumppaneista päättäminen. Tilavaraukset esimerkiksi suuremmille tapahtumille avautuvat toukokuussa Varaamon kautta.

Anna-Maria Soininvaara kokee olevansa henkisesti uransa huipulla.

– On todella hienoa saada nähdä läheltä projekti, jota on suunniteltu jo vuosia. Odotan kovasti, että pääsen pian maailman parhaaseen kirjastoon.

Harjannostajaisia juhlitaan 17. toukokuuta. Toiveena on, että tällöin kirjaston aulaan jo päästäisiin kurkistamaan.

Teksti ja kuvat: Siru Valleala

Lue myös:
Keskustakirjaston aarteita etsitään jo

Sähköä taloon!

Jos Oodissa olisi vain kirjoja, sähköjen vetäminen rakennukseen olisi vielä yksinkertaista. Mutta kansalaisten olohuone tarjoaa kävijöilleen erikoistiloja elokuvateatterista studioihin, mikä lisää sähkösuunnittelun ja -asennusten vaativuutta.

– Oman haasteensa tuovat lisäksi tilojen vaihtelevat muodot: jokaisessa tilassa on edettävä omalla tavallaan. Asiat saattavat näyttää yksinkertaisilta suunnitelmassa mutta olla paljon vaativampia käytännössä, kertovat sähköasentajien kärkimiehenä työskentelevä Janne Valtonen (vasemmalla) ja projektipäällikkö Seppo Kautto (oikealla) ARE:sta.

Käytännön töitä vaikeuttaa myös se, että useimmista Oodin tiloista puuttuu tekniikan peittävä alakatto. Asennukset jäävät näkyviin, joten ne on tehtävä poikkeuksellisen siististi. Sähkömies Ari Davidila asensi joulukuussa toisen kerroksen kattoon mustia sähköhyllyjä.

Erityisen haasteellisia sähkötöitten kannalta ovat elokuvateatteri ja studiot. Niiden äänieritys vaatii epätavallisia ratkaisuja sähkökaapelien läpiviemiseltä.

– Kaapeleita ei voida asentaa nipussa, vaan ne on vietävä rakenteiden läpi yksittäin, ikään kuin ”sormet harallaan”, sekä äänieristettävä massalla yksittäin. Lisäksi meidän tulee noudattaa akustikon tarkkoja ohjeita, Seppo Kautto kertoo.

Äänierityksen vuoksi elokuvateatteriin ja studiotiloihin (kuvassa) on tulossa kelluva lattia. Betonikorokkeisiin on asennettu punaisena näkyvää Sylomer-äänenvaimennusmattoa. Sen tehtävänä on erottaa päälle tuleva pintalattia runkorakenteesta ja vaimentaa studion äänten kuulumista muihin tiloihin ja naapuritilojen äänten kantautumista studioon.

Erikoistiloihin lukeutuu myös living lab esitystekniikoineen.

– Poikkeuksellisia sähkösyöttöjä tarvitaan niin projektoreille kuin huoneen lasiseinille, jotka voidaan tummentaa tai avata valon avulla sähköisesti, Janne Valtonen selvittää ja kertoo talon sähkötöitten olevan vielä alkuvaiheessa.

– Vaikka kellarin osalta valmiusaste on jo 60-70 prosenttia, esimerkiksi kakkoskerroksen vaatimista töistä valmiina on 10 prosenttia. Alamme vasta päästä vauhtiin.

Kirjasto nielee kymmeniä kilometrejä sähkökaapelia. Osa siitä saadaan piiloon asennuslattian alle. Omilla jaloillaan seisova asennuslattia asennetaan betonilattian päälle, ja tekniikka jää niiden väliseen tilaan. Näin piuhoihin on helppo päästä käsiksi vielä rakennuksen valmistuttua.

Kolmoskerroksen alakatosta pienoismalli

Muista kerroksista poiketen Oodin ylimpään kerrokseen tehdään alakatto. Rakennelmasta tulee niin uniikki, että siitä tehdään aluksi pienoismalli.

Tietokonekuva näyttää katon epätavallisen, aaltoilevan muodon ja kattoikkunoiden paikat. Noin kuuden metrin pituisen pienoismallin tekeminen alkaa loppiaisen jälkeen, ja se hyväksytetään arkkitehtitoimistolla ennen lopullisen katon valmistusta.

Kolmannesta kerroksesta on tulossa upea valon ja kirjojen valtakunta. Vihreät palikat kuvastavat kirjahyllyjä. Valoa tulvii niin seinänkorkuisista julkisivulaseista kuin kattoikkunoista. Julkisivulasien kittaustyö on päätetty tehdä sääsuojan alla. Suoja asennetaan ennen joulua, ja työ alkaa pohjoispäädystä. Vasemmalla näkyy suuren teräksisen kierreportaan paikka. Portaat ovat tulossa työmaalle alkuvuodesta.

Kellarin WC on sukupuoleton

Kun talossa on elokuvateatteri, ravintola sekä kokoontumis- ja työskentelytiloja, siellä tarvitaan myös riittävästi wc-tiloja. Tarpeet on suunnittelussa otettu huomioon.

Vessoja rakennetaan joka kerrokseen, mutta pääasiallinen yleisö-WC on kellarissa. Sen tiloja ei ole jaoteltu sukupuolen mukaan, vaan kyseessä on niin sanottu unisex-WC. Kellariin pääsee sekä hissillä että betonisia kierreportaita pitkin. Portaikon muodostama spiraali on melkeinpä oma taideteoksensa.

Koppeja on kellarissa runsaat 20, joten kovin pitkiä jonoja ei pitäisi syntyä. Lavuaarit ja istuimet asennetaan vasta lattiavalun jälkeen. Se tehtiin joulukuun puolivälissä. Tilassa on lattialämmitys, joka pitää kosteuden aisoissa.

Julkisivu siistiytyy

Rakennuksen länsisivulla alkoi joulukuussa julkisivuelementtien asennus.

Ennen asennuksen alkamista muutamia elementtien kiinnikkeitä vielä muokattiin hitsaamalla. Teräsrakenteisiin on tehty kannakkeet elementtejä varten, joten palojen nostaminen paikoilleen sujuu nopeasti.

Elementtipala kerrallaan nousee kiinnikkeisiinsä tällaisen kehikon avulla. Palojen pintaan tulee myöhemmin puukoolaus, jotta ilma kiertää lopullisen puuverhouksen takana.

Julkisivu peittyy samaan tapaan kuin kuvassa näkyvä pohjoispääty. Lopullisen puuverhouksen alle jäävät, 280 millimetrin vahvuiset valmispalat sisältävät lämpöeristyksen ja höyrysulun.

Uutta työnjohtopolvea

Työnjohtajat ovat kaivattua väkeä eri työmailla, ja Oodiinkin on saatu uusi työnjohtoharjoittelija, rakennustekniikan tuotannonjohtamista Hämeen ammattikorkeakoulussa opiskeleva Jarno Silén.

– Olen ollut kiinnostunut rakentamisesta ja käsillä tekemisestä lapsesta asti, isän ja enon jalanjäljissä. Oodi on mielenkiintoinen kohde. Tulen varmasti oppimaan paljon, Jarmo tuumasi ensimmäisenä työpäivänään.

 

 

Teksti ja kuvat: Liisa Joensuu/Tmi Magic Words

 

Jännittävää taidetta Oodiin!

Taidetta Oodiin -juttusarjan osa 1


Kirjasto Oodi on toki jo itsessään taideteos, mutta parhaillaan käynnissä on mielenkiintoinen projekti: Oodiin tulevan taiteen suunnittelu.

Kyseessä on prosenttitaide eli julkisiin tiloihin hankittava taide, jonka kustannukset maksetaan yhdellä prosentilla rakennuskuluista. Prosenttiperiaate on siis päätös käyttää osa kunkin hankkeen määrärahasta juuri taiteeseen. Periaatetta ovat käyttäneet muun muassa Helsinki, Vantaa, Oulu ja Salo.

Yksi prosentti on yleinen suositus, joka vaihtelee kohteen mukaan. Oodin tapauksessa summaksi on rajattu 100.000 euroa. Lisäksi kirjastoon on suunnitteilla muillakin rahoitustavoilla hankittuja teoksia.

Oodin prosenttitaiteilijoiksi on valittu Jani Ruscica ja Otto Karvonen. Tapaamme heidät tämän juttusarjan toisessa osassa. Miehet ovat parhaillaan suunnittelemassa teoksiaan, joiden alkuidea kuulostaa hyvin mielenkiintoiselta.

Puhutaan kuitenkin ensin siitä, millä tavoin tekijät valitaan, millaista taidetta Oodiin on toivottu ja mitä muita viime aikojen teoksia julkisista tiloista löytyy.

Poikkeuksellisen vapaata taidetta

Julkisen taiteen päällikkö Taru Tappola ja julkisen taiteen amanuenssi Jari Björklöv Helsingin taidemuseolta (HAM) valaisevat prosenttitaiteen valintaprosessia.

– Kirjasto on upea instituutio, ja halusimme löytää Oodiin tämän hetken parhaat taiteilijat. Kirjaston taholta toivottiin, että mukana olisi nuoria ja kiinnostavia taiteilijoita ja että mahdollisuuden saisivat myös epätavallisemmat ratkaisut, kuten tapahtuva taide, kertoo Tappola.

Päätöksen teki työryhmä, johon kuului sekä kaupungin taidemuseon että kirjaston edustajia, Oodin arkkitehdit mukaan luettuina. HAMin ehdotuksista valikoitiin sopivimmat ehdokkaat.

Taru Tappola, Jari Björklöv ja Pekka Kauhasen veistos

– Me amanuenssit seuraamme taidekenttää ahkerasti. Oodin tapauksessa pöytä on harvinaisen tyhjä taiteilijoille. Kaikki tahot ovat ihailtavan avoimia taiteen eri muodoille. Se myös asettaa haasteita, sillä vaihtoehtoisempi taideteos on vaikeampi toteutettava verrattuna vaikkapa perinteiseen pronssipatsaaseen, pohtii Björklöv.

Hän muistuttaa, että on otettava huomioon teoksen tekniikka ja ylläpito. Esimerkiksi videomuoto vaatii toisenlaista sitoutumista, johon sidotaan myös resursseja.

– Rohkeat valinnat sovitellaan tarkkaan. Kysymys on, voisiko tällaisella taideteoksella olla oma elinkaarensa? Tarvitseeko taiteen olla ikuista?

– Oodi on meille poikkeuksellinen kohde, joten toiveemme ovat korkealla tasolla. Helsingin kaupungilla on onneksi hieno ja innokas asenne prosenttitaidetta kohtaan. Se ei ole kaikkialla itsestään selvää.

Yllättävä lopputulos?

Jari Björklövin oma suosikki uudesta prosenttitaiteesta on Maunula-taloon valmistettu Sukupuut-teos, jonka toteutti IC-98 eli taiteilijakaksikko Visa Suonpää ja Patrik Söderlund. Prosenttitaiteen tavallisimpia kohteita ovat päiväkodit, koulut ja sairaalat sekä uudet kaupunkialueet kuten Jätkäsaari, Kalasatama ja Keski-Pasila, joihin on tulossa taidetta suurella budjetilla.

Nelikymppiset Jani Ruscica ja Otto Karvonen ovat kumpikin opiskelleet myös ulkomailla, Ruscica Lontoossa, Karvonen Amsterdamissa. Sisilialais-suomalaisen mediataiteilija Ruscican tuleva Oodin taideteos on audiovisuaalinen, Karvosen teos sijoittuu osaksi arkkitehtuuria. Karvosen käsialaa on esimerkiksi Kampin metroaseman Roots of the City -teos.

Otto Karvosen teos Kaupungin juuret, © HAM / Maija Toivanen

– Rakennus on vielä kesken, aikataulu elää ja taiteilijoiden oma tekeminenkin voi kehittyä uusiin suuntiin, joten lopputulosta ei kannata spekuloida liikaa etukäteen.

– Jotakin yllättävää ja jännittävää sieltä on varmasti tulossa!

 

Teksti: Siru Valleala
Kuvat: Siru Valleala ja HAM / Maija Toivanen

Julkisivulasit ylös harvinaislaatuisella imukuppinostimella

Oodin ylimmän kerroksen julkisivulasit alkoivat marraskuussa nousta paikoilleen imukuppinostimella, joka oli valmistettu varta vasten kirjaston työmaata varten. Se imaisi painavan monikerroslasin toisensa jälkeen napakasti tassuihinsa ja nosti talon pohjoispäätyyn, josta asennustyö alkoi.

Lasien valmistaja ja asentaja, virolainen Windoor AS, tilasi nostimen Italiasta mittatilaustyönä, jotta henkilöauton verran painavat lasit saataisiin paikoilleen vakaasti ja turvallisesti. Kun ilmassa kelluu 1000–1500 kiloa painava, liukaspintainen ja herkästi rikkoutuva tuote, pieneenkään liukumiseen ei ole varaa. Kuva: Mansoor Ardam.

– Etenemme kaikkien lasien asentamisessa järjestelmällisesti lohko lohkolta ja sivu sivulta. Asentaminen jatkuu pohjoispäädystä itäsivulle, jossa toisen kerroksen nauhaikkunat ovat jo pitkälti paikoillaan, kertoo YIT:n vastaava työnjohtaja Tero Seppänen (vasemmalla).

Nauhaikkunat ovat vielä tavanomaista rakentamista, mutta kolmannen kerroksen julkisivulasit ovat kokoluokaltaan ja kiinnitystavaltaan Tero Seppäsen ja työnjohtaja Mansoor Ardamin (oikealla) tähänastisen työuran suurimmat.

Lasiseinä on pohjoisessa lähes kahdeksan metriä korkea, ja korkeimmillaan länsi- ja itäjulkisivuilla: reilut yhdeksän metriä. Suuren pintalasin yläpuolelle asennetaan vielä räystäsrakenteet peittävä umpinainen lasi. Koko työvaihe kittauksineen kestää pitkälle kevääseen.

– Kittaus vaatii tarkat olosuhteet, sillä kitattavat pinnat eivät saa olla kosteita. Työtä voidaan tehdä joko sään salliessa tai sääsuojan alla. Mietimme parhaillaan vaihtoehtoja. Tulemme tekemään myös testejä ja varmistamaan saumojen laadun lähettämällä koepaloja massan valmistajalle, Seppänen ja Ardam kertovat.

Asennuksen alkuvaiheessa yksittäisen lasin pitää paikallaan mekaaninen kiinnitysosa. Erikoisnostimen16 imukuppia kannattelevat lasia kunnes se saadaan kiinnitettyä. Seuraavassa vaiheessa raot tiivistetään vedenpitäviksi, ja nurkkiin tehdään rakenteelliset saumaukset. Kuva: Mansoor Ardam.

Pintalasit tuetaan lasipilareihin, jotka puolestaan on kiinnitetty teräksisiin kenkiin. Suomen sääolot on otettu pintalasin rakenteessa ja kuvioinnissa huomioon: monikerroslasi pitää talvella hyvin lämmintä, ja printtikuvio vähentää kesällä suoraa auringon paistetta.

Ikkunoitten yläosa on umpinainen ja valkoinen, mutta muuttuu alaspäin tultaessa pilkulliseksi ”lumisateeksi”. Kuvio harvenee vähitellen, ja lasin alaosa on kirkas ja läpinäkyvä. Työnjohtaja Mansoor Ardam osoittaa lumisadeprinttiä. Hän on tehnyt tietokoneella apuvälineen, jolla asennusta voidaan ohjata ja valvoa.

Myös kattoikkunat on saatu asennettua paikalleen kahdeksankulmaisiin syvennyksiinsä, ja vesikaton eristystyö on valmistunut. Kolmannen kerroksen eristelevyseinät muuttuvat vähitellen lasisiksi ja koko tila muuttaa huimasti ilmettään.

Asiakasystävällisiä ratkaisuja

 Pohjoispäädystä löytyy erikoinen ikkunaratkaisu myös maan tasalta. Kolmiomaisen ikkunan taakse valmistuu perhekirjastoon vievä tuulikaappi ja lastenvaunujen säilytystila. Lasten tarpeet on otettu suunnittelussa hienosti huomioon; perhekirjastoon tulee tila eväitten syömistä varten pienine keittiöineen.

Pohjoisesta sisäänkäynnistä pääsee helposti myös elokuvateatterin lämpiöön, kohtaamis- ja oleskelualueelle sekä kahvila-ravintolaan. Tuulikaapin vierestä ajetaan maanalaisiin tiloihin.

Talotekniikkatyöt etenevät kaiken aikaa eri lohkoilla, ja tiloja erottavia väliseinä nousee lisää. Tässä katsellaan sähkövetojen piirustuksia.

Parveke kävi läpi painekokeen

Kansalaisparvekkeelle tehtiin marraskuun lopulla painekoe, jonka tarkoituksena oli selvittää mahdolliset vuotokohdat ennen joulukuista betonilaatan valamista.

– Parvekkeen kaivot suljettiin, ja pinnalle johdettiin 200 milliä vettä eristämistä vaativien kohtien selville saamiseksi. Kaivojen ja putkien liitokset testattiin vielä omalla kokeellaan. Pinta voidaan valaa vasta, kun vesieritys on kunnossa. Betonilaatan päälle tehdään myöhemmin puurakenne, Tero Seppänen selvittää.

Rakennuksen länsilaidalla eristettiin marraskuun lopulla sokkelia ja tehtiin maanrakennustöitä. Talon seinustalle valetaan betonilaatta, joka jää lopullisen pintakiveyksen alle.

Neliöt ja kuutiot eivät pelota työnjohtajaa

Pääurakoitsija YIT on saanut vahvistusta joukkoihinsa. Rovaniemeltä kotoisin olevan, mutta jo viitisen vuotta etelässä viihtyneen Hannu Heikkisen vastuualueeseen kuuluu talotekniikka ja sen yhteensovitus. Kiinteistöalalla 35 vuotta toiminut sähkövoimatekniikan insinööri on ollut rakentamassa asuin- ja toimistotaloja, tuotantotiloja ja kaivoksen toimistorakennusta pohjoisessa, mutta Oodista on tulossa hänen työhistoriansa suurin työmaa.

– Hankkeen koko ei pelota, sillä kysymys on joukkuepelistä. Talotekniikan eri toimijoiden välisten rajapintojen sovittaminen yhteen voi olla haastavaa, mutta sitä helpottaa toimiminen yhteistyökykyisten ihmisten kanssa, kertoo Heikkinen, joka harrastaa hirvenmetsästystä ja toimii myös maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kouluttajana.

 

 

Teksti ja kuvat: Liisa Joensuu/Tmi Magic Words

Yhden naisen logistiikkakeskus aina askelen edellä

Materiaalivirtojen hallitseminen kapealla tontilla keskellä kaupunkia on yksi Oodin työmaan haasteista. Kun tavaraa tulee kymmeniä kuormia päivässä, toistuva kysymys kuuluu: mihin nämä pannaan? Vastauksen tietää työmaan tehonainen, logistiikasta vastaava työnjohtaja Heidi Järvensivu. Hän sovittaa ohjeensa työmaan tilanteeseen: missä tavara käytetään, miten pian sitä tarvitaan ja missä on säilytystilaa. Kuormat päätyvät tarkoituksenmukaisiin paikkoihin pihalle tai suoraan kerroksiin oikeille lohkoille.

– Minun on oltava aina askelen edellä rakentamista ja ajateltava logistiikkaa muutama päivä eteenpäin. Päässäni ovat samaan aikaan kuormat, rakentamisen aikataulu ja rakennuksen pohjapiirustus. Pyrin siihen, että tavara liikkuisi vain kerran eli päätyisi heti oikeaan paikkaan, Heidi kertoo 10 vuoden logistiikkakokemuksella.

Katolta otetussa kuvassa varastointialue näkyy lintuperspektiivistä. Taustalla Musiikkitalo ja Eduskuntatalo.

Koska rakennuksen itäpuolella kulkee katu, varastointiin voidaan käyttää vain länsipuolta. Säilytystilaa on napattu hieman Kansalaistoriltakin. Tontille saapui lokakuussa muun muassa iso kasa tiiliä huonetilojen muurauksia varten. Ne hohtavat valkoisina kuvan alaosassa keskellä. Tilaa tarvitaan lukuisille tuotteille, esimerkiksi puu- ja putkitavaralle, ilmanvaihto- ja sähköasennustuotteille sekä enenevästi julkisivun ikkunoille.

Heidi Järvensivu seisoo valkoisen harkkopinon ääressä kypärä päässsään ja tarkistaa kuormaa.

Heidi Järvensivu on kuljettajia vastassa eri porteilla. Kuormien tuojien lisäksi hän antaa ajo-ohjeita esimerkiksi betoniautojen, pumppuautojen ja erilaisten nostinajoneuvojen kuljettajille. Heidi on kasvanut työhönsä kokemuksen kautta ja on loistoesimerkki yrittäjyydestä ja ongelmanratkaisusta.

– Toimin vuosia sitten ajojärjestelijänä ja sen jälkeen rakennusmaalarina ja laatoittajana. Huomasin eri työmailla saman ongelman: tavarat odottivat väärissä paikoissa, tieto ei kulkenut eikä kukaan hoitanut logistiikkaa. Päätin perustaa alan yrityksen itse ja sain kaveriksi siihen toisen naisyrittäjän. Local Logistics tarjoaa logistiikka- ja työmaapalveluja, joihin kuuluvat myös jätehuollon organisointi ja työmaan järjestyksen valvonta. Oodissa yritys toimii pääurakoitsijan eli YIT:n alaisuudessa.

Kirjaston parveke muodostaa valtavan lipan sisäänkäynnin edustalle.

Oodin muoto on poikkeuksellinen paitsi rakentamisen myös logistiikan kannalta. Kansalaisparveke rajoittaa tavaran nostamista, ja pohjois- ja eteläpäädyn välillä on pitkä matka. Rakennuksen eteen ei ole mahdollista varastoida tarvikkeita, sillä se on pidettävä avoinna erilaisille ajoneuvoille ja nostimille. Kansalaisparveke odottaa tässä vaiheessa pinnan betonivalua. Sen takana näkyvä toisen kerroksen istuskelualue on saatu valettua umpeen, joten tilaa tukeneet telineet on voitu purkaa.

Suureen tavarahissiin ajetaan tavaraa suoraan sisään ajoneuvonostimella.

Rakennuksen eteläpäähän asennettiin lokakuussa tavarahissi, joka helpottaa tarvikkeitten viemistä kerroksiin. Hissi käy sitä tärkeämmäksi, mitä enemmän julkisivua suljetaan rakentamisen edetessä.

Vesikatto vaatii enää eristystä

Tavoitteena on näinä aikoina eristää talo ja saada lämpötila pysymään plussan puolella. Seininä toimivat monissa paikoissa polystyreenimuovista valmistetut EPS-eristelevyt. Ne kestävät hyvin kosteutta ja ovat erinomainen lämpöeriste.

Kolmas kerros avautuu kuvassa suurena tilana, jonka päällä on ulkokatto ja seininä styrokslevytys.

EPS-eristelevyt toimivat myös kolmannen kerroksen seininä, vaikka kerros saa lopulta lattiasta kattoon ulottuvat ikkunat. Kolmas kerros on pyhitetty kirjoille. Se näyttää tähänastista suljetummalta, sillä vesikaton elementit on saatu paikoilleen koko rakennuksen mitalta.

Katolta avautuu näymä Finlandia-talon suuntaan. Kaksi miestä työskentelee eristystöitten parissa.

Oodin vesikatossa on matala harja, jonka molemmin puolin katto nousee ja laskee aaltomaisesti. Kaarevat muodot syntyivät lähes metrin paksuisista valmiiksi muotoonleikatuista elementeistä. YIT:n työnjohtaja Mansoor Ardam valvoi lokakuun lopulla bitumikermieristeen asennustöitä.

Kaksi miestä työskentelee katolla. Toinen kuumentaa mustaa bitumikermikaistaletta varrella, jonka päästä tuleva kaasu saa aikaan pienen liekin haluttuun kohtaan.

Katon notkot ja harjanteet sekä useat kattoikkunat toivat haastetta kermin asentamiseen. Kermi saadaan tarttuvaksi lämmittämällä sitä kaasupolttimen liekillä.

Julkisivulasit aaltoilevat katon muodon mukaan

Katon aaltoileva muoto vaikuttaa myös kolmannen kerroksen ulkolasien mittoihin. Niiden korkeus vaihtelee katon nousujen ja laskujen mukaan. Kaikkein korkeimmat, yli yhdeksänmetriset, lasit asennetaan länsi- ja itäjulkisivuille. Ne koostetaan useasta elementistä.

Tietokonemallinnuskuvassa ovat esillä pelkästään kolmannen kerroksen ikkunalasit.

– Asennukset alkavat talon pohjoispäädystä. Olemme hankkineet nostoja varten erikoislaitteen ja teettäneet siihen Italiassa imukupit. Yksi pari metriä korkea ja leveä lasi painaa reilut 1000 kiloa. Asennus jatkuu pohjoisesta itäseinustalle, Mansoor Ardam kertoo.

Ikkunan paikka toistaiseksi vielä ilman lasia. Taustalla puistonäkymä ja Finlandia-talo.

Lasit asennetaan kuvan alaosassa näkyviin teräksisiin kenkiin. Virolainen Windoor AS huolehtii sekä lasien valmistuksesta että niihin tulostettavasta printtikuviosta. Uusi kirjasto ei voisi sijaita upeammassa ympäristössä: pohjoisessa ikkunasta avautuu näkymä Finlandia-taloon puistoineen.

Talon päädyssä on matala ikkunarivi toisessa kerroksessa.

Toinen kerros on ikkunoitten asennuksessa hieman edellä. Nauhaikkunat asennettiin pohjoisseinustalle jo lokakuussa. Seinien lämpöeristeitten asennus eteni ripeästi pohjoispäädystä itäseinustalle. Työ on siellä valmis ja etenee seuraavaksi etelään.

 

 

Teksti ja kuvat: Liisa Joensuu/Tmi Magic Words

Reshape 2017 – kirjastokonferenssissa katsottiin rohkeasti tulevaisuuteen

Kansainvälinen kirjastokonferenssi 21.-22. syyskuuta keskittyi tiloihin ja ihmisiin. Millainen kirjastotila on ideaalinen nyt, kun kirjaston ja ihmisen suhde on murroksessa?

Reshape-seminaarissa oli uusien kirjastojensa taipaleesta kertomassa muun muassa Tanskan, Hollannin, Ruotsin, Australian, Latvian, Ranskan, Belgian, Norjan, Venäjän, Viron ja Islannin kirjastoammattilaisia. Tietenkin mukana oli myös parhaillaan rakentuvan Oodin edustajia.

Syvällisenä punaisena lankana seminaarissa oli myötätunto ja kirjaston rooli myötäelämisen välittäjänä ja tuottajana. Professori Anne Birgitta Pessin puhe keskittyi myötätuntoon julkisessa tilassa. On tärkeää, millä tavoin ihminen on samassa tilassa toisten kanssa: millainen hänen aktiivinen roolinsa suhteessa toisiin ihmisiin on.

Luottamuksen ja positiivisuuden ilmapiiri saa aikaan innovaatioita, hyvinvointia, iloa, luovuutta ja kognitiivisten taitojen kehittymistä – kaikkea sitä, jota kirjastokin haluaa tarjota. Pessi muistuttaa, että myötätunto on tarttuvaa!

Anne Birgitta Pessi uskoo myötäelämisen taidon muokkaavan julkista tilaa.

Anne Birgitta Pessi uskoo myötäelämisen taidon muokkaavan julkista tilaa.

Yhteinen äänimaailma

Kaupunkilaiset ottavat kirjastot omikseen. Julkisena tilana kirjasto on eniten me-henkeä luova laitos ja rakennus – sen omistavat kaikki kävijät, yhdessä. Me-henki syntyy helposti myös kirjastojen välillä, maista ja kansallisuuksista riippumatta.

Niin ilot kuin ongelmatkin ovat universaaleja. Seminaarissa keskityttiin esimerkiksi uudistuvien kirjastojen haasteelliseen äänimaailmaan, kirjastotilojen muunneltavuuteen, robotiikkaan, uusiin henkilökuntajärjestelyihin, monikulttuurisuuteen ja virtuaaliteknologiaan.

Moni puhuja huomioi joustavien tilojen äänimaailmat. Meri Kytö Tampereen yliopistosta soitti nauhalta esimerkkejä kirjastojen äänistä ja puhui asiakkaiden odotuksista. Miltä kirjaston kuuluu kuulua? Kaikki mitä teemme, tuottaa ääntä. Ääni on kommunikaation väline – ja monella äänellä on tietty tehtävänsä.

Ennen kirjastot olivat monumentaalisia instituutioita, joissa suosituin sana oli hysssss. Nyt kuljetaan urbaanin kahvilamiljöön suuntaan, vaikka hiljaiset tilat ovat yhä monien toiveissa. Henkilökunnan kannattaa kuunnella kirjastonsa ääniä ja kävijöiden palautetta ja tehdä konkreettisia, usein aivan pieniäkin asioita miellyttävän äänitilan puolesta.

Teknologia apukäsinä

2010-luvun loppupuoli on kiihkeän kehityksen aikaa. Konferenssipäivinä kävijät saivat tutustua Oodiin virtuaalisten lasien tuottaman elämyksen kautta. Sakari Salli kertoi virtuaalisen mallinnuksen apukeinoista suunnittelun osana. VR-Oodin avulla myös ulkotila aukeaa ja näyttää tulevaisuuden Töölönlahden. Lue lisää aiheesta: Virtuaalinen Oodi.

Sakari Salli näyttää, kuinka virtuaaliteknologialla voi nähdä esimerkiksi ikkunoista saapuvan auringonvalon vaikutukset kirjastotilassa.

Sakari Salli näyttää, kuinka virtuaaliteknologialla voi nähdä esimerkiksi ikkunoista saapuvan auringonvalon vaikutukset kirjastotilassa.

Cristina Anderssonin kiehtova puheenvuoro robotiikasta avasi uusia näkökulmia. Robottien tulo osaksi palvelustruktuuria on kalleuden vuoksi ollut yllättävänkin hidasta. Andersson silti sanoo, että teknologia saapuu nopeammin kuin ymmärrämmekään.

Ihmisillä on huoli siitä, vievätkö robotit työmme. Anderssonin mukaan oppimaan kykenevät robotit työskentelevät ihmisten rinnalla ja oppivat meiltä. Ihmiset löytävät aina tehtävänsä. Robottien tehtävä on olla tehokkaita: ne omaksuvat valtavia tietomääriä, eivät pidä lomia, pärjäävät ilman kahvia, ovat aina terveitä eivätkä jurputa toisten selän takana.

Cristina Andersson esitteli maailman robottikokeiluja. Robottiteknologia saapuu kirjastoon Suomessakin lähitulevaisuudessa.

Cristina Andersson esitteli maailman robottikokeiluja. Robottiteknologia saapuu kirjastoon Suomessakin lähitulevaisuudessa.

Sara Jorgensen Herningin kirjastosta Tanskasta esitteli uuden digitaalisen kirjastomallin, jossa nettisivulla on oma kirjastoisäntä tai -emäntä ja jossa kirjat ovat esillä kuin Netflix-valikoimassa selattavana ja lainattavana.

Vertaiskannustusta

Konferenssin helmiä olivat eri maiden kirjastojen puheenvuorot. Oman Oodin kehitystä on hyödyllistä verrata muihin uusiin kirjastoihin.

Kööpenhaminan pääkirjaston Sanne Caftin puheenvuoro nostatti ajatuksia. ”Kööpenhaminan malli” on tiukka ja ronskiin karsimiseen pohjautuva. Henkilökunta yksinkertaistaa ja suunnittelee kaiken uudestaan, opettelee kieltäytymään turhista tehtävistä, omaksuu vauhdilla uusia rooleja ja vähentää yksilökohtaista palvelua. Kaikessa on jaksettava joustaa.

Monissa kirjastoissa, kuten Tanskan Aarhusin Dokk-1:ssa, ollaan huomattu, että kumppanit ja kävijät haastavat kirjaston kaiken aikaa. Ihmismassat ja rakennuksen muunneltavuus eivät ole helppoja hallittavia. Belgialaisen Ghentin kirjaston Krist Biebauw mainitsi saman kuin moni muu: kaupunkilaisten reitit rakennuksissa ovat yllättäneet suunnittelijat. Ne ovat usein vastoin odotuksia.

Loppujen lopuksi kaikkien uusienkin kirjastojen kohdalla kyse on yhä joukosta tarinoita. Nizar Keblawi Malmösta kertoi tarinatyöpajoista maahanmuuttajalasten kanssa, kaukaisin vieras Marian Morgan-Bindon Australian Gold Coastista taas suuren maan yhteisöllisyydestä.

Tarinat pysyvät osana kirjastoja, koska luomme uusia itse lisää. Islannin Akureyrin kirjastonjohtaja Hólmkell Hreinsson tiivisti koko konferenssin lauseeseen: ”Kirjastot muuttuvat, ihmissydän pysyy aina samana.” Haluamme olla yhdessä, osana tarinaa.

Katso koko konferenssin puheenvuorot: kirjastokaista.fi

Teksti: Siru Valleala
Pääkuva (Meri Kytö): Sampo Matikainen/Hanna Hopea