Sillanjännitys alkaa lakulla ja laakereilla

Syksyn tullen työmaalla on alkanut eräänlaisen jännitysnäytelmän valmistelu: kellarin kattoon eli ensimmäisen kerroksen lattiaan jännitetään siltakansi. Se on osa kirjaston poikkeuksellista rakennetta, sisäsiltaa, joka kannattelee ylempiä kerroksia. Siltakanteen luodaan vaijereitten avulla jännite, joka parantaa rakenteen kantavuutta. Vaijeri muistuttaa kierrettyä teräslankaa ja ulottuu kymmenien metrien matkalle.

Jännitysnäytelmässä draaman kaareen on sisällytetty käänne, jota maallikot eivät osaisi odottaa: vaijereitten kiristämisen jälkeen lattia ei olekaan stabiili. Insinöörit sen sijaan tunnistavat liikennesilloistakin tutun juonen: siltakanteen tehdään suunnitellusti pieni liikkumavara, jotta rakenne kestää lämpötilanvaihteluja. Sisätilaan jäävässä sillassa liikkumavaran tarve ei ole suuri, mutta siihen on hyvä varautua, ja rooliin tarvitaan laakereita. Yksi näytelmän ohjaajista on kuvassa näkyvä rakennusmestari Kari Suomala.

Pitkän rautakehikon sisällä kulkee mustia nauhoja.

Kellarin holvi eli katto valetaan keltaisten muottilevyjen varaan. Ne puretaan, kun betoni on kuivunut. Pitkää metrilakua muistuttavat jännitysvaijerit on asennettu muottien väleihin omille orsilleen, ja niitä ympäröivä raudoitus saa sekin päälleen betonia. Kuvassa näkyvät jännitysvaijerien passiivipäät, mikä tarkoittaa sitä, että niihin vedetään jännite vastakkaisesta, pohjoisesta päästä.

Maan tasalla on suuri kenttä, jonka päällä näkyy keltaisia vanerilaattoja ja niiden päällä rautaristikkoa.

Vuosi sitten syyskuussa tontilla kuopaistiin ensimmäiset kauhalliset multaa ja hiekkaa. Kellarin rakentamisen jälkeen työmaalla on palattu siihen, mistä lähdettiin liikkeelle eli maan pinnalle. Kellari on jäänyt piiloon valumuottien ja raudoitteitten alle, eikä satunnainen vierailija välttämättä arvaisi, että alla ovat kellarin betonirakenteet pilareineen, väliseinineen ja hissikuiluineen, salaojajärjestelmä ja pumppaamo sekä esimerkiksi ajoramppi ja lastauspiha. Kellaria ympäröivää kapeaa kaivantoa täytetään hiekalla koko ajan lähemmäs maan pinnan tasoa, sillä kellarin ulkoseiniä kiertävistä vesieristeistä eli bitumihuopakerroksista sekä lämpöeristeistä on valmiina jo 80 prosenttia.

Kaksi miestä seisoo neonkeltaisissa työtakeissaan suuren vanerikentän päällä.

Muotitus ulottuu suurena kenttänä etelästä pohjoiseen. Kiivain työvaihe on raudoittajilla, sillä valutahti on kova ja betoniautot käyvät kääntymässä työmaalla yksi toisensä perään. Kuvassa työmaan johto vaihtaa kuulumisia havainnoistaan.

Työmies työntää konetta, joka hiertää sementoitua pintaa muotteina toimivien puurakennelmien välissä. Taustalla työmiehet tekevät samaa työtä käsityökaluilla.

Valutyöt ovat käynnistyneet eteläpäässä eli maanvaraisella osuudella. Yhtenä päivänä betonia voidaan valaa hyvinkin 200 kuutiota. Betonia hierretään tasaiseksi sekä koneella että käsin. Sanomatalon edustalla kaivurit nostelevat pois kaivantoa tukeneen ponttiseinän osia.

Laakerit mahdollistavat siltakannen liikkeen

 

Maallikko mieltää laakerit helposti pyöreiksi kuulalaakereiksi, mutta sellaisista ei sillanrakennuksessa ole kyse.

– Siltakannen liikkumisvara hoidetaan laattamaisten laakerien avulla, jollaisia käytetään myös autoliikenteelle tarkoitetuissa silloissa. Liikennesilloissa varaudutaan lisäksi suuriin lämpötilanvaihteluihin eli siihen, että siltakansi venyy helteillä ja kutistuu pakkasilla, ja pitkissä silloissa on myös liikuntasaumalaite. Se pitää pienen kolahduksen, kun laitteesta ajetaan yli autolla. Ilman liikuntasaumalaitetta sillan sauman kohdalle tulisi kelistä riippuen esimerkiksi 10 sentin rako. Kirjaston sillassa ei liikuntasaumalaitetta tarvita, koska silta on tasalämpöisessä tilassa, työmaan vastaava mestari Kyösti Kontio selvittää.

Teräslaatan päällä on kaksi koteloa, joihin voidaa asentaa sitakaaren pohjoinen pää.

Yksi jännitysnäytelmän nerokkaista juonenkäänteistä on sijoitettu tänne, tulevan terässillan päätykoteloitten alle. Kukapa olisi arvannut, että kotelokokonaisuuden ja sitä kannattelevan anturan väliin ujutettiin laattamaiset laakerit ennen kuin antura peittyi valumuottien ja raudoituksen alle. Kotelokokonaisuus lepää siis laakerien päällä ja pystyy tarvittaessa liukumaan viitisen senttiä. Se vaatisi kuitenkin noin 40 asteen lämpötilanmuutoksen.

Tietokoneella tehty värikäs kuva, jossa harmaana näkyvän laatan alla on päällekkäin kirkkaan vihreitä palikoita.

Tietokonemallinnuksessa kotelokokonaisuus näkyy sivuprofiilista. Laattamaiset laakerilevyt erottuvat kirkkaan vihreänä pinona kuvan keskellä. Ne muistuttavat mittasuhteiltaan leikkuulautasettiä. Liikkumista helpottaa se, että harmaana näkyvän teräspalkin ja vihreän laakeripinon välissä on teflonpinnoite. Suurimman laakerilevyn ja sen alla sinisenä näkyvän betonianturan väliin on valettu erittäin lujaa juotosbetonia. Vaikka liikuntavara otetaan huomioon, ei hätää, kirjaston lattian ei ole tarkoitus liikkua kuin Linnanmäen Vekkulassa ikään.

Laakereitten ja lakun lisäksi Luke

 

Kirjaston työmaa on yllättävän kansainvälinen. Nosturinkuljettaja tulee Kuubasta, ja eri rooleihin on saatu väkeä niin Venäjältä kuin Marokosta.

– Rakentaminen kansainvälistyi jo ennen IT-alaa. Työmaillamme on ollut väkeä eri puolilta maailmaa vuosikausien ajan, Kyösti Kontio sanoo.

Nuorimies oranssissa työtakissa ja keltaisessa kypärässä on kumartunut mittaamaan eristettä.

Uusimpia tulokkaita kirjaston työmaalla on australialainen Luke Parsons. Nuoren miehen toi maahan rakkaus eli suomalainen tyttöystävä, jonka kanssa asuttiin aluksi Australiassa. Luke on ajanut erilaisia työkoneita hiilikaivoksella. Työpaikka kirjaston työmaalla löytyi tyttöystävän isän kautta.

– Työn puolesta sujuu mukavasti, mutta talven tulo pelottaa. Olen kuullut, että se olisi vain pukeutumiskysymys. Jos selviän talvesta, uskon selviäväni Suomessa muutoinkin, hän arvelee.

Pukeutumiseen hän on jo saanut opastusta: syyskuussa ei kannata lähteä töistä shortseissa ja varvastossuissa.

 

Teksti ja kuvat: Liisa Joensuu/Tmi Magic Words

Työmaan miehistöön liittyi robotti

Hitsausrobotit ovat tavanomaisia konepajoilla, eivät niinkään työmailla. Uuden kirjaston työmaalla koetaan tämäkin erikoisuus. Miehistöä vahvistaa sähköllä käyvä saumantekijä, joka on huipputarkka, mutta työkaverina vähän ykstotinen.

Robotti liittyy kirjastoa kannattelevan terässillan rakentamiseen. Sillan päätykotelot saapuivat työmaalle heinäkuussa neljänä kappaleena. Robottia tarvitaan hitsaamaan yhteen kaksi kotelokokonaisuutta sillan pohjoisessa päädyssä ja kaksi eteläisessä päädyssä.

– Kotelon osien väliin on asennettu teräskappale. Sillä yhdistetään kotelon puoliskot toisiinsa. Hitsattaville saumoille on asetettu tiukat laatu- ja mittatarkkuusvaatimukset. Robotti pystyy toistamaan työn yhä uudestaan tasalaatuisesti, kertoo työmaan vastaava mestari Kyösti Kontio ja näyttää kelaa, josta kone ottaa hitsauslankaa hitsauspäälle.

Hitsausrobotti on sijoitettu kahden suuren metallisen väliin.

Elokuun lopulla työstettävänä oli eteläisten päätykoteloitten kokonaisuus. Robotti liikkuu koteloiden puoliskojen pintaa pitkin ja hitsaa niiden välissä olevaa paksua teräskappaletta moneen kertaan. Kuvassa robotti on tauolla; itse työn aikana jälkeä ohjaa ammattilaisten tiimi. Ryhmä saapui Normek Oy:n tehtaalta, jossa päätykotelot valmistettiin. Niin erikoiselta kuin se maallikosta kuulostaakin, hitsaustyö vie viikkoja.

– Vaikeus on siinä, että hitsaus tuottaa paljon lämpöä ja kappale elää sen mukana. On vaikea ennakoida, mihin hitsauslämpö siirtää kappaletta. Apuna käytetään koteloitten väliin jännitettyä tunkkia, jolla eliminoidaan liikettä tarvittaessa, Kyösti Kontio kertoo.

Suuren metallilaatan päällä on kaksi metetallikoteloa ja niiden alla betonipylväät. Pylväitä tukee erillinen tukirakenne.

Pohjoispään kotelokokonaisuuden hitsaus on valmis, ja anturaa tukenut väliaikainen ristikko voidaan pian purkaa. Päätykoteloita ei voitu hitsata toisiinsa kiinni jo tehtaalla, sillä kokonaisuus olisi ollut liian suuri ja painava kuljettaa ja nostaa paikoilleen.

Kellarin seinän vierustalla alhaalla kaivannossa miehet kiinnittävät mustaa huopaa seinään kuin tapettia.

Kirjaston kellarin seinät eristetään erittäin huolellisesti, sillä kellari sijaitsee pohjaveden alapuolella. Vesieristehuopaa kiinnitetään peräti viisi kerrosta, mikä on Kyösti Kontion mukaan enemmän kuin hänen työmaillaan koskaan. Tässä työ on käynnissä kaivannon länsilaidalla. Vesieristehuovan päälle tulee vielä lämpöeriste.

Kaivinkone nostaa hiekkaa kellarin päädyssä olleeseen kaivantoon.

Työmaan pohjoispäässä lämpöeristeetkin ovat jo paikoillaan, joten kaivantoa voitiin alkaa täyttää hiekalla. Se tampataan tiiviiksi kerros kerrokselta. Etualalle oikealle on tulossa yksi talon porraskuiluista. Taustalla näkyvät metallitelineet ovat holvimuottitorneja, joitten avulla pohjoiseen päähän on rakennettu holvia eli kellarin kattoa. Muottitornit ovat tässä hetken varastossa ja ovat matkalla etelämmäs.

Rekan lastina on suuria muotin kappaleita.

Kellarin katon tekeminen vaatii useanlaisia muotteja. Pystyyn sijoitettavien holvimuottitornien päälle asennetaan vaakatasoon omat muottinsa vähän samaan tapaan kuin pöydän levy laskettaisiin jalkojen päälle. Näitä muottipalkkeja saapuu työmaalle jatkuvalla syötöllä, sillä katettavana on näinä aikoina noin 1700 neliön kokoinen alue.

Työmaan keskellä betoniseinien kulmauksessa on aloitettu alla olevan tilan katon teko.

Rekan tuomia muottilevyjä asennetaan tässä lastauspihan kattovalua varten. Betoni valetaan keltaisten levyjen varaan. Ne pitävät betonin ylhäällä sen ollessa vielä märkä ja ne puretaan kun katto kuivuttuaan kannattelee itse itsensä. Lastauspihan seinissä näkyvät aukot on varattu erilaiselle talotekniikalle.

Pystyrakenteitten betonointi valmis

Betonointi on koko työmaalla hyvällä mallilla, sillä kellarin osalta on saatu valmiiksi niin ulkoseinät, väliseinät, pilarit kuin hissikuilutkin eli kaikki pystyrakenteet.

Maan tasalta nousee betonipylväita ja niiden päällä on betonikattoa.

Pohjoisessa päässä on valettu myös osa kellarin katosta, noin 800 neliön verran. Tämän kattoholvin yläpuolelle on tulossa elokuvateatteri. Alapuolelle jää teknisten tilojen lisäksi kirjaston ravintolan toimintaan liittyviä tiloja kuten pakaste- ja kylmähuoneita sekä varastointi- ja toimistotilaa. Kirjastoon on tulossa korkean tason ruokaravintola. Työntekijät pääsevät kellariin suoraan omalla hissillä noutamaan tavaraa kylmäsäilytyksestä ja kuivavarastoista.

Suuressa betonisessa pystykuilussa näkyy kaksi oviaukkoa vierekkäin.

Hissikuilujen betonoinnissa on otettu huomioon rakennuksen suuret kuormat. Kuilut vaativat vahvan rakenteen, joten niissä on käytetty korkealujuusbetonia, joka kestää puristusta 7000 tonnia neliömetriä kohden. Tähän elokuun lopulla valettuun hissikuiluun betonia kului lähes 80 kuutiota.

Maan tasalla on hiekkakenttä, jonka päälle on asetettu harmaita levyjä. Taustalla kaksi miestä asentavat rautaisia osia tiheään kehikkoon.

Kirjaston eteläpäässä ei ole kellaria ollenkaan. Täällä työskennellään kirjaston ensimmäisen kerroksen lattian tasolla. Kuvassa näkyvät eristyslevyt näyttävät erehdyttävästi kiveltä mutta ovat eristelevyä, joka jää betonin alle. Oikealla valmistellaan jännitysvaijereitten orsia betonivalua varten.

Työmaa-aitauksen takaa näkyy osa Eduskuntataloa. Työmaalla on rakennusmies kuopassa ja nostelee sieltä pois puisia muotin osia.

Kaikkein eteläisimmässä päässä on porraskuilu, joka on tehty tulevaisuudessa mahdollisesti rakennettavaa keskustatunnelia varten. Autotunneli alittaisi kirjaston Sanomatalon kohdalla. Kirjaston nurkalle tehdään jo valmiiksi poistumiskuilu siltä varalta, että tunnelissa sattuisi poikkeustilanne. Porraskuilu on saanut seinät. Niissä sojottaa pystyssä suuri määrä kallioankkureita, jotka tekevät rakenteesta tukevan. Kuva on sikäli historiallinen, että Eduskuntatalo on samaan aikaan remontissa ja näköispressun alla. Kun kirjasto tästä nousee, Töölönkadun puolelta ei enää näe työmaan yli parlamenttirakennusta.

 

Teksti ja kuvat: Liisa Joensuu/Tmi Magic Words

Sisäsilta saa alkunsa päätykoteloista

Sisätiloihin rakennetaan harvoin siltoja, mutta juuri näin toimitaan uudessa kirjastossa. Taloa kannattelevat kaksi teräskaarta, jotka mahdollistavat ensimmäisen kerroksen aulaan 100 metriä avointa, pilaritonta tilaa. Kaarten päätykotelot vetolaattoineen saapuivat heinäkuussa työmaalle erikoiskuljetuksena Oulusta, jossa ne valmistettiin mittatilaustyönä.

Ylhäältä nosturista otettu kuva, jossa teräksinen laatta roikkuu nosturin vitjoissa työmaan yläpuolella.

Normek Oy:n tehtaalta saapuneet kotelot vetolaattoineen nostettiin paikoilleen autonosturin hydraulisen teleskooppipuomin avulla hieman ennen heinäkuun puoltaväliä. Kuvassa nosturissa roikkuu puolet sillan pohjoisen pään kotelokokonaisuudesta. Kuva: Risto Sell.

– Yhteen päätyyn tuleva kotelokokonaisuus painaa noin 100 tonnia. Nostot tehtiin kahdessa osassa eli 50 tonnin kappale kerrallaan. Betonianturan päälle tulee painoa toisin sanoen sadan pienen henkilöauton verran, työmaan vastaava mestari Kyösti Kontio antaa vertailukohtaa.

Teräslaatan päällä näkyy kaksi pitkänomaista koteloa

Sillan kaksi kaarta tuetaan etelä- ja pohjoispäässä omiin päätykoteloihinsa. Kuvassa pohjoispään kotelokokonaisuus. Kotelot on toistaiseksi vielä suljettu. Niiden alla sijaitsee teräksinen vetolaatta, jonka läpi vedetään ankkurivaijerit pohjois- ja eteläpään välille. Vaijeriaukot on tässä suljettu ilmastointiteipillä.

Tietokonemallinnus, jonka piirroskuvassa näkyy kaksi päätykoteloon laskeutuvaa teräskaarta ja laatasta lähtevät vaijeriniput.

Tietokonemallinnuksessa sillan kaaret näkyvät harmaina aina päätykoteloihinsa saakka. Vetolaatasta lähtevä vaijeristo on merkitty vihreällä. Silta muistuttaa vesialueen tai liikenneväylien ylle rakennettavaa kaarisiltaa.

– Rakenne ei juuri poikkea tavallisesta sillasta, mutta erikoisuus on siinä, että se on tehty sisätiloihin. Jos kyseessä olisi liikennesilta, se pitäisi tukea myös keskeltä. Tämä silta on tuettu vain päistään anturoihin ja seiniin, joten se ei kestäisi autoliikenteen painoa. Silti silta kannattelee kolmea kerrosta. Kantokyky saadaan aikaan vetolaattojen välille synnytettävän jännitteen avulla. Jännittäminen on tehtävä taiten, jotta silta ei heilu tai pidä ääntä, kuten liikennesillat voivat tehdä, Kyösti Kontio selvittää.

Tietokonemallinnus, jossa lähikuvassa teräslaatasta lähteviä vaijerinippuja.

Kantokyky saavutetaan mittavalla ”jousistolla” eli suurella määrällä ankkurivaijereita. Vetolaatan läpi kulkee 17 vaijerinippua, ja kussakin nipussa on vaijereita 31. Jousirakenne sisältää siis yhteensä 527 vaijeria. Kun pohjois- ja eteläpäädyn vetolaattojen välillä kulkevat vaijerit kiristetään, siltakaaret saavuttavat kantovoimansa eivätkä pääse erkaantumaan toisistaan.

– Jänteet tulevat Saksasta. Itse työn eli vaijereitten asentamisen ja jännittämisen tekee kotimainen Tensicon Oy, jolla on pitkä kokemus erilaisista jännitys- ja ankkurointitöistä. Ennen vaijereitten sujutusta vetolaatan sisälle asennamme niitä varten suojaputket, kertoo työmaainsinööri Risto Sell.

Sanomatalon lasiseinän edustalla työmaan puolella näkyy suuri teräslaatta ja sen päällä kaksi pitkänomaista teräskoteloa.

Jänneväli pohjoisesta siltapäädystä eteläiseen on 105 metriä pitkä. Eteläpäässä Sanomatalon edustalla päätykotelot vaikuttaisivat silmämääräisesti olevan alempana kuin pohjoispäässä, mutta ne sijaitsevat millilleen samalla tasolla. Optinen harha johtuu siitä, että pohjoispään anturan ympärillä on tyhjää tilaa kun taas eteläinen antura on näkymättömissä kuopassaan. Kotelot eivät ole tyhjiä, vaan sisältävät kennomaisen rakenteen.

– Koteloissa on paksu levy ylhäällä ja alhaalla sekä poikittaisia levyjä. Sisältö on kuin lehtevä leivonnainen, Kyösti Kontio kuvailee.

Suuri teräslaatta lähikuvassa. Laatan sivussa on vierivieressä pyöreitä reikiä.

Eteläisimmässä päässä 17 vaijerinipun aukkoa ovat toistaiseksi hyvin nähtävissä.

Ensimmäiset sisäpuoliset seinät syntyvät

 

Kirjaston kellarin ulkoseinät alkavat olla valmiit. Heinäkuun puolivälissä ne oli valettu yhtä palaa vaille valmiiksi eli 22 palasta valmiina oli 21. Ulkoseinissä yksi pala tarkoittaa 11 metriä pitkää ja kuusi metriä korkeaa kappaletta.

Nosturin ketjuissa työmaan yläpuolella roikkuu suuri, pitkänomainen kappale.

Työmaalla nostellaan jo sisempien seinien suurmuotteja, jotka kulkevat ketterästi torninosturin ketjujen päissä olevissa koukuissa. Myös kellarin katto eli ensimmäisen kerroksen lattia on aluillaan työmaan pohjoispäässä.

Laaja yleiskuva työmaakuopasta, joka on täynnä erilaisia rakenteita.

Sisempiä seiniä nousee nyt kellarin uumeniin jäävän lastauspihan ympärille. Lastauspihan seiniä on muotitettu ja osin valettukin. Myös pumppaamon rakentaminen on edennyt, siihen aletaan pian valaa kattoa. Katon puinen muotti näkyy kuvassa etualalla.

Kaksi miestä kirkkaankeltaisissa työvaatteissaan istuu karussa puukeinussa.

Kesästä on mahdollista nauttia työmaallakin. Työmiehet voivat keinua ulkona kahvitauollaan, kuten tässä kirvesmiehet Tommi Elo ja Juha-Matti Komu. Kun raavas mies kiikkuu, siinä ei pehmusteita ja katoksia tarvita.

 

 

Teksti ja kuvat: Liisa Joensuu/Tmi Magic Words

Seinänleivonnassa tarvitaan öljyä

Keskustakirjaston työmaalla rakennetaan koko kesän ajan kiivaaseen tahtiin seiniä, pilareita ja muita betonirakenteita. Kellarin betonitöistä on valmiina noin kolmannes, ja pystypilarit alkavat pohjoispäässä pian kannatella kellarin kattoa eli kirjaston ensimmäisen kerroksen lattiaa.

Mutta mitä yhteistä on betoniseinien valamisella ja leipomisella? Seinien suurmuotit öljytään, jotta öljytty muotti ei tartu valupintaan, aivan samaan tapaan kuin vuoka kannattaa voidella, ettei taikina tartu kiinni. Öljytty muotti on myös helpompi purkaa siinä vaiheessa kun seinä on kuivunut ja kannattelee itse itsensä. Kirvesmies Juha-Matti Komu (vasemmalla) sekä E.M. Pekkinen Oy:n työnjohdon edustaja Jarmo Ahokas korjasivat juhannuksen alla öljysäiliön paineruiskun letkua. Tätä öljyä kun ei kipaistakaan lähikaupasta lisää.

Kuvassa on pitkä pätkä yhtenäistä betoniseinää

Kellarin seiniä oli juhannukseen mennessä valettu 12, ja edessä on vielä 10 palan valaminen. Suurmuoteilla saadaan kerralla aikaiseksi 11 metriä pitkä ja kuusi metriä korkea kappale. Työmaan pohjoispäässä seinämä näyttää jo yhtenäiseltä, mutta eteläosassa näkyvissä on vielä kalliotaustaa. Kellarin katon tekeminen eli holvaus alkaa pohjoispäässä kesä-heinäkuun taitteessa. Holvi peittää vähitellen avoimen näkymän pohjakerrokseen.

Yläkantista otettu kuva, jossa näkyy kaksi betoniseinämän rajaamaa aluetta.

Huoltoajoja varten kirjaston kellariin rakennetaan ajoluiska sekä kellarin uumeniin jäävä piha, jossa tavaraa voidaan purkaa ja lastata. Huoltopiha näkyy kuvassa keskellä. Sen vasemmalle puolelle sijoittuu neliskanttisena näkyvä pumppaamo, jonne ohjataan esimerkiksi sade- ja jätevedet sekä kirjaston ravintolan rasvanerottimista kertyvä aines. Ajoluiska syntyy oikeaan laitaan suoran betoniseinän ja tekeillä olevan kaarevan seinän väliin. Kaarevaa seinää ei voida tehdä suurmuoteilla, vaan se vaatii vanhan ajan käsityötä ja rakennetaan kappaletavarasta eli laudoista ja vanerista.

Piirroskuva, jossa suoran ja kaartuvan seinän välissä on alaslaskeutuva ajotie.

Violetilla merkitty kaareva seinä johdattaa autot alas huoltopihalle 60 metriä pitkää, betonilattiaista ajoluiskaa pitkin. Luiska lähtee maan pinnalta ja laskeutuu noin kuusi metriä alaspäin. Huoltopihalla puretaan niin kirjakuormia kuin ravintolan ja kahvilan tavaraa sekä lastataan roskat jäteautojen kyytiin.

Piirroskuva eteishallista, jonka taustalla on kierreportaat ja kaartuva seinä.

Kellarista lastauslaiturin vierestä löytyy myös suuri käymälöitten keskittymä. Käymälöitä kirjastoon tulee runsaasti, onhan kyseessä kaikille avoin tila keskeisellä paikalla. Kirjastossa viihdytään pitkään, sillä se sisältää työtiloja, elokuvateatterin ja ravintolan. Kuvassa käymäläalueen eteistila; koppien ovet jäävät oikealle. Tilaan pääsee sekä portaita että hissillä. Hissejä taloon on tulossa kuusi, mutta vain neljällä pääsee kellariin asti.

Teräskaaren perustukset valmiiT

Taloa kannattelevan valtaisan teräskaaren perustukset ovat valmiit niin pohjois- kuin eteläpäässä, ja niihin päästään asentamaan päätykoteloita vielä heinäkuun aikana.

Korkea plussanmuotoinen betonikappale.

Pohjoinen kaaren perustus muistuttaa muodoltaan plus-merkkiä. Anturan päälle asennetaan vielä teräskaaren päätykotelo, ja osat hitsataan kiinni toisiinsa. Pohjoisen ja eteläisen anturan välille jännitettävän terässillan jänneväli on 105 metriä, ja kaari sisältää jousirakenteen, joka sijoittuu kellarin kattoon.

Kaksi kypäräpäistä miestä seisoo aitauksen edessä taustallaan kuoppa jossa näkyy suuri betonikappale.

Teräskaaren eteläinen perustus sijoittuu Sanomatalon edustalle lähelle porraskuilua, joka on tehty mahdollisesti rakennettavaa keskustatunnelia varten. Jarmo Ahokas ja vastaava mestari Kyösti Kontio kertovat työmaan anturoitten olevan hyvässä vaiheessa: ne on vedetty ja kiristetty kiinni kallioon ankkureilla. Tarvittavan suuri voima tähän saadaan aikaiseksi hydraulitunkin avulla.

Työmaamonttu on täyttynyt betonisista seinistä ja pilareista.

Pohjoisesta päästä katsottuna työmaata ei pian enää voi kutsua montuksi, sillä se on täyttynyt erilaisista pilareista ja täyttyy edelleen väliseinillä ja kattolaatoilla. Pohjoiseen päätyyn, kuvassa oikean nurkkaan, on valmistunut myös yksi porraskuiluista.

Pyöreän seinäkellon viisareitten takana on piirroskuva istuvasta, rakennusopasta lukevasta kypäräpäisestä majavasta.

Vaikka lomakausi on juuri alkanut, kello raksuttaa E.M. Pekkisen urakassa miltei korvin kuultavasti. Aikataulu on sen verran tiukka, että lomia limitellään ja työt pidetään käynnissä kaiken aikaa.

Maskottimajava on jo päässyt kellon taustaksi ja Pekkisen miesten huppareiden selkämyksiin. Taiteilijan eli kuvittaja Salla Savolaisen nimikirjoituskin on ollut miehistössä kysyttyä tavaraa!

Kaksi nuorta naista istuu ison pyyhkeen päällä nurmikolla.

Työmaa-aidan ulkopuolella vietetään kesäisiä picknick-hetkiä ja nautitaan paisteisista päivistä. Siestaa viettivät juhannuksen alla myös Lucy Abrams (vasemmalla) ja Kaisa Johansson. Chicagosta kotoisin oleva Lucy on asunut kolme vuotta Suomessa ja opiskelee klarinetinsoittoa Sibelius-Akatemiassa vastapäisessä Musiikkitalossa. Kaisa Johansson työskentelee talossa. Lucy kertoo työmaan näkyvän hyvin yläkerran harjoitushuoneista, mutta työn äänet eivät onneksi ole opiskelua haitanneet.

Naiset toivottavat uuden kirjaston tervetulleeksi. Se tulee heistä hyvälle paikalle muitten kulttuurirakennusten piiriin. Keskustakirjaston havainnekuvat ovat miellyttäneet silmää, ja kirjastossa tulee varmasti käytyä sen valmistuttua.

 

 

Teksti ja kuvat: Liisa Joensuu/Tmi Magic Words

Peruskivi piilotettiin hissikuilun anturaan

Työmaalla saavutettiin toukokuussa juhlava etappi: kirjaston peruskivi muurattiin ja temmattiin nosturilla kirkkaan taivaan halki osaksi hissikuilun anturaa. Ensimmäisen laastiannoksen peruskiven sisälle asetteli opetus- ja kulttuuriministeri Sanna Grahn-Laasonen (kuvassa oikealla), sen jälkeen oli apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljasen vuoro. Kypärien ja haalarien sijaan kuopan reunalla nähtiin mekkoja, korkokenkiä ja pukumiehiä, ja työmaan pohjoispäädyn valtasi suuri juhlateltta.

Tuula Haavisto ja Ritva Viljanen nojaavat työmaa-aitaan, taustalla työmaa.

Kirjastotoimen johtaja Tuula Haavisto (vasemmalla) kertoo, että samaan aikaan kellarin rakennustyön rinnalla alkaa jo kirjaston irtokalustesuunnittelu. Hän ennustaa, että ainutlaatuinen uusi rakennus tulee olemaan täynnä turisteja ainakin ensimmäiset viisi vuotta. Talo tulee vaikuttamaan koko kaupungin toimintaan ja aiheuttamaan laajalti positiivista pöhinää.

Apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen lupaa, että kirjasto tulee yllättämään meidät sekä kulttuuritilana että uudenlaisten palvelujen tarjoajana.

– Uutta ajattelua edustavat esimerkiksi elokuvateatteri, ravintola ja vuokrattavat työtilat. Kirjasto tarjoaa runsaasti kohtaamisen tiloja, ja taloon odotetaankin yli kahta ja puolta miljoonaa vierailijaa vuosittain. Aukioineen kokonaisuus on suurempi kuin Senaatintori.

Koska kirjastolaitos edustaa sananvapautta, rakennuksen edustan Töölönlahdenkadun puolelle tuleva aukio on nimetty Sananvapaudenaukioksi. Itse kirjaston nimestä järjestetään kaikille avoin kilpailu, joka käynnistyy lokakuussa. Voittanut ehdotus julkistetaan vuoden vaihteessa.

Toimittaja Minna Joenniemi seisoo korokkeella ja pitelee sylissään hopeanväristä, vauvan kokoista säiliötä.

Peruskiveen muurattiin lieriö, joka sisälsi muun muassa päivän sanomalehdet, Helsingin Sanomat ja Hufvudstadsbladetin, sekä kirjailija Sirpa Kähkösen juhlassa pitämän puheen. Lieriötä pitelee kuvassa toimittaja Minna Joenniemi, joka juonsi tilaisuuden.

Jos talo joskus purettaisiin perustuksia myöten, tulevaisuuden ihmiset voisivat lukea, mistä Suomessa puhuttiin 24. toukokuuta vuonna 2016. Päivän Helsingin Sanomissa uutisoitiin muun muassa, että ministerit ovat käyttäneet Ilmavoimien lentokoneita virkamatkoihinsa, mikkeliläinen ylioppilas kirjoitti 12 laudaturia, sokerin määrää jugurteissa oli vähennetty ja että Helsinki aikoo kokeilla vegaaniruokaa parissakymmenessä päiväkodissa. Kolumnissa pohdittiin, miten Britannian käy, jos se eroaa EU:sta.

Kirjailija Sirpa Kähkonen nostaa maljaa juhlateltassa taustallaan kukkia.

Kirjailija Sirpa Kähkönen muistutti juhlaesseessään kirjaston olevan kansalaisyhteiskunnan keskeinen pilari. Hän pohti, minkälainen tulevaisuus painetulla sanalla on.

– Tarinoiden elähdyttävä merkitys ei katoa, vaikka niiden julkaisemisen tapa vaihtuisi, hän uskoi.

Peruskivi lensi taivaan halki hissiin

Työmaalla oli varauduttu juhlaväen tuloon monta päivää. Paikkoja oli siivottu ja teltalle tehty tilaa. Vieraat eivät varmasti tulleet edes ajatelleeksi ponnistusta, jonka juhlapäivä aiheutti työmaan normaaliin arkeen.

Peruskivi on betonista tehty, ontto laatikko matalan pöydän päällä. Vieressä näkyy saavillinen laastia ja astian reunassa levityslastat.

Niin oli siististi laitettu muuraajia varten pieni hiekkakenttä. Peruskivi oli nostettu jalustalle, sille etsitty liina ja nätisti se taiteltu. Laastisangon alle oli keksitty koroke ja tila koristeltu pienen lapsen kokoisella puisella majavalla, E.M. Pekkinen Oy:n tunnushahmolla. Kelpasi ministerinkin tulla ja muurata.

Neljä kravaattimiestä juhlapuvuissaan heittää laastia onton laatikon sisään. Vuoroaan odottaa nainen valkoisessa jakkupuvussa.

Itseoikeutetusti laastin levitykseen ryhtyivät myös ALA-arkkitehtien edustajat, jotka rakennuksen suunnittelijoina tuntevat sen paremmin kuin kukaan muu. Helsingin kaupungin tilakeskuksen hankepäällikkö Irmeli Grundström jonon päässä uskoi kirjaston herättävän laajasti kiinnostusta paitsi kansalaisten, myös maailman arkkitehtien keskuudessa.

– Kirjasto on rakenteellisesti merkittävä ja teräsrakenteet ainutlaatuisia jopa maailman mittakaavassa. Lisäksi talossa on uniikkeja puu- ja vesikattorakenteita, Grundström muistutti.

Mies kirkkaassa huomioliivissä kiinnittää suuria koukkuja betonilaatikon kulmissa oleviin lenkkeihin. Koukuista lähtee taivaalle vitjat, jotka ovat kiinni nosturissa.

Kun peruskivi oli täytetty lähes pintaan, siihen kiinnitettiin tv-kameroitten edessä nosturin koukut ketjuineen. Tehtävän otti hoitaakseen työmaainsinööri Risto Sell.

Työmaamontun yllä roikkuu nosturin vitjoissa laatikko kirkasta taivasta vasten.

Peruskivi nousi vakaasti kesäiselle taivaalle, olihan nosturin puikoissa entinen Kuuban armeijan lentäjä Ricardo Oliva. Tottunut tähtääjä laski laatikon työmaan keskelle täsmälleen sille varatulle paikalle.

Työmaan pohjalla näkyy kaksi matalaa, neliskulmaista laatikkoa.

Peruskivi hautautuu lieriöineen tähän hissikuiluun kuin muinainen muumioitten sarkofagi.

Teräskaaren palkki valuvaiheessa

Uuden kirjaston erikoisimman ratkaisun, taloa kannattelevan valtavan teräskaaren, anturoita on valmisteltu pitkään. Kaaren pohjoisen pään antura oli juhlan aikaan betonivalua vaille valmis.

Kuopassa näkyy korkea rakennelma, jossa laudoitetun kotelon sisällä on raudoitettu alue ja betoniseinät.Teräskaaren antura näkyy kuvassa etualalla. Raudoitteitten päälle ja palkin sisään valetaan vielä betonia, ennen kuin teräskaaren päätykotelot saapuvat työmaalle asennettaviksi anturaan.

Kuvassa on iso paja, jossa hitsataan levymäistä kappaletta.

Päätykoteloita tehdään Oulussa Normek Oy:n tehtaalla. Yritys on erikoistunut vaativiin teräsrunko- ja terässiltarakenteisiin. Kuva: Normek Oy.

Miehet kirkkaissa huomioliiveissään ja työhaalareissaan nojailevat montin aitaan.

Mitä tehdä, kun töihinkään ei pääse, tuntuu E.M. Pekkinen Oy:n työnjohto juhlan aikana miettivän. Tekemistä olisi kosolti, sillä kellarin betonityöt ovat lukuisine valuineen isoja ja pitkäkestoisia. Voisimmepa jatkaa seinien ja pilareitten tekoa!

Työmaamontussa näkyy pystysuuntaisia rakenteita ja pilareita. Montun toisessa päässä on valkoinen juhlateltta.

Työmaa on edistynyt kuukaudessa silminnähden erityisesti pohjoispäässä. Kuopan reunoilla on pitkästi valmista betoniseinää, ja pystysuuntaiset pilarit täyttävät entistä avaraa näkymää. Vastaavan mestarin Kyösti Kontion mukaan koko kellarin betoniseinästä on tässä vaiheessa valmiina noin puolet. Pohjoispäädyssä päästään pian rakentamaan kellarin kattoa. Samaan aikaan seinätyöt etenevät kohti etelää.

 

Teksti ja kuvat: Liisa Joensuu/Tmi Magic Words

 

Outo otus syöksee betonia

Kevät toi työmaalle yksilonkeroisen otuksen, joka kääntyilee käskystä ja sylkee pyydettäessä betonia. Otus pysyy hyvin hoitajansa hallinnassa, mutta salassa sitä on vaikea pitää. Työmaa-aidan yli kohoava hydraulinen puomi paljastaa, että montussa ovat menossa betonivalut.

Betoniauto on peruuttanut pumpulle työmaakuopan vieressä

Yksilonkeroista on ruokittava säännöllisesti, ja ilman betoniauton tuomaa uutta lastia se kieltäytyy tempuista. Kun auto peruuttaa pumpulle ja alkaa luovuttaa kahdeksan kuution lastiaan, otus ryystää ahneesti ja tottelee hoitajaa vähäiselläkin kauko-ohjauksen liikkeellä.

Kehotuksesta työmaa-alien kumartelee ja venyttelee suuntaan jos toiseen. Parhaimmillaan olento syöksee betonia hydraulisen puomin avulla 52 metrin päähän ytimestään eli pumppuautosta. Menossa ovat niin anturoitten kuin kellarin seinien valut.

Kaksi miestä seisoo puisen kehikon päällä ja kolmas näkyy taustalla. Oikeanpuoleinen mies edessä pitelee suurta letkua, joka syöttää betonia kehikkoon, vasemmanpuoleinen pitelee kapeamman letkun päässä olevaa metallisauvaa.

Letkussa on pitelemistä, sillä yhdellä iskulla betonia saadaan purkautumaan kymmeniä litroja. Betonipumpun käyttäjä seisoo taustalla ohjaamassa puomin liikkeitä ja betonin tuloa sylissään olevalla ohjausyksiköllä. Vasemmalla seoksen viimeistelijä odottaa valmiina vuoroaan.

Vibrat täristävät ilmakuplat pois

Valuun tarvitaan kolme miestä, ja viimeistelijän tehtävänä on upottaa seokseen sähkökäyttöinen vibra eli sauva, joka täryyttää massaa ja tekee siitä tiiviimpää.

Tiiviissä lähikuvassa näkyvät työmiesten jalat ja työvälineet: metallinen vibra uppoamassa betoniin ja letku, josta betoni tulee.

Tärysauva upotetaan muutamaan kertaan massaan heti tuoreeltaan. Valua tehdään pieni kerros kerrallaan, ja jokainen kerros tiivistetään alempaan kerrokseen vibraamalla.

Kun betonia annostellaan ja tiivistetään pienissä erissä, siitä saadaan tasalaatuista, ja rakenteesta tulee vankka. Yhden seinänpalan teossa kuluu helposti koko päivä, sillä etenemistahti voi olla vain 40 senttimetriä tunnissa. Tässä tehdään anturaa eli perustusta.

Työmies pitelee pitkää mustaa letkua, jonka päässä on metallinen sauva.

Timpuri Peter Volt on tottunut vibran käyttäjä. Kokemusta tarvitaan, sillä työväline täryyttää muuten enemmän käyttäjäänsä kuin betonia. Myös voimaa tarvitaan: vibroja on erikokoisia ja keskimäärin ne painavat noin 20 kiloa. Sauva on metallinen ja halkaisijaltaan 65 millimetriä. Kumista varsiosaa on kymmenisen metriä, ja sitäkin pitää jaksaa siirrellä ja kannatella.

Työmaamontun yllä näkyy valtava punainen puomi, jossa on niveliä. Niiden kohdalta puomi taittuu kasaan pienemmäksi.

Kevät on mitä parhain vuodenaika betonivaluille. Pakkanen ei haittaa hydrauliikkaa eikä aurinko kuivata betonia liian nopeasti. Kun betonipumppu on tehnyt päivän tehtävänsä, se taittelee lonkeronsa kasaan.

Suurmuotit nopeuttavat seinien tekoa

Huhtikuun puolivälin tienoilla työmaamontun reunoille saatiin pystytettyä ensimmäiset suurmuotit kellarin seinien valamista varten.

Työmaamontun reunoilla on suuria seinäkkeitä.

Valmismuotit nopeuttavat betonitöitä huomattavasti, sillä niiden avulla valmista seinää saadaan aikaan 11 metriä pitkä ja kuusi metriä korkea pätkä kerralla.

– Suurmuotteja on käytössä vain viisi kappaletta, sillä samoja muotteja käytetään yhä uudestaan. Ne tulevat työmaalle 2,5 x 3 metrin paloina ja kootaan täällä. Kun yksi seinä on kuivunut, muotit voidaan siirtää nosturilla uuteen kohtaan, E.M.Pekkinen Oy:n vastaava mestari Kyösti Kontio kertoo.

Suuri seinäke montussa on tuettu metallisilla varsilla kallioseinämään.

Muotitus tehdään kahdessa erässä: ensin pystytetään ulkopuolen muotti ja valmistellaan siihen tukeutuva raudoitus, sen jälkeen on sisäpuolen muotin asentamisen vuoro. Raudoitettuun kohtaan muottien väliin valetaan betonia. Yhteen seinäpalaan sitä uppoaa 33 kuutiota. Muotit tuetaan kallioon tai ponttiseinään.

– Teemme seiniä lohkoittain eli valamme niitä joka toinen lohko kerrallaan. Sen jälkeen valetaan tyhjiksi jätetyt välit. Kaikkiaan seinäpaloja tulee kuoppaan 22 kappaletta. Kun koko kellari on kierretty, muotit puretaan ja palautetaan niitä vuokraavaan yritykseen, työmaainsinööri Risto Sell selvittää.

Montun pohjalla näkyy isoja pystyputkia, joiden päässä on ruuvit. Putket katoavat maan alle, mutta ruuviosa jää näkyviin.

Osa kirjastosta kiinnitetään kallioon 15 metriä pitkillä pulteilla. Mutterit kiristetään hydraulitunkeilla, ja reikään pumpataan betonia. Päälle rakennetaan vielä betoniantura.

Kuopan pohjalla näkyy betoninen alusta, josta nousee metallisauvoja.

Kirjaston runkoa kannattelee valtava teräskaari. Kaaren pohjoisen pään anturasta on valmiina noin kolmannes. Rakenteeseen asennetaan vielä esimerkiksi palkki, jonka päälle kaaren pää istutetaan.

Työmaamonttuun on kaivettu syvempi kohta, joka on tuettu metalliseinin. Mies katselee kypärä päässään monttuun. Taustalla näkyy Eduskuntatalo.

Työmaa-alueen eteläreunassa huomioidaan mahdollisen keskustatunnelin rakentaminen. Ponttiseinämän rajaamalle alueelle rakennetaan porrashuone ja portaat, joita pitkin autotunnelista pääsee tulevaisuudessa hätätapauksessa ulos.

Montun pohjalle on rakennettu puinen kehikko. Kaksi miestä työskentelee sen ympäriillä.

Kun keskustatunnelin vaatimukset otetaan huomioon jo tässä vaiheessa ja portaat tehdään valmiiksi, autotunneli on mahdollista rakentaa tulevaisuudessa kirjaston alle sen toimintaa häiritsemättä.

Kirjaston työmaalla on tässä vaiheessa töissä noin 30 ihmistä, joista kaksi kolmannesta on E.M. Pekkisen aliurakoitsijoita.

 

Teksti ja kuvat: Liisa Joensuu/Tmi Magic Words

 

Nosturinkuljettaja osaa lentää

Keskustakirjaston työmaalla on tarinansa, mutta niin on totisesti kirjaston rakentajillakin. Ammattitaitoa löytyisi muuhunkin kuin rakentamiseen, kuten timpuri-Tarjalla, joka oli aiemmin maatalousyrittäjä ja nosturinkuljettaja-Ricardolla, joka voisi yhtä hyvin hypätä lentokoneen puikkoihin.

Nosturinkuljettajat luonnollisesti viihtyvät yläilmoissa, mutta harva heistä osaisi ohjastaa, jos koppi saisi siivet. Kuubalaissyntyinen Ricardo Oliva eli ”Riku” sen sijaan kaartaisi taivaalle tottuneesti. Havannasta kotoisin oleva herra on Kuuban armeijan entinen lentäjä ja viihtyy erinomaisesti Helsingin horisontissa. Hän toivoo vain, että nosturi olisi korkeampi, sillä 40 metristä ei näe kyllin pitkälle!

Ricardo laskeutuu nosturista loputtomia portaita pitkin taivas taustanaan

Nosturi saatiin työmaalle maaliskuun toisella viikolla, ja siitä asti Ricardon työmatka on kulkenut näitä portaita ylös ja alas. Monen työhalut voisivat katketa jo tähän, mutta Riku viihtyy ylhäällä ohjaamossa ja odottaa innolla kesää sekä kaunistuvia näkymiä.

– Ympärillä on paljon hienoja rakennuksia! Maisemia ehtii välillä vilkaista, vaikka katse tulee tietysti pitää pääasiassa työmaan tapahtumissa. Olen työskennellyt nosturinkuljettajana yhdeksän vuotta ja tehnyt myös työkoneitten huoltoa varikolla. Tulin varikolta keskeltä metsää taivaalle keskelle kaupunkia.

Suomessa Ricardo on asunut jo 25 vuotta. Hän jätti Kuuban, koska ”meillä oli pikku kapina siellä”. Suomessa on rauhallista, samoin nosturin ohjaamossa – joskus liiankin yksinäistä. Toisinaan Riku haaveilee työskentelystä montussa yhdessä muiden kanssa. Osaamisen laajentaminen on jopa tavoitteena.

– Koko ajan tulee kokemusta lisää. Se on huono päivä, jos ei opi mitään!

Nosturin puomi yltää viereisen lasitalon katon yli

Nosturin mukana majavakin lentää. E.M. Pekkinen Oy:n tunnus komeilee ensimmäistä kertaa ohjaamon ja vastapainon välissä ja ylipäätään lipputankoa korkeammalla. Pekkinen on keskustakirjastohankkeessa syksyyn asti pääurakoitsija, jonka tehtäviin nosturin hankkiminen kuuluu. Maanrakennukseen keskittynyt yritys täyttää syksyllä 56 vuotta, mutta koskaan aiemmin torninosturin hankkiminen ei ole noussut työlistalle. Perustusten tekemisen puolesta 40:ää metriä matalammallakin nosturilla olisi pärjätty. Kaikki voivat kuitenkin kuvitella sen kilinän, joka syntyisi, jos nosturi ei pyörähtäisi vastapäisen talon katon ylitse…

Nosturin alaosassa on betoninen laatikko.

Jotta nosturi pysyisi varmasti paikallaan, se on pultattu kallioon ja sille on rakennettu pitävä betoniantura. Tällä tavoin se pystyy nostamaan 2400-kiloisen lastin eli parin henkilöauton painoisen paketin 60 metrin päästä jalustasta.

Ajoluiska häviää seinien tieltä

Tähän asti työmaamonttuun on ollut mahdollista ajaa niin telaketjuilla kuin kumipyörillä eteläpäässä sijainnutta ajoluiskaa pitkin. Maaliskuussa Sanomatalon nurkalla sijainnutta ajoluiskaa alettiin purkaa.

Kuoppaan vievä hiekkainen tienpätkä loppuu kesken

Ajoyhteys poistetaan, koska myös kuopan eteläpäässä alkaa sokkelin rakentaminen. Vähitellen kirjaston kellariantura kulkee koko kuopan ympäri. Koska työmaakuoppaan ei pääse enää ajamaan, tarvikkeet ja työkoneet lasketaan monttuun nosturilla.

Vielä maaliskuussa työmaamontun eteläpäässä maa tärisi aika ajoin, sillä kalliota räjäytettiin keskustatunnelin varauskaivantoa varten.

Kypäräpäinen mies laskeutuu metallisia portaita pitkänomaiseen kuoppaan

Työntekijät laskeutuvat kuoppaan pohjoispäähän rakennettuja portaita pitkin. Vaikka yleisvaikutelma on ylhäältä katsoen rauhallinen, kuopassa tapahtuu kaiken aikaa. Seinustoilla laudoitetaan, raudoitetaan ja valetaan sokkelia ja keskemmällä rakennetaan kirjastoa kannattelevan teräskaaren pohjoisen pään perustuksia.

Suuren mittakaavan hammaslääkärivälineistöä

Kalliorakentamista voisi paikoin verrata hammaslääkärin työhön. Aluksi on poistettava ”karies” ja tasoitettava alue paikkaa varten, sillä betonia ei voi valaa rikkinäiseen kallioon.

Pieni kaivinkone telaketjuilla siirtelee kiviä kuopan pohjalla

Pikkukaivuri poistaa irtonaisia kallionpaloja ja kiviä. Seiniä voidaan alkaa rakentaa, kun vastaan tulee riittävän ehjää pintaa. Kalliota voidaan myös vahvistaa injektoimalla siihen vahvistavia aineita kuten mikrosementtiä.

Pyörillä kulkeva perävaunumainen matala laatikko, josta lähtee letku.

Pekkisen ”hammaslääkärivälineistöä” ovat myös paineilmakompressorit. Ne tuottavat paineilmaa, jolla kalliopintaa puhalletaan puhtaaksi. Anturan alle ei saa jäädä hiekkaa tai kiven palasia. Vastaava mestari Kyösti Kontio asettelee puhalluspilliä.

Korkea kasa lautoja valmiina työstettäviksi.

Nosturi laskee kuoppaan vähän väliä uutta kappaletavaraa, jota tarvitaan anturan eli sokkelin muotteihin. Muotit syntyvät laudoista ja vanerilevyistä. Kalliopinnassa vaihe vaatii käsityötä, mutta pian käyttöön saadaan myös valmiita suurmuotteja. Valmismuoteilla voidaan tehdä kuusi metriä korkeaa seinää 11 metriä pitkä pala kerrallaan.

Maatalousyrittäjästä timpuriksi

Työmaan ainoa nainen on kirvesmies. Tarja Smolander on viihtynyt rakennustyömailla seitsemän vuotta ja kokee rakennusalan omakseen. Keskustakirjaston montussa hän tekee muottitöitä.

Kypäräpäinen vaalea nainen keltaisessa työasussa katsoo kameraan rautapiikeistä koostuvan seinämän edessä.

– Minulla on maatalousyrittäjän koulutus ja sain maataloudesta elantoni viisi vuotta. Kovin kannattavaa alan yrittäjänä toimiminen ei ollut, joten lähdin rakennustöihin. Teen kaikkia rakennustöitä naulaamisesta alkaen, ja kokemusta on vuosien mittaan kertynyt mitä erilaisimmista tehtävistä. Onhan tämä rouheaa ja raskastakin työtä, mutta olen viihtynyt. Työ tuntuu omalta. Kyllä tämä on minun juttuni.

Timpuri-Tarja nostaa pitkää lautaa rautapiikeistä koostuvan seinämän kohdalla.

Muotituksesta on valmiina noin 30 prosenttia, joten vaihe kestää betonivaluineen vielä monta kuukautta. Samaan aikaan, kun eteläpäässä aloitetaan muottien teko, pohjoispäässä voidaan siirtyä jo seinien rakentamiseen.

Kaksi työmiestä asettelee lautoja korkeaan seinämään betonisen laatan päällä seisten.

Työmaan keskivaiheilla valetaan kirjastoa kannattelevalle teräskaarelle sen pohjoisen pään perustusta. Kirjaston runkoa kannattelee ennen näkemätön kaariratkaisu, joka mahdollistaa aulaan täysin avoimen, pilarittoman tilan. Kaaren jänneväli on 105 metriä ja kaaren eteläpää sijoittuu Sanomatalon edustalle.

Kosteasta kallioseinämästä tulee letkuja, jotka päättyvät kuraiseen lammikkoon.  Lammikossa on pieni pumppu.

Kalliosta tihkuu jatkuvasti vettä, joten vettä pumpataan pois kaiken aikaa ja kalliota injektoidaan tiiviimmäksi. Kuivempi vaihe saavutetaan vasta kesällä.

Kolme miestä pöydän ääressä. Kaksi tutkii pöydällä olevia piirustuksia, kolmas puhuu puhelimeen.

Käytäntö ja teoria kohtaavat työmaatoimistossa. Työnjohto – vasemmalta Jarmo Ahokas, Risto Sell ja Kyösti Kontio – selvittää tarkasti etukäteen teknisen toteutuksen ennen ratkaisun viemistä käytäntöön. Näin jokainen vaihe sujuu turvallisesti, tehokkaasti ja taloudellisesti.

 

 

Teksti ja kuvat: Liisa Joensuu/Tmi Magic Words

Ainutlaatuinen teräskaari kannattelee kirjastoa

Keskustakirjaston runkoa tulee kannattelemaan siltarakenne, jollaista ei ole Suomessa ennen toteutettu. Rakennesuunnittelusta vastaava Ramboll Oy selvitti teräskaariratkaisulla arkkitehtonisen haasteen, jossa kirjaston ensimmäisen kerroksen aulaan haluttiin 100 metriä avointa, pilaritonta tilaa.

Rakennesuunnittelua johtava Johan Rosqvist Ramboll Finlandista (kuvassa vasemmalla) ja rakennuttamistehtäviä hoitava Erkki Pekkanen Ramboll CM Oy:stä (kuvassa oikealla) ovat tyytyväisiä kustannustehokkaaseen ja tukevaan rakenneratkaisuun, joka koostuu kahdesta teräskaaresta ja vetolaatoista. Siltarakenne näkyy kuvaruudulla sinisenä. Jänneväliltään 105 metriä pitkä silta muistuttaa vesialueen tai liikenneväylien ylle normaalisti rakennettavaa kaarisiltaa, mutta kannattelee kolme kertaa enemmän kuormaa eli kirjaston kolmea kerrosta.

Keskustakirjaston työmaalla valmistaudutaan näinä aikoina kaaren päitten perustusten tekoon sekä rakennetaan kellarin seinien muotteja.

Johan Rosqvist henkilökuvassa nojaamassa seinään.

– Keskustakirjasto on rakennesuunnittelun kannalta poikkeuksellisen haastava hanke. Arkkitehtuurissa on kaarevia linjoja, ja rakennuksessa käytetään useita materiaaleja, kuten puuta, betonia ja terästä. Rungon monimuotoisuus, pitkät jännevälit sekä materiaalien eläminen vaikeuttivat rakennesuunnittelua, Johan Rosqvist kertoo.

Kaaren tehtävä on kantaa ylemmät kerrokset, ja käytännössä siihen tuetaan ylempien kerrosten runkoa kannattelevat poikittaiset teräsristikot. Projektin alussa rakenne oli erilainen. Siltaa muistuttava teräskotelopalkki on Rambollin ehdottama kustannustehokkaampi ratkaisu. Se varmistaa osaltaan, että Keskustakirjaston käyttöiäksi haluttu 150 vuotta on tavoitteena realistinen.

Johan Rosqvist ja Erkki Pekkanen tietokoneella, kuvaruudulla kellarinäkymä.

Jos kaariratkaisu ajatellaan jousipyssyksi, itse jousirakenteen paikka on kellarin katossa. Jousirakenne sisältää peräti 527 ”lankaa” eli jännettä. Yhdessäkään rakennuksessa Suomessa ei ole aiemmin käytetty näin massiivista jännetyyppiä.

– Rakenteellisesti punos on niin haastava, että kaikki osat tulevat ulkomailta. Suomeen ei ole aikaisemmin myöskään maahantuotu näin suuria jousia, Erkki Pekkanen kertoo.

Toinen erityinen haaste Keskustakirjaston rakennesuunnittelussa on Helsingin keskustan alle mahdollisesti rakennettava autotunneli. Kirjaston alle tehdään varaus keskustatunnelille jättämällä kellariin pilariton alue ja valmius maan kaivamiseen myöhempänä ajankohtana. Kirjaston kohdalta voi tulevaisuudessa mahdollisesti nousta autolla Elielin pysäköintilaitokseen.

Työmaa valmistautuu betonivaluihin

Keskustakirjaston työmaalla valmistellaan kaariratkaisua tekemällä kaaren päille perustuksia.

Suuressa työmaakuopassa on pienempi kuoppa, jonka kalliopohjaan on asennettu metallipiikkejä.

Tässä on tekeillä kaaren pohjoisen pään perustus. Kaaren eteläpää sijoittuu Sanomatalon edustalle.

Kaksi miestä rakentamassa kellarin seinien muotteja puisista laudoista.

Kellariosuuden louhinta valmistui helmikuun alkupuolella, minkä jälkeen työmaalla alettiin tehdä laudoituksia kellarin seinien muotteja varten. Kun anturamuotit saadaan valmiiksi, raudoittajat seuraavat perässä ja asentavat raudoituksen betonivalua varten.

 Kaksi työmiestä tekee laudoista ristikkoa kallioseinän edustalla

Seinien anturamuotteja tehdään huhtikuun puoliväliin asti. Muotti- ja valutöitä tehdään rinnakkain ja pienissä erissä. Betoniautot käyvät työmaalla muutaman kerran viikossa. Ensimmäiset valut alkoivat työmaalla helmikuun puolivälin jälkeen. Keskimäärin valupäiviä on pari, kolme viikossa.

Suuressa kuopassa rakennetaan neliskanttista laatikkoa laudoista.

Maaliskuun alussa työmaalle saadaan torninosturi raudoituksien ja muottien nostamista varten. Nosturi saa paikan kuopan länsilaidalta. Kuvassa laudoitetaan neliömäistä nosturin perustuksen muottia.

– Keskustakirjasto on E.M. Pekkinen Oy:n yli 50-vuotisessa historiassa ensimmäinen kohde, jossa käytämme torninosturia. Emme pärjää autonosturilla, sillä kellarimontusta tulee kuusi metriä syvä. Autonosturi pitäisi sijoittaa kuopan laidoille, ja pihassa on vain rajoitetusti tilaa. Torninosturi ulottuu koko Keskustakirjaston kellarin alueelle, ja sen puomi yltää vastapäisien KPMG:n rakennuksen yläpuolelle, vastaava mestari Kyösti Kontio kertoo.

Mustaa lakunauhaa muistuttava injektointiletku ja litteä vihreä nauha kulkevat kallion päältä.

Kirjaston kellari rakennetaan pohjaveden alapuolelle, ja rakenteitten on oltava täysin vesitiiviitä. Siksi montun reunamilla kulkee mustia injektointiletkuja ja vihreitä paisumasaumanauhoja. Injektointiletkun avulla mahdollisesti heikoksi jääneeseen seinärakenteen ja kallion väliseen saumaan voidaan tarvittaessa pumpata epoksia tai mikrosementtiä vielä myöhemmissäkin työvaiheissa. Paisumasaumanauhat täyttävät mahdolliset pienet raot, kun kallion päälle valetaan betonia.

Suuret oranssinväriset muovikaaret odottavat työmaan lautaseinustalla.

Kuopassa on menossa myös vedenimeytystunnelin rakentaminen. Oranssit muovikaaret kuuluvat sen rakenteisiin.

Harmaa pumppu sylkee vettä seinustan lautamuotista työmaakuoppaan.

Vesi-imurit imevät kallion koloista vettä, jotta muotit saadaan valuvalmiiksi.

Korkea pino kuorma-auton renkaista tehtyjä litteitä mattoja.

Kun räjäytyksissä käytetyt täkkäysmatot kerättiin pois, niistä muodostui reippaasti yli miehen korkuinen pino. Matot lähtevät seuraaville työmaille estämään kivien sinkoilua kallion räjäytyksissä.

Telaketjukoneeseen on kiinnitetty suuri metallipiikki.

Räjäytysten jälkeen kallio jää rosoiseksi, joten sitä hakataan suoremmaksi hydraulisen vasaran avulla.

Pala kellertävää seinää roikkuu korkeassa hämähäkkimäisessä rakenteessa.

Kirjaston tulevasta julkisivusta on esillä mallielementti Sanomatalon ja vanhan tiilimakasiinin jäännösten välissä Kansalaistorin tuntumassa. Peltirunkoista keltaista lautaseinää voi kuka tahansa vapaasti käydä katsomassa, sillä se sijaitsee työmaa-alueen ulkopuolella.

Vastaava mestari Kyösti Kontio osoittaa jäistä paikkaa työmaakuopan pohjalla.

Keskustakirjastosta ovat kiinnostuneet kaikki ikäryhmät. Nuorimmasta päästä on 6-vuotias herra, joka oli käynyt katsomassa työmaata Sanomatalon puoleisista kurkistusaukoista. Hän halusi lähestyä työmaata seuraavilla kysymyksillä: Miksi siellä oli autoja, vaikka oli viikonloppu? Miksi pohjalla oli jäätä?

Vastaava mestari Kyösti Kontio löysi ainakin yhden jäisen paikan vielä päiviä myöhemminkin (kuvassa) ja vastaa:

– Kuoppaan kertyy helposti vettä sekä sateen että sulavan lumen vuoksi. Kun tulee pakkanen, vesi jäätyy. Kun kirjastoon saadaan rakennettua kellari, työmaalla ei enää olla sään armoilla. Mitä autoihin tulee, punainen volkkari on työmaa-auto, joka on täällä joka päivä. Arkisin sillä lähdetään esimerkiksi hakemaan puuttuvia tarvikkeita. Myös poravaunut ja muut työkoneet jätetään paikoilleen viikonlopuiksi, sillä ne ovat työmaan omaisuutta eivätkä sedät voi ajaa niitä kotipihoilleen. Telakoneet kulkevat lisäksi hyvin hitaasti, joten niillä ei voi lähteä Mannerheimintien ruuhkaan.

 

Teksti ja kuvat: Liisa Joensuu/Tmi Magic Words

 

Maanrakennuksen ”majavat” eivät pyryä pelkää

Keskustakirjaston maanrakennustyöt ovat edelleen aikataulussa, vaikka säät eivät ole todellakaan suosineet rakennustöitä. E.M. Pekkinen Oy:n ”majavat” ovat saaneet maankaivuun valmiiksi, ja louhiminenkin on jo loppusuoralla. Työmaalla ollaan lopullisessa pohjasyvyydessä eli kolme metriä meren pinnan alapuolella.

Kun Helsinkiä riepotteli reipas tammikuinen pyry ja kaduilla kulkijat etsiytyivät nopeasti sisätiloihin, Keskustakirjaston työmaalla jatkuivat maanrakennustyöt aivan arkiseen malliin. Pekkisen väki on tottunut siihen, että työpaikalla on taivas kattona ja se heittää milloin mitäkin.

– Jos voisimme toivoa, taivaalta ei tulisi mitään ja talvella riittäisi lauhoja kelejä. Nollan kieppeillä tai pieni pakkanen olisi mukava talvinen työskentelysää, sanovat työmaainsinööri Risto Sell ja vastaava mestari Kyösti Kontio.

Työmaan aita Töölönlahdenkadulla, taustalla Eduskuntatalo

Ihannesäätä on saatu odotella. Ennen joulua työmaa oli rankkasateitten kourissa, sitten tulivat kovat tammipakkaset ja ennen kuun puoltaväliä kahden päivän tiukka pyry, joka toi lunta useita kymmeniä senttejä. Töölönlahdenkadun työmaa-aidan tekstejä ja kuvia harva pysähtyi tutkimaan.

Keltainen kaivinkone kauhoo lunta kahden työmaaparakin välistä.

Mitä tehdä, kun lumi tukkii työmaaparakkien edustan? Otetaan tietysti avuksi jotakin kättä pitempää: kaivinkone. Kauhotaan lumet sen taakse ajetun kuorma-auton lavalle ja homma pelittää jälleen. Pyrypäivinä lumitöitä on tehtävä koko ajan, jotta kulkutiet säilyvät käyttökelpoisina. Aliurakoitsijan eli Maarakennus Rinne-Laturi Oy:n juuret ovat Pohjanmaalla. Onhan se komiaa, kun kaivinkoneella putsataan porstuan edustaa!

Kaivinkoneen kuljettaja kurkkaa ohjaamon ikkunasta ulos.

Toki kaivinkoneilla tehtiin myös varsinaista työtä kirjaston pohjakuopassa; lumen putsaamisen lisäksi pääasiassa louheen kuormausta kallion räjäyttämisen jälkeen. Puikoissa Hannu Rinne-Laturi.

Kovilla pakkasilla massiivisetkin koneet ovat koetuksella. Työmaan koneissa on paljoin hydrauliikkaa, ja hydrauliikkaöljyt voivat kylmällä jäykistyä, joten koneet eivät välttämättä lähde käyntiin. Kun käytössä on suuret voimat ja vastassa kova maa, jopa kaivinkoneen kauhaan ja puomiin voi tulla hiushalkeamia. Pakkasilla työskennellään varovasti, ja 20 asteen kylmemmällä puolella koneet saavat tarvittaessa levätä.

Panostusreikiä ja tussahdusräjäytyksiä

Keskustakirjaston kuoppa syntyi poistamalla 20 000 kuutiota maa-ainesta. Maankaivu valmistui jo ennen joulua, ja kallion louhiminenkin on edistynyt työmaalla ennakoitua nopeampaan tahtiin. Tammikuun puolivälissä louhiminen oli loppusuoralla: louhittavasta 9000 kuutiosta jäljellä oli enää noin tuhat kuutiota.

Porauskoneita ja kaivuri isossa lumisessa kuopassa.

Työmaalla keskityttiin panostusreikien poraamiseen ja kallion hallittuun räjäyttämiseen pienin erin. Räjäytykset ovat käytännössä vain pieniä tussahduksia, joita kaikki naapurit eivät välttämättä edes huomaisi ilman äänekästä pilliä, jonka tihenevät äänet kertovat räjäytyksen lähestymisestä. Edessä on vielä esimerkiksi aukkojen louhiminen hissikuilujen pohjia ja pumppaamoa varten. Jälkimmäiseen johdetaan tulevaisuudessa kellariosan viemärivedet.

Panostusreikiä porataan kallioon porakoneella.

Räjäytystyö alkaa poraamalla kallioon panostusreikiä, joihin räjähteet sijoitetaan. Reiät porataan kolmen metrin syvyyteen. Poistettava kerros on toisin sanoen kolme metriä korkea.

Kaksi miestä asettelee nalleja panostusreikiin, taustalla kaivinkone.

Panostusreiät muodostavat suorakulmion muotoisen, kymmenen metriä kertaa kaksi metriä leveän alueen. Nallit on numeroitu ja ne räjähtävät eri aikoihin. Näin hallitaan räjäytyksen suuntaa. Räjähteenä käytetään silkkaa dynamiittia. Kerralla kalliota irtoaa 50–80 kuutiota.

Kiihkeimmillään räjäytyksiä oli neljä, viisi päivässä, alkuvuodesta enää kolme, neljä päivää kohden. Irrotettu kallio viedään Jätkäsaareen, jossa Helsingin kaupunki huolehtii sen murskaamisesta.

Panostaja pitelee kahvikuppia seisaaltaan punaisessa huomiopuvussa ja kypärässä.

Ilmankos työt ovat edistyneet reipasta tahtia, kun porarikin pitää kahvipaussin kuppi kourassa kävellen. Porari Tomi Röyskö ja rakennusmestari Kari Suomala ehtivät sentään vaihtaa muutaman sanan räjäytysten välissä.

Betoniverhous pitää kallion kasassa ja veden poissa

Tonttia kiertävä kallio on rikkonaista, joten seinämää on tiivistetty verhoamalla sitä betonilla. Kyseessä on niin sanottu verhoinjektointi, mikä tarkoittaa kallion tiivistämistä pumppaamalla rakoihin betonia.

Betoninen kaistale näkyy kallion ja teräksisen tukipalkin välissä.

Kuvassa näkyvä juuripalkki rajaa kallion ja tukiseinän väliä. Sen lisäksi kallion sisälle on tehty injektoimalla betoniverho, joka estää veden kulkeutumisen rakennuksen alle. Verho tulee kiertämään koko kuopan ympäri, vaikka kallion rikkonaisuus vaihtelee suuresti. Kallio on paikoin hyvin rikkonaista, paikoin kestävämpää. Keskustakirjaston kellarista halutaan varmasti tiivis, joten verhous tehdään varman päälle. Sementtiseos kallion raoissa estää veden kulkeutumisen rakennusalueelle.

– Maanalaisissa rakenteissa kuten vaikkapa parkkihalleissa verhoinjektointi on yleinen. Käytännössä kallion halkeamiin pumpataan betonia niin paljon kuin sinne mahtuu; yhteen halkeamaan voi mennä betonia jopa 1000 kiloa. Olemme arvioineet tarvittavan betonin määräksi 100 000 kiloa, Kyösti Kontio kertoo.

Sininen pressupaketti teräsponttiaidan alaosassa ja muutama lauta päällä.

Vaatimattoman näköisillä virityksillä voi työmailla olla tärkeä tehtävä. Tässä teräsponttiseinän alaosaan rakennettavan juuripalkin alueelle on vuotanut pohjavettä ja se on jäätynyt. Teltassa öljypoltin lämmittää ilmaa ja pitää aluetta sulana. Työpäivä voi kulua kirjaimellisesti jäitä poltellessa.

Neljä miestä seisoo keltaisissa huomioasuissa, valkoiset kypärät päässään työmaakuopassa.

Keskustakirjaston työmaalla työskentelee alkuvuodesta reilut 20 miestä. Työmaan kokonaisvahvuus muodostuu työnjohdon lisäksi rakennusmiehistä, louhijoista, injektoinnin tekijöistä, koneenkäyttäjistä ja aliurakoitsijoista kuten kaivinkoneurakoitsijoista. Kuvassa työnjohto, vasemmalla vastaava mestari Kyösti Kontio, rakennusmestari Kari Suomala, työnjohtajaksi opiskeleva rakennusmies Jarmo Ahokas sekä työmaainsinööri Risto Sell.

Kolme miestä keskustelee tiiviissä ryppäässä ja neljäs sattuu olemaan heihin selin.

Majavien salainen kokous turvamiehen selustassa? Ei todellakaan. Pekkisen miehet kertovat avoimesti työstään, jota tehdään vuosien kokemuksella.

Työmaan aidassa lukee portti kaksi ja siinä on urakoitsija Pekkisen virallisen majavalogon lisäksi taiteilijan tekemä pirrosmajava.

Kakkosportilla Sanomatalon kulmalla Pekkisen virallinen logo on saanut rinnalleen piirrosmajavan, saman, joka koristaa tätä nykyä Pekkisen miesten kypäriä. Majava tutustuu piirroksessa rakennusoppaaseen.

Työmaan vaaleansinisessä vaneriaidassa kuvia iloisista lapsista kirjastossa.

Helmikuussa työmaa-aitojen takana alkaa kellarin betonirakentaminen. Kirjaston kellari saa perustan, joka mahdollistaa seinien pystyttämisen. Toivon mukaan pahimmat pyryt ja pakkaset ovat silloin takanapäin.

 

Teksti ja kuvat: Liisa Joensuu/Tmi Magic Words

Kallio murenee Keskustakirjaston työmaalla

Niin digiajan moderni kirjasto kuin Keskustakirjastosta onkin tulossa, se saa alkunsa hyvin perinteisillä menetelmillä. Joulukuussa 2015 menossa ovat kallion räjäytykset, louheen poisto ja maa-aineksen kaivaminen tukiseinien rajaamassa kuopassa. Maaperä on valmisteltava tavanomaisella tavalla ainutlaatuisellekin arkkitehtuurille.

Kaivuri kauhoo louhetta työmaalla

Kaivu- ja räjäytystöihin päästiin vasta, kun työmaa-aluetta halkonut kaukolämpö- ja kaapelitekniikka oli ensin siirretty uusille reiteille. Alueelta piti myös poistaa yli 50 puistopuuta, jotka kaupunki siirtää ja istuttaa muille alueille. Töitten aloittaminen vaati lisäksi liikennejärjestelyjen tekemistä ja uusia opasteita; kevyen liikenteen opasteet alkavat Linnunlaulusta asti.

Keskustakirjaston työmaan ympärillä on paljon lasitaloja, joten räjäytettävät alueet suojataan huolellisesti. Se tapahtuu täkkäysmatoilla, jollaisia nähdään pinossa kuvan vasemmassa kaidassa. Täkkäysmatot on tehty kuorma-autojen vanhoista renkaista, jotka on sidottu toisiinsa teräsvaijereitten avulla.

Ryhmäkuvassa vasemmalla keskustakirjastohankkeen johtava suunnittelija Pirjo Lipasti Helsingin kaupunginkirjastosta, keskellä vastaava mestari Kyösti Kontio ja oikealla työmaainsinööri Risto-Sell E.M. Pekkinen Oy:stä.

Keskustakirjastohankkeen johtava suunnittelija Pirjo Lipasti Helsingin kaupunginkirjastosta tuntee hankkeen historian vuosien takaa. Kun tontilla vihdoin tapahtuu, on ilo pitää palaveria maanrakennusliike E.M. Pekkisen vastaavan mestarin Kyösti Kontion ja työmaainsinööri Risto Sellin kanssa. Työmaatoimistossa tutkittiin pohjapiirrosta, josta käy hyvin ilmi rakennuksen pohjan suorakaiteen mallinen muoto. E.M. Pekkinen Oy toimii pääurakoitsijana perustustöitten ja kirjaston kellarin betonirakentamisen ajan eli ensi vuoden syksyyn asti.

Vastaava mestari Kyösti Kontio E.M. Pekkinen Oy

– Kaivettavaa maa-ainesta on kaikkiaan 20 000 kuutiota, ja joulukuun alussa olimme kaivaneet jo 17 000 kuutiota, joten kaivutyö alkaa olla loppusuoralla. Pilaantuneet maat toimitettiin asianmukaisiin paikkoihin, mutta suuri osa voitiin hyödyntää uudelleen. Puhdasta maata on käytetty esimerkiksi Jätkäsaaressa puiston rakentamisen pohjana, Vuosaaressa vanhojen satama-altaiden täyttämisessä ja Petikossa golf-kentän rakentamisessa, Kyösti Kontio kertoo.

Sinisen työmaa-aidan  taustalla Eduskuntatalo

Helsingin ydinkeskustassa eletään historiallista rakentamisen aikaa. Eduskuntataloa kunnostetaan samaan aikaan kun Keskustakirjaston rakentamista aloitellaan. Eduskuntatalon näköiskuvana toimiva pressu antaa rakennuksesta miltei linnamaisen vaikutelman. Tämän arvokkaampaa naapurustoa ja paikkaa rakentaa Helsingistä tuskin löytyy.

Ensimmäisiä toimia Keskustakirjaston tontilla oli aidan tekeminen työmaa-alueen ympärille.
– Aidasta tehtiinkin saman tien yksi kaikkien aikojen hienoimmista, sanoo Kyösti Kontio mielipiteenään.
Vaaleansinisellä vaneripohjalla esitellään Keskustakirjaston palveluita sanoin ja kuvin. Aita on melkein puoli kilometriä pitkä, joten siihen mahtuu hyvin myös yleistä asiaa Helsingin kaupunginkirjastosta ja Suomi 100 –juhlavuodesta, jonka hankkeita kirjasto on.

Keskustakirjastohankkeen johtava suunnittelija Pirjo Lipasti Helsingin kaupunginkirjasto.

– Keskustakirjasto on monenlaisten ajatusten ja ideoiden kohtaamispaikka, siksi osa aidasta on varattu kansalaisten ja järjestöjen ilmoituksille, Pirjo Lipasti mainitsee.

Aidassa on kurkistusaukkoja, joitten kautta rakentamisen vaiheita voi käydä katsastamassa. Eteläisimmät aukot ovat Sanomatalon puolella aitaa.

Kaivinkoneita työmaa-aitojen rajaamalla laajalla kallioisella kentällä.

Vanerisen aidan sisäpuolella kuoppaa reunustaa teräsponttiseinä, jota on kaikkiaan 1800 neliön verran. Teräksinen tukiseinä on ankkuroitu maahan 80 ankkurilla tasaisin välein. Teräsponttiseinän ideana on pitää montun ulkopuolella oleva maa paikallaan, näin lähikadut eivät ala viettää kuoppaan.

Monttu on 40 metriä leveä ja 160 metriä pitkä eli reippaasti jalkapallokenttää pitempi mutta noin puolet kapeampi.

Majavat valloittivat työmaan

 

Joulukuussa 2015 työmaalla työskenteli 20–30 henkilöä eri vaiheiden vaatimusten mukaan. Lähes puolet työmaan vahvuudesta on E.M. Pekkisen väkeä ja loput aliurakoitsijoita. Pekkisen maanrakennuksen taitajien kypäriin on hiljattain ilmestynyt aivan uusi tarra: kirjaa lukeva majava.

Humoristinen piirrosmajava, joka lukee rakennusopasta.

Tarra on sisäpiirihuumoria ja nostattaa yhteishenkeä. Kun lastenkirjojen kuvittaja Salla Savolainen, vastaavan mestarin Kyösti Kontion vaimo, esitteli idean ja tarra ilmestyi Kyöstin kypärään, kaikki halusivat samanlaisen. Majava lukee rakennusopasta. Takakannessa lukee: Osa yksi, perustus ja kellari. Majava esiintyy myös E.M. Pekkisen virallisessa logossa, mutta on tässä saanut leikillisemmän hahmon. Salla Savolainen tunnetaan muun muassa Sinikka ja Tiina Nopolan Heinähattu ja Vilttitossu –kirjojen kuvittajana.

Majavien tehtävänä on räjäyttää yhteensä 10 000 kuutiota kalliota. Tehtävään valmistauduttiin suurimittaisin lähikiinteistöjen katselmuksin. Ympäristöstä suojattiin yhteensä noin 400 tärinälle altista tietokonetta.

Tyomaainsinööri Risto Sell E.M. Pekkinen Oy.

– Ympäristössä on 11 tärinämittaria, jotka seuraava paineaaltojen kulkua. Mittarit on asennettu esimerkiksi Kiasmaan ja Musiikkitalolle. Räjäytysten aiheuttama tärinä on ollut niin pientä, etteivät mittarit ole juuri reagoineet. Teemme viimeiset räjäytykset ennen kello 18:aa, joten emme häiritse Musiikkitalon iltakonsertteja. Musiikkitalon mittari ei ole älähtänyt kertaakaan, Risto Sell kertoo.

Räjäytykset jatkuvat ensi vuoden puolelle asti, todennäköisesti maaliskuun taitteeseen, mikäli kaikki sujuu aikataulun mukaan. Herkässä ympäristössä räjäytysten aiheuttama tärinä on tieten pidetty vain kolmasosassa siitä, minkälaista tärinää paineaallot saisivat pykälien mukaan aiheuttaa.

Tyomaa-aita, jossa lukee Tähän avataan Keskustakirjasto joulukuussa 2018.

Maanrakennustyöt jatkuvat maaliskuulle asti, jolloin aikataulun mukaan siirrytään betonirakentamisvaiheeseen. Keskustakirjaston peruskivi muurataan toukokuussa, minkä jälkeen päästään rakentamaan kellarikerrosta.

Muotti-, betonointi- ja rakennusvaihe on täyttä käsityötä. Perustamis- ja kellaritöissä ei käytetä elementtejä, joten rakennuksesta saadaan varmemmin tiivis, kun elementtien välisiä saumoja ei ole.

Keskustakirjasto avataan joulukuussa 2018.

 

 

Teksti ja kuvat Liisa Joensuu/Tmi Magic Words Viestintätoimisto