Hermot ja verisuonet syntyvät maan alla

Jos teräsrakenteet muodostavat Oodin luurangon, talotekniikka edustaa sen hermoja ja verisuonia. Nyt luodaan valmiuksia sille, että kirjastoon saadaan sähköä, lämpöä, vettä ja raitista ilmaa. Tekniset järjestelmät saavat alkunsa maan alla kirjaston kellarissa.

Ihan tavanomaista ei talotekniikan asentaminen ole, sillä asennuksissa otetaan huomioon talon rungon mahdollinen eläminen ja esimerkiksi elokuvateatterin ja äänitysstudioitten tarpeet. Kellarissa asennuskarttaa tutkivat Are Talotekniikka Oy:n projektinhoitaja Tony Lindholm (vasemmalla), putkimies Simo Järvelä (keskellä) ja putkitöitten projektinhoitaja Jani Lindvall.

Tony Lindholm ja Jani Lindvall istuvat tietokoneen näytön edessä. Näytöllä on putkistokuva.

Lindholmin ja Lindvallin mukaan rungon liikkumisen mahdollisuus tulee talotekniikan asentamisessa harvoin vastaan. Oodin työmaalla tämä johtuu taloa kannattelevasta sisäsillasta, joka vaatii rakenteisiin liikkumavaraa. Ratkaisuksi on löydetty putkiin asennettavat kompensaattorit, jotka pehmentävät liikehdintää. Lisäksi asennetaan lukuisia kiinto- ja ohjauspisteitä. Nämä kaikki vaimentavat putkia pitkin liikkuvaa ääntä ja ilmanvaihdon kohinaa.

– Tässä projektissa akustiikka on iso asia, vaatihan kirjaston toiminta jo lähtökohtaisesti vaimean äänimaailman. Erityishaaste ovat elokuvateatterin ja studiotilojen äänenvaimennusjärjestelmät. Elokuvateatteriin on tulossa sinne räätälöitävät äänenvaimennuskammiot. Niiden suunnitelmat luovutetaan akustikolle, joka laskee optimaaliset oktaavikaistat ja lopulliset desibelit, Tony Lindholm kertoo.

Putkitusta puhtaassa tilassa

Vaikka työn alla olevan kellarin voisi kuvitella olevan kylmä, hämärä ja pölyinen, Oodin kellari yllättää. Väliaikainen lämmitys on päällä, valot palavat ja tilat ovat siistit.

Suuressa, lähes tyhjässä huoneessa näkyy putkia katossa. Rakennusmies ajelee pienellä nosturilla keskellä huonetta.

– Kyseessä on vaativan P1-puhtausluokan työmaa eli ilmassa ei saa olla pölyä. Ilmanvaihtokoneet saapuvat muutaman viikon kuluttua. Niihin ei saa tulla irtolikaa jo asennusvaiheessa, Tony Lindholm selvittää.

Kellariin rakennetaan useita konehuoneita, joista suurimmat ovat jopa sadan neliön kokoisia. Kuvan konehuone on runkoputkien asentamisen osalta jo lähes valmis. Seiniin on jätetty läpivientiholkkeja tulevia putkituksia varten. Ennen pitkää koko tila täyttyy erilaisista laitteista.

Tietokoneella tehty putkistokuva, jossa laitteet täyttävät kokonaisen huoneen.

Konehuoneeseen tulee tekniikkaa esimerkiksi kaukolämpöä ja kaukokylmää varten sekä ilmanvaihdon lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmiä lämmön talteenottoineen. Keskellä näkyvä paksu putki on ilmanvaihtokanava.

Katonrajassa on useita putkia vierekkäin. Hitsaaja on noussut nosturin avulla niiden alapuolelle ja kurkottaa putkiin nosturin korissa seisten.

Väliseinien muuraukset ja runkoputkiasennukset jatkuvat eri puolilla kellaria. Runkoputket muodostavat kattoon kokonaisia kenttiä, sillä putkia voi olla jopa tusina vierekkäin. Putkistossa kulkee vettä tai glykolia sen mukaan, tarvitaanko nestettä lämmitykseen, jäähdytykseen, käyttövedeksi vai sulanapitoon. Hitsaaja työstää lämpöputken haaraa, josta lähtee kytkentä radiaattoreille eli lämmityspattereille.

Putkimies SImo Järvelä katselee hymyillen nosturin korista alaspäin.  Hänellä on kädessään akkuporakone.

Putkimies Simo Järvelä asensi rasvaviemärien kannakkeita kattoon tilassa, jonka yläpuolella on ravintolan keittiö. Suurteollisuuskeittiö vaatii haponkestävät viemärit, sillä muoviputket eivät kestäisi esimerkiksi kuumaa paistorasvaa.

Luuranko kasvaa maan päällä

YIT:n vastaava työnjohtaja Tero Seppänen kertoo Oodin rungon edenneen reipasta tahtia: teräsrakenteista on asennettu 65 prosenttia. Rungon pitäisi olla lähes valmis kesäkuun lopussa.

Tero Seppänen istuu työmaatoimistossa tietokoneen äärellä ja tekee laskelmia puhelimensa laskimella.

– Runko on vaativa. Meidän on mietittävä tarkkaan, missä järjestyksessä etenemme. Jos jokin työ estää rungon edistämisen, meidän on muutettava työjärjestystä ja etsittävä vaihtoehtoisia asennuspaikkoja pysyäksemme aikataulussa. Luuranko alkaa muuttua talon näköiseksi kesällä, kun pääsemme asentamaan vesikattoa sekä julkisivun puuelementtejä ja lasirakenteita.

Kuvassa on pätkä valtavaa teräskaarta ja sen ympärillä teräksisiä ristikkorakennelmia. Taustalla nousee betoninen hissikuilu, johon kiinnittyy vaakatasossa suuri betoninen laatta.

Taloa kannattelevien teräskaarien hitsaustyöt ovat valmiit, ja hitsisaumojen tarkastuksetkin on viety loppuun. Kaarien väliin on voitu jo asentaa teräsristikoita osana rungon valtavaa ristikkorakennelmaa. Kuvan kuilun yläosaan rakennettava betoninen paikallavalulaatta jännitetään antamaa teräskaarille sivuttaistukea.

Luurankomaisessa rakennuksessa näkyy kaksi lattiatasoa.

Talon pohjoispäässä on aloitettu ontelolaattojen eli eri kerrosten lattioitten ja kattojen asentaminen. Huhtikuussa työ oli käynnissä elokuvateatterin vieressä lämpiön kohdalla.

Rakennuksen julkisivun puolella ristikkorakennelmasta työntyy esiin kolme suurta teräskolmiota.

Rakennuksen pohjoispäähän on saatu myös parveketta tukevia ristikoita. Talon keskelle ristikoita ei ole vielä asennettu, sillä ne olisivat nosturin edessä vesikaton teräsrakenteiden asennustyössä.

Aaro koulutti isää vanhempainvapaalla

Työmaainsinööri Topias Rintala on juuri palannut viiden kuukauden ”koulutuksesta” eli vanhempainvapaalta, jossa runsaan vuoden ikäinen Aaro opetti hänelle muun muassa stressinhallintaa, organisointia ja monen asian tekemistä yhtaikaa.

Topias Rintala istuu huoneessaan tietokoneen edessä ja on kääntynyt katsomaan kohti kameraa. Taustalla tietokoneen näytöllä naureskelee pieni pojanvesseli valokuvassa.

– Pienen lapsen kanssa tulee joskus tiukempiakin paikkoja kuin työmaalla, varsinkin nyt kun poika on alkanut kävellä, tuore isä myöntää.

Rintala tuli mukaan kirjaston rakentamiseen seniorikeskuksen työmaalta Leppävaarasta. Hänen tehtävänään on valvoa aikataulua ja kustannuksia. Aaron antama koulutus tuli tässä välissä tarpeeseen, sillä liikkuvaan junaan hyppääminen vaatii nopeita reaktioita.

 

 

Teksti ja kuvat: Liisa Joensuu/Tmi Magic Words

Ultraäänellä teräksen sisuksiin

Samaan aikaan kun Oodin työmaalla kannatellaan nostureilla raskaita teräspilareita ja ontelolaattoja, siellä työskennellään myös kevyin, käsikäyttöisin välinein yksityiskohtien parissa. Erityistä huomiota ovat saaneet hitsisaumat. Suomen Testauspalvelu Oy aloitti maaliskuussa kirjastoa kannattelevien teräskaarien hitsisaumojen tarkastukset. Tehtävässä tarvittiin pientä ultraäänilaitetta, magneettijauhetta ja käteenkäyvää magnetointi-iestä.

– Aloitimme tarkastukset kaarien päädyistä etelässä ja pohjoisessa. Kun hitsisauma tarkastetaan, se on kokonaisuudessaan valmis. Varmistamme, ettei saumaan ole jäänyt hitsausvirheitä ja ettei siihen ole tullut jäähtymisen aikana halkeamia. Vaikka hitsauksia tehdään sääsuojateltoissa, etenkin sateella tai kostealla ilmalla saumaan voi kehittyä vetyä, mikä saattaa aiheuttaa viivästyneen halkeaman, toimitusjohtaja Tarmo Tuomela kertoi tarkastellessaan samalla ultraäänilaitteen näyttöä.

Sormikkaaseen verhottu käsi pitelee pientä metallipalikkaa teräspinnalla.

Testaaminen on tarkkaa työtä, sillä ultrattavana ovat parin, kolmen millin paksuiset hitsisaumat. Niitä on niin monta, että ne muodostavat kaaren kotelon paksuuden, 120 millimetriä.

– Ultraäänilaite lähettää äänen kulkemaan teräkseen valitussa kulmassa. Jos saumassa ei ole vikaa, ääni etenee teräksessä vaivatta. Virheet heijastavat äänen takaisin. Käsin hitsatuista saumoista pieniä takaisinheijastuksia tulee usein, ja silloin on määriteltävä, onko jälki hyväksyttävissä vai onko sauma avattava ja hitsattava uudelleen, Tarmo Tuomela selittää perusideaa.

Tarmo Tuomela on polvillaan teräspinnalla ja pitelee toisessa kädessään spraypulloa, toisessa kaksijalkaista kojetta, jonka jalat osuvat teräksen pintaan.

Ultrauksen lisäksi saumoille tehdään magneettijauhetarkastus. Tarmo Tuomela ruiskuttaa ensin teräskotelon hitsipintaan valkoista maalia kontrastiväriksi. Sen kuivuttua hän tarttuu spraypulloon ja päästää pintaan mustaa magneettijauhetta. Ideana on, että magneettijauhe kertyy mahdollisen vian päälle, kun jauheen ylle nostetaan kuvassa näkyvä plus- ja miinusnapainen ies.

Laaja kuva työmaasta. Sen keskellä kaartuvat kaksi suurta kaarta. Niihin on tasaisin välimatkoin rakennettu muoviset teltat.

Sääsuojateltat kertovat hitsaustöitten paikat teräskaarilla. Kummassakin kaaressa on seitsemän hitsauspaikkaa, eli saumantekopisteitä on yhteensä 14. Päätykoteloitten suojateltat eivät näy kuvassa. Kaarien kuorma lepää vielä tässä vaiheessa tukiristikoitten varassa.

Tarmo Tuomela istuu työmaatoimistossa ja katselee rakennuspiirustuksia.

Keskustakirjasto on Suomen Testauspalvelulle asennustyömaana keskisuuri. Yritys teki aikoinaan esimerkiksi Kampin kauppakeskuksen teräsrakenteitten tarkastukset ja vastaa Kalasatamaan rakennettavan kauppakeskus Redin teräsosien konepajatöitten tarkastuksesta.

– Kirjaston teräsrakenteiden ensimmäiset tarkastukset teimme jo Normekin konepajalla Oulussa. Erikoisosaamistamme on fyysinen mittatarkastus eli osien kontrollimittaus. Siinä selviää, onko esimerkiksi teräspalkit tehty oikein ja reiät oikeissa paikoissa. Pienikin heitto kertaantuisi työmaalla ja aiheuttaisi raskaissa rakenteissa suuria ongelmia, Tarmo Tuomela kertoo.

Pilarit paikoilleen pohjoisessa

Kirjasto rakennetaan pohjoisesta alkaen etelää kohti. Yleisön kannalta pohjoisosan kiinnostavimpia kohteita on elokuvateatteri, ensimmäinen Suomen kirjastolaitoksen historiassa. Tietokonemallissa se näkyy punaisena kuten myös sen taakse nousseet ensimmäiset rungon teräspilarit.

Tietokoneella tehty mallinnoskuva.

Porraskuilujen ja elokuvateatterin välille rakennuksen pohjoispäätyyn on tulossa paitsi teknistä tilaa, myös toimistotiloja. Vasemmalla näkyvässä ykköskuilussa on aloitettu porraselementtien asentaminen, oikeanpuoleisessa kakkoskuilussa tehdään portaiden lepotasojen paikallavalutöitä. Taloa kannattelevien teräskaarien päädyt hohtavat kuvassa sinisinä.

Betoniseinät ympäröivät tilaa, jonka lattia nousee maan pinnalta tasaisesti ylöspäin.

Elokuvateatterin muoto nousevine lattioineen erottuu työmaalla selvästi. Tila on saanut ylleen ensimmäiset ontelolaattakentät; ne muodostavat eri kerrosten katot ja lattiat.

Tietokoneella tehty piiros näyttää kirjaston pylväitten muodostamana luurankona.

Rungon pystytys alkaa teräspilareista. Pystypilarit saavat seurakseen vaakasuuntaiset palkit, ja rungosta muodostuu ennen pitkää valtaisa ristikkorakennelma.

Rakennusmiehet seisovat puisen aitauksen molemmin puolin ja katselevat alas kuiluun.

Tässä valmistellaan teräspilarin juurta pystytystä varten elokuvateatterin vieressä eli tulevassa lämpiössä. Runko edistyy pilari ja palkki kerrallaan kun suuren luokan palapeli.

 Teräskaareen on asennettu kannatinrakennelma.

Valmiin rakennuksen länsisivulla kulkee pitkä parveke, josta on näkymät Kansalaistorin ja Eduskuntatalon suuntaan. Myös parveke rakentuu teräsristikoitten varaan. Niistä eteläisin asennettiin maaliskuussa paikoilleen.

Ville Nevala istuu työmaatoimistossa tietokoneen ääressä ja on kääntynyt katsomaan kohti.

Jokainen palapelin pala ja sen saaminen paikoilleen maksaa. Kustannuksia seuraa ja ennustaa työmaainsinööri Ville Nevala. Hän opiskelee rakennustekniikkaa ja rakentamistaloutta Aalto-yliopistossa.

– Diplomityöni on loppusuoralla. Kandin tutkinnossani aiheena oli pohja- ja kalliorakentaminen, ja diplomityö liittyy suunnittelujohtamiseen ja aikatauluttamiseen, hän kertoo.

Oodin työmaa on Nevalan näkemyksen mukaan pysynyt hyvin aikataulussa ja budjetissa. Runkotöitten eteneminen suunnitellussa aikataulussa on kevään korvalla vaatinut hieman resurssien lisäämistä.

 

 

Teksti ja kuvat: Liisa Joensuu/Tmi Magic Words

Laatua hitsisaumoja myöten

Oodin työmaalla rakentamisen laatua valvotaan kaiken aikaa ja todella yksityiskohtaisesti. Päivittäiseen työhön kuuluvat toiminnalliset ja laadulliset tarkastukset ja niissä selvinneiden asioiden tallentaminen. Pohjana on laadunvalvontasuunnitelma, jonka työmaainsinööri Ahmed Ibrahim (kuvassa) teki keskustakirjastoa varten maisteritutkintonsa opinnäytetyönä.

– Valvontaa ja dokumentointia helpottavat digitaaliset projektinhallintatyökalut mobiililaitteineen. Asiat voidaan kirjata tabletin tai puhelimen avulla suoraan järjestelmään, ja kaikki saavat tiedot reaaliaikaisesti, hän kertoo.

Näinä aikoina tontilla menossa on innolla odotettu rakennusvaihe eli kirjastoa kannattelevien teräskaarien pystytys. Osien hitsaaminen toisiinsa edellyttää sekin tarkkaa laadunvalvontaa: hitsisaumat tullaan tarkistamaan jopa ultraäänellä.

Ahmed Ibrahim istuu tietokoneen ääressä ja on huvittunut valokuvaamisesta.

Ahmed Ibrahim kertoo ohjelmistojen ja pilvipalveluiden olevan rakentamisen nykypäivää. Aikaisemmin tuotantoa hallittiin moninaisten paperien avulla, jotka seilasivat henkilöltä toiselle. Se vaati kuvien skannaamista sekä dokumenttien tulostamista ja lähettämistä.

– Nykyisin kaikki käyttävät samaa ohjelmistoa. Voimme dokumentoida sähköisesti havaintoja ja mittaustuloksia sekä liittää valokuvat mukaan. Yksi tarkastaa, toinen hyväksyy ja suunnittelija kuittaa. Se nopeuttaa rakentamista.

Ahmed Ibrahim teki Master of Engineering –tutkintonsa opinnäytetyön aiheesta ”Leadership in quality assurance and creating the conditions – Helsinki Central Library project”. Hän käytti pohjana kotimaista Congrid-järjestelmää ja kehitti YIT:lle sopivan laadunhallintamatriisin, jota voidaan soveltaa yrityksen muillakin työmailla.

Kaaret suurennuslasin alla

Kirjastoa kannattelevat teräskaaret saapuivat helmikuussa suunnitellusti työmaalle 12 osassa. Pystytys voitiin aloittaa nopeasti, sillä tukirakenteet odottivat jo paikoillaan.

Kaksi suurta teräskoteloa lepää tukitornien varassa rinnakkain.

Teräskaarien pohjoispäät saatiin lepäämään tukiristikoitten varaan ennen helmikuun puoliväliä. Kaarien juuret ovat piilossa sääsuojateltassa, jonka sisällä ne on kiinnitetty päätykoteloihinsa.

– Päätykotelot oli tehty niin hyvin, ettei kaarien päitten asentamisessa niihin ollut ongelmia. Juuria on hitsattu paikoilleen teltan suojissa, koska hitsaaminen ei siedä vettä ja suojakaasujen on pysyttävä hitsausalueella. Toistaiseksi kaarien pystyttäminen on sujunut suunnitellusti kertoo Normek Oy:n projektijohtaja Pasi Parkkinen.

Pasi Parkkinen seisoo työmaatoimiston ulkoportailla työmaa taustanaan.

Teräskaaret kantavat lopulta lukuisia rakenteita, joten kaarien kantokyvyn varmistaminen on erityisessä tarkkailussa. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että osia yhdistäviä hitsaussaumoja tarkastetaan kymmeniä kertoja.

– Alkuvaiheessa kaaria hitsataan vain sen verran, että osat saadaan yhteen, mutta kaaret lepäävät koko painollaan tukirakenteitten varassa. Yhteen jatkokseen tarvitaan satakunta hitsauskertaa ennen kuin kaaret ovat kunnolla paikoillaan ja tuet voidaan purkaa, Pasi Parkkinen sanoo.

Työmaalla näkyy nosturin ketjuissa roikkuva eteläisen teräskaaren pätkä ja pohjoiskaarten alut sitä vastapäätä.

Kaarien parissa työskentelee yhteensä kymmenkunta hitsaria. Yhtä saumaa tekee kaksi miestä kerralla. Saman sauman pariin tarvitaan vielä kolmas, joka vastaa hitsattavan kohdan esilämmittämisestä ja lisäaineista kuten kaasusta ja hitsauslangasta. Alueen esilämmittäminen on tärkeää, koska liian kylmässä sauma halkeaa.

Pohjoispään teräskaaret sivusta nähtyinä.

Kaaria hitsataan sekä ulko- että sisäpuolelta. Hitsaaja pääsee kaarikoteloon sen kyljessä olevasta luukusta. Kaarenpätkä toimii savupiipun tavoin, eli käryt ja kaasut tulevat päädystä ulos. Koteloon mahtuu isokin mies, sillä korkeutta ja leveyttä on pari metriä.

Hitsisaumat ultrataan

Ultraäänen käyttäminen hitsisaumojen tarkistamisessa on ollut käytössä tällä vuosikymmenellä jo yleisesti, ja tätä menetelmää käytetään myös Oodin työmaalla. Tavoitteena on ehjät saumat, jotka kestävät niihin kohdistuvan kuormituksen.

Työmaa eteläpäässä teräskaaren pala roikkuu nosturin vitjoissa.

Rakennesuunnittelija on antanut saumoille tietyt arvot. Ulkopuolinen, sertifioitu tarkastuslaitos, Suomen Testauspalvelu, tutkii ultraamalla, ovatko saumat virheettömät ja onko niiden paksuus määrittelyn mukainen.

Myös kuilut kantavat rakenteita

Paitsi teräskaaret, myös hissi- ja porraskuilut ovat osa kirjaston kantavaa runkoa. Talon keskelle sijoittuva kolmoskuilu kantaa jopa teräskaaria.

Työmaan keskimailla nousee rakennustelineitten ympäröimä betonipintainen torni, jossa näkyy valmiita oviaukkoja eri kerroksiin.

Kolmoskuilun kolmannen kerroksen kohdalle sijoittuu paikallavalulaatta eli lattiataso, joka sidotaan sekä kuiluun että teräskaariin. Laatta voidaan valaa kuilun ja kaarirakenteen välille siinä vaiheessa, kun teräskaaret ovat paikollaan ja hitsaukset riittävän kantavat. Kaaria tukevat ristikkotuet poistetaan vasta, kun paikallavalulaatta on valmis.

Työmaan pohjoispäässä nousee rakennustelineitten ympäröimä betonitorni.

Pohjoisimman eli ykköskuilun sisällä valmistellaan sinne tulevan portaikon lepotasoja. Ensimmäiset kaksi suurta lepotasoa tehdään paikalla valaen, pienemmät lepotasolaatat asennetaan paikoilleen elementteinä. Maaliskuun vaihteessa päästään asentamaan itse portaita, jotka saapuvat työmaalle betonielementteinä.

Unto Miettinen seisoo työmaakopin keittiössä ja keittää kahvia.

Työmaainsinööri Unto Miettinen keitteli kahvia käsi kantositeessä ja kertoi, että neljännenkin porraskuilun teko on aloitettu ja ensimmäinen kerros on valmis. Sanomataloa vastapäätä tulevan viidennen kuilun teko alkaa vasta kun teräskaaret on saatu hitsattua ja kuilun rakentamisen tiellä olevat kaarien tukirakenteet on poistettu. Vanha olkapäävamma vihoittelee, eli kantoside ei johdu työtapaturmasta, Miettinen tarkensi.

 

Teksti ja kuvat: Liisa Joensuu/Tmi Magic Words

Kaaret saavat lisää tukirakenteita

Uuden kirjaston erikoisimman ratkaisun, rakennusta kannattelevien teräskaarien, asennussuunnitelma on tarkentunut. Ainutlaatuisen sisäsillan pystyttäminen vaatii vielä uusia tukirakenteita, joten asentaminen on viivästynyt hieman alkuperäisestä aikataulusta.

– Kaariratkaisun kuormat ovat hyvin suuret. Alkuperäinen lähtökohta oli, että kaaret tuetaan asennusvaiheessa suoraan olemassa olevaan lattiaan. Tarkennetut laskelmat osoittivat, että kaarien kuorma kannattaa jakaa pystytukien lisäksi vaakasuuntaiseen ristikkoon, jonka kautta kuorma siirtyy anturarakenteeseen. Vaakasuuntainen ristikko tulee mukaan uutena ratkaisuna, kertoo YIT:n vastaava työnjohtaja Tero Seppänen.

Tietokoneen ruudulla näkyy keltaisia, pysty- ja vaakasuuntaisia ristikkorakenteita.

Kaaret tuetaan asennusvaiheessa pysty- ja vaakasuuntaisten voimansiirtoristikoitten varaan. Päivittyneen asennussuunnitelman vaatimat vaakasuuntaiset ristikot ovat ensimmäisiä rakenteita, jotka saapuvat työmaalle ennen kaaria, joten logistiikkasuunnitelmaakin päivitettiin. Tukirakenteet poistetaan vasta, kun kaaret saadaan hitsattua yhdeksi kokonaisuudeksi ja sen jälkeen vielä jännitettyä.

Tero Seppänen tutkii seinälle tehtyä viikkokalenteria ja osoittaa viikkoa viisi.

– Ensimmäinen ristikkokuljetus saapuu yöllä helmikuun taitteessa viikolla viisi ja seuraava viikolla kuusi. Kuljetukset tietävät purkajille yötöitä, sillä kuormat saapuvat puolenyön ja aamuneljän välillä. Kaarien ensimmäiset asennukset alkavat hieman ennen helmikuun puoliväliä, Tero Seppänen selvittää.

Suomalaiseen rakentamisen moraaliin kuuluu, ettei työssä oikaista turvallisuuden kustannuksella, vaikka aikataulu painaisi päälle. Suunnitelmien muutos kertoo siitä, kuinka tärkeää on seurata teorian ja käytännön kohtaamista ja soveltaa suunnitelmia tilanteen vaatimalla tavalla.

Lumisella kentällä näkyy valtavien telaketjujen päällä seisova nosturi sekä taustalla Eduskuntatalo.

Sillä aikaa kun poikittaisia ristikkoja on valmistettu Oulussa Normek Oy:n tehtaalla, työmaalla on koottu kaariratkaisun asentamista varten hankittu ristikkopuominosturi, tela-alustainen Havator. Se saapui useassa osassa Äänekoskelta Metsä Groupin biotuotetehtaan työmaalta. Telaketjujen leveä akseliväli vaatii paljon tilaa, ja tontille on tulossa hyvin suuria teräsosia, joten työmaa-aluetta oli tarpeen kasvattaa entisestään. Aitaa on siirretty vielä joulukuisesta siirrosta pitemmälle länteen Eduskuntatalolle päin. Kaaret kuljetetaan Helsinkiin 12 osassa. Jokaisessa kuljetuksessa on kaksi osaa, joten tiedossa on yhteensä kuusi kuljetusta.

Kaarien nostaminen vaatii tarkat suunnitelmat

Kun pelkästään yhden kaaren yksi osa painaa runsaat 85 000 kiloa, edessä on painava palapeli, jonka valmistelu on tehtävä huolella. Nosto- ja asennussuunnitelmien lisäksi on tarvittu tarkat työturvallisuussuunnitelmat. Kaikki tämä on pitänyt YIT:n työnjohtajana ja työmaan turvallisuuspäällikkönä toimivan Mansoor Ardamin kiireisenä. Hän toimii YIT:n valvojana teräsrungon asentamisessa.

Mansoor Ardam seisoo työpöytänsä ääressä. Tietokoneen ruudulla on kuva kirjaston teräsrakenteista.

– Onnistuminen perustuu hyvään suunnitteluun. Kaaret ja ristikot ovat haaste, mutta etenemme osissa ja asia kerrallaan rakennesuunnittelijan hyväksymien suunnitelmien mukaan. Työt pysäytetään, jos havaitsemme turvallisuusriskin. Ajoissa reagoiminen on toteutusvaiheessa tärkeää, jotta tukitornit kestävät, nostot onnistuvat ja kaikki pääsevät työpäivän jälkeen terveinä kotiin. Motivaatio on korkealla, ja vaikka kokonaisuus on monitahoinen, sen ei tarvitse olla monimutkainen.

Mansoor Ardam katsoo kameraan kahvikuppi kädessä. Seinälle hänen taakseen on kiinnitetty kirjaston rakennuspiirustuksia.

Rakentaminen on Mansoor Ardamilla verissä. Hän kertoo isoisänsä olleen Afganistanin valtion suururakoitsija. Vuonna 2005 Suomeen tullut Mansoor valmistui vuonna 2012 Hämeen ammattikorkeakoulusta rakennusinsinööriksi ja opiskelee parhaillaan englanninkielistä tutkintoa Master of Engeneering in Industrial Management. Valmistuminen häämöttää toukokuussa.

– Suuret hankkeet ovat tulleet jo tutuiksi. Olen ollut rakentamassa HKL:n metrovarikkoa Roihuvuoressa sekä Otaniemen metroasemaa. Molemmissa onnistuimme nollavirheluovutuksella.

Ensimmäiset kuilut valmistumassa

Hissi- ja porraskuilujen rakentaminen on edistyt aikataulun mukaan, ja kolmen ensimmäisen kuilun paikallavalutyöt ovat viittä vaille valmiit. Helmikuun alussa työmaalla päästään aloittamaan neljännen kuilun teko.

Talvisen sinistä taivasta vasten piirtyy rakennustelineitten peittämä betonitorni. Sen vieressä on valmiina pätkä betoniseinää ja rakennustelineitten peittämä tila.

Ykköskuilusta talon pohjoispäässä tulee noin 20 metriä korkea. Se on täyspitkä eli ulottuu kellaritasolta kolmeen kerrokseen. Itse rakennuksen räystäskorkeus on 23 metrissä. Kuilun vieressä on jo nähtävissä elokuvateatterin seinää ja tilan aihiota. Pohjoispäästä alkaa myös varsinainen talonrakennus: ensimmäiset teräspilarit ja ristikot pystytetään helmikuussa.

Rakennustelineitten ympäröimästä tornista erottuu eri kerrosten oviaukkoja. Etualalla maan pinnalla on suuri ala betonista valettua lattiaa.

Kuilujen nousemista on helppo seurata, mutta paljon tapahtuu myös maan alla, esimerkiksi kolmoskuilun edessä näkyvän betoniholvin peitossa. Kellariin on kytketty väliaikainen lämmitys, sillä tiloissa aloitettu muuraustyöt. Kellarin väliseinien muurauksessa tehdään samalla kanavia ilmanvaihdon ja sähköjärjestelmien putkille. Talotekniikkaurakoitsijaksi valittu ARE huolehtii niin lämpö-, vesi-, ilmanvaihto-, sähkö- kuin automaatiotöistä.

Valtavan korkea nosturin puomi piirtyy vasten hämärtyvää taivasta taustanaan Sanomatalo, jonka ikkunoista loistavat valot.  Puomi on lähes kolme kertaa talon korkuinen.

Kun ristikkopuominosturin ketjuissa alkaa leijua teräsosia, se näkyy pitkälle työmaan ulkopuolellekin. Talven edetessä nosturi pääsee vielä tositoimiin.

 

Teksti ja kuvat: Liisa Joensuu/Tmi Magic Words

Tietä telaketjuille!

Helsingin ytimessä rouskuvat pian telaketjut kuin panssarivaunussa. Kirjaston työmaalle hankitaan uutta nostokapasiteettia, ja siitä pitää huolen tela-alustainen ristikkopuominosturi. Joulukuun puolivälissä sille raivattiin ja tasoitettiin tietä.

– Talonrakennustyömailla ristikkopuominosturi on kohtalaisen harvinainen. Tarvitsemme tämän 300-tonnisen tela-alustaisen Havatorin, koska se pystyy liikkumaan paikasta toiseen taakan kera. Torninosturin joudumme purkamaan, sillä se olisi tulevien teräskaarien tiellä, selvittää YIT:n vastaava työnjohtaja Tero Seppänen, kuvassa oikealla.

Teräskaarien pystytystä varten työmaalle on saapunut jo Normek Oy:n työryhmä. Seppäsen kanssa työmaakarttaa ja ”panssarivaunun” ajotietä tutkivat Normekin työmaapäällikkö Markku Roininen sekä keskellä YIT:n työmaainsinööri Unto Miettinen.

Taustalla korkea keltainen nosturi pitkine puomeineen, edessä pyörien päällä kulkeva nosturi, jota ohjataan matalalta kuljettajan kopista.

Torninosturi on tässä vaiheessa saanut seurakseen edessä näkyvän pyörillä kulkevan autonosturin hydraulisine puomeineen. Sen tehtäviin on joulukuussa kuulunut pohjoisimman porraskuilun ja elokuvateatterin seinämuottien nostaminen. Koska auto- eli mobiilinosturi tuetaan aloilleen säädettävien jalkojen varaan, se ei sovellu edessä olevaan teräskaarien rakentamisvaiheeseen.

Rakennusmiehet ottavat vastaan suurta kappaletta, joka roikkuu nosturin ketjuissa.

Tekeillä ovat loppuvuodesta olleet kolme pohjoisinta kuilua. Tässä torninosturi on juuri laskemassa seinämuottia kuiluun kolme, johon on tulossa sekä hissi että portaat. Telineitä korotetaan sitä mukaan kun muotteja saadaan paikoilleen betonivaluja varten. Torninosturi puretaan tammikuun toisella viikolla.

Suora hiekkatie kulkee rakennuksen alun vieressä kohti Sanomatalon lasista julkisivua.

YIT on raivannut ja kasvattanut työmaa-aluetta. Sitä halkoo nyt selkeä kulkuväylä, jossa ”panssarivaunun” on hyvä rouskia edestakaisin. Tontin eteläpäähän Sanomatalon edustalle on avattu uusi ajoportti, ja työmaa-aitaa on siirretty länteen Kansalaistorin suuntaan. Saatua lisätilaa tarvitaan, kun kirjastoa kannattelevien teräskaarien osat sekä kaarien väliaikaiset tuet saapuvat työmaalle tammikuussa.

Teräskaaret tuodaan osissa yökuljetuksena

Kaariratkaisun tukirakenteitten saapuminen on aikataulutettu jo tammikuun ensimmäiselle viikolle. Vaikka kyseessä ovat vasta tuet, puhutaan jo massiivisista, 10 metriä korkeista teräsosista. Kirjastoa kannattelevien varsinaisten teräskaarien jokaisen liitoksen kohdalle tulee tukirakenne, kaikkiaan 10 kappaletta.

Tero Seppänen tietokoneensa ääressä. Kuvaruudulla näkyy rakennuksen kaavakuvia.

Itse teräskaaret saapuvat osissa aikataulun mukaan viikolla kolme. Samaan kuormaan on lastattu kummankin teräskaaret osat, ja kuljetuksesta tulee niin mittava, että se ajoitetaan mahdollisimman hiljaiseen vuorokaudenaikaan.

– Yhden kaaren yksi osa painaa runsaat 85 000 kiloa. Kun kuljetusauto painaa vielä 100 tonnia, kuljetus etenee hitaasti ja kaikki kääntymiset vaativat erityisen paljon aikaa. Maantiellä tällainen kuljetus on suureksi haitaksi, ja Helsingin keskustaan kokonaisuuden voi tuoda vain aamuyöllä. Kuljetus saapuu Normekista Oulusta. Ahtaista kurveista kuljetus ei selviä, joten ainoa riittävän väljä tila on tuoda paketti vanhan makasiinirakennuksen takaa, Tero Seppänen kertoo.

Unto Miettinen istuu päätteen ääressä. Kuvaruudulla näkyy tietokonegrafiikka porras- ja hissikuiluista sekä kahdesta teräskaaresta.

– Tukirakenteet tehdään mahdollisimman pitkälle valmiiksi tammikuun alussa. Näin ensimmäiset kaarenpätkät saadaan oikeille paikoilleen kohta niiden saapumisen jälkeen. Vaikka kaaret ovat rakentamisen tässä vaiheessa työmaan näyttävimpiä osia, loppujen lopuksi niiden pystyttäminen on vielä yksinkertaista. Haasteet alkavat vasta pystyttämisen jälkeen, arvioi työmaainsinööri Unto Miettinen.

Tietokonegrafiikka kahdesta teräskaaresta ja niiden yläpuolisista lukuisista teräspalkeista.

Pystytettyihin teräskaariin tuetaan ylempien kerrosten runkoa kannattelevat teräsristikot. Länsipuolen kaari on itäpuoleista tukevampi, sillä sen päälle on tulossa enemmän kuormaa. Sen rinnalla idänpuoleista kaarta voi kuvailla melkeinpä siroksi. YIT:lle rakenne on uusi, mutta tämän vaiheen yhteistyökumppani Normek on pannut pystyyn samantyyppisen kaarirakenteen jo aikaisemmin, vieläpä Helsinkiin.

Kaarien tekijä pystytti myös Isoisänsillan

Syyskuussa Kalasataman ja Mustikkamaan välille avattu, kevyelle liikenteelle tarkoitettu, Isoisänsilta on myös Normekin toteutus. Tosin tähän siltaan ei liity siihen tukeutuvia yläpuolisia rakenteita.

Markku Roininen istuu työpöytänsä ääressä.

– Kirjaston sillassa on julmempi rakenne, kuvaa Normekin työmaapäällikkö Markku Roininen ja lisää myös toteutuspaikan ydinkeskustassa olevan ahtaudessaan haastavampi.

Pystytykseen saadaan samat, jo Isoisänsillan toteuttamisessa kokemusta hankkineet asentajat, joten Normekin kannalta voidaan puhua eräänlaisesta jatkumosta. Asentajia tarvitaan yllättäen vain kahdesta neljään, mutta hitsaajia peräti kahdeksan.

Tontin eteläpäässä Sanomatalon edustalla näkyy kaksi uloketta.

Ensimmäiset kaarien pätkät tulevat tontin eteläpäähän. Markku Roininen ei usko, että kaarien päitten asentaminen niitä odottaviin teräskoteloihin aiheuttaisi hankaluuksia. Normek on valmistanut sekä kotelot että kaaret, ja osat on tehty Oulussa millilleen oikein.

Työmaa-aidan sisäpuolelta otettu kuva, jossa näkyy ajoneuvoille tarkoitettu leveä metalliportti sekä henkilökulun portti.

Työmaan turvatoimia on lisätty aiemmasta. Aitaan on asennettu sähköportit, ja kulkijat tunnistautuvat sähköisesti mennen tullen. YIT:n keltainen koppikylä on sekin jo kasvanut kolmikerroksiseksi, sillä väkimäärä on kasvanut maanrakennusurakasta 20 henkilöllä. Työmaalla työskentelee näinä aikoina 57 omien alojensa taitajaa.

 

Teksti ja kuvat: Liisa Joensuu/Tmi Magic Words

Maanpäällinen rakentaminen alkaa kuiluista

Työmaan tarinoissa alkoi marraskuussa uusi luku. YIT otti tontin haltuunsa, nostatti puiston laitaan suuren keltaisen koppikylän ja marssitti tarinaan useita uusia henkilöitä. Nyt alkaa maanpäällinen rakentaminen. Ensimmäiseksi nousevat porras- ja hissikuilut, kuten kuvassa etualalla näkyvä pohjoinen porraskuilu. Itse talo rakennetaan pohjoisesta alkaen etelää kohti.

Kuusi miestä seisoo kädet toistensa olalla iloisin ilmein.

YIT:n työnjohto on innoissaan talonrakennusurakan aloittamisesta. Alkamassa on ainutlaatuinen projekti, jossa toteutetaan täysin uniikki rakennus keskelle Helsinkiä. Kaikille rakentamisessa mukana oleville talosta tulee historiallinen työnäyte.

– Urakan haasteet liittyvät rakenteisiin, jollaisia ei Suomessa ole juurikaan toteutettu. Runkorakenne on poikkeuksellinen, mutta juuri haastavat hankkeet opettavat eniten, sanoo vastaava työnjohtaja Tero Seppänen.

Kirjastosta tulee miljoonien ihmisten kaupunkitila ja uusi kohtauspaikka. Seppäsen mukaan tämä on palkitseva lähtökohta. Rakentajat pääsevät tuottamaan ihmisten elämään lisäarvoa. Tiimikuvassa vasemmalta lukien työmaainsinööri Ville Nevala, työnjohtaja Janne Kurikka, vastaava työnjohtaja Tero Seppänen, työnjohtoharjoittelija Miika Luokkala, työnjohtaja Ardam Mansoor ja työmaainsinööri Unto Miettinen.

Tero Seppänen osoittaa seinällä olevaa kaavakuvaa.

Alkajaisiksi laadittiin yleisaikataulu ja aloitettiin paikallavalurakenteitten valmistelut. Työmaalla on viisi kuilua, joitten paikallavaluvaiheessa työntekijöitä tarvitaan noin 30. Tero Seppänen osoittaa kuilua numero kolme, joka on tärkein kuilu kohteessa.

Työmaan koko kasvaa ja se ulotetaan nykyisten aitojen ulkopuolelle. Vuodenvaihteen jälkeen pystytetään uusia aitauksia vanhasta makasiinirakennuksesta Kansalaistorille päin.

Seinällä on kaavakuva talon ulkoseinien rajaamasta alueesta.

Talo on jaettu karkeasti kolmeen osaan eli pohjoiseen A-osaan, keskelle sijoittuvaan B-osaan ja eteläiseen C-osaan. Kuhunkin alueeseen kuuluu vielä omat tarkemmat lohkonsa. Työn alle otetaan ensimmäiseksi pohjoiset kuilut 1 ja 2 sekä keskelle sijoittuva kuilu kolme. Ykköskuiluun on tulossa portaat, kakkoseen hissi ja kolmoskuun hissi sekä portaat.

– Neloskuilun olemme nimenneet varamestaksi. Siirrämme työryhmän tämän hissikuilun tekoon, jos muissa kolmessa työ jostakin syystä seisahtuisi. Kuiluja rakentaa kolme työryhmää, Tero Seppänen mainitsee.

Eteläisimpään eli kuiluun viisi rakennetaan portaat. Rakennuksen eteläpäässä on varaus keskustatunnelille, joka suunnitelmien mukaan johtaisi tulevaisuudessa Länsiväylältä keskustan ali Sörnäisten rantatielle. Viitoskuilun portaita pitkin autotunnelista pääsee tarvittaessa maan pinnalle.

Pian valmistaudutaan teräskaarien pystytykseen

Viisi kuilua ovat vielä normaalia rakentamista, mutta jo joulukuussa alkaa valmistautuminen kirjastoa kannattelevien teräskaarien pystytykseen. Niitä varten rakennetaan aluksi väliaikaiset tuet. Itse kaarien asennus alkaa tammikuussa, ja jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, kaaret voisivat olla paikallaan maaliskuussa.

Tietokonemallinnuksessa näkyy vain viisi kuilua ja kaksi teräskaarta, kaikki muu on häivytetty ympäriltä.

Kuvassa porras- ja hissikuilut sekä teräskaaret. Pohjoinen eli etualalla näkyvä porraskuilu sijaitsee tulevan elokuvateatterin kyljessä. Elokuvateatterin katsomo pilkistää tietokonemallinnuksessa violettina.

– Rungon kaariratkaisun vuoksi kaikissa rakenteissa on otettava huomioon tietyt liikkumavarat. Kun kaaria kuormitetaan niihin tukeutuvilla rakenteilla, ne painuvat alaspäin. Tästä syystä emme tee sitovia rakenteita ennen kuin kaarten päälle on saatu koko niille tuleva rakenteellinen kuormitus. Jätämme useisiin paikkoihin liikuntasaumoja ja rakenteitten liikkumavaraa.

Myös valmiiseen rakennukseen jää muutamien kymmenien millien liikkumavara, sillä kaariratkaisun vuoksi hyötykuorma – kalusteet, esineet ja ihmiset – voi liikuttaa rakenteita. Jousto on käytännössä niin vähäinen, ettei sisällä olija sitä huomaa.

Kuva työmaalta, joka kylpee sinertävässä marraskuun valossa.

Työmaan keskelle sijoitettu torninosturi on kaarten asennuksen edessä, joten se puretaan ennen pitkää ja sitä paikkaavat liikuteltavat ajoneuvonosturit. Kuvassa nosturin vasemmalla puolella näkyvät teräskaarten pohjoiset päätykotelot ja niiden takana pilkottavat kolmoskuilun valumuotit. Kuiluun tulee hissi ja porras.

Kaarten valmistelemista ja rakentamista varten työmaalle saapuu oma työryhmänsä Normek Oy:stä. Väliaikaisten tukien pystytyksen jälkeen kaaret asennetaan niiden varaan erillisinä kappaleina. Kumpikin kaari on jaettu neljään osaan. Lopulta palat hitsataan yhteen.

Tero Seppänen osoittaa seinällä olevia rakennuksen piirustuksia.

Myös rakennuksen muoto on tavallisuudesta poikkeava kaarevine seinineen. Tero Seppäsen mukaan se ei kuitenkaan juuri hidasta rakentamista tai vaadi käsityötä.

– Kaarevuus muodostuu pitkällä matkalla, ja ulkoseinissä on mahdollista hyödyntää elementtejä. Puuverhous tehdään elementtien päälle. Lisäksi rungossa on paljon teräsrakenteita. Kerrostasot muodostuvat ontelolaatoista, ja niillä saadaan aikaan suuria pintoja melko nopeasti. Kaariratkaisun vuoksi ontelolaattoja ei valeta saman tien yhtenäisiksi kentiksi. Laatat jätetään suurelta osin ilman saumoja, kunnes rakennuksen kokonaismassa saadaan kantavien kaarien varaan ja kaaret ovat painuneet kokonaismassan kuormituksen verran. Vasta tämän jälkeen lattiat – jotka ovat samalla alempien kerrosten kattoja – valetaan paikoilleen.

Tero Seppänen ottaa rauhallisesti. Hän on tehnyt töitä rakentamisen parissa 20 vuotta ja toiminut työnjohdossakin lähes yhtä kauan. Hän tietää, että kokonaisuus rakentuu pikku hiljaa ja osasuorituksina. Ponnistus on usean toimijan yhteinen, ja kaikilla on omat roolinsa. Arkkitehdit ja rakennesuunnittelijat hoitavat oman leiviskänsä, ja YIT huolehtii toteutuksesta.

Betonilattiassa on aukko, josta näkyy kellarista pilkistävä valo.

Epätavallista YIT:n kannalta hankkeessa on se, ettei se tällä kertaa alakaan neitseelliseltä tontilta. Kallionlouhinnasta, maanrakennuksesta ja kellarin teosta oli jo huolehtinut E.M. Pekkinen Oy. Pekkisen urakka jatkuu vielä kellarissa lattiavalujen ja viemäritöitten tekemisellä, ja yritys vie loppuun myös rakennuksen vierustan täytöt. Kellarin väliseinien muuraus alkaa tammikuussa.

– Kun kellariin saadaan väliseinät, alamme rakentaa konehuoneita talotekniikalle. Muurattuihin seiniin tulee natsoja eli seinistä viedään läpi viemäri- ja ilmanvaihtoputkia sekä sähköhyllyjä. Talotekniikkatyöt ovat itse asiassa jo käynnistyneet, sillä kuiluihin on jo asennettu sähköputkituksia, Tero Seppänen kertoo.

Uuden urakoitsijan aloittaessa työnsä ja rakennuksen alkaessa nousta maan pinnalle työmaan valvontaan kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota. Tulossa on kameravalvonta liiketunnistimineen ja hälytyksineen. Vartijat ovat paikalla muutamassa minuutissa.

Pitkän pöydän ääressä istuu joukko ihmisiä neuvottelemassa.

Keskustakirjaston rakentamisesta viestitään mahdollisimman avoimesti. Tilakeskus, kirjasto ja YIT pitivät marraskuun lopulla yhteisen palaverin, jossa käytiin läpi kunkin viestimistarpeet. Jatkossa tietoa löytyy myös YIT:n kanavien kautta.

 

 

Teksti ja kuvat: Liisa Joensuu/Tmi Magic Words

 

Betonointia kellon ympäri

Kellarin katon teko on merkinnyt pitkiä päiviä ja viikonlopputöitä kymmenille kirjaston rakentajille. Suunnitelmat ovat tarkentuneet työn edetessä ja vaatineet sekä vahvennusten että uusien rakenteitten tekemistä. Kaikesta on venymällä selvitty, ja valmista on saatu aikaan huikeaa tahtia. Kuvassa työmaan eteläpäätyä jo siivotaan, sillä puiset valumuotit on voitu purkaa.

– Olemme kirineet aikataulua, tehneet jopa 12 tunnin päiviä ja työskennelleet kesästä alkaen kaikki viikonloput, kertoo työmaan vastaava mestari Kyösti Kontio.

Vasemmalla on suuri betonikenttä ja oikealla raudoitettu kenttä, taustalla Sanomatalo.

Lokakuun loppupuolella betonointia kaipasi enää siltakannen vetolaatta, joka näkyy raudoitettuna oikealla. Alkamassa oli haastava tehtävä. Vetolaattaan uppoaisi vielä enemmän betonia kuin kellarin katon viimeisimmässä valussa tarvittu 500 kuutiota.

– Vetolaattaan kohdistuu suuri kuorma. Sen päälle tulevat sisäsillan teräskaaret, jotka kantavat ylemmät kerrokset. Yksin vetolaattaan käytetään betonia noin 800 kuutiota. Vaikka vetolaatta on suorakaiteena helpon muotoinen, betonoinnin on onnistuttava kerralla jokaisella neliömetrillä. Laatta on 10 metriä leveä ja 105 metriä pitkä. Kun metalliosat lasketaan mukaan, betonoitavaa on yhteensä noin 1100 neliötä, Kyösti Kontio selvittää.

Ankkurivaijerit kiristetään kolmesti

Vetolaatan juju on siinä kulkevissa ankkurivaijereissa. Ne varmistavat kirjastoa kannattelemaan rakennettavan terässillan kestävyyden.

Tietokoneella tehty piiros siltakaaresta ja sillan kannessa kulkevista vaijereista.

Ankkurivaijerit jännitetään sillan etelä- ja pohjoispäädyn välille. Kun vaijerit kiristetään, siltakaaret saavuttavat kantovoimansa eivätkä pääse erkaantumaan toisistaan. Ratkaisu tekee mahdolliseksi sen, ettei kirjaston ensimmäisen kerroksen aulassa ole laisinkaan pilareita, vaan 100 metriä avointa tilaa.

Suuri teräslaatta, jossa on pyöreitä aukkoja. Niistä roikkuu vaijerinippuja.

Vaijerit vedetään molemmissa päissä päätykotelokokonaisuuteen kuuluvan teräslaatan läpi. Kuvassa pohjoispään kotelokokonaisuus. Vaijerit roikkuvat teräslaatan aukoista vielä lepotilassa. Ne napakoituvat kiristysten myötä. Laatassa on vaijerinippuja varten 17 aukkoa. Yksi nippu sisältää 31 vaijeria eli vaijereita on kaikkiaan 527 kappaletta.

Tietokoneella tehty piiros, jossa ankkurivaijerit lähtevät teräslaatasta eteenpäin.

Etelä- ja pohjoispään välillä kulkevat vaijerit painavat kaikkiaan 70 000 kiloa. Vertailukohtaa antaa ajatus 70 henkilöauton yhteispainosta. Jykevät ratkaisut ovat tarpeen, jotta siltarakenne kantaa varmasti kirjaston kaikki kolme kerrosta. Sillan kaariin tuetaan nimittäin lisäksi ylempien kerrosten runkoa kannattelevat poikittaiset teräsristikot.

Lähikuva raudoituksesta ja sen seassa kulkevista metalliputkista.

Ennen vetolaatan betonointia vaijeriniput ujutettiin suojaputkiin. Ne näkyvät kuvassa hopeisina raudoituksen seassa. Vaijerit voidaan kiristää ensimmäisen kerran, kun valu on valmis ja betoni kuivunut.

Suuresta teräslaatasta pistää esiin vaijerinippuja. Taustalla näkyy Eduskuntatalo.

Ensimmäinen ankkurivaijerien kiristys tehdään tontin eteläpäästä. Niput kiristetään kolmeen otteeseen. Toinen kiristysajankohta on teräskaaren noustua paikalleen ja kolmas – erikoista kyllä – rakennuksen valmistuttua. Tämä eteläpään teräslaatan alue jätetään pitkäksi aikaa avoimeksi lopullista kiristämistä varten. Myös pohjoisen päätykotelon taakse kirjaston sisätilaan jätetään aukko, jotta vaijereitten kiristäminen on mahdollista siitä huolimatta, että ympärillä rakennustyöt ovat jo pitkällä.

Keskelle betonilattiaa on jätetty suuri aukko, josta näkee kellariin.

Pohjoispäähän lähelle tulevaa elokuvateatteria jää aukko, joka mahdollistaa pari metriä pitkän ja puoli metriä leveän tunkin mahtumisen sillan päätykotelon taakse ja ankkurivaijerien kiristämisen vielä rakennuksen valmistuttua. Kellarin kattoholviin on jätetty tässä vaiheessa muutamia aukkoja myös siksi, että kellariin voidaan laskea tarvikkeita siellä jatkuvia töitä varten.

Kellarissa alkavat lattiavalut

Vaikka kellarin päälle on jo valettu katto, sen uumenissa tehdään yhä lukuisia töitä. Viime viikkoina tiloissa on tehty salaojia ja viemäreitä sekä asennettu radonputkia. Osin ollaan jo matkalla kohti ensimmäisten lattiavalujen alkamista. Niissä kohdin lattiatäytöt on saatu valmiiksi ja eristävät uretaanilevyt pantu paikoilleen.

Betonilattian keskellä on miehen korkuinen sola. Siellä työskentelee kaksi työmiestä.

Kellarin katolla valmistellaan kulkuteitä esimerkiksi viemäriputkille ja ilmastoinnin kanaville. Kuvassa tehdään putkikanaalin pohjaa työmaan itälaidalla. Kun tehtävä on valmis, kanaalin päälle valetaan betonia. Näinä aikoina työmaalla on erilaisissa tehtävissä noin 40 ihmistä.

Laajan raudoitetun kentän keskellä kulkee pystysuunnassa matala aitamainen linjaus.

Vetolaatan raudoituksessa on jo nähtävissä viitteitä uuden kirjaston ulkoseinän kaarevasta linjasta. Matalana pystyaitana kiemurteleva raudoitus kertoo, missä kulkee ulkoseinän sokkelin raudoituslinja. Kun betonoinnit saadaan valmiiksi, E.M. Pekkinen ojentaa kapulan YIT:lle. Pekkisen majavalippu lasketaan alas salosta marraskuussa. Arkkitehtuurin kaarevat linjat tulevat varmasti olemaan talonrakennusurakoitsijalle niin innoitus kuin haaste.

 

 

Teksti ja kuvat: Liisa Joensuu/Tmi Magic Words

 

 

Sillanjännitys alkaa lakulla ja laakereilla

Syksyn tullen työmaalla on alkanut eräänlaisen jännitysnäytelmän valmistelu: kellarin kattoon eli ensimmäisen kerroksen lattiaan jännitetään siltakansi. Se on osa kirjaston poikkeuksellista rakennetta, sisäsiltaa, joka kannattelee ylempiä kerroksia. Siltakanteen luodaan vaijereitten avulla jännite, joka parantaa rakenteen kantavuutta. Vaijeri muistuttaa kierrettyä teräslankaa ja ulottuu kymmenien metrien matkalle.

Jännitysnäytelmässä draaman kaareen on sisällytetty käänne, jota maallikot eivät osaisi odottaa: vaijereitten kiristämisen jälkeen lattia ei olekaan stabiili. Insinöörit sen sijaan tunnistavat liikennesilloistakin tutun juonen: siltakanteen tehdään suunnitellusti pieni liikkumavara, jotta rakenne kestää lämpötilanvaihteluja. Sisätilaan jäävässä sillassa liikkumavaran tarve ei ole suuri, mutta siihen on hyvä varautua, ja rooliin tarvitaan laakereita. Yksi näytelmän ohjaajista on kuvassa näkyvä rakennusmestari Kari Suomala.

Pitkän rautakehikon sisällä kulkee mustia nauhoja.

Kellarin holvi eli katto valetaan keltaisten muottilevyjen varaan. Ne puretaan, kun betoni on kuivunut. Pitkää metrilakua muistuttavat jännitysvaijerit on asennettu muottien väleihin omille orsilleen, ja niitä ympäröivä raudoitus saa sekin päälleen betonia. Kuvassa näkyvät jännitysvaijerien passiivipäät, mikä tarkoittaa sitä, että niihin vedetään jännite vastakkaisesta, pohjoisesta päästä.

Maan tasalla on suuri kenttä, jonka päällä näkyy keltaisia vanerilaattoja ja niiden päällä rautaristikkoa.

Vuosi sitten syyskuussa tontilla kuopaistiin ensimmäiset kauhalliset multaa ja hiekkaa. Kellarin rakentamisen jälkeen työmaalla on palattu siihen, mistä lähdettiin liikkeelle eli maan pinnalle. Kellari on jäänyt piiloon valumuottien ja raudoitteitten alle, eikä satunnainen vierailija välttämättä arvaisi, että alla ovat kellarin betonirakenteet pilareineen, väliseinineen ja hissikuiluineen, salaojajärjestelmä ja pumppaamo sekä esimerkiksi ajoramppi ja lastauspiha. Kellaria ympäröivää kapeaa kaivantoa täytetään hiekalla koko ajan lähemmäs maan pinnan tasoa, sillä kellarin ulkoseiniä kiertävistä vesieristeistä eli bitumihuopakerroksista sekä lämpöeristeistä on valmiina jo 80 prosenttia.

Kaksi miestä seisoo neonkeltaisissa työtakeissaan suuren vanerikentän päällä.

Muotitus ulottuu suurena kenttänä etelästä pohjoiseen. Kiivain työvaihe on raudoittajilla, sillä valutahti on kova ja betoniautot käyvät kääntymässä työmaalla yksi toisensä perään. Kuvassa työmaan johto vaihtaa kuulumisia havainnoistaan.

Työmies työntää konetta, joka hiertää sementoitua pintaa muotteina toimivien puurakennelmien välissä. Taustalla työmiehet tekevät samaa työtä käsityökaluilla.

Valutyöt ovat käynnistyneet eteläpäässä eli maanvaraisella osuudella. Yhtenä päivänä betonia voidaan valaa hyvinkin 200 kuutiota. Betonia hierretään tasaiseksi sekä koneella että käsin. Sanomatalon edustalla kaivurit nostelevat pois kaivantoa tukeneen ponttiseinän osia.

Laakerit mahdollistavat siltakannen liikkeen

 

Maallikko mieltää laakerit helposti pyöreiksi kuulalaakereiksi, mutta sellaisista ei sillanrakennuksessa ole kyse.

– Siltakannen liikkumisvara hoidetaan laattamaisten laakerien avulla, jollaisia käytetään myös autoliikenteelle tarkoitetuissa silloissa. Liikennesilloissa varaudutaan lisäksi suuriin lämpötilanvaihteluihin eli siihen, että siltakansi venyy helteillä ja kutistuu pakkasilla, ja pitkissä silloissa on myös liikuntasaumalaite. Se pitää pienen kolahduksen, kun laitteesta ajetaan yli autolla. Ilman liikuntasaumalaitetta sillan sauman kohdalle tulisi kelistä riippuen esimerkiksi 10 sentin rako. Kirjaston sillassa ei liikuntasaumalaitetta tarvita, koska silta on tasalämpöisessä tilassa, työmaan vastaava mestari Kyösti Kontio selvittää.

Teräslaatan päällä on kaksi koteloa, joihin voidaa asentaa sitakaaren pohjoinen pää.

Yksi jännitysnäytelmän nerokkaista juonenkäänteistä on sijoitettu tänne, tulevan terässillan päätykoteloitten alle. Kukapa olisi arvannut, että kotelokokonaisuuden ja sitä kannattelevan anturan väliin ujutettiin laattamaiset laakerit ennen kuin antura peittyi valumuottien ja raudoituksen alle. Kotelokokonaisuus lepää siis laakerien päällä ja pystyy tarvittaessa liukumaan viitisen senttiä. Se vaatisi kuitenkin noin 40 asteen lämpötilanmuutoksen.

Tietokoneella tehty värikäs kuva, jossa harmaana näkyvän laatan alla on päällekkäin kirkkaan vihreitä palikoita.

Tietokonemallinnuksessa kotelokokonaisuus näkyy sivuprofiilista. Laattamaiset laakerilevyt erottuvat kirkkaan vihreänä pinona kuvan keskellä. Ne muistuttavat mittasuhteiltaan leikkuulautasettiä. Liikkumista helpottaa se, että harmaana näkyvän teräspalkin ja vihreän laakeripinon välissä on teflonpinnoite. Suurimman laakerilevyn ja sen alla sinisenä näkyvän betonianturan väliin on valettu erittäin lujaa juotosbetonia. Vaikka liikuntavara otetaan huomioon, ei hätää, kirjaston lattian ei ole tarkoitus liikkua kuin Linnanmäen Vekkulassa ikään.

Laakereitten ja lakun lisäksi Luke

 

Kirjaston työmaa on yllättävän kansainvälinen. Nosturinkuljettaja tulee Kuubasta, ja eri rooleihin on saatu väkeä niin Venäjältä kuin Marokosta.

– Rakentaminen kansainvälistyi jo ennen IT-alaa. Työmaillamme on ollut väkeä eri puolilta maailmaa vuosikausien ajan, Kyösti Kontio sanoo.

Nuorimies oranssissa työtakissa ja keltaisessa kypärässä on kumartunut mittaamaan eristettä.

Uusimpia tulokkaita kirjaston työmaalla on australialainen Luke Parsons. Nuoren miehen toi maahan rakkaus eli suomalainen tyttöystävä, jonka kanssa asuttiin aluksi Australiassa. Luke on ajanut erilaisia työkoneita hiilikaivoksella. Työpaikka kirjaston työmaalla löytyi tyttöystävän isän kautta.

– Työn puolesta sujuu mukavasti, mutta talven tulo pelottaa. Olen kuullut, että se olisi vain pukeutumiskysymys. Jos selviän talvesta, uskon selviäväni Suomessa muutoinkin, hän arvelee.

Pukeutumiseen hän on jo saanut opastusta: syyskuussa ei kannata lähteä töistä shortseissa ja varvastossuissa.

 

Teksti ja kuvat: Liisa Joensuu/Tmi Magic Words

Työmaan miehistöön liittyi robotti

Hitsausrobotit ovat tavanomaisia konepajoilla, eivät niinkään työmailla. Uuden kirjaston työmaalla koetaan tämäkin erikoisuus. Miehistöä vahvistaa sähköllä käyvä saumantekijä, joka on huipputarkka, mutta työkaverina vähän ykstotinen.

Robotti liittyy kirjastoa kannattelevan terässillan rakentamiseen. Sillan päätykotelot saapuivat työmaalle heinäkuussa neljänä kappaleena. Robottia tarvitaan hitsaamaan yhteen kaksi kotelokokonaisuutta sillan pohjoisessa päädyssä ja kaksi eteläisessä päädyssä.

– Kotelon osien väliin on asennettu teräskappale. Sillä yhdistetään kotelon puoliskot toisiinsa. Hitsattaville saumoille on asetettu tiukat laatu- ja mittatarkkuusvaatimukset. Robotti pystyy toistamaan työn yhä uudestaan tasalaatuisesti, kertoo työmaan vastaava mestari Kyösti Kontio ja näyttää kelaa, josta kone ottaa hitsauslankaa hitsauspäälle.

Hitsausrobotti on sijoitettu kahden suuren metallisen väliin.

Elokuun lopulla työstettävänä oli eteläisten päätykoteloitten kokonaisuus. Robotti liikkuu koteloiden puoliskojen pintaa pitkin ja hitsaa niiden välissä olevaa paksua teräskappaletta moneen kertaan. Kuvassa robotti on tauolla; itse työn aikana jälkeä ohjaa ammattilaisten tiimi. Ryhmä saapui Normek Oy:n tehtaalta, jossa päätykotelot valmistettiin. Niin erikoiselta kuin se maallikosta kuulostaakin, hitsaustyö vie viikkoja.

– Vaikeus on siinä, että hitsaus tuottaa paljon lämpöä ja kappale elää sen mukana. On vaikea ennakoida, mihin hitsauslämpö siirtää kappaletta. Apuna käytetään koteloitten väliin jännitettyä tunkkia, jolla eliminoidaan liikettä tarvittaessa, Kyösti Kontio kertoo.

Suuren metallilaatan päällä on kaksi metetallikoteloa ja niiden alla betonipylväät. Pylväitä tukee erillinen tukirakenne.

Pohjoispään kotelokokonaisuuden hitsaus on valmis, ja anturaa tukenut väliaikainen ristikko voidaan pian purkaa. Päätykoteloita ei voitu hitsata toisiinsa kiinni jo tehtaalla, sillä kokonaisuus olisi ollut liian suuri ja painava kuljettaa ja nostaa paikoilleen.

Kellarin seinän vierustalla alhaalla kaivannossa miehet kiinnittävät mustaa huopaa seinään kuin tapettia.

Kirjaston kellarin seinät eristetään erittäin huolellisesti, sillä kellari sijaitsee pohjaveden alapuolella. Vesieristehuopaa kiinnitetään peräti viisi kerrosta, mikä on Kyösti Kontion mukaan enemmän kuin hänen työmaillaan koskaan. Tässä työ on käynnissä kaivannon länsilaidalla. Vesieristehuovan päälle tulee vielä lämpöeriste.

Kaivinkone nostaa hiekkaa kellarin päädyssä olleeseen kaivantoon.

Työmaan pohjoispäässä lämpöeristeetkin ovat jo paikoillaan, joten kaivantoa voitiin alkaa täyttää hiekalla. Se tampataan tiiviiksi kerros kerrokselta. Etualalle oikealle on tulossa yksi talon porraskuiluista. Taustalla näkyvät metallitelineet ovat holvimuottitorneja, joitten avulla pohjoiseen päähän on rakennettu holvia eli kellarin kattoa. Muottitornit ovat tässä hetken varastossa ja ovat matkalla etelämmäs.

Rekan lastina on suuria muotin kappaleita.

Kellarin katon tekeminen vaatii useanlaisia muotteja. Pystyyn sijoitettavien holvimuottitornien päälle asennetaan vaakatasoon omat muottinsa vähän samaan tapaan kuin pöydän levy laskettaisiin jalkojen päälle. Näitä muottipalkkeja saapuu työmaalle jatkuvalla syötöllä, sillä katettavana on näinä aikoina noin 1700 neliön kokoinen alue.

Työmaan keskellä betoniseinien kulmauksessa on aloitettu alla olevan tilan katon teko.

Rekan tuomia muottilevyjä asennetaan tässä lastauspihan kattovalua varten. Betoni valetaan keltaisten levyjen varaan. Ne pitävät betonin ylhäällä sen ollessa vielä märkä ja ne puretaan kun katto kuivuttuaan kannattelee itse itsensä. Lastauspihan seinissä näkyvät aukot on varattu erilaiselle talotekniikalle.

Pystyrakenteitten betonointi valmis

Betonointi on koko työmaalla hyvällä mallilla, sillä kellarin osalta on saatu valmiiksi niin ulkoseinät, väliseinät, pilarit kuin hissikuilutkin eli kaikki pystyrakenteet.

Maan tasalta nousee betonipylväita ja niiden päällä on betonikattoa.

Pohjoisessa päässä on valettu myös osa kellarin katosta, noin 800 neliön verran. Tämän kattoholvin yläpuolelle on tulossa elokuvateatteri. Alapuolelle jää teknisten tilojen lisäksi kirjaston ravintolan toimintaan liittyviä tiloja kuten pakaste- ja kylmähuoneita sekä varastointi- ja toimistotilaa. Kirjastoon on tulossa korkean tason ruokaravintola. Työntekijät pääsevät kellariin suoraan omalla hissillä noutamaan tavaraa kylmäsäilytyksestä ja kuivavarastoista.

Suuressa betonisessa pystykuilussa näkyy kaksi oviaukkoa vierekkäin.

Hissikuilujen betonoinnissa on otettu huomioon rakennuksen suuret kuormat. Kuilut vaativat vahvan rakenteen, joten niissä on käytetty korkealujuusbetonia, joka kestää puristusta 7000 tonnia neliömetriä kohden. Tähän elokuun lopulla valettuun hissikuiluun betonia kului lähes 80 kuutiota.

Maan tasalla on hiekkakenttä, jonka päälle on asetettu harmaita levyjä. Taustalla kaksi miestä asentavat rautaisia osia tiheään kehikkoon.

Kirjaston eteläpäässä ei ole kellaria ollenkaan. Täällä työskennellään kirjaston ensimmäisen kerroksen lattian tasolla. Kuvassa näkyvät eristyslevyt näyttävät erehdyttävästi kiveltä mutta ovat eristelevyä, joka jää betonin alle. Oikealla valmistellaan jännitysvaijereitten orsia betonivalua varten.

Työmaa-aitauksen takaa näkyy osa Eduskuntataloa. Työmaalla on rakennusmies kuopassa ja nostelee sieltä pois puisia muotin osia.

Kaikkein eteläisimmässä päässä on porraskuilu, joka on tehty tulevaisuudessa mahdollisesti rakennettavaa keskustatunnelia varten. Autotunneli alittaisi kirjaston Sanomatalon kohdalla. Kirjaston nurkalle tehdään jo valmiiksi poistumiskuilu siltä varalta, että tunnelissa sattuisi poikkeustilanne. Porraskuilu on saanut seinät. Niissä sojottaa pystyssä suuri määrä kallioankkureita, jotka tekevät rakenteesta tukevan. Kuva on sikäli historiallinen, että Eduskuntatalo on samaan aikaan remontissa ja näköispressun alla. Kun kirjasto tästä nousee, Töölönkadun puolelta ei enää näe työmaan yli parlamenttirakennusta.

 

Teksti ja kuvat: Liisa Joensuu/Tmi Magic Words

Sisäsilta saa alkunsa päätykoteloista

Sisätiloihin rakennetaan harvoin siltoja, mutta juuri näin toimitaan uudessa kirjastossa. Taloa kannattelevat kaksi teräskaarta, jotka mahdollistavat ensimmäisen kerroksen aulaan 100 metriä avointa, pilaritonta tilaa. Kaarten päätykotelot vetolaattoineen saapuivat heinäkuussa työmaalle erikoiskuljetuksena Oulusta, jossa ne valmistettiin mittatilaustyönä.

Ylhäältä nosturista otettu kuva, jossa teräksinen laatta roikkuu nosturin vitjoissa työmaan yläpuolella.

Normek Oy:n tehtaalta saapuneet kotelot vetolaattoineen nostettiin paikoilleen autonosturin hydraulisen teleskooppipuomin avulla hieman ennen heinäkuun puoltaväliä. Kuvassa nosturissa roikkuu puolet sillan pohjoisen pään kotelokokonaisuudesta. Kuva: Risto Sell.

– Yhteen päätyyn tuleva kotelokokonaisuus painaa noin 100 tonnia. Nostot tehtiin kahdessa osassa eli 50 tonnin kappale kerrallaan. Betonianturan päälle tulee painoa toisin sanoen sadan pienen henkilöauton verran, työmaan vastaava mestari Kyösti Kontio antaa vertailukohtaa.

Teräslaatan päällä näkyy kaksi pitkänomaista koteloa

Sillan kaksi kaarta tuetaan etelä- ja pohjoispäässä omiin päätykoteloihinsa. Kuvassa pohjoispään kotelokokonaisuus. Kotelot on toistaiseksi vielä suljettu. Niiden alla sijaitsee teräksinen vetolaatta, jonka läpi vedetään ankkurivaijerit pohjois- ja eteläpään välille. Vaijeriaukot on tässä suljettu ilmastointiteipillä.

Tietokonemallinnus, jonka piirroskuvassa näkyy kaksi päätykoteloon laskeutuvaa teräskaarta ja laatasta lähtevät vaijeriniput.

Tietokonemallinnuksessa sillan kaaret näkyvät harmaina aina päätykoteloihinsa saakka. Vetolaatasta lähtevä vaijeristo on merkitty vihreällä. Silta muistuttaa vesialueen tai liikenneväylien ylle rakennettavaa kaarisiltaa.

– Rakenne ei juuri poikkea tavallisesta sillasta, mutta erikoisuus on siinä, että se on tehty sisätiloihin. Jos kyseessä olisi liikennesilta, se pitäisi tukea myös keskeltä. Tämä silta on tuettu vain päistään anturoihin ja seiniin, joten se ei kestäisi autoliikenteen painoa. Silti silta kannattelee kolmea kerrosta. Kantokyky saadaan aikaan vetolaattojen välille synnytettävän jännitteen avulla. Jännittäminen on tehtävä taiten, jotta silta ei heilu tai pidä ääntä, kuten liikennesillat voivat tehdä, Kyösti Kontio selvittää.

Tietokonemallinnus, jossa lähikuvassa teräslaatasta lähteviä vaijerinippuja.

Kantokyky saavutetaan mittavalla ”jousistolla” eli suurella määrällä ankkurivaijereita. Vetolaatan läpi kulkee 17 vaijerinippua, ja kussakin nipussa on vaijereita 31. Jousirakenne sisältää siis yhteensä 527 vaijeria. Kun pohjois- ja eteläpäädyn vetolaattojen välillä kulkevat vaijerit kiristetään, siltakaaret saavuttavat kantovoimansa eivätkä pääse erkaantumaan toisistaan.

– Jänteet tulevat Saksasta. Itse työn eli vaijereitten asentamisen ja jännittämisen tekee kotimainen Tensicon Oy, jolla on pitkä kokemus erilaisista jännitys- ja ankkurointitöistä. Ennen vaijereitten sujutusta vetolaatan sisälle asennamme niitä varten suojaputket, kertoo työmaainsinööri Risto Sell.

Sanomatalon lasiseinän edustalla työmaan puolella näkyy suuri teräslaatta ja sen päällä kaksi pitkänomaista teräskoteloa.

Jänneväli pohjoisesta siltapäädystä eteläiseen on 105 metriä pitkä. Eteläpäässä Sanomatalon edustalla päätykotelot vaikuttaisivat silmämääräisesti olevan alempana kuin pohjoispäässä, mutta ne sijaitsevat millilleen samalla tasolla. Optinen harha johtuu siitä, että pohjoispään anturan ympärillä on tyhjää tilaa kun taas eteläinen antura on näkymättömissä kuopassaan. Kotelot eivät ole tyhjiä, vaan sisältävät kennomaisen rakenteen.

– Koteloissa on paksu levy ylhäällä ja alhaalla sekä poikittaisia levyjä. Sisältö on kuin lehtevä leivonnainen, Kyösti Kontio kuvailee.

Suuri teräslaatta lähikuvassa. Laatan sivussa on vierivieressä pyöreitä reikiä.

Eteläisimmässä päässä 17 vaijerinipun aukkoa ovat toistaiseksi hyvin nähtävissä.

Ensimmäiset sisäpuoliset seinät syntyvät

 

Kirjaston kellarin ulkoseinät alkavat olla valmiit. Heinäkuun puolivälissä ne oli valettu yhtä palaa vaille valmiiksi eli 22 palasta valmiina oli 21. Ulkoseinissä yksi pala tarkoittaa 11 metriä pitkää ja kuusi metriä korkeaa kappaletta.

Nosturin ketjuissa työmaan yläpuolella roikkuu suuri, pitkänomainen kappale.

Työmaalla nostellaan jo sisempien seinien suurmuotteja, jotka kulkevat ketterästi torninosturin ketjujen päissä olevissa koukuissa. Myös kellarin katto eli ensimmäisen kerroksen lattia on aluillaan työmaan pohjoispäässä.

Laaja yleiskuva työmaakuopasta, joka on täynnä erilaisia rakenteita.

Sisempiä seiniä nousee nyt kellarin uumeniin jäävän lastauspihan ympärille. Lastauspihan seiniä on muotitettu ja osin valettukin. Myös pumppaamon rakentaminen on edennyt, siihen aletaan pian valaa kattoa. Katon puinen muotti näkyy kuvassa etualalla.

Kaksi miestä kirkkaankeltaisissa työvaatteissaan istuu karussa puukeinussa.

Kesästä on mahdollista nauttia työmaallakin. Työmiehet voivat keinua ulkona kahvitauollaan, kuten tässä kirvesmiehet Tommi Elo ja Juha-Matti Komu. Kun raavas mies kiikkuu, siinä ei pehmusteita ja katoksia tarvita.

 

 

Teksti ja kuvat: Liisa Joensuu/Tmi Magic Words