Oodi on osa Suomen juhlavuoden Yhdessä-teemaa

Kirjasto Oodi on vielä rakenteilla, mutta jo nyt uusi kirjasto on symboli itsenäisyyden juhlavuoden Yhdessä-teemalle.

Sata vuotta sitten, vuonna 1917, Senaatintorin Kansalliskirjastossa oli 300 000 nidettä. Yhdysvalloista oli saapunut ajatus yleisistä kirjastoista, mutta vielä kului neljä vuotta siihen, että yleiset kirjastot alkoivat saada valtionapua ja 11 vuotta siihen, että annettiin ensimmäinen kirjastolaki. Tämä vuoden 1928 laki vahvisti yleisten kirjastojen roolin osana suomalaista sivistysjärjestelmää.

Sata vuotta myöhemmin kirjastoista on tullut arkinen osa elämää. Kirjastoissa oleillaan, luetaan ja seurustellaan tasa-arvoisesti yhdessä muiden kanssa. Niissä pelataan, kuunnellaan, leikitään, opiskellaan, kudotaan, työskennellään, kahvitellaan ja kuullaan uutta.

Kirjasto Oodissa tullaan tekemään kaikkea tätä ja vieläkin enemmän. Tienraivaajana Oodi tarjoaa uudenlaisia sisältöjä niin oppimisen, sosiaalisuuden, digitaalisuuden kuin tapahtumienkin suhteen.

Kuva: Helsingin kaupunginkirjasto.

Kuva: Helsingin kaupunginkirjasto.

Sadan vuoden aikana kirjastojen maailma on myös muuttunut. Lainaajien määrät ovat laskeneet ja internet on mullistanut kirjastokäyttäytymistä. Uusia, yhteisöllisiä kirjastotapoja on syntynyt, ja digitalisaatio muokkaa kirjallistakin maailmaa.

Suomi 100 -juhlavuoden virallinen teema on Yhdessä. Kirjasto on oiva tulkitsija Yhdessä-teemalle, sillä se juuri on paikka, jolla on mahdollisuus koota sadoittain erilaisia toimijoita yhteen saman katon alle.

Kirjasto Oodia myös suunnitellaan yhdessä. Mukana ovat alusta asti olleet niin asukkaat, kaupungin toimijat kuin yhteistyökumppanitkin. Kaupunkilaisten ideoita ja unelmia toteutetaan konkreettisesti, ja työpajat kuhisevat innostunutta väkeä.

Kirjasto on itsenäisen Suomen sivistyksen kulmakivi

Suomi 100 -sihteeristön viestintäpäällikkö Päivi Pirttilä painottaa Oodin asemaa osana Suomi 100 -ohjelmaa. Keskustakirjaston valtionrahoitus on osa itsenäisen Suomen juhlavuoden rahoitusta. Kirjasto Oodi on siis on yksi juhlavuoden valtiollisista hankkeista.

- Helsingin keskustakirjaston merkitys osana itsenäisyyden juhlavuotta on keskeinen. Kirjastolaitos on poikkeuksellisen laajan ja kaikille avoimen kasvattavan ja kouluttavan ulottuvuutensa vuoksi sivistyksen kulmakivi.

Suomi 100 -juhlavuosi katsoo sekä eteenpäin että taaksepäin. Kirjastossa yhdistyvät traditio ja historia sekä tulevaisuuden täysin uudenlaiset innovaatiot. Kirjaston aineisto käsittää valtavan määrän aikakausia, tunnelmia ja tyylejä. Kirjasto arkistoi aikaamme jatkuvasti.

- Kirjasto on tahtotila, jonka huomassa sadan vuoden aikana sivistys on maassamme rakentunut. On hienoa, että kirjastoon on haluttu satsata ja antaa kaikille mahdollisuus tietoon. Kirjasto on demokraattisen yhteiskunnan symboli.

Kuva: Suomi100/Katja Lösönen.

Kuva: Suomi100/Katja Lösönen.

Pirttilä odottaa mielenkiinnolla etenkin sitä, millaisen esimerkin kirjasto Oodi luo kirjaston tulevasta toiminnasta.

- On hyvin kiinnostavaa nähdä, millaiset ovat uuden kirjaston rajat ja fokukset. Keskustakirjasto on pilottiprojekti, jonka aikaansaamien tulosten myötä kirjastotoimi varmasti kehittyy myös muualla Suomessa.

Suomalaisuuden juhlavasta näkökulmasta uusi keskustakirjasto on myös turisteille, ulkomaalaisille ja maahanmuuttajille oikea paikka löytää ja jakaa tietoa ja tavata niin suomalaisia kuin muiden maiden edustajia. Kirjaston arkkitehtuuri ja sisustus esittelevät kotimaista taitoa ja materiaaleja.

- Kirjastot ovat monella tapaa mukana juhlavuoden ohjelmassa. Kirjasto on luonteva Suomi 100 -toimintapaikka, jonne kaikilla on pääsy. On ollut ilo nähdä, kuinka kirjastot yhdessä olivat ensimmäinen taho, joka ilmaisi kiinnostuksensa itsenäisyyden juhlavuotta kohtaan. Kirjastojen rooli on siis erittäin merkittävä.

- Siksi myös 5.12. itsenäisyyspäivän kynnyksellä luvassa on tapahtuma nimeltä Etkot. Kaikki suomalaiset ovat kutsuttuja Etkoille, ja tapahtumapaikkoina ovat tietenkin Suomen kirjastot!

Kuva: Suomi100/Suvi-Tuuli Kankaanpää.

Kuva: Suomi100/Suvi-Tuuli Kankaanpää.

Lue lisää:

Suomi 100 – viralliset sivut

Kirjastosta tulevaisuuden tietoautomaatti?

Teksti: Siru Valleala

Lasten kirjastomaailmasta selkeä ja veikeä

Perheiden kirjasto osa 4
Sarjassa tutustutaan keskustakirjaston perhekirjastosuunnitelmiin.

Kirjasto Oodin suunnittelijat pohtivat perhekirjaston opasteita ja aineiston sijoittelua työpajassa ja sen purkutilaisuudessa.

Perhekirjaston teemaan sisältyvät keskeisinä aineistot sekä opastinhierarkia. Designstudio Muotohiomon ohjaamassa työpajassa keskusteltiin siitä, millaiset opasteet perheiden ja lasten näkökulmasta ovat paikallaan ja millä tavoin aineiston järjestelyyn on kiinnitettävä huomiota.

Kirjastoon saapuville vieraille on merkityksellinen aivan ensimmäinen kokemus rakennuksesta. Opasteiden, kuten infotaulujen, diginäyttöjen, sanallisten kylttien ja piktogrammien suunnittelijat kiinnittävät huomiota siihen, että palvelupolku käynnistyisi tehokkaasti heti sisääntuloväylältä.

Uuden kirjaston on tarkoitus olla niin esteetön kuin mahdollista. Tämä pätee myös henkiseen esteettömyyteen. Se tarkoittaa sitä, että kirjastoon ovat kaikki tervetulleet ja olo myös tuntuu tervetulleelta.

Kieltovapaata opastusta

Lasten alueella on syytä olettaa, että lapsi on lukutaidoton tai lähes lukutaidoton. Kuvallisen, yksinkertaisen ja helposti havainnoitavan viestinnän on siis oltava päätoiminen lähestymistapa.

Työpajassa oltiin yhtä mieltä siitä, että perhekirjaston opasteisiin pätevät samat toiveet kuin muuallakin kirjastossa: selkeät, tyylikkäät ja yhtenäiset opasteet, jotka sisältävät positiivisen latauksen. Ei kieltokirjastoa! Kieltovapaa kirjasto kannustaa tekemään ja antaa luvan. Saa tulla leikkimään, saa käyttää majaa lukemiseen!

Haaste on kehittää sellaisia opasteita ja symboleita, jotka ovat selkeitä kaikille ikäryhmille ja kulttuureille. Työ on käynnissä. Myös digitaalisia opasteita kehitetään parhaillaan.

Kirjaston lasten maailmassa ja toki muissakin tiloissa voidaan hyödyntää leikkisyyttä. Opasteita voi olla esimerkiksi kalusteissa, mikä antaa kiinnostavia haasteita sisustus- ja kalustesuunnittelulle. Muunneltavat kalusteet ovat myös hyvä keino luoda elävyyttä.

Tärkeää ja turvallista pienille kirjastovieraille on se, että he löytävät henkilökunnan. Tässä auttavat yhteiset asut tai muu tunnistettavuus. Huoltajien yleisimpiä kysymyksiä pyritään minimoimaan niin, että opastus toimii kysymättä. Suosittuja kohteita ovat hissien, vaunuparkin, lasten maailman, vaipanvaihto-wc:n, vesipisteen, mikron, imetystilan ja säilytyslokeroiden sijainnit.

Kun tilat, eri huoneet ja kerrokset nimetään selkeästi, niiden löytäminen helpottuu.

Mielikuvitusta aineiston esille panoon

Perhekirjaston aineisto on kovassa käytössä. Kuinka sen tulisi olla esillä ja löydettävissä?

Työpajassa listattiin vinkkejä aineiston käytettävyyteen. Kirjojen ja muun materiaalin on hyvä olla helposti saatavilla. Tässä auttavat lasten mittakaava ja kansien näkyminen. Osa aineistosta voi olla esillä lapsille, osa aikuisille. Järjestelytavat voivat vaihdella. Kirjavinkit, matalassa tasossa olevien kirjojen laatikot, kuvilla merkityt kirjasarjat ja tietenkin aakkoset helpottavat löytämistä.

Tärkeänä nähtiin lukemiseen innostaminen. Vaihtuvat teemat esittelevät uutta, ja erilaiset genret, kuten ”vaikeat asiat” tai ”kiusaaminen” kutsuvat tiettyjen aiheiden pariin.Kuva: Entressen kirjasto

Kirjahyllyjen sijoittelu ja kuvitusmaailma ovat tärkeitä suunnittelun osa-alueita. Pohdittiin esimerkiksi sitä, millainen kauas näkyvä symboli perhekirjastotilassa voisi olla. Kosketeltava veistos? Puumaja? Kallen kiipeilypuu? Myös kuvitusseinä sai kannatusta.

Lapsille mieleinen kuva- ja värimaailma houkuttelevat etsimään kiinnostavista esillepanoratkaisuista iloa ja oppia antavaa aineistoa.

LUE MYÖS:

Perhekirjasto muotoutuu hyvissä käsissä

Kirjasto, leikkipuisto vai kirjastoleikkipuisto

Aikuiset mukaan kirjastoseikkailuun

Teksti: Siru Valleala
Kuvat: Entressen kirjasto, Siru Valleala

Uutenavuotena vietetään nimijuhlaa!

Uudenvuodenaattona paljastetaan keskustakirjaston nimikilpailun tulos. Lokakuun äänestysinto oli vilkasta, ja nyt jännityksellä odotamme, minkä nimistä seuraa Töölönlahden Kiasma, Sanomatalo, Musiikkitalo ja Finlandia-talo vuonna 2018 saavat.

Suomessa kirjastojen nimet ovat varsin perinteisiä seutuun liittyviä. Poikkeuksia ovat muun muassa Tampereen Metso-kirjasto ja vaikkapa Turun yliopiston kirjasto Feeniks. Pääkaupunkiseudulla painotetaan alueen tai katujen nimiä (Kallion kirjasto, Rikhardinkadun kirjasto), ja myös Kirjasto 10 liittyy osoitteeseen (postinumero 00100). Toinen vaihtoehto on ostoskeskuksen nimi (Sellon kirjasto, Entressen kirjasto).

Keskustakirjastoa on jo totuttu kutsumaan yksinkertaisesti keskustakirjastoksi, mutta olisiko kekseliäämpi ja lyhyempi nimi ytimekkäämpi? Uusi kirjasto ei tule myöskään olemaan pelkkä kirjasto, vaan monipuolisen palvelun ja kaikille avoimen kulttuuririkkaan sisällön keskus.

Töölönlahden naapureiden nimihistoriaa

Alueen erikoisin nimi on eittämättä myös erikoisimman muotoisen rakennuksen hallussa: Kiasma. Arkkitehti Steven Hollin kilpailusuunnitelman alkuperäinen nimi oli “Chiasma“, joka sittemmin jäi myös käyttönimeksi ja muotoutui suomalaisempaan muotoon Kiasma.

Kreikan kielen sana khiasmos tarkoittaa asettelua ristiin. Sana juontaa juurensa meidän X-kirjaimemme muotoisesta khi-kirjaimesta. Anatomian sanastossa kiasma tarkoittaa silmän näköhermojen risteymäkohtaa. Holl suunnitteli Kiasman risteyskohdaksi kaupunkitilaan: toisella puolella on Helsingin keskusta, toisella Töölönlahti.

Keskustakirjasto ja Kiasma

Kulttuurirakennusten ollessa kyseessä on yleisesti suosittu suurten taiteilijanimien muistamista. Finlandia-talon nimi juontuu säveltäjä Jean Sibeliuksen Finlandia-hymnistä. Suunnittelija Alvar Aalto näki rakennuksen, samoin kuin koko Töölönlahden keskustasuunnitelman, itsenäisen Suomen symbolina, kun taas Senaatintori viittasi aikakauteen, jolloin Suomi oli Venäjän autonominen osa.

Toiminnallisuus määrittää monia kaupungin rakennusten nimiä. Helsingissä on esimerkiksi Eduskuntatalo, Kulttuuritalo, Kansallismuseo ja Kansallisteatteri. Musiikkitalon nimi ei voisi olla kuvaavampi. Myös Sanomatalo on selkeän käytännöllinen. Runollisimmasta ja historiallisimmasta päästä on Ateneum, jonka nimi pohjautuu kreikkalaiseen mytologiaan (ateneum: tiedon ja viisauden jumalatar Athenen temppeli). Ateneum valmistui yhteiseksi taiteiden taloksi vuonna 1887.

Liikerakennusten nimiin liittyy usein käyttöhistoria. Vaikkapa vuonna 1961 valmistuneen Aikatalon rakennutti Aikalan Kello ja Kulta Oy:n toimitusjohtaja Olga Aikala (1883-1962). 1938 kohonnut Tennispalatsi oli alkuun Auto- ja Tennistalo, ja Tennispalatsi-nimeä käytettiin vain kolmannen kerroksen urheilutiloista.

Kansalaistorilla Uutenavuotena koko suomen bileet

Keskustakirjastoa on ehditty nimetä jo aiemminkin. Helsingin Sanomat järjesti oman epävirallisen nimikilpailunsa vuonna 2013. Kirjaston viralliseen lokakuun kilpailuun tuli melkein 3000 ehdotusta ympäri Suomen. Yli 1600 ehdotuksista oli erilaisia. Kaikkien ehdottajien kesken arvottiin elämyspäivä Helsingissä, ja muun muassa hotelliyöpymisen sisältävän palkinnon sai Karla Suvanto Porista. Varsinainen nimenantaja tai nimenantajat palkitaan avec-kutsulla kirjaston avajaisiin joulukuussa 2018.

Nimenpäätösraadissa ovat mukana apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen, kirjastotoimen johtaja Tuula Haavisto, kirjailija Claes Andersson, kirjailija Riina Katajavuori, Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston nimistönsuunnittelija Johanna Lehtonen, Ruuti-ydinryhmän jäsen ja opiskelija Titta Lilja, keskustakirjaston johtava suunnittelija Pirjo Lipasti, markkinointitoimisto Måndagin suunnittelija Arto Sivonen, opetus- ja kulttuuriministeriön johtaja Hannu Sulin ja Helsingin kaupunginkirjaston viestintäpäällikkö Sari Lehikoinen.

Kansalaistorin uudenvuodenjuhla kestää keskipäivästä kello yhteen yöllä, ja tiedossa on vauhdikasta, musiikillista ja nostalgista ohjelmaa Suomesta. Keskustakirjasto lupaa yllätyksellisen tavan nimikilpailun tulosten julkaisuun. Luvassa on myös kirjaston työmaan kupeessa oleva jääseinä, jonka pintaan voi maalata terveisiä.

Hyvää joulua ja uljasta uutta 100-vuotisvuotta!

Teksti: Siru Valleala

Lue lisää:

Kansalaistorin uudenvuodenjuhla

Suomi Finland 100

Aula on käyntikortti kirjastoon

– Kuinka luoda keskustakirjaston aulasta toimiva palvelukokonaisuus?

Keskustakirjaston sisältöjen suunnitteluun liittyvät olennaisena osana parhaillaan käynnissä olevat palvelumuotoilutyöpajat. Perhekirjastotyöpajasta kerrotaan täällä, ja nyt vuorossa oli työpaja, jossa keskityttiin keskustakirjaston aulaan palveluympäristönä.

Mukana Töölön kirjastossa järjestetyssä pajassa oli muotoilutoimisto Palmun palvelumuotoilijoiden ohjauksessa osallistujia sekä kirjaston sisältä että yhteistyökumppaneilta. Tällä hetkellä keskeiset kumppanit ovat Helsingin kaupungin varhaiskasvatusvirasto (VAKA), Kansallinen audiovisuaalinen instituutti (KAVI), Helsingin kaupunki, Visit Helsinki, Aalto-yliopisto sekä kirjaston suunnittelija, ALA-arkkitehtitoimisto.

kuva1

Keskeiset kysymykset liittyivät kirjaston aulan palveluvisioihin. Aulakerroksen palvelut johdattavat kirjaston muihin tiloihin, tapahtumiin ja toimintoihin. On tärkeää, että asiakas aulaan saapuessaan löytää tarvittavat opasteet ja kaivatun informaation henkilökohtaiseen kirjaston käyttöön.

Koska kumppaneita Helsingin kirjastolla on useita, merkittävänä tavoitteena on synnyttää aitoa ja toimivaa yhteistyötä, joka palvelee koko talon väkeä vierailijoista kokopäiväisiin työntekijöihin. Keskustakirjaston konsepti oppimis-, osaamis- ja työympäristönä tulee olemaan uudenlainen ja uutta luova.

Ruuhkakohdat kartalle

Keskustakirjaston odotetaan tuhatta kävijää tunnissa, jolloin ulko-ovi käy noin joka kolmas sekunti.

Aulakerroksen koko neliömäärä on noin 2000 . Sisäänkäyntejä on kolme, ja tiedossa on, että aula tulee olemaan kuhiseva sisääntulon ja kauttakulun keskipiste. Samalla se on se osa kirjastoa, jonka kävijä ensimmäiseksi näkee.

Palvelutyöpajan yhtenä tehtävänä on pohtia sitä,minne ihmiset aulassa kerääntyvät ja minne kävijä ohjautuu. Työpajassa asiaa havainnollistetaan pohjapiirroskuvalla, johon kukin osallistuja saa piirtää oman asiakaskohderyhmänsä oletetun reitin. Kohta kuva on täynnä taiteellisia tussiviivoja.

img_1108-3

Toiseen karttaan työpajalaiset saavat kiinnittää omalla värillään tarroja sen mukaan, mitkä kohdat aulassa heidän mielestään tulevat olemaan niin sanottuja hot spot -alueita, paikkoja, joihin ihmisiä ja omia asiakasryhmiä kerääntyy eniten.

Nopeasti näkyy esimerkiksi se, että  keskustakirjaston aulassa väkijoukot tulevat kulkemaan edestakaisin palvelulta toisella. Palautus- ja lainauspisteissä on erityisen paljon kaksisuuntaista liikettä. Pohditaan myös sitä, millä tavoin kirjastoa tutkitaan nähtävyys- ja fiilistelymielessä, maisemien ääreen hakeutuen.

Tärkeänä nähdään heti opasteiden toimivuus erityisesti ruuhkakohdissa, kuten vastaanotossa ja neuvonnassa.

img_1093-3

Värikäs väki vilisee

Aulassa on asiakaspalvelupisteen lisäksi muun muassa kohtaamis- ja oleskelualueita, elokuvateatteri, monitoimisali, perhekirjaston tiloja, kahvila-ravintola, näyttelytila ja liiketila.

Yksi työpajan tehtävä liittyy kirjaston lukujärjestykseen ja aikatauluarvioihin toimintaryhmittäin. Huomataan, että kriittisimmät tunnit tulevat olemaan arkisin kello 15-17, ja viikonloppuisin ruuhkaa aiheuttavaa toimintaa on kauttaaltaan enemmän. Ennen ylioppilaskirjoituksia abit täyttävät kirjaston. Perhekirjaston ohjelma määrittää perhevilinää. Lounasaikaan ja töiden jälkeen väkeä riittää.

img_1088-2

Millaiset eri kumppaneiden ja asiakasryhmien väliset suhteet ovat? Työpajassa pohditaan risteävää yhteistyötä monien toimijoiden välillä. Seinälle muodostuu tähtikarttamainen kaavio kriittisistä kumppaneista ja verkostoista. Muistetaan mainita, että kirjastossa on paljon väliaikaisia, ei-kiinteitä toimijoita, järjestöjä, yhteisöjä, seuroja ja teemapäiviä. Myös someyhteisö on oma virtuaalinen verkostonsa.

Tässä moninaisuudessa kaiken opastamisen selkeysvaatimus nousee jälleen keskeisenä esille.

img_1101-2

Kirjaston ääni, tuoksu, henki?

Loppuyhteenvedossa kukin saa merkitä viisi ensisijaista toivetta esille tulleista ideoista. Tärkeiksi kohoavat erityisesti kohdat: ei kielto-opasteita, paljon fyysisiä opasteita, diginäytöt, ”pikkolo” eli erillinen opas tilassa ja muunneltavat, siirreltävät kalusteet.

Olisiko tuo opas vaikkapa tunnistettava kirjastoemäntä tai kirjastoisäntä, satuhahmo tai muu maskotti? Millainen kirjaston ääni on – onko tiloissa kuulutuksia ja kuinka ne toimivat? Miltä kirjasto tuoksuu? Kahvilta? Kaunokirjallisuudelta?

On tärkeää, että myös työntekijät hahmottavat uuden työpaikkansa vaivattomasti. Kirjavan porukan kesken on voitava luottaa rakennukseen ja sen henkeen. Asiakkaiden on hyvä tunnistaa työntekijä, mikä lapsen näkökulmasta on selkeä turvallisuusasia.

Palveluidentiteetti ja uuden paikan me-henki syntyvät ajan kanssa ja kokeilukulttuuriasenteen myötä.

img_1120

Teksti: Siru Valleala
Kuvat: Siru Valleala ja Harri Annala

Lue lisää työpajoista:

Perhekirjasto muotoutuu hyvissä käsissä

Nuoret haluavat rohkeamman kirjaston

Digitaalista avointa kirjastoa kehittämässä

img_1114-2

img_1122

Perhekirjasto muotoutuu hyvissä käsissä

Perheiden kirjasto osa 3
Sarjassa tutustutaan keskustakirjaston perhekirjastosuunnitelmiin.

Keskustakirjastoa suunnitellaan tiiviisti perheiden näkökulmasta. Perhekirjaston teema syvenee nyt palvelumuotoilijoiden ohjastuksessa. Maria Niemi, Marke Europaeus ja Pekka Toivanen Designstudio Muotohiomosta kertovat Vuosaaren kirjastotyöpajan tuloksista sekä keskusteluista Ruoholahden leikkipuistotoiminnan työntekijöiden ja Varhaiskasvatusviraston kanssa.

Perhekirjastotyöpajassa toivottiin selkeää taloa

Vuosaaren kirjastossa järjestetyssä perhetyöpajassa käytiin läpi kirjaston piirustuksia ja erityisesti kolmannen kerroksen lasten maailmaa vanhempien ja lasten näkökulmasta.

Keskeisiksi nousivat seuraavat osa-alueet:

  • Talon ymmärtäminen: kuinka talo toimii ja ovatko opasteet varmasti selkeät? Huomioon on otettava monenlaiset ryhmät, kuten käyttäjät, turistit ja henkilöstö. Opasteiden on oltava selkeitä myös lapsille, jotka eivät osaa lukea. Kuinka monikulttuurisuutta voi soveltaa piktogrammeihin? Estetiikkakin on tärkeä osa ymmärrettävyyttä.
  • Henkilöstön tunnistaminen: työpajassa toivottiin, että lasten maailman henkilökunnalla olisi jokin tunnistettava piirre, kuten värikäs liivi tai vaikkapa kirkasväriset kengät tai sukat. Tärkeänä nähtiin myös se, että henkilökunta on helposti lähestyttävää ja niin sanotusti lasten tasolla.
  • Leikin tärkeys: lasten maailmassa tulee olla leikillisyyttä, leikkikaluja ja mukavia koloja yhdessäoloon. Toivottiin pieniä ja suuria rakentamispalikoita ja legoja. Koska kirjoista vain osa lainataan mukaan, olisi selattaville kirjoille hyvä olla tilan keskellä palautuspaikka.
  • Vanhemmille puuhaa: perheaikaa ja läsnäoloa korostettiin, mutta myös sitä, että vanhemmille ja huoltajille olisi alueella sopivia istuimia, lehtiä lukemiseen, mahdollisuus kahvikupilliseen ja muuhun rentoutumiseen vailla leikkivelvotetta. Näköyhteyttä lapseen/vanhempaan pidettiin tärkeänä. Toivottiin suurempien tilojen ohella sellaisia näkösuojallisia kalusteita, joissa voisi oleilla lapsen kanssa omassa rauhassa.
  • Aineiston selkeä löytäminen: lasten tiloissa on aineiston sijoittelulla suuri merkitys. Aineistot ovat löydettävissä helposti, ja kuvaopasteita hyödynnetään. Lasten mittakaava mahdollistaa sen, että myös lapsi itse voi etsiä kivoja kirjoja ja palauttaa niitä paikoilleen.
  • Arjen tason toimivuus: missä on vaunuille helposti löydettävä parkkipaikka, missä tavaroita voi säilyttää – onko sopivia lokeroita sopivalla paikalla, löytyvätkö wc-tilat ilman kysymyksiä, missä satuhuone ja monitoimitilat sijaitsevat? Toivottiin myös lapsiperheen perusarjen toimivuuden kannalta selkeitä opasteita ja tilojen ja kalusteiden hyödyntämistä. Huomiota kiinnitettiin siihen, kuinka kirjastossa kommunikoidaan sen suhteen, että on lupa koskea, saa tehdä sitä ja tätä ja saa mennä eri paikkoihin.
Muotoilija Sami Laine ja hänen poikansa Leo keskustelevat kirjaston kaavakuvista.

Muotoilija Sami Laine ja hänen poikansa Leo keskustelevat kirjaston kaavakuvista.

Varhaiskasvatusvirasto saapuu keskustakirjastoon

Varhaiskasvatusvirasto eli VAKA on yksi keskustakirjaston vakituisista kumppaneista ja ryhtyy toimimaan kirjaston tiloissa säännöllisesti. Muotohiomolaiset haastattelivat Ruoholahden leikkipuiston ammattilaisia ja VAKA:a johtavia leikkipuisto-ohjaajia Hannele Ojaa ja Janne Kylmämaata. VAKA:n toiminnalle osoitetaan oma erillinen tilansa keskustakirjastosta ja lisäksi opastavaa ja ohjaavaa toimintaa on ulkona ja kirjaston muissa osissa.

Varhaiskasvatusvirasto näkyy keskustakirjastossa:

  • Leikkipuistotoiminnan infopisteenä: tarkoituksena on erilaisen infomateriaalin ja digitaalisen infonäytön avulla tiedottaa kaupungin leikkipuistotoiminnasta ja yhteistyöstä kumppaneiden kanssa.
  • Ohjaavan päivätoiminnan tarjoajana: 2-3 työntekijää saapuu keskustakirjaston tiloihin järjestämään kiinteän viikko-ohjelman mukaista toimintaa lapsille, lapsiperheille ja päiväkotiryhmille arkena ja mahdollisuuksien mukaan myös viikonloppuna. Suunnitteilla on esimerkiksi tutustumisretkiä kirjaston tiloihin, pelejä, kädentaitoja, liikuntaa, musiikkia, ohjattua leikkiä ja pihatoimintaa.
  • Vapaan leikkitilan tarjoajana: ohjatun toiminnan ulkopuolella myös vapaata leikkiä, rajatusti leikkikaluja, soittimia, pöytiä ja tuoleja eväiden syömistä varten, vanhemmille istuimia, mikro, vesipiste, wc-tilat, vaunuparkki ja roskakoreja.
  • Ulkoleikkipaikkana: ulos aidattuun tilaan kaavaillaan penkkejä, pöytiä, ulkokatos, kenties keinuja ja liukumäkiä, kiinteitä leikkivälineitä ja vesipistettä. Tila-asiat ovat vielä avoimia ja riippuvat Töölönlahden alueen muusta päätöksenteosta.

Keskustakirjaston suunnittelua perhekirjaston näkökulmasta jatketaan tulevaisuudessa niin palvelumuotoilijoiden, kirjastohenkilökunnan, käyttäjien eli perheiden ja varhaiskasvatuksen ammattilaisten kanssa yhdessä.

Teksti: Siru Valleala
Kuvat: Pekka Toivanen, Designstudio Muotohiomo

Katso myös:

Kirjasto, leikkipuisto vai kirjastoleikkipuisto
Aikuiset mukaan kirjastoseikkailuun
Kuinka keskustakirjasto syntyy?

 

 

Kaverit kirjastoa kehittämässä

Miten kirjasto voisi olla vielä parempi palvelu meille kaikille? Millaisena näet kirjaston kymmenen vuoden päästä? Tällaisia asioita pohtii kirjaston kaverit –kehittäjäyhteisö, joka starttasi toimintansa kesäkuussa 2016.

Kirjaston kavereiksi ryhtyi yhteensä 300 kaupunkilaista Helsingin eri kolkista Kalliosta Vuosaareen ja Jakomäestä Punavuoreen. Kavereiden toiminta on avointa yhdessä tekemistä, jonka tavoitteena on synnyttää uusia kokeiluja, tuotteita ja palveluita, eli parempi kirjasto.

Kaverit työskentelevät etupäässä verkossa tehtävien, äänestysten, haastattelujen ja suunnitelmien parissa. Tarpeen tullen järjestetään myös tapaamisia joissa tutustaan ja syvennytään paremmin kirjaston kehittämiseen. Tarkoitus on, että osallistuminen on mahdollisimman helppoa ja joustavaa mukana oleville.

Kavereiden ensimmäisen tehtäväkokonaisuuden aiheena on lukeminen: millainen kirjaston rooli tulee olemaan tulevaisuudessa lukijan ja kirjallisuuden kohtaamispaikkana ja kuinka se voi parantaa lukemiseen houkuttelevia palveluitaan? Mediat monimuotoistuvat, kirjan käyttötavat laajentuvat, lukeminen muuttuu – ja sen mukana kirjastot. Kirjaston kaverit -kehittäjäyhteisö on tärkeä kumppani, jonka kanssa pohtia mihin suuntaan kannattaa kehittyä.

Lue lisää:

Kirjaston kaverit -verkkosivu

Sinustako kirjaston kaveri? Tule kertomaan, miltä näyttää uuden ajan kirjasto

Miten kirjasto voisi olla vielä parempi palvelu meille kaikille? Miten kirjasto voisi mielestäsi rikastuttaa kaupunkilaisten elämää? Haastamme asiakkaamme mukaan kehittämään tulevaisuuden kirjastoa: ryhdy Kirjaston kaveriksi ja tule mukaan kumppanikehittäjäksemme. Yhdessä uudistamme helsinkiläisten ylpeyden aihetta, kirjastoa ja sen palveluita.

Kirjaston kaverit-yhteisö on kirjastolle uusi tapa olla vuorovaikutuksessa asiakkaiden kanssa. Toivomme kuulevamme kaupunkilaisten mielipiteitä ja tuoreita näkökulmia – mikä palveluissamme toimii ja mikä ei. Olemme myös kiinnostuneita siitä, mikä sinulle on tärkeää arjessasi ja mikä tekee julkisesta tilasta sellaisen, että palaat sinne aina uudestaan. Kavereiden toiminta on avointa yhdessä tekemistä, jonka tavoitteena syntyy uusia kokeiluja, tuotteita ja palveluita, eli parempi kirjasto.

4_2000x1500px_72dpi

 

Osallistuminen on helppoa – päätä itse kuinka haluat olla mukana

Osallistuminen on helppoa ja työskentely tapahtuu etupäässä verkossa tehtävien, äänestysten, haastattelujen ja suunnitelmien parissa. Järjestämme myös tapaamisia joissa tutustumme ja syvennymme paremmin kirjaston kehittämiseen. Kaverina voit aina päättää oman tilanteesi mukaan, miten haluat ja ehdit osallistua. Emme sanele kaikkea valmiiksi, vaan haluamme jalostaa työskentelytapoja yhdessä osallistujien kanssa: millaisia toimintatapoja itse haluaisit käyttää ja mitkä aiheet sinua kiinnostavat? Olemme avoimia ehdotuksille, pistä kommenttia tulemaan!

2_2000x1500px_72dpi

Nyt on JUURi OIKEA aika hakea mukaan kaveriksi!

Me tarvitsemme apuasi kekseliäs kaupunkilainen. Kaveri-yhteisö on avoin kaikille, toivotamme tervetulleiksi niin vakioasiakkaat kuin harvakseltaan kirjastossa kävijät. Olemme uteliaita kuulemaan myös sellaisten kaupunkilaisten näkemyksiä, jotka eivät syystä tai toisesta käytä kirjaston palveluita lainkaan.

Voit hakea mukaan aina 31.5.2016 saakka. Kaikkien mukaan hakeneiden kesken arvotaan Lenovon Yoga -tabletti. Olemme yhteydessä kaikkiin valittuihin kavereihin 7.6.2016.

Tervetuloa – kavereiden käsissä kirjastosta syntyy vielä parempi kaupunkilaisten olohuone!

Lue lisää:

 

Avoimen datan ja demokratian kirjasto

Avoin data, avoin demokratia -tilaisuus järjestettiin Helsingissä 4. maaliskuuta 2016.

Pikkuparlamentin Kansalaisinfossa on innostunut tunnelma. Väkeä on saapunut paikalle runsain joukoin kertomaan ja saamaan tietoa avoimen datan hankkeista. Eduskunnan kirjaston johtava tietoasiantuntija Päivikki Karhula toivottaa kaikki tervetulleiksi tärkeään päivään.

Kyseessä on avoimeen dataan ja demokratiaan liittyvä viikonloppu. 5. maaliskuuta oli myös Kansainvälinen avoimen datan päivä (International Open Data Day). Helsingin kaupunginkirjaston, Open Knowledge Finlandin ja D-CENT-hankkeen toimesta järjestetty tapahtuma tarjosi huippukiinnostavaa tietoa, paljon dataa!

Eli mikä ihmeen avoin data?

Data itsessään on digitaalista raaka-ainetta. Sitä ovat muun muassa tilastot, taloustieto, kartat, kuvat, 3D-tallenteet ja videot. Avoimeksi data muuttuu, kun rajapinta avataan tietyn organisaation ulkopuolisille vapaasti ja maksutta käytettäväksi. (Lue lisää avoimesta rajapinnasta.)

Avoin data on siis organisaatioille, julkishallinnolle yrityksille tai kelle vain yksittäiselle henkilölle kertynyttä tietoa, jota kansalaiset voivat käyttää omiin tarkoituksiinsa. Avointa julkista tietoa voi kuka vain käyttää tasavertaisesti julkisen hallinnon kanssa.

Avoin data tarinankerronnassa

Esimerkiksi media käyttää avointa dataa artikkeliaiheissa. Tilaisuudessa kuultiin Helsingin Sanomien näkökulmia datajournalismista kehityspäällikkö Esa Mäkisen esittelemänä.

– Lyhyesti määriteltynä datajournalismi on verkkokerrontaa, toteaa Mäkinen. Kerronnan keinoja ovat muun muassa videot, interaktiivisuus ja tarinan esittäminen. Nykyään medioiden käytössä on yhä enemmän dataa.

– Helsingin Sanomat on yksi ensimmäisistä medioista, jotka ovat alkaneet tehdä datajournalismia, interaktiivista journalismia, ja olemme järjestäneet myös omia hackathon-tilaisuuksia. Hackathon on tapahtuma, jossa ohjelmoijat ja suunnittelijat kehittelevät yhdessä uusia sähköisiä sovelluksia.

– Data on tietoa, jonka pohjalta tehdään tulkinta. Tällainen tieto on esimerkiksi tilasto, joita käytämme paljon. Tulkinnassa mukaan astuu kriittisyys: onko tulkinta oikea? Tutkivassa journalismissa käytetään paljon avointa dataa. Usein korostetaan tunnetta, kokemista, kokemuksellista lukemista.

Mäkinen painottaa ymmärryksen funktiota. Yksi tapa on lisätä henkilökohtaisuutta. Räätälöidyssä tiedonjakelussa voidaan jokaiselle antaa henkilökohtaista tietoa, joka määräytyy esimerkiksi digitaalisten kysymysten mukaan. Lukija syöttää tietyt tiedot ja saa tulokseksi yksilöllistä tietoa.

– Suomessa tarjolla on vielä varsin kevyttä, turhaakin dataa. Esimerkiksi eduskunta ei ole avannut dataansa kylliksi. Merkittävin avoin data on tällä hetkellä Helsingin kaupungin laskutusdata. Tiedonvälityksen kannalta on tärkeää saada taustoja avatuksi lisää.

Sovelluskehittäjät innokkaina

Toinen inspiroituva ja innovoiva porukka, joka hyödyntää avointa dataa, on luonnollisesti avoimien hankkeiden sovelluskehittäjien, koodareiden ja suunnittelijoiden joukko.

Pikkuparlamentin tilaisuuden jälkeen Avoin data -viikonloppuna erilaisia ryhmiä kokoontui Democracy hackathon -teeman merkeissä verkostoitumaan ja kehittämään vapaasti uusia ideoita – siis hackaamaan.

Mukana oli muun muassa Open Knowledge Finland, Ratiokratia, Synergy, Varjoparlamentti ja Tietopyyntö.fi.

Ryhmät mainitsevat etenkin sen, kuinka tulisi tehdä kansalaisvaikuttamista helpommaksi. Synergyn ideana on luoda palvelu, jonka avulla maailman uutisten perään tulisi kansalaisvaikuttamisen konkreettisia linkkejä, esimerkiksi avustussivustoille.

Moni kertaa päätöksenteon datan avaamisen tärkeyttä ja yleisesti sitä, että sovellusten on oltava käytettävyydeltään yksinkertaisia ja esteettisesti miellyttäviä. Yhdessä tekemisen energia voidaan jalostaa uudenlaisiksi palveluiksi.

Lue lisää:

http://fi.okfn.org/
http://ratiokratia.fi/
http://www.varjoparlamentti.fi/
https://tietopyynto.fi/

Eduskunta vapauttamassa dataa?

Päivikki Karhula valaisee eduskunnan tilannetta. Uudessa, viime vuonna alkaneessa hankkeessa kehitetään eduskunnan avoimen datan hyödyntämistä.

– Avoimuus on arvo. Kirjasto on yksi esimerkki avoimesta kansalaispalvelusta. Eduskunnan lainsäädäntöprosessin avaaminen auttaa mediaa, kansalaisia, kansalaisjärjestöjä, yrityksiä ja itse eduskuntaa. Avoimen datan myötä datan analysointi monipuolistuu ja tilannekohtainen seuranta tehostuu. Nyt kartoitetaan käyttäjien tarpeita ja jatketaan yhteistyötä sovelluskehittäjien kanssa.

– Vuoden loppuun mennessä on tarkoitus avata esimerkiksi valtiopäiväasiakirjat, kansanedustajien tiedot, äänestystiedot ja poissaolotiedot. Hanke perustuu niihin tietoihin, jotka jo ovat avoimia valtiovarainministeriössä.

– Yksi esimerkki kansalaisia hyödyntävästä verkkopalvelusta on jo toimiva kansanmuisti.fi, jonka avulla voi seurata, ovatko kansanedustajien vaalilupaukset toteutuneet käytännössä.

Jyrki Jauhiainen oikeusministeriöstä mainitsee myös sivuston vaikuta-lakiin.fi joka esittelee lainsäädäntöprosessia ja antaa mahdollisuuden keskusteluun ja kahdensuuntaiseen dataliikenteeseen.

Jyrki Kasvi jyrähtää

Jyrki Kasvin (vihr.) kriittisessä puheenvuorossa painotetaan avointa yhteiskuntaa. Päätöksenteon rajapintoja on avattava kaikille, jotta dataa voitaisiin moninaisesti hyödyntää. Vielä ei prosessissa olla pitkällä.

– Ei riitä, että asiakirja on saatavilla, elleivät kansalaiset tiedä, että se on olemassa, Kasvi muistuttaa. Suomessa avoimen datan palvelut ovat vähäiset, eikä tieto ole aina reaaliajassa. Kasvi on pettynyt siihen, kuinka vähän avoimeen dataan liittyviä palveluja on.

– Tiedolla johtaminen vaatii ajankohtaisuutta. Vanhentunut tieto on arvotonta. Avoimen datan laadukkuuteen, saatavuuteen ja ajantasaisuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Siitä ei ole hyötyä, jos dataa syntyy, mutta tietoa ei.

Kasvi peräänkuuluttaa jämerämpää johtajuutta.

– Ministeriöt puuhaavat omia hankkeitaan, mutta myös avoimen tiedon kehitystä jarruttaa se, etteivät projektinhallinta ja viestintätaidot ole aina ajan tasalla. Koko toimintatapakulttuuri kaipaa muutosta. Datan saamista ulos on tehostettava. Suomen talouspolitiikkaa ei saa tehdä side silmillä.

Kirjasto ja avoin demokratia

Ja viimein itse asiaan: entä keskustakirjasto ja muut kirjastot? Kuinka kirjasto voi välittää tai tuottaa itse avointa dataa? Anna-Maria Soininvaara puhui keskustakirjaston roolista suhteessa avoimeen päätösdataan.

– Kirjaston ylin kerros on hyvin symbolinen paikka, sillä kansalaisparvekkeelta tulee olemaan suora näköyhteys Eduskuntataloon. Kaksi demokratian instituutiota vastakkain, välissä Mannerheimintie – rakennukset käyvät samalla tasolla vuoropuhelua keskenään, Soininvaara kuvailee.

– Keskustakirjasto on mukana muovaamassa uutta kansalaisyhteiskuntaa. Kirjasto on paikka, jossa välitetään tietoja, taitoja ja tarinoita. Siellä opastetaan ja autetaan ihmisiä omatoimisiksi muun muassa digitaalisten palvelujen käyttäjinä.

Kirjastojen tilastodataa, luokitteludataa ja lainausdataa tullaan avaamaan tulevaisuudessa lisää. Kirjastolla on iso rooli opettajana avoimen datan käytännöissä. Kirjasto instituutiona korostaa kansalaispalveluja ja avoimuutta.

Tietotekniikan tutkija, FT Klaus Oesch kertoo tapahtuman loppupuheenvuorossa digitaalisesta oppimisympäristöstä keskustakirjasto esimerkkinään. Hän painottaa erityisesti palveluistumista – miten organisoidaan digitalisaatio niin, että syntyy uutta toiminnallisuutta ja uusia työpaikkoja?

– Millainen innovaatio ja ekosysteemi keskustakirjaston ympärille voidaan luoda? Mitä keskustakirjasto tarkoittaa tulevaisuuden symbolina, jos esimerkiksi Kansalliskirjasto vastakohtaisesti säilöö menneisyyttä?

– Kirjasto on asemoitava uuteen paikkaan tietoyhteiskunnassa. Teknologia on vain alusta, jolla älykkäitä sisältöjä syntyy ja siirtyy viestinnän kautta jaetuksi tietämykseksi. Älykäs yhteisö toimii arvon luojana.

– Näin kirjasto muuntautuu yhteisölliseksi viestintäympäristöksi, toiminnalliseksi mehiläispesäksi.

Klaus Oeschin ajatuksia tulossa lisää tällä sivustolla!

Siru Valleala

LUE MYÖS:

https://www.avoindata.fi/fi
http://vm.fi/avoin-tieto
http://avoindata.prh.fi/
http://avoinrajapinta.fi/
http://valtionbudjetti.fi/

Aikuiset mukaan kirjastoseikkailuun

Perheiden kirjasto osa 2
Sarjassa tutustutaan perheille suunnattuihin uusiin keskustakirjastoideoihin.

Moni aikuinen saapuu kirjastoon yhdessä lapsen kanssa. Suunnataan lastenkirjojen äärelle, lainataan uusia iltasatuja ja levyjä. Mitä muuta kirjastossa voisi tehdä? Löytyisikö retkellä kutsuvia mahdollisuuksia yhteiseen tekemiseen?

Toki kirjasto voi olla vanhemmille paikka, jossa on mukava hengähtää aikakauslehden parissa ja antaa lasten leikkiä. Silti haaveita on herännyt sellaisesta tarjonnasta, jossa osallistettaisiin aikuisiakin. Yhteisen puuhan paikkoja ei ole keskustassa paljon etenkään talviaikaan.

Mitä perheet toivovat keskustakirjastolta?

Vanhemmatkin haluavat leikkiä ja oppia

Viimeksi kerroimme varhaiskasvattajien kanssa ideoidusta kirjastoleikkipuistosta. Miltä suunnitelma kuulostaa lapsiperheistä?

”Uusi toiminnallinen ja erilainen leikkipuisto kaupungin ydinkeskustaan on ehdottoman tervetullut ja toivoisin, että siellä olisi myös aikuisille leikittävää. Aikuinen tahtoo leikkiä, jos lupa annetaan! En kuitenkaan näe kirjastoa pelkkänä leikkipaikkana, joten toivon leikin oheen erilaista tiedonvälitystä kaikenikäisille”, sanoo Sanni Kaarela, neljän lapsen äiti.

Anne Österberg odottaa yhtä lailla keskustaan paikkaa, jossa voi viettää aikaa perheen kanssa mielekkäästi ja ilmaiseksi.

”Voisin kuvitella, että espoolaisina hyvinkin lähtisimme retkelle keskustakirjastoon. Minua kiinnostaisivat eri kulttuureihin liittyvät asiat ja tapahtumat, kuten teemapäivät, sadut kohdemaasta, tietoiskut ja ruokamaistiaiset, joissa olisi kulttuurin edustajia paikalla.”

Sara Marjoniemi huomauttaa sen olevan tärkeää, että vanhempi tuntee olevansa lasten kanssa paikkaan tervetullut.

”Yhteiset tilat ja perhetapahtumat kirjastossa toisivat tätä tunnetta esiin. Kirjaston tapahtumia voisi mainostaa enemmän. Luin lehdestä pehmolelujen yöseikkailusta. On hienoa, että se sai näkyvyyttä. Se oli hieno idea, sellaisia lisää!”

Børnebiblioteket, Hjørring, Denmark

Yhteistä turvaa ja tukikohtaa etsimässä

Kahden lapsen äiti Jeni Pirinen painottaa turvallisuuden tunnetta: ”Toivoisin, että lähikirjaston ystävänä myös keskustakirjaston miljöö tuntuisi kodikkaalta ja turvalliselta, sellaiselta paikalta, jossa lapset saavat vapaasti temmeltää, eivätkä katoa. Silloin viihdyn itsekin.”

Inkeri Ahonen näkee keskustakirjaston odotettuna lapsiperheiden tukikohtana.

”Keskustan kirjastot eivät profiloidu lapsiperheiden paikoiksi. Tarvetta on nimenomaan perheiden yhteiselle toiminnalle, jonka ei tarvitsisi olla niin fyysistä (vrt. HopLop ja riehuminen).”

”Toivoisin jotain muuta kuin ainaisia satutunteja. Erilaiset pajat olisivat kivoja, oli se sitten askartelua tai oman laulun säveltämistä. Kiertokävelyt perheille keskusta-alueella voisivat olla hauskoja. Voisimme vierailla kirjoista tutuilla paikoilla. Minua kiinnostaisi eri taitoihin, vaikkapa animaation tekemiseen, tutustuminen esittelytuokioissa. Tai eri ammatteihin tai töihin tutustuminen. Ylipäänsä ympäröivään maailmaan tutustuminen.”

Krista Kososella on suloinen idea: ”Olisi mukava kohdata kirjastossa tarinapiiri, jossa isommalle porukalle lapsia voisi kertoa satuja. Toisilleen vieraat perheet voisivat kokoontua yhteen ja vanhemmat voisivat kertoa toistensa lapsille satuja.”

Kirjasto voi olla yhteisen retkipäivän kohde lapsille ja aikuisille, jotka kaikki kaipaavat puuhapaikkaa. Joskus jo pelkkä inspiroiva tila herättää niin hyviä, uusia ideoita, että älypuhelinkin unohtuu!

Kerro omat ideasi yhteiseen aikuisten ja lasten toimintaan kirjastossa.

Teksti: Siru Valleala
Kuvat: Helsingin kaupunginkirjasto ja Hjörringin kirjasto, Tanska<

Katso myös Kirjasto, leikkipuisto vai kirjastoleikkipuisto?

Nuoret haluavat rohkeamman kirjaston

Osana Kirjasto treenaa nuoria –hanketta Helsingin kaupunginkirjasto ja ajatushautomo Demos Helsinki toteuttivat Kirjasto updated -kokonaisuuden, jossa tehtiin kirjastoa paremmaksi yhdessä 15-29-vuotiaiden nuorten kanssa. Taustalla oli ajatus, että tulevaisuudessa kirjastossa jokainen voi toteuttaa itseään ja löytää oman juttunsa. Kirjastossa asiakkaat voivat kokeilla uusia asioita, kehittää ajatuksiaan, kohdata muita ja oppia vertaisiltaan.

Haastamalla milleniaalit mukaan kartoitettiin nuorten odotuksia ja mielikuvaa kirjaston palveluista sekä syitä nuorten vähentyneeseen kirjaston käyttöön. Projektissa tavoitteena oli parantaa nuorten tuntemusta asiakasryhmänä, tunnistaa mahdollisia nousevia palvelutarpeita, tutkia nuorten mielikuvaa kirjastosta sekä kehittää palveluita paremmin nuorten odotuksia vastaaviksi.

Kirjasto treenaa nuoria -hanke pyrki vastaamaan kysymykseen, mikä on kirjaston tehtävä nuorisotakuun toteuttamisessa. Suomen nuorisoyhteistyö – Allianssi ry on painottanut, että nuorisotakuussa kyse on ennen kaikkea asenteesta: tavoitteena on huomioida nuoret ja heidän tarpeensa toiminnassa ja palveluiden järjestämisessä. Kirjastossa tämä tarkoitti mm. sitä, että nuoret otettiin tasavertoisina kumppaneina kehittämään palveluita ja tulevaisuuden kirjastoa.

keki_kaverit_3380

MUKANA YLI 120 NUORTA

Työskentelytavoiksi valikoituivat verkkokysely, havainnointi ja ryhmähaastattelut sekä työpajat. Kyselyn, haastattelujen ja havainnoinnin pohjalta tunnistettiin nuorten kirjaston käytön tapoja ja laadittiin nuorten asiakasprofiilit. Työpajoissa puolestaan keskityttiin ideoimaan kirjaston palveluita. Toinen työpajoista fokusoitiin keskustakirjaston ja toinen Töölön kirjaston kehittämiseen.

Kirjasto updated yhteiskehittämiseen osallistui kaiken kaikkiaan n. 120 nuorta. Nuoria kontaktoitiin laajasti ja mukaan tavoitettiin edustuksellinen joukko 15-29 vuotiaita nörteistä punkkareihin, tytöistä poikiin, ulospäin suuntautuneista yksin viihtyviin, luovien harrastusten ahnehtijoista luonnontietelijöihin, helsinkiläissyntyisistä muualta tulleisiin.

KIRJASTON MIELIKUVAA KIRKASTAMASSA

Nuoret kokivat kirjaston palvelukulttuurin usein negatiivisena. Nuorten mukaan työntekijät eivät ota aktiivista kontaktia asiakkaisiin. Nuorten mielikuvissa kirjastoon liittyy vieläkin hyssyttelevyys ja laitosmaisuus. ”Välillä tulee sellainen olo, kun kävelet kirjaston käytäviä, että se näyttää vähän sairaalalta tai terveysasemalta. En osaa perustella hyvin, mutta edelleen on pysähtynyt tunnelma. Ja mielikuva vaikuttaa kaikkeen kirjastotekemiseen. Tarvittaisiin överielementtejä asiakkaiden suuntaan – verkossa ja tilassa. Överiys on luovaa, inspiroivaa, erilaista. Että olis vähän energisempi tunnelma”, summasi eräs nuori nainen kirjastokokemuksiaan. Miten kirjasto rakentaa rohkeasti mainettaan? Mielikuvan uudistamisen ja kirkastamisen voisi helposti nähdä pelkästään markkinointityönä, mutta nuoret liittivät tämän kokonaisvaltaiseen kirjastokokemukseen, johon sisältyvät tilat, verkkonäkyvyys, palvelut, aktiviteetit, asiakaspalvelu ja työntekijöiden luoma tunnelma.

YHTEINEN TYÖSKENTELY SYNNYTTI KUUSI ASIAKASPROFIILIA

Yhteisen työskentelyn aikana syntyi kuusi asiakasprofiilia, joita käytetään jatkossa palveluiden kehittämisen työkaluna kirjastossa. Asiakasprofiilit ovat 1) Yhteisölliset hengailijat, 2) Itsenäiset suorittajat, 3) Kiireettomät nautiskelijat, 4) Varovaiset mukautujat, 5) Harrastajat ja oman jutun etsijät ja 6) Valikoivat pistäytyjät. Asiakasprofiilit kertovat nuorten nykypäivän kokemusmaailmasta ja odotuksista suhteessa kirjaston tämänhetkiseen palvelutarjoomaan.

kirjasto10_studioopas_3353

PALVELUPARANNUKSIA & -IDEOITA:
KIRJASTO ETÄ-OPONA, KAUPUNKITOIMISTONA JA LUOVANA TILANA

Nuoret ideoivat kirjastolle palveluparannuksia, joiden joukosta nousi kolme yleisintä teemaa: 1) kirjasto etä-opona ja elämän tukikohtana, 2) kirjasto kaupunkitoimistona sekä 3) kirjasto luovana tilana. Nuoret toivoivat, että kirjaston kautta voisi saada lisää nk. ”elämän tukipalveluita”, eli apua työpaikan ja koulutuspaikan etsintään, tietoa mahdollisuuksista vaikuttaa yhteiskunnassa, opastusta omaan elämäntilanteeseen sopivien vaihtoehtojen kartoituksessa, vinkkejä harrastuksista ja vapaa-ajan viettomahdollisuuksista. Nuoret ideoivat tähän liittyviä uusia palveluita, esim. ”Lainaa OPO”, ”Lainaa eri alojen ammattilainen”, ”Lainaa mentori” ja ”Lainaa työelämävalmentaja”.

Monet nuorista tulevat kirjastoon luovan tekemisen vuoksi. He haluavat edistää harrastustaan tai tehdä omaa juttuaan, sukeltaa syvälle kiinnostuksenkohteeseensa. Tämä ryhmä kaipasi kirjastoihin enemmän tekemisen tiloja ja välineitä: studioita, työvälineitä, ryhmätyötiloja, lainattavia harrastusvälineitä, verstashuoneita. He eivät odottaneet kirjastolta niinkään valmista ohjelmaa, vaan oman luovan tekemisen mahdollistamista. Monelle kirjasto on ponnahduslauta päämäärätietoisempaan harrastamiseen, josta myöhemmin voi tulla tärkeä osa elämää. ”Kirjastossa voi kokeilla juttuja ilmaiseksi, se on tosi hyvä juttu, koska harrastaminen on yleensä aika kallista”, sanoi yksi ryhmähaastatteluihin osallistuneista nuorista.

Nuoret tulevat kirjastoon yhä enemmän myös opiskelemaan ja työskentelemään, niin yksin kuin ryhmissä. He tarvitsevat monipuolisia työskentely- ja opiskelumahdollisuuksia, joihin kirjaston perinteinen lukusali-malli ei vastaa. Nuoret haluavat enemmän puolihiljaisia tiloja sekä ryhmätyötiloja. He odottavat voivansa työskennellä kahvilamaisessa ja mukavassa ympäristössä, joka ei pakota toimimaan vain yhdellä tavalla. Nuoret halusivat myös mahdollisuuksia työskennellä muuten kuin istuen. Tärkeintä nuorille oli työskentelytilojen laaja variaatio, joista voi valita tarpeen mukaan sopivan.

 

TUTUSTU TULOKSIIN!

 

Kiitos kaikille mukana olleille nuorille energiastanne ja ideoistanne!

 

Teksti: Virve Miettinen
Kuvat: Helsingin kaupunginkirjasto