Näin Oodi rakentuu

Oheisesta videosta näet miten Oodi rakentuu.

 

Ultraäänellä teräksen sisuksiin

Samaan aikaan kun Oodin työmaalla kannatellaan nostureilla raskaita teräspilareita ja ontelolaattoja, siellä työskennellään myös kevyin, käsikäyttöisin välinein yksityiskohtien parissa. Erityistä huomiota ovat saaneet hitsisaumat. Suomen Testauspalvelu Oy aloitti maaliskuussa kirjastoa kannattelevien teräskaarien hitsisaumojen tarkastukset. Tehtävässä tarvittiin pientä ultraäänilaitetta, magneettijauhetta ja käteenkäyvää magnetointi-iestä.

– Aloitimme tarkastukset kaarien päädyistä etelässä ja pohjoisessa. Kun hitsisauma tarkastetaan, se on kokonaisuudessaan valmis. Varmistamme, ettei saumaan ole jäänyt hitsausvirheitä ja ettei siihen ole tullut jäähtymisen aikana halkeamia. Vaikka hitsauksia tehdään sääsuojateltoissa, etenkin sateella tai kostealla ilmalla saumaan voi kehittyä vetyä, mikä saattaa aiheuttaa viivästyneen halkeaman, toimitusjohtaja Tarmo Tuomela kertoi tarkastellessaan samalla ultraäänilaitteen näyttöä.

Sormikkaaseen verhottu käsi pitelee pientä metallipalikkaa teräspinnalla.

Testaaminen on tarkkaa työtä, sillä ultrattavana ovat parin, kolmen millin paksuiset hitsisaumat. Niitä on niin monta, että ne muodostavat kaaren kotelon paksuuden, 120 millimetriä.

– Ultraäänilaite lähettää äänen kulkemaan teräkseen valitussa kulmassa. Jos saumassa ei ole vikaa, ääni etenee teräksessä vaivatta. Virheet heijastavat äänen takaisin. Käsin hitsatuista saumoista pieniä takaisinheijastuksia tulee usein, ja silloin on määriteltävä, onko jälki hyväksyttävissä vai onko sauma avattava ja hitsattava uudelleen, Tarmo Tuomela selittää perusideaa.

Tarmo Tuomela on polvillaan teräspinnalla ja pitelee toisessa kädessään spraypulloa, toisessa kaksijalkaista kojetta, jonka jalat osuvat teräksen pintaan.

Ultrauksen lisäksi saumoille tehdään magneettijauhetarkastus. Tarmo Tuomela ruiskuttaa ensin teräskotelon hitsipintaan valkoista maalia kontrastiväriksi. Sen kuivuttua hän tarttuu spraypulloon ja päästää pintaan mustaa magneettijauhetta. Ideana on, että magneettijauhe kertyy mahdollisen vian päälle, kun jauheen ylle nostetaan kuvassa näkyvä plus- ja miinusnapainen ies.

Laaja kuva työmaasta. Sen keskellä kaartuvat kaksi suurta kaarta. Niihin on tasaisin välimatkoin rakennettu muoviset teltat.

Sääsuojateltat kertovat hitsaustöitten paikat teräskaarilla. Kummassakin kaaressa on seitsemän hitsauspaikkaa, eli saumantekopisteitä on yhteensä 14. Päätykoteloitten suojateltat eivät näy kuvassa. Kaarien kuorma lepää vielä tässä vaiheessa tukiristikoitten varassa.

Tarmo Tuomela istuu työmaatoimistossa ja katselee rakennuspiirustuksia.

Keskustakirjasto on Suomen Testauspalvelulle asennustyömaana keskisuuri. Yritys teki aikoinaan esimerkiksi Kampin kauppakeskuksen teräsrakenteitten tarkastukset ja vastaa Kalasatamaan rakennettavan kauppakeskus Redin teräsosien konepajatöitten tarkastuksesta.

– Kirjaston teräsrakenteiden ensimmäiset tarkastukset teimme jo Normekin konepajalla Oulussa. Erikoisosaamistamme on fyysinen mittatarkastus eli osien kontrollimittaus. Siinä selviää, onko esimerkiksi teräspalkit tehty oikein ja reiät oikeissa paikoissa. Pienikin heitto kertaantuisi työmaalla ja aiheuttaisi raskaissa rakenteissa suuria ongelmia, Tarmo Tuomela kertoo.

Pilarit paikoilleen pohjoisessa

Kirjasto rakennetaan pohjoisesta alkaen etelää kohti. Yleisön kannalta pohjoisosan kiinnostavimpia kohteita on elokuvateatteri, ensimmäinen Suomen kirjastolaitoksen historiassa. Tietokonemallissa se näkyy punaisena kuten myös sen taakse nousseet ensimmäiset rungon teräspilarit.

Tietokoneella tehty mallinnoskuva.

Porraskuilujen ja elokuvateatterin välille rakennuksen pohjoispäätyyn on tulossa paitsi teknistä tilaa, myös toimistotiloja. Vasemmalla näkyvässä ykköskuilussa on aloitettu porraselementtien asentaminen, oikeanpuoleisessa kakkoskuilussa tehdään portaiden lepotasojen paikallavalutöitä. Taloa kannattelevien teräskaarien päädyt hohtavat kuvassa sinisinä.

Betoniseinät ympäröivät tilaa, jonka lattia nousee maan pinnalta tasaisesti ylöspäin.

Elokuvateatterin muoto nousevine lattioineen erottuu työmaalla selvästi. Tila on saanut ylleen ensimmäiset ontelolaattakentät; ne muodostavat eri kerrosten katot ja lattiat.

Tietokoneella tehty piiros näyttää kirjaston pylväitten muodostamana luurankona.

Rungon pystytys alkaa teräspilareista. Pystypilarit saavat seurakseen vaakasuuntaiset palkit, ja rungosta muodostuu ennen pitkää valtaisa ristikkorakennelma.

Rakennusmiehet seisovat puisen aitauksen molemmin puolin ja katselevat alas kuiluun.

Tässä valmistellaan teräspilarin juurta pystytystä varten elokuvateatterin vieressä eli tulevassa lämpiössä. Runko edistyy pilari ja palkki kerrallaan kun suuren luokan palapeli.

 Teräskaareen on asennettu kannatinrakennelma.

Valmiin rakennuksen länsisivulla kulkee pitkä parveke, josta on näkymät Kansalaistorin ja Eduskuntatalon suuntaan. Myös parveke rakentuu teräsristikoitten varaan. Niistä eteläisin asennettiin maaliskuussa paikoilleen.

Ville Nevala istuu työmaatoimistossa tietokoneen ääressä ja on kääntynyt katsomaan kohti.

Jokainen palapelin pala ja sen saaminen paikoilleen maksaa. Kustannuksia seuraa ja ennustaa työmaainsinööri Ville Nevala. Hän opiskelee rakennustekniikkaa ja rakentamistaloutta Aalto-yliopistossa.

– Diplomityöni on loppusuoralla. Kandin tutkinnossani aiheena oli pohja- ja kalliorakentaminen, ja diplomityö liittyy suunnittelujohtamiseen ja aikatauluttamiseen, hän kertoo.

Oodin työmaa on Nevalan näkemyksen mukaan pysynyt hyvin aikataulussa ja budjetissa. Runkotöitten eteneminen suunnitellussa aikataulussa on kevään korvalla vaatinut hieman resurssien lisäämistä.

 

 

Teksti ja kuvat: Liisa Joensuu/Tmi Magic Words

Laatua hitsisaumoja myöten

Oodin työmaalla rakentamisen laatua valvotaan kaiken aikaa ja todella yksityiskohtaisesti. Päivittäiseen työhön kuuluvat toiminnalliset ja laadulliset tarkastukset ja niissä selvinneiden asioiden tallentaminen. Pohjana on laadunvalvontasuunnitelma, jonka työmaainsinööri Ahmed Ibrahim (kuvassa) teki keskustakirjastoa varten maisteritutkintonsa opinnäytetyönä.

– Valvontaa ja dokumentointia helpottavat digitaaliset projektinhallintatyökalut mobiililaitteineen. Asiat voidaan kirjata tabletin tai puhelimen avulla suoraan järjestelmään, ja kaikki saavat tiedot reaaliaikaisesti, hän kertoo.

Näinä aikoina tontilla menossa on innolla odotettu rakennusvaihe eli kirjastoa kannattelevien teräskaarien pystytys. Osien hitsaaminen toisiinsa edellyttää sekin tarkkaa laadunvalvontaa: hitsisaumat tullaan tarkistamaan jopa ultraäänellä.

Ahmed Ibrahim istuu tietokoneen ääressä ja on huvittunut valokuvaamisesta.

Ahmed Ibrahim kertoo ohjelmistojen ja pilvipalveluiden olevan rakentamisen nykypäivää. Aikaisemmin tuotantoa hallittiin moninaisten paperien avulla, jotka seilasivat henkilöltä toiselle. Se vaati kuvien skannaamista sekä dokumenttien tulostamista ja lähettämistä.

– Nykyisin kaikki käyttävät samaa ohjelmistoa. Voimme dokumentoida sähköisesti havaintoja ja mittaustuloksia sekä liittää valokuvat mukaan. Yksi tarkastaa, toinen hyväksyy ja suunnittelija kuittaa. Se nopeuttaa rakentamista.

Ahmed Ibrahim teki Master of Engineering –tutkintonsa opinnäytetyön aiheesta ”Leadership in quality assurance and creating the conditions – Helsinki Central Library project”. Hän käytti pohjana kotimaista Congrid-järjestelmää ja kehitti YIT:lle sopivan laadunhallintamatriisin, jota voidaan soveltaa yrityksen muillakin työmailla.

Kaaret suurennuslasin alla

Kirjastoa kannattelevat teräskaaret saapuivat helmikuussa suunnitellusti työmaalle 12 osassa. Pystytys voitiin aloittaa nopeasti, sillä tukirakenteet odottivat jo paikoillaan.

Kaksi suurta teräskoteloa lepää tukitornien varassa rinnakkain.

Teräskaarien pohjoispäät saatiin lepäämään tukiristikoitten varaan ennen helmikuun puoliväliä. Kaarien juuret ovat piilossa sääsuojateltassa, jonka sisällä ne on kiinnitetty päätykoteloihinsa.

– Päätykotelot oli tehty niin hyvin, ettei kaarien päitten asentamisessa niihin ollut ongelmia. Juuria on hitsattu paikoilleen teltan suojissa, koska hitsaaminen ei siedä vettä ja suojakaasujen on pysyttävä hitsausalueella. Toistaiseksi kaarien pystyttäminen on sujunut suunnitellusti kertoo Normek Oy:n projektijohtaja Pasi Parkkinen.

Pasi Parkkinen seisoo työmaatoimiston ulkoportailla työmaa taustanaan.

Teräskaaret kantavat lopulta lukuisia rakenteita, joten kaarien kantokyvyn varmistaminen on erityisessä tarkkailussa. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että osia yhdistäviä hitsaussaumoja tarkastetaan kymmeniä kertoja.

– Alkuvaiheessa kaaria hitsataan vain sen verran, että osat saadaan yhteen, mutta kaaret lepäävät koko painollaan tukirakenteitten varassa. Yhteen jatkokseen tarvitaan satakunta hitsauskertaa ennen kuin kaaret ovat kunnolla paikoillaan ja tuet voidaan purkaa, Pasi Parkkinen sanoo.

Työmaalla näkyy nosturin ketjuissa roikkuva eteläisen teräskaaren pätkä ja pohjoiskaarten alut sitä vastapäätä.

Kaarien parissa työskentelee yhteensä kymmenkunta hitsaria. Yhtä saumaa tekee kaksi miestä kerralla. Saman sauman pariin tarvitaan vielä kolmas, joka vastaa hitsattavan kohdan esilämmittämisestä ja lisäaineista kuten kaasusta ja hitsauslangasta. Alueen esilämmittäminen on tärkeää, koska liian kylmässä sauma halkeaa.

Pohjoispään teräskaaret sivusta nähtyinä.

Kaaria hitsataan sekä ulko- että sisäpuolelta. Hitsaaja pääsee kaarikoteloon sen kyljessä olevasta luukusta. Kaarenpätkä toimii savupiipun tavoin, eli käryt ja kaasut tulevat päädystä ulos. Koteloon mahtuu isokin mies, sillä korkeutta ja leveyttä on pari metriä.

Hitsisaumat ultrataan

Ultraäänen käyttäminen hitsisaumojen tarkistamisessa on ollut käytössä tällä vuosikymmenellä jo yleisesti, ja tätä menetelmää käytetään myös Oodin työmaalla. Tavoitteena on ehjät saumat, jotka kestävät niihin kohdistuvan kuormituksen.

Työmaa eteläpäässä teräskaaren pala roikkuu nosturin vitjoissa.

Rakennesuunnittelija on antanut saumoille tietyt arvot. Ulkopuolinen, sertifioitu tarkastuslaitos, Suomen Testauspalvelu, tutkii ultraamalla, ovatko saumat virheettömät ja onko niiden paksuus määrittelyn mukainen.

Myös kuilut kantavat rakenteita

Paitsi teräskaaret, myös hissi- ja porraskuilut ovat osa kirjaston kantavaa runkoa. Talon keskelle sijoittuva kolmoskuilu kantaa jopa teräskaaria.

Työmaan keskimailla nousee rakennustelineitten ympäröimä betonipintainen torni, jossa näkyy valmiita oviaukkoja eri kerroksiin.

Kolmoskuilun kolmannen kerroksen kohdalle sijoittuu paikallavalulaatta eli lattiataso, joka sidotaan sekä kuiluun että teräskaariin. Laatta voidaan valaa kuilun ja kaarirakenteen välille siinä vaiheessa, kun teräskaaret ovat paikollaan ja hitsaukset riittävän kantavat. Kaaria tukevat ristikkotuet poistetaan vasta, kun paikallavalulaatta on valmis.

Työmaan pohjoispäässä nousee rakennustelineitten ympäröimä betonitorni.

Pohjoisimman eli ykköskuilun sisällä valmistellaan sinne tulevan portaikon lepotasoja. Ensimmäiset kaksi suurta lepotasoa tehdään paikalla valaen, pienemmät lepotasolaatat asennetaan paikoilleen elementteinä. Maaliskuun vaihteessa päästään asentamaan itse portaita, jotka saapuvat työmaalle betonielementteinä.

Unto Miettinen seisoo työmaakopin keittiössä ja keittää kahvia.

Työmaainsinööri Unto Miettinen keitteli kahvia käsi kantositeessä ja kertoi, että neljännenkin porraskuilun teko on aloitettu ja ensimmäinen kerros on valmis. Sanomataloa vastapäätä tulevan viidennen kuilun teko alkaa vasta kun teräskaaret on saatu hitsattua ja kuilun rakentamisen tiellä olevat kaarien tukirakenteet on poistettu. Vanha olkapäävamma vihoittelee, eli kantoside ei johdu työtapaturmasta, Miettinen tarkensi.

 

Teksti ja kuvat: Liisa Joensuu/Tmi Magic Words

Oodi rakentuu pala palalta

Katso videolta, miten keskustakirjasto Oodi rakentuu! Oodi koostuu harvinaislaatuisen teräsrunkoisen sillan ja rakennuksen yhdistelmästä. Pääarkkitehtina toimii Arkkitehtitoimisto ALA ja rakentajana YIT.

Klikkaa ja katso video Oodin rakentumisesta

Kaaret saavat lisää tukirakenteita

Uuden kirjaston erikoisimman ratkaisun, rakennusta kannattelevien teräskaarien, asennussuunnitelma on tarkentunut. Ainutlaatuisen sisäsillan pystyttäminen vaatii vielä uusia tukirakenteita, joten asentaminen on viivästynyt hieman alkuperäisestä aikataulusta.

– Kaariratkaisun kuormat ovat hyvin suuret. Alkuperäinen lähtökohta oli, että kaaret tuetaan asennusvaiheessa suoraan olemassa olevaan lattiaan. Tarkennetut laskelmat osoittivat, että kaarien kuorma kannattaa jakaa pystytukien lisäksi vaakasuuntaiseen ristikkoon, jonka kautta kuorma siirtyy anturarakenteeseen. Vaakasuuntainen ristikko tulee mukaan uutena ratkaisuna, kertoo YIT:n vastaava työnjohtaja Tero Seppänen.

Tietokoneen ruudulla näkyy keltaisia, pysty- ja vaakasuuntaisia ristikkorakenteita.

Kaaret tuetaan asennusvaiheessa pysty- ja vaakasuuntaisten voimansiirtoristikoitten varaan. Päivittyneen asennussuunnitelman vaatimat vaakasuuntaiset ristikot ovat ensimmäisiä rakenteita, jotka saapuvat työmaalle ennen kaaria, joten logistiikkasuunnitelmaakin päivitettiin. Tukirakenteet poistetaan vasta, kun kaaret saadaan hitsattua yhdeksi kokonaisuudeksi ja sen jälkeen vielä jännitettyä.

Tero Seppänen tutkii seinälle tehtyä viikkokalenteria ja osoittaa viikkoa viisi.

– Ensimmäinen ristikkokuljetus saapuu yöllä helmikuun taitteessa viikolla viisi ja seuraava viikolla kuusi. Kuljetukset tietävät purkajille yötöitä, sillä kuormat saapuvat puolenyön ja aamuneljän välillä. Kaarien ensimmäiset asennukset alkavat hieman ennen helmikuun puoliväliä, Tero Seppänen selvittää.

Suomalaiseen rakentamisen moraaliin kuuluu, ettei työssä oikaista turvallisuuden kustannuksella, vaikka aikataulu painaisi päälle. Suunnitelmien muutos kertoo siitä, kuinka tärkeää on seurata teorian ja käytännön kohtaamista ja soveltaa suunnitelmia tilanteen vaatimalla tavalla.

Lumisella kentällä näkyy valtavien telaketjujen päällä seisova nosturi sekä taustalla Eduskuntatalo.

Sillä aikaa kun poikittaisia ristikkoja on valmistettu Oulussa Normek Oy:n tehtaalla, työmaalla on koottu kaariratkaisun asentamista varten hankittu ristikkopuominosturi, tela-alustainen Havator. Se saapui useassa osassa Äänekoskelta Metsä Groupin biotuotetehtaan työmaalta. Telaketjujen leveä akseliväli vaatii paljon tilaa, ja tontille on tulossa hyvin suuria teräsosia, joten työmaa-aluetta oli tarpeen kasvattaa entisestään. Aitaa on siirretty vielä joulukuisesta siirrosta pitemmälle länteen Eduskuntatalolle päin. Kaaret kuljetetaan Helsinkiin 12 osassa. Jokaisessa kuljetuksessa on kaksi osaa, joten tiedossa on yhteensä kuusi kuljetusta.

Kaarien nostaminen vaatii tarkat suunnitelmat

Kun pelkästään yhden kaaren yksi osa painaa runsaat 85 000 kiloa, edessä on painava palapeli, jonka valmistelu on tehtävä huolella. Nosto- ja asennussuunnitelmien lisäksi on tarvittu tarkat työturvallisuussuunnitelmat. Kaikki tämä on pitänyt YIT:n työnjohtajana ja työmaan turvallisuuspäällikkönä toimivan Mansoor Ardamin kiireisenä. Hän toimii YIT:n valvojana teräsrungon asentamisessa.

Mansoor Ardam seisoo työpöytänsä ääressä. Tietokoneen ruudulla on kuva kirjaston teräsrakenteista.

– Onnistuminen perustuu hyvään suunnitteluun. Kaaret ja ristikot ovat haaste, mutta etenemme osissa ja asia kerrallaan rakennesuunnittelijan hyväksymien suunnitelmien mukaan. Työt pysäytetään, jos havaitsemme turvallisuusriskin. Ajoissa reagoiminen on toteutusvaiheessa tärkeää, jotta tukitornit kestävät, nostot onnistuvat ja kaikki pääsevät työpäivän jälkeen terveinä kotiin. Motivaatio on korkealla, ja vaikka kokonaisuus on monitahoinen, sen ei tarvitse olla monimutkainen.

Mansoor Ardam katsoo kameraan kahvikuppi kädessä. Seinälle hänen taakseen on kiinnitetty kirjaston rakennuspiirustuksia.

Rakentaminen on Mansoor Ardamilla verissä. Hän kertoo isoisänsä olleen Afganistanin valtion suururakoitsija. Vuonna 2005 Suomeen tullut Mansoor valmistui vuonna 2012 Hämeen ammattikorkeakoulusta rakennusinsinööriksi ja opiskelee parhaillaan englanninkielistä tutkintoa Master of Engeneering in Industrial Management. Valmistuminen häämöttää toukokuussa.

– Suuret hankkeet ovat tulleet jo tutuiksi. Olen ollut rakentamassa HKL:n metrovarikkoa Roihuvuoressa sekä Otaniemen metroasemaa. Molemmissa onnistuimme nollavirheluovutuksella.

Ensimmäiset kuilut valmistumassa

Hissi- ja porraskuilujen rakentaminen on edistyt aikataulun mukaan, ja kolmen ensimmäisen kuilun paikallavalutyöt ovat viittä vaille valmiit. Helmikuun alussa työmaalla päästään aloittamaan neljännen kuilun teko.

Talvisen sinistä taivasta vasten piirtyy rakennustelineitten peittämä betonitorni. Sen vieressä on valmiina pätkä betoniseinää ja rakennustelineitten peittämä tila.

Ykköskuilusta talon pohjoispäässä tulee noin 20 metriä korkea. Se on täyspitkä eli ulottuu kellaritasolta kolmeen kerrokseen. Itse rakennuksen räystäskorkeus on 23 metrissä. Kuilun vieressä on jo nähtävissä elokuvateatterin seinää ja tilan aihiota. Pohjoispäästä alkaa myös varsinainen talonrakennus: ensimmäiset teräspilarit ja ristikot pystytetään helmikuussa.

Rakennustelineitten ympäröimästä tornista erottuu eri kerrosten oviaukkoja. Etualalla maan pinnalla on suuri ala betonista valettua lattiaa.

Kuilujen nousemista on helppo seurata, mutta paljon tapahtuu myös maan alla, esimerkiksi kolmoskuilun edessä näkyvän betoniholvin peitossa. Kellariin on kytketty väliaikainen lämmitys, sillä tiloissa aloitettu muuraustyöt. Kellarin väliseinien muurauksessa tehdään samalla kanavia ilmanvaihdon ja sähköjärjestelmien putkille. Talotekniikkaurakoitsijaksi valittu ARE huolehtii niin lämpö-, vesi-, ilmanvaihto-, sähkö- kuin automaatiotöistä.

Valtavan korkea nosturin puomi piirtyy vasten hämärtyvää taivasta taustanaan Sanomatalo, jonka ikkunoista loistavat valot.  Puomi on lähes kolme kertaa talon korkuinen.

Kun ristikkopuominosturin ketjuissa alkaa leijua teräsosia, se näkyy pitkälle työmaan ulkopuolellekin. Talven edetessä nosturi pääsee vielä tositoimiin.

 

Teksti ja kuvat: Liisa Joensuu/Tmi Magic Words

Tietä telaketjuille!

Helsingin ytimessä rouskuvat pian telaketjut kuin panssarivaunussa. Kirjaston työmaalle hankitaan uutta nostokapasiteettia, ja siitä pitää huolen tela-alustainen ristikkopuominosturi. Joulukuun puolivälissä sille raivattiin ja tasoitettiin tietä.

– Talonrakennustyömailla ristikkopuominosturi on kohtalaisen harvinainen. Tarvitsemme tämän 300-tonnisen tela-alustaisen Havatorin, koska se pystyy liikkumaan paikasta toiseen taakan kera. Torninosturin joudumme purkamaan, sillä se olisi tulevien teräskaarien tiellä, selvittää YIT:n vastaava työnjohtaja Tero Seppänen, kuvassa oikealla.

Teräskaarien pystytystä varten työmaalle on saapunut jo Normek Oy:n työryhmä. Seppäsen kanssa työmaakarttaa ja ”panssarivaunun” ajotietä tutkivat Normekin työmaapäällikkö Markku Roininen sekä keskellä YIT:n työmaainsinööri Unto Miettinen.

Taustalla korkea keltainen nosturi pitkine puomeineen, edessä pyörien päällä kulkeva nosturi, jota ohjataan matalalta kuljettajan kopista.

Torninosturi on tässä vaiheessa saanut seurakseen edessä näkyvän pyörillä kulkevan autonosturin hydraulisine puomeineen. Sen tehtäviin on joulukuussa kuulunut pohjoisimman porraskuilun ja elokuvateatterin seinämuottien nostaminen. Koska auto- eli mobiilinosturi tuetaan aloilleen säädettävien jalkojen varaan, se ei sovellu edessä olevaan teräskaarien rakentamisvaiheeseen.

Rakennusmiehet ottavat vastaan suurta kappaletta, joka roikkuu nosturin ketjuissa.

Tekeillä ovat loppuvuodesta olleet kolme pohjoisinta kuilua. Tässä torninosturi on juuri laskemassa seinämuottia kuiluun kolme, johon on tulossa sekä hissi että portaat. Telineitä korotetaan sitä mukaan kun muotteja saadaan paikoilleen betonivaluja varten. Torninosturi puretaan tammikuun toisella viikolla.

Suora hiekkatie kulkee rakennuksen alun vieressä kohti Sanomatalon lasista julkisivua.

YIT on raivannut ja kasvattanut työmaa-aluetta. Sitä halkoo nyt selkeä kulkuväylä, jossa ”panssarivaunun” on hyvä rouskia edestakaisin. Tontin eteläpäähän Sanomatalon edustalle on avattu uusi ajoportti, ja työmaa-aitaa on siirretty länteen Kansalaistorin suuntaan. Saatua lisätilaa tarvitaan, kun kirjastoa kannattelevien teräskaarien osat sekä kaarien väliaikaiset tuet saapuvat työmaalle tammikuussa.

Teräskaaret tuodaan osissa yökuljetuksena

Kaariratkaisun tukirakenteitten saapuminen on aikataulutettu jo tammikuun ensimmäiselle viikolle. Vaikka kyseessä ovat vasta tuet, puhutaan jo massiivisista, 10 metriä korkeista teräsosista. Kirjastoa kannattelevien varsinaisten teräskaarien jokaisen liitoksen kohdalle tulee tukirakenne, kaikkiaan 10 kappaletta.

Tero Seppänen tietokoneensa ääressä. Kuvaruudulla näkyy rakennuksen kaavakuvia.

Itse teräskaaret saapuvat osissa aikataulun mukaan viikolla kolme. Samaan kuormaan on lastattu kummankin teräskaaret osat, ja kuljetuksesta tulee niin mittava, että se ajoitetaan mahdollisimman hiljaiseen vuorokaudenaikaan.

– Yhden kaaren yksi osa painaa runsaat 85 000 kiloa. Kun kuljetusauto painaa vielä 100 tonnia, kuljetus etenee hitaasti ja kaikki kääntymiset vaativat erityisen paljon aikaa. Maantiellä tällainen kuljetus on suureksi haitaksi, ja Helsingin keskustaan kokonaisuuden voi tuoda vain aamuyöllä. Kuljetus saapuu Normekista Oulusta. Ahtaista kurveista kuljetus ei selviä, joten ainoa riittävän väljä tila on tuoda paketti vanhan makasiinirakennuksen takaa, Tero Seppänen kertoo.

Unto Miettinen istuu päätteen ääressä. Kuvaruudulla näkyy tietokonegrafiikka porras- ja hissikuiluista sekä kahdesta teräskaaresta.

– Tukirakenteet tehdään mahdollisimman pitkälle valmiiksi tammikuun alussa. Näin ensimmäiset kaarenpätkät saadaan oikeille paikoilleen kohta niiden saapumisen jälkeen. Vaikka kaaret ovat rakentamisen tässä vaiheessa työmaan näyttävimpiä osia, loppujen lopuksi niiden pystyttäminen on vielä yksinkertaista. Haasteet alkavat vasta pystyttämisen jälkeen, arvioi työmaainsinööri Unto Miettinen.

Tietokonegrafiikka kahdesta teräskaaresta ja niiden yläpuolisista lukuisista teräspalkeista.

Pystytettyihin teräskaariin tuetaan ylempien kerrosten runkoa kannattelevat teräsristikot. Länsipuolen kaari on itäpuoleista tukevampi, sillä sen päälle on tulossa enemmän kuormaa. Sen rinnalla idänpuoleista kaarta voi kuvailla melkeinpä siroksi. YIT:lle rakenne on uusi, mutta tämän vaiheen yhteistyökumppani Normek on pannut pystyyn samantyyppisen kaarirakenteen jo aikaisemmin, vieläpä Helsinkiin.

Kaarien tekijä pystytti myös Isoisänsillan

Syyskuussa Kalasataman ja Mustikkamaan välille avattu, kevyelle liikenteelle tarkoitettu, Isoisänsilta on myös Normekin toteutus. Tosin tähän siltaan ei liity siihen tukeutuvia yläpuolisia rakenteita.

Markku Roininen istuu työpöytänsä ääressä.

– Kirjaston sillassa on julmempi rakenne, kuvaa Normekin työmaapäällikkö Markku Roininen ja lisää myös toteutuspaikan ydinkeskustassa olevan ahtaudessaan haastavampi.

Pystytykseen saadaan samat, jo Isoisänsillan toteuttamisessa kokemusta hankkineet asentajat, joten Normekin kannalta voidaan puhua eräänlaisesta jatkumosta. Asentajia tarvitaan yllättäen vain kahdesta neljään, mutta hitsaajia peräti kahdeksan.

Tontin eteläpäässä Sanomatalon edustalla näkyy kaksi uloketta.

Ensimmäiset kaarien pätkät tulevat tontin eteläpäähän. Markku Roininen ei usko, että kaarien päitten asentaminen niitä odottaviin teräskoteloihin aiheuttaisi hankaluuksia. Normek on valmistanut sekä kotelot että kaaret, ja osat on tehty Oulussa millilleen oikein.

Työmaa-aidan sisäpuolelta otettu kuva, jossa näkyy ajoneuvoille tarkoitettu leveä metalliportti sekä henkilökulun portti.

Työmaan turvatoimia on lisätty aiemmasta. Aitaan on asennettu sähköportit, ja kulkijat tunnistautuvat sähköisesti mennen tullen. YIT:n keltainen koppikylä on sekin jo kasvanut kolmikerroksiseksi, sillä väkimäärä on kasvanut maanrakennusurakasta 20 henkilöllä. Työmaalla työskentelee näinä aikoina 57 omien alojensa taitajaa.

 

Teksti ja kuvat: Liisa Joensuu/Tmi Magic Words

Maanpäällinen rakentaminen alkaa kuiluista

Työmaan tarinoissa alkoi marraskuussa uusi luku. YIT otti tontin haltuunsa, nostatti puiston laitaan suuren keltaisen koppikylän ja marssitti tarinaan useita uusia henkilöitä. Nyt alkaa maanpäällinen rakentaminen. Ensimmäiseksi nousevat porras- ja hissikuilut, kuten kuvassa etualalla näkyvä pohjoinen porraskuilu. Itse talo rakennetaan pohjoisesta alkaen etelää kohti.

Kuusi miestä seisoo kädet toistensa olalla iloisin ilmein.

YIT:n työnjohto on innoissaan talonrakennusurakan aloittamisesta. Alkamassa on ainutlaatuinen projekti, jossa toteutetaan täysin uniikki rakennus keskelle Helsinkiä. Kaikille rakentamisessa mukana oleville talosta tulee historiallinen työnäyte.

– Urakan haasteet liittyvät rakenteisiin, jollaisia ei Suomessa ole juurikaan toteutettu. Runkorakenne on poikkeuksellinen, mutta juuri haastavat hankkeet opettavat eniten, sanoo vastaava työnjohtaja Tero Seppänen.

Kirjastosta tulee miljoonien ihmisten kaupunkitila ja uusi kohtauspaikka. Seppäsen mukaan tämä on palkitseva lähtökohta. Rakentajat pääsevät tuottamaan ihmisten elämään lisäarvoa. Tiimikuvassa vasemmalta lukien työmaainsinööri Ville Nevala, työnjohtaja Janne Kurikka, vastaava työnjohtaja Tero Seppänen, työnjohtoharjoittelija Miika Luokkala, työnjohtaja Ardam Mansoor ja työmaainsinööri Unto Miettinen.

Tero Seppänen osoittaa seinällä olevaa kaavakuvaa.

Alkajaisiksi laadittiin yleisaikataulu ja aloitettiin paikallavalurakenteitten valmistelut. Työmaalla on viisi kuilua, joitten paikallavaluvaiheessa työntekijöitä tarvitaan noin 30. Tero Seppänen osoittaa kuilua numero kolme, joka on tärkein kuilu kohteessa.

Työmaan koko kasvaa ja se ulotetaan nykyisten aitojen ulkopuolelle. Vuodenvaihteen jälkeen pystytetään uusia aitauksia vanhasta makasiinirakennuksesta Kansalaistorille päin.

Seinällä on kaavakuva talon ulkoseinien rajaamasta alueesta.

Talo on jaettu karkeasti kolmeen osaan eli pohjoiseen A-osaan, keskelle sijoittuvaan B-osaan ja eteläiseen C-osaan. Kuhunkin alueeseen kuuluu vielä omat tarkemmat lohkonsa. Työn alle otetaan ensimmäiseksi pohjoiset kuilut 1 ja 2 sekä keskelle sijoittuva kuilu kolme. Ykköskuiluun on tulossa portaat, kakkoseen hissi ja kolmoskuun hissi sekä portaat.

– Neloskuilun olemme nimenneet varamestaksi. Siirrämme työryhmän tämän hissikuilun tekoon, jos muissa kolmessa työ jostakin syystä seisahtuisi. Kuiluja rakentaa kolme työryhmää, Tero Seppänen mainitsee.

Eteläisimpään eli kuiluun viisi rakennetaan portaat. Rakennuksen eteläpäässä on varaus keskustatunnelille, joka suunnitelmien mukaan johtaisi tulevaisuudessa Länsiväylältä keskustan ali Sörnäisten rantatielle. Viitoskuilun portaita pitkin autotunnelista pääsee tarvittaessa maan pinnalle.

Pian valmistaudutaan teräskaarien pystytykseen

Viisi kuilua ovat vielä normaalia rakentamista, mutta jo joulukuussa alkaa valmistautuminen kirjastoa kannattelevien teräskaarien pystytykseen. Niitä varten rakennetaan aluksi väliaikaiset tuet. Itse kaarien asennus alkaa tammikuussa, ja jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, kaaret voisivat olla paikallaan maaliskuussa.

Tietokonemallinnuksessa näkyy vain viisi kuilua ja kaksi teräskaarta, kaikki muu on häivytetty ympäriltä.

Kuvassa porras- ja hissikuilut sekä teräskaaret. Pohjoinen eli etualalla näkyvä porraskuilu sijaitsee tulevan elokuvateatterin kyljessä. Elokuvateatterin katsomo pilkistää tietokonemallinnuksessa violettina.

– Rungon kaariratkaisun vuoksi kaikissa rakenteissa on otettava huomioon tietyt liikkumavarat. Kun kaaria kuormitetaan niihin tukeutuvilla rakenteilla, ne painuvat alaspäin. Tästä syystä emme tee sitovia rakenteita ennen kuin kaarten päälle on saatu koko niille tuleva rakenteellinen kuormitus. Jätämme useisiin paikkoihin liikuntasaumoja ja rakenteitten liikkumavaraa.

Myös valmiiseen rakennukseen jää muutamien kymmenien millien liikkumavara, sillä kaariratkaisun vuoksi hyötykuorma – kalusteet, esineet ja ihmiset – voi liikuttaa rakenteita. Jousto on käytännössä niin vähäinen, ettei sisällä olija sitä huomaa.

Kuva työmaalta, joka kylpee sinertävässä marraskuun valossa.

Työmaan keskelle sijoitettu torninosturi on kaarten asennuksen edessä, joten se puretaan ennen pitkää ja sitä paikkaavat liikuteltavat ajoneuvonosturit. Kuvassa nosturin vasemmalla puolella näkyvät teräskaarten pohjoiset päätykotelot ja niiden takana pilkottavat kolmoskuilun valumuotit. Kuiluun tulee hissi ja porras.

Kaarten valmistelemista ja rakentamista varten työmaalle saapuu oma työryhmänsä Normek Oy:stä. Väliaikaisten tukien pystytyksen jälkeen kaaret asennetaan niiden varaan erillisinä kappaleina. Kumpikin kaari on jaettu neljään osaan. Lopulta palat hitsataan yhteen.

Tero Seppänen osoittaa seinällä olevia rakennuksen piirustuksia.

Myös rakennuksen muoto on tavallisuudesta poikkeava kaarevine seinineen. Tero Seppäsen mukaan se ei kuitenkaan juuri hidasta rakentamista tai vaadi käsityötä.

– Kaarevuus muodostuu pitkällä matkalla, ja ulkoseinissä on mahdollista hyödyntää elementtejä. Puuverhous tehdään elementtien päälle. Lisäksi rungossa on paljon teräsrakenteita. Kerrostasot muodostuvat ontelolaatoista, ja niillä saadaan aikaan suuria pintoja melko nopeasti. Kaariratkaisun vuoksi ontelolaattoja ei valeta saman tien yhtenäisiksi kentiksi. Laatat jätetään suurelta osin ilman saumoja, kunnes rakennuksen kokonaismassa saadaan kantavien kaarien varaan ja kaaret ovat painuneet kokonaismassan kuormituksen verran. Vasta tämän jälkeen lattiat – jotka ovat samalla alempien kerrosten kattoja – valetaan paikoilleen.

Tero Seppänen ottaa rauhallisesti. Hän on tehnyt töitä rakentamisen parissa 20 vuotta ja toiminut työnjohdossakin lähes yhtä kauan. Hän tietää, että kokonaisuus rakentuu pikku hiljaa ja osasuorituksina. Ponnistus on usean toimijan yhteinen, ja kaikilla on omat roolinsa. Arkkitehdit ja rakennesuunnittelijat hoitavat oman leiviskänsä, ja YIT huolehtii toteutuksesta.

Betonilattiassa on aukko, josta näkyy kellarista pilkistävä valo.

Epätavallista YIT:n kannalta hankkeessa on se, ettei se tällä kertaa alakaan neitseelliseltä tontilta. Kallionlouhinnasta, maanrakennuksesta ja kellarin teosta oli jo huolehtinut E.M. Pekkinen Oy. Pekkisen urakka jatkuu vielä kellarissa lattiavalujen ja viemäritöitten tekemisellä, ja yritys vie loppuun myös rakennuksen vierustan täytöt. Kellarin väliseinien muuraus alkaa tammikuussa.

– Kun kellariin saadaan väliseinät, alamme rakentaa konehuoneita talotekniikalle. Muurattuihin seiniin tulee natsoja eli seinistä viedään läpi viemäri- ja ilmanvaihtoputkia sekä sähköhyllyjä. Talotekniikkatyöt ovat itse asiassa jo käynnistyneet, sillä kuiluihin on jo asennettu sähköputkituksia, Tero Seppänen kertoo.

Uuden urakoitsijan aloittaessa työnsä ja rakennuksen alkaessa nousta maan pinnalle työmaan valvontaan kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota. Tulossa on kameravalvonta liiketunnistimineen ja hälytyksineen. Vartijat ovat paikalla muutamassa minuutissa.

Pitkän pöydän ääressä istuu joukko ihmisiä neuvottelemassa.

Keskustakirjaston rakentamisesta viestitään mahdollisimman avoimesti. Tilakeskus, kirjasto ja YIT pitivät marraskuun lopulla yhteisen palaverin, jossa käytiin läpi kunkin viestimistarpeet. Jatkossa tietoa löytyy myös YIT:n kanavien kautta.

 

 

Teksti ja kuvat: Liisa Joensuu/Tmi Magic Words

 

Betonointia kellon ympäri

Kellarin katon teko on merkinnyt pitkiä päiviä ja viikonlopputöitä kymmenille kirjaston rakentajille. Suunnitelmat ovat tarkentuneet työn edetessä ja vaatineet sekä vahvennusten että uusien rakenteitten tekemistä. Kaikesta on venymällä selvitty, ja valmista on saatu aikaan huikeaa tahtia. Kuvassa työmaan eteläpäätyä jo siivotaan, sillä puiset valumuotit on voitu purkaa.

– Olemme kirineet aikataulua, tehneet jopa 12 tunnin päiviä ja työskennelleet kesästä alkaen kaikki viikonloput, kertoo työmaan vastaava mestari Kyösti Kontio.

Vasemmalla on suuri betonikenttä ja oikealla raudoitettu kenttä, taustalla Sanomatalo.

Lokakuun loppupuolella betonointia kaipasi enää siltakannen vetolaatta, joka näkyy raudoitettuna oikealla. Alkamassa oli haastava tehtävä. Vetolaattaan uppoaisi vielä enemmän betonia kuin kellarin katon viimeisimmässä valussa tarvittu 500 kuutiota.

– Vetolaattaan kohdistuu suuri kuorma. Sen päälle tulevat sisäsillan teräskaaret, jotka kantavat ylemmät kerrokset. Yksin vetolaattaan käytetään betonia noin 800 kuutiota. Vaikka vetolaatta on suorakaiteena helpon muotoinen, betonoinnin on onnistuttava kerralla jokaisella neliömetrillä. Laatta on 10 metriä leveä ja 105 metriä pitkä. Kun metalliosat lasketaan mukaan, betonoitavaa on yhteensä noin 1100 neliötä, Kyösti Kontio selvittää.

Ankkurivaijerit kiristetään kolmesti

Vetolaatan juju on siinä kulkevissa ankkurivaijereissa. Ne varmistavat kirjastoa kannattelemaan rakennettavan terässillan kestävyyden.

Tietokoneella tehty piiros siltakaaresta ja sillan kannessa kulkevista vaijereista.

Ankkurivaijerit jännitetään sillan etelä- ja pohjoispäädyn välille. Kun vaijerit kiristetään, siltakaaret saavuttavat kantovoimansa eivätkä pääse erkaantumaan toisistaan. Ratkaisu tekee mahdolliseksi sen, ettei kirjaston ensimmäisen kerroksen aulassa ole laisinkaan pilareita, vaan 100 metriä avointa tilaa.

Suuri teräslaatta, jossa on pyöreitä aukkoja. Niistä roikkuu vaijerinippuja.

Vaijerit vedetään molemmissa päissä päätykotelokokonaisuuteen kuuluvan teräslaatan läpi. Kuvassa pohjoispään kotelokokonaisuus. Vaijerit roikkuvat teräslaatan aukoista vielä lepotilassa. Ne napakoituvat kiristysten myötä. Laatassa on vaijerinippuja varten 17 aukkoa. Yksi nippu sisältää 31 vaijeria eli vaijereita on kaikkiaan 527 kappaletta.

Tietokoneella tehty piiros, jossa ankkurivaijerit lähtevät teräslaatasta eteenpäin.

Etelä- ja pohjoispään välillä kulkevat vaijerit painavat kaikkiaan 70 000 kiloa. Vertailukohtaa antaa ajatus 70 henkilöauton yhteispainosta. Jykevät ratkaisut ovat tarpeen, jotta siltarakenne kantaa varmasti kirjaston kaikki kolme kerrosta. Sillan kaariin tuetaan nimittäin lisäksi ylempien kerrosten runkoa kannattelevat poikittaiset teräsristikot.

Lähikuva raudoituksesta ja sen seassa kulkevista metalliputkista.

Ennen vetolaatan betonointia vaijeriniput ujutettiin suojaputkiin. Ne näkyvät kuvassa hopeisina raudoituksen seassa. Vaijerit voidaan kiristää ensimmäisen kerran, kun valu on valmis ja betoni kuivunut.

Suuresta teräslaatasta pistää esiin vaijerinippuja. Taustalla näkyy Eduskuntatalo.

Ensimmäinen ankkurivaijerien kiristys tehdään tontin eteläpäästä. Niput kiristetään kolmeen otteeseen. Toinen kiristysajankohta on teräskaaren noustua paikalleen ja kolmas – erikoista kyllä – rakennuksen valmistuttua. Tämä eteläpään teräslaatan alue jätetään pitkäksi aikaa avoimeksi lopullista kiristämistä varten. Myös pohjoisen päätykotelon taakse kirjaston sisätilaan jätetään aukko, jotta vaijereitten kiristäminen on mahdollista siitä huolimatta, että ympärillä rakennustyöt ovat jo pitkällä.

Keskelle betonilattiaa on jätetty suuri aukko, josta näkee kellariin.

Pohjoispäähän lähelle tulevaa elokuvateatteria jää aukko, joka mahdollistaa pari metriä pitkän ja puoli metriä leveän tunkin mahtumisen sillan päätykotelon taakse ja ankkurivaijerien kiristämisen vielä rakennuksen valmistuttua. Kellarin kattoholviin on jätetty tässä vaiheessa muutamia aukkoja myös siksi, että kellariin voidaan laskea tarvikkeita siellä jatkuvia töitä varten.

Kellarissa alkavat lattiavalut

Vaikka kellarin päälle on jo valettu katto, sen uumenissa tehdään yhä lukuisia töitä. Viime viikkoina tiloissa on tehty salaojia ja viemäreitä sekä asennettu radonputkia. Osin ollaan jo matkalla kohti ensimmäisten lattiavalujen alkamista. Niissä kohdin lattiatäytöt on saatu valmiiksi ja eristävät uretaanilevyt pantu paikoilleen.

Betonilattian keskellä on miehen korkuinen sola. Siellä työskentelee kaksi työmiestä.

Kellarin katolla valmistellaan kulkuteitä esimerkiksi viemäriputkille ja ilmastoinnin kanaville. Kuvassa tehdään putkikanaalin pohjaa työmaan itälaidalla. Kun tehtävä on valmis, kanaalin päälle valetaan betonia. Näinä aikoina työmaalla on erilaisissa tehtävissä noin 40 ihmistä.

Laajan raudoitetun kentän keskellä kulkee pystysuunnassa matala aitamainen linjaus.

Vetolaatan raudoituksessa on jo nähtävissä viitteitä uuden kirjaston ulkoseinän kaarevasta linjasta. Matalana pystyaitana kiemurteleva raudoitus kertoo, missä kulkee ulkoseinän sokkelin raudoituslinja. Kun betonoinnit saadaan valmiiksi, E.M. Pekkinen ojentaa kapulan YIT:lle. Pekkisen majavalippu lasketaan alas salosta marraskuussa. Arkkitehtuurin kaarevat linjat tulevat varmasti olemaan talonrakennusurakoitsijalle niin innoitus kuin haaste.

 

 

Teksti ja kuvat: Liisa Joensuu/Tmi Magic Words

 

 

Sisäsilta saa alkunsa päätykoteloista

Sisätiloihin rakennetaan harvoin siltoja, mutta juuri näin toimitaan uudessa kirjastossa. Taloa kannattelevat kaksi teräskaarta, jotka mahdollistavat ensimmäisen kerroksen aulaan 100 metriä avointa, pilaritonta tilaa. Kaarten päätykotelot vetolaattoineen saapuivat heinäkuussa työmaalle erikoiskuljetuksena Oulusta, jossa ne valmistettiin mittatilaustyönä.

Ylhäältä nosturista otettu kuva, jossa teräksinen laatta roikkuu nosturin vitjoissa työmaan yläpuolella.

Normek Oy:n tehtaalta saapuneet kotelot vetolaattoineen nostettiin paikoilleen autonosturin hydraulisen teleskooppipuomin avulla hieman ennen heinäkuun puoltaväliä. Kuvassa nosturissa roikkuu puolet sillan pohjoisen pään kotelokokonaisuudesta. Kuva: Risto Sell.

– Yhteen päätyyn tuleva kotelokokonaisuus painaa noin 100 tonnia. Nostot tehtiin kahdessa osassa eli 50 tonnin kappale kerrallaan. Betonianturan päälle tulee painoa toisin sanoen sadan pienen henkilöauton verran, työmaan vastaava mestari Kyösti Kontio antaa vertailukohtaa.

Teräslaatan päällä näkyy kaksi pitkänomaista koteloa

Sillan kaksi kaarta tuetaan etelä- ja pohjoispäässä omiin päätykoteloihinsa. Kuvassa pohjoispään kotelokokonaisuus. Kotelot on toistaiseksi vielä suljettu. Niiden alla sijaitsee teräksinen vetolaatta, jonka läpi vedetään ankkurivaijerit pohjois- ja eteläpään välille. Vaijeriaukot on tässä suljettu ilmastointiteipillä.

Tietokonemallinnus, jonka piirroskuvassa näkyy kaksi päätykoteloon laskeutuvaa teräskaarta ja laatasta lähtevät vaijeriniput.

Tietokonemallinnuksessa sillan kaaret näkyvät harmaina aina päätykoteloihinsa saakka. Vetolaatasta lähtevä vaijeristo on merkitty vihreällä. Silta muistuttaa vesialueen tai liikenneväylien ylle rakennettavaa kaarisiltaa.

– Rakenne ei juuri poikkea tavallisesta sillasta, mutta erikoisuus on siinä, että se on tehty sisätiloihin. Jos kyseessä olisi liikennesilta, se pitäisi tukea myös keskeltä. Tämä silta on tuettu vain päistään anturoihin ja seiniin, joten se ei kestäisi autoliikenteen painoa. Silti silta kannattelee kolmea kerrosta. Kantokyky saadaan aikaan vetolaattojen välille synnytettävän jännitteen avulla. Jännittäminen on tehtävä taiten, jotta silta ei heilu tai pidä ääntä, kuten liikennesillat voivat tehdä, Kyösti Kontio selvittää.

Tietokonemallinnus, jossa lähikuvassa teräslaatasta lähteviä vaijerinippuja.

Kantokyky saavutetaan mittavalla ”jousistolla” eli suurella määrällä ankkurivaijereita. Vetolaatan läpi kulkee 17 vaijerinippua, ja kussakin nipussa on vaijereita 31. Jousirakenne sisältää siis yhteensä 527 vaijeria. Kun pohjois- ja eteläpäädyn vetolaattojen välillä kulkevat vaijerit kiristetään, siltakaaret saavuttavat kantovoimansa eivätkä pääse erkaantumaan toisistaan.

– Jänteet tulevat Saksasta. Itse työn eli vaijereitten asentamisen ja jännittämisen tekee kotimainen Tensicon Oy, jolla on pitkä kokemus erilaisista jännitys- ja ankkurointitöistä. Ennen vaijereitten sujutusta vetolaatan sisälle asennamme niitä varten suojaputket, kertoo työmaainsinööri Risto Sell.

Sanomatalon lasiseinän edustalla työmaan puolella näkyy suuri teräslaatta ja sen päällä kaksi pitkänomaista teräskoteloa.

Jänneväli pohjoisesta siltapäädystä eteläiseen on 105 metriä pitkä. Eteläpäässä Sanomatalon edustalla päätykotelot vaikuttaisivat silmämääräisesti olevan alempana kuin pohjoispäässä, mutta ne sijaitsevat millilleen samalla tasolla. Optinen harha johtuu siitä, että pohjoispään anturan ympärillä on tyhjää tilaa kun taas eteläinen antura on näkymättömissä kuopassaan. Kotelot eivät ole tyhjiä, vaan sisältävät kennomaisen rakenteen.

– Koteloissa on paksu levy ylhäällä ja alhaalla sekä poikittaisia levyjä. Sisältö on kuin lehtevä leivonnainen, Kyösti Kontio kuvailee.

Suuri teräslaatta lähikuvassa. Laatan sivussa on vierivieressä pyöreitä reikiä.

Eteläisimmässä päässä 17 vaijerinipun aukkoa ovat toistaiseksi hyvin nähtävissä.

Ensimmäiset sisäpuoliset seinät syntyvät

 

Kirjaston kellarin ulkoseinät alkavat olla valmiit. Heinäkuun puolivälissä ne oli valettu yhtä palaa vaille valmiiksi eli 22 palasta valmiina oli 21. Ulkoseinissä yksi pala tarkoittaa 11 metriä pitkää ja kuusi metriä korkeaa kappaletta.

Nosturin ketjuissa työmaan yläpuolella roikkuu suuri, pitkänomainen kappale.

Työmaalla nostellaan jo sisempien seinien suurmuotteja, jotka kulkevat ketterästi torninosturin ketjujen päissä olevissa koukuissa. Myös kellarin katto eli ensimmäisen kerroksen lattia on aluillaan työmaan pohjoispäässä.

Laaja yleiskuva työmaakuopasta, joka on täynnä erilaisia rakenteita.

Sisempiä seiniä nousee nyt kellarin uumeniin jäävän lastauspihan ympärille. Lastauspihan seiniä on muotitettu ja osin valettukin. Myös pumppaamon rakentaminen on edennyt, siihen aletaan pian valaa kattoa. Katon puinen muotti näkyy kuvassa etualalla.

Kaksi miestä kirkkaankeltaisissa työvaatteissaan istuu karussa puukeinussa.

Kesästä on mahdollista nauttia työmaallakin. Työmiehet voivat keinua ulkona kahvitauollaan, kuten tässä kirvesmiehet Tommi Elo ja Juha-Matti Komu. Kun raavas mies kiikkuu, siinä ei pehmusteita ja katoksia tarvita.

 

 

Teksti ja kuvat: Liisa Joensuu/Tmi Magic Words

Ainutlaatuinen teräskaari kannattelee kirjastoa

Keskustakirjaston runkoa tulee kannattelemaan siltarakenne, jollaista ei ole Suomessa ennen toteutettu. Rakennesuunnittelusta vastaava Ramboll Oy selvitti teräskaariratkaisulla arkkitehtonisen haasteen, jossa kirjaston ensimmäisen kerroksen aulaan haluttiin 100 metriä avointa, pilaritonta tilaa.

Rakennesuunnittelua johtava Johan Rosqvist Ramboll Finlandista (kuvassa vasemmalla) ja rakennuttamistehtäviä hoitava Erkki Pekkanen Ramboll CM Oy:stä (kuvassa oikealla) ovat tyytyväisiä kustannustehokkaaseen ja tukevaan rakenneratkaisuun, joka koostuu kahdesta teräskaaresta ja vetolaatoista. Siltarakenne näkyy kuvaruudulla sinisenä. Jänneväliltään 105 metriä pitkä silta muistuttaa vesialueen tai liikenneväylien ylle normaalisti rakennettavaa kaarisiltaa, mutta kannattelee kolme kertaa enemmän kuormaa eli kirjaston kolmea kerrosta.

Keskustakirjaston työmaalla valmistaudutaan näinä aikoina kaaren päitten perustusten tekoon sekä rakennetaan kellarin seinien muotteja.

Johan Rosqvist henkilökuvassa nojaamassa seinään.

– Keskustakirjasto on rakennesuunnittelun kannalta poikkeuksellisen haastava hanke. Arkkitehtuurissa on kaarevia linjoja, ja rakennuksessa käytetään useita materiaaleja, kuten puuta, betonia ja terästä. Rungon monimuotoisuus, pitkät jännevälit sekä materiaalien eläminen vaikeuttivat rakennesuunnittelua, Johan Rosqvist kertoo.

Kaaren tehtävä on kantaa ylemmät kerrokset, ja käytännössä siihen tuetaan ylempien kerrosten runkoa kannattelevat poikittaiset teräsristikot. Projektin alussa rakenne oli erilainen. Siltaa muistuttava teräskotelopalkki on Rambollin ehdottama kustannustehokkaampi ratkaisu. Se varmistaa osaltaan, että Keskustakirjaston käyttöiäksi haluttu 150 vuotta on tavoitteena realistinen.

Johan Rosqvist ja Erkki Pekkanen tietokoneella, kuvaruudulla kellarinäkymä.

Jos kaariratkaisu ajatellaan jousipyssyksi, itse jousirakenteen paikka on kellarin katossa. Jousirakenne sisältää peräti 527 ”lankaa” eli jännettä. Yhdessäkään rakennuksessa Suomessa ei ole aiemmin käytetty näin massiivista jännetyyppiä.

– Rakenteellisesti punos on niin haastava, että kaikki osat tulevat ulkomailta. Suomeen ei ole aikaisemmin myöskään maahantuotu näin suuria jousia, Erkki Pekkanen kertoo.

Toinen erityinen haaste Keskustakirjaston rakennesuunnittelussa on Helsingin keskustan alle mahdollisesti rakennettava autotunneli. Kirjaston alle tehdään varaus keskustatunnelille jättämällä kellariin pilariton alue ja valmius maan kaivamiseen myöhempänä ajankohtana. Kirjaston kohdalta voi tulevaisuudessa mahdollisesti nousta autolla Elielin pysäköintilaitokseen.

Työmaa valmistautuu betonivaluihin

Keskustakirjaston työmaalla valmistellaan kaariratkaisua tekemällä kaaren päille perustuksia.

Suuressa työmaakuopassa on pienempi kuoppa, jonka kalliopohjaan on asennettu metallipiikkejä.

Tässä on tekeillä kaaren pohjoisen pään perustus. Kaaren eteläpää sijoittuu Sanomatalon edustalle.

Kaksi miestä rakentamassa kellarin seinien muotteja puisista laudoista.

Kellariosuuden louhinta valmistui helmikuun alkupuolella, minkä jälkeen työmaalla alettiin tehdä laudoituksia kellarin seinien muotteja varten. Kun anturamuotit saadaan valmiiksi, raudoittajat seuraavat perässä ja asentavat raudoituksen betonivalua varten.

 Kaksi työmiestä tekee laudoista ristikkoa kallioseinän edustalla

Seinien anturamuotteja tehdään huhtikuun puoliväliin asti. Muotti- ja valutöitä tehdään rinnakkain ja pienissä erissä. Betoniautot käyvät työmaalla muutaman kerran viikossa. Ensimmäiset valut alkoivat työmaalla helmikuun puolivälin jälkeen. Keskimäärin valupäiviä on pari, kolme viikossa.

Suuressa kuopassa rakennetaan neliskanttista laatikkoa laudoista.

Maaliskuun alussa työmaalle saadaan torninosturi raudoituksien ja muottien nostamista varten. Nosturi saa paikan kuopan länsilaidalta. Kuvassa laudoitetaan neliömäistä nosturin perustuksen muottia.

– Keskustakirjasto on E.M. Pekkinen Oy:n yli 50-vuotisessa historiassa ensimmäinen kohde, jossa käytämme torninosturia. Emme pärjää autonosturilla, sillä kellarimontusta tulee kuusi metriä syvä. Autonosturi pitäisi sijoittaa kuopan laidoille, ja pihassa on vain rajoitetusti tilaa. Torninosturi ulottuu koko Keskustakirjaston kellarin alueelle, ja sen puomi yltää vastapäisien KPMG:n rakennuksen yläpuolelle, vastaava mestari Kyösti Kontio kertoo.

Mustaa lakunauhaa muistuttava injektointiletku ja litteä vihreä nauha kulkevat kallion päältä.

Kirjaston kellari rakennetaan pohjaveden alapuolelle, ja rakenteitten on oltava täysin vesitiiviitä. Siksi montun reunamilla kulkee mustia injektointiletkuja ja vihreitä paisumasaumanauhoja. Injektointiletkun avulla mahdollisesti heikoksi jääneeseen seinärakenteen ja kallion väliseen saumaan voidaan tarvittaessa pumpata epoksia tai mikrosementtiä vielä myöhemmissäkin työvaiheissa. Paisumasaumanauhat täyttävät mahdolliset pienet raot, kun kallion päälle valetaan betonia.

Suuret oranssinväriset muovikaaret odottavat työmaan lautaseinustalla.

Kuopassa on menossa myös vedenimeytystunnelin rakentaminen. Oranssit muovikaaret kuuluvat sen rakenteisiin.

Harmaa pumppu sylkee vettä seinustan lautamuotista työmaakuoppaan.

Vesi-imurit imevät kallion koloista vettä, jotta muotit saadaan valuvalmiiksi.

Korkea pino kuorma-auton renkaista tehtyjä litteitä mattoja.

Kun räjäytyksissä käytetyt täkkäysmatot kerättiin pois, niistä muodostui reippaasti yli miehen korkuinen pino. Matot lähtevät seuraaville työmaille estämään kivien sinkoilua kallion räjäytyksissä.

Telaketjukoneeseen on kiinnitetty suuri metallipiikki.

Räjäytysten jälkeen kallio jää rosoiseksi, joten sitä hakataan suoremmaksi hydraulisen vasaran avulla.

Pala kellertävää seinää roikkuu korkeassa hämähäkkimäisessä rakenteessa.

Kirjaston tulevasta julkisivusta on esillä mallielementti Sanomatalon ja vanhan tiilimakasiinin jäännösten välissä Kansalaistorin tuntumassa. Peltirunkoista keltaista lautaseinää voi kuka tahansa vapaasti käydä katsomassa, sillä se sijaitsee työmaa-alueen ulkopuolella.

Vastaava mestari Kyösti Kontio osoittaa jäistä paikkaa työmaakuopan pohjalla.

Keskustakirjastosta ovat kiinnostuneet kaikki ikäryhmät. Nuorimmasta päästä on 6-vuotias herra, joka oli käynyt katsomassa työmaata Sanomatalon puoleisista kurkistusaukoista. Hän halusi lähestyä työmaata seuraavilla kysymyksillä: Miksi siellä oli autoja, vaikka oli viikonloppu? Miksi pohjalla oli jäätä?

Vastaava mestari Kyösti Kontio löysi ainakin yhden jäisen paikan vielä päiviä myöhemminkin (kuvassa) ja vastaa:

– Kuoppaan kertyy helposti vettä sekä sateen että sulavan lumen vuoksi. Kun tulee pakkanen, vesi jäätyy. Kun kirjastoon saadaan rakennettua kellari, työmaalla ei enää olla sään armoilla. Mitä autoihin tulee, punainen volkkari on työmaa-auto, joka on täällä joka päivä. Arkisin sillä lähdetään esimerkiksi hakemaan puuttuvia tarvikkeita. Myös poravaunut ja muut työkoneet jätetään paikoilleen viikonlopuiksi, sillä ne ovat työmaan omaisuutta eivätkä sedät voi ajaa niitä kotipihoilleen. Telakoneet kulkevat lisäksi hyvin hitaasti, joten niillä ei voi lähteä Mannerheimintien ruuhkaan.

 

Teksti ja kuvat: Liisa Joensuu/Tmi Magic Words