Bloggaajat haastavat kirjakeskusteluun

Kirjakritiikin saadessa lehdissä yhä vähemmän tilaa blogirintamalla kuhisee aktiivinen arvostelijajoukko. Suosituimpia kirjablogeja lukevat tuhatpäiset joukot. Kirjabloggaajille kirjasto on merkittävä arjen palvelu.

– Kirjastoja fanitetaan bloggaajaporukan kesken vahvasti. Lieneekö toista julkisen sektorin palvelua, jota suitsutetaan, kehutaan ja kiitetään yhtä paljon? miettii Salla Brunou, Lukulamppu-kirjallisuuspalvelun yksi perustajista ja itsekin kirjabloggaaja.

Kirjablogien yksi yleinen ominaisuus on lukijuuden korostaminen. Lukeminen on kokemus, joka jaetaan muille. Osa blogeista on hyvin ammattimaisia, osa fiilistelee romaanien tunnelmalla päiväkirjanomaisesti. Nykyään kirjablogit ovat julkaisijoille merkittäviä markkinointikanavia.

– Blogien arvostus on kaksijakoista: blogeja on palkittu näkyvästi ja nostettu esiin niin sanomalehdissä kuin kirjatapahtumissa. Toisaalta joskus bloggaajia tölväistään aiheettomastikin. Blogeja ehkä syytetään epäammattimaisiksi, mikä on hieman hassua, koska kirjabloggaaja ei Suomessa bloggaa kokopäivätyökseen. Esittelyistä käy yleensä ilmi, onko kyseessä alan ammattilainen – esimerkiksi äidinkielenopettaja – vai ei.

Lukulamppu.fi on kirjanystävien kohtaamispaikka verkossa ja bloggaajille tärkeä tiedonlevitys- ja keskustelukanava. Jenni Saarilahti, Lukulampun toimittaja ja tuottaja, vertaa kirjablogeja lukupiireihin.

– Lukuharrastajilla on ollut aina tapana vaihtaa kokemuksia ja jakaa lukuvinkkejä, ja blogi tarjoaa siihen helpon ja nykyaikaisen tavan.

Kirjasto tarjoilee turvaa ja yllätyksiä

Kolme aktiivista kirjabloggaajaa, Liisa Pihlaja blogista ”Luetut, lukemattomat”, nimimerkki H.D. Canis blogista ”Hyönteisdokumentti” ja nimimerkki Suketus blogista ”Eniten minua kiinnostaa tie” ovat eläviä esimerkkejä kirjaston ydinfaneista.

– Kirjastot ovat maailman parhaita paikkoja! Yleiset kirjastot ja ilmaiset kirjastopalvelut ovat mittaamattoman arvokas asia, sanoo Pihlaja ja kuvailee kiireetöntä kirjastoa myös turvapaikaksi.

Canis muistuttaa kirjaston roolista tarjota yllättäviä seikkailuja silloin, kun niitä ei odota.

– Kirjastoista löytää kiinnostavan kuuloisia kirjoja, joita voi uteliaisuudesta testata. Kaupoissa tällaista kokeilua ei voi harrastaa samalla tavalla. Perustin blogini runoummikkona sillä periaatteella, että otan kirjaston runohyllystä käteen osuvia kirjoja, luen ja kommentoin lukemaani.

Suketukselle kirjasto on kirjojen koti, tuttu ja helppo oleiluympäristö.

– Kirjaston arvo on paljon suurempi kuin rahalla voi mitata: kirjasto rakentaa ja tukee osaltaan tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta ja mahdollisuuksia.

– Olen siirtynyt osin e-kirjojen käyttäjäksi ja toivoisin e-kirjavalikoiman laajenevan entisestään. Unelmakirjastossani kaikki uutuudet saisi jonottamatta lainaan e-kirjoina. Tällä hetkellä olen innoissani Helmet-lukuhaasteesta, joka tuntuu muodostuvan mahtava yhteisöllinen lukuelämys.

Kirjabloggaus lisää moniäänisyyttä

Liisa Pihlaja miettii kirjojen elinkaarta ja sitä huomiota, mitä yksittäinen kirja saa.

– Suurin muutos aiempaan on se, että kirjojen näkyvyys on vähentynyt. Lehdissä julkaistaan vähemmän kirjallisuuskritiikkiä, ja moni kirja jää julkisessa keskustelussa vaille huomiota. Kirjoja julkaistaan paljon, mutta huomio kasaantuu tietyille kirjoille ja kirjailijoille.

– Blogien ja lehtikritiikin erot eivät minusta ole niin suuria kuin usein annetaan ymmärtää. Jotkut bloggaajat kirjoittavat hyvinkin analyyttisiä juttuja. Lehtikritiikkien joukossa taas on juonitiivistelmiä tai subjektiivisia lukukokemuksen esittelyjä – eli juuri sellaisia kirjoituksia, jotka tyypillisesti yhdistetään kirjablogeihin.

Pihlajalle kirjablogit ovat ensisijaisesti keino keskustella kirjoista muiden lukijoiden kanssa. H.D. Canis muistuttaa, että yksi kirjabloggaus on aina osa koko blogia ja rinnastuu muihin teksteihin ja syntyvään keskusteluun, kun lehtiarvion on toimittava yksittäisenä kokonaisuutena.

– Blogiteksteillä voi kirjoittajan oman lukijakunnan keskuudessa olla suurempi paino kuin lehtiarviolla. Bloggaajan ei tarvitse välittää journalistisesta kiinnostavuudesta: tilaa voi käyttää runsaasti teoksiin ja aiheisiin, joihin kulttuuritoimittaja ei helposti voisi tarttua. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi unohdetut tekijät tai genret, jotka jäävät kirjallisuuskeskustelussa usein katveeseen, kuten lasten- ja nuortenkirjallisuus.

Kustantajat taas arvostavat blogien positiivista yleissävyä, joka syntyy kirjaharrastajien henkilökohtaisen kiinnostuksen suuntaamasta valinnasta: kirjat ovat usein mieluisia.

H.D. Canis keskittyy erityisesti lyriikkaan blogissaan Hyönteisdokumentti.

H.D. Canis keskittyy erityisesti lyriikkaan blogissaan Hyönteisdokumentti.

Bloggaajat odottavat keskustakirjastoa

Kirjabloggaajat aikovat olla keskustakirjaston luottokävijöitä. Heille keskustakirjasto on merkittävä paikka tavata kollegoja.

– Keskustakirjasto voi tarjota luontevan tilan kirjabloggaajien tapaamisille. Olisi hienoa, jos keskustakirjasto ja bloggaajat tekisivät yhteistyötä, vaikkapa kirjallisten keskusteluiden tai kirjavinkkaamisen merkeissä, Liisa Pihlaja toivoo.

– Olisin mielelläni mukana kirjailijatapaamisissa tai runotapahtumissa. Bloggaajat voisivat näkyä kirjastossa lukuhaasteiden muodossa. Kirjastossa voisi olla ”Bloggajat suosittelevat” -hyllyjä, ja kirjablogeissa kiertäviä lukuhaasteita voitaisiin esitellä kirjaston Facebook-sivuilla.

– Kirjabloggaajien vinkkejä voisi koota yhteen vaikka tiettyinä teemoina kirjailijoiden merkkipäivien tai ajankohtaisten tapahtumien ympärille. Somessa kirjastonkin kannattaisi hyödyntää blogeja linkein ja vinkein, Suketus ehdottaa.

Myös lukulamppulaiset odottavat keskustakirjastoa yhteistoiminnan puitteissa.

– Kun kirjasto konkretisoituu, olemme ilolla mukana järjestämässä lukupiirejä, kirjailijavierailuita ja muita tapahtumia ja suunnittelemassa yhdessä sisältöjä, toteavat Salla Brunou ja Jenni Saarilahti.

Suketus osallistuu lukuhaasteisiin blogissaan Eniten minua kiinnostaa tie.

Suketus osallistuu lukuhaasteisiin blogissaan Eniten minua kiinnostaa tie.

Mitä bloggaajat aikovat lukea seuraavaksi?

”Viimeksi kirjastohaahuilureissulla mukaan tarttuivat Yiyun Lin Kulkurit ja Markus Nummen Karkkipäivä.”
Liisa Pihlaja, Luetut, lukemattomat
http://luetutlukemattomat.blogspot.fi/

”Vähän aikaa sitten käynnistyi Itä-Aasia -lukuhaaste, ja pitäisi mennä katsomaan, mitä kiinnostavaa kirjallisuutta siihen löytäisi. Japani on tuttu, mutta entäpä Korea tai Taiwan…”
H.D. Canis, Hyönteisdokumentti
http://hdcanis.blogspot.fi/

”Odottelen malttamattomasti, että varausjono lyhenee ja pääsen lukemaan varaamiani tuoreita kotimaisia tietokirjoja. Luvassa on ainakin Jaakko Hämeen-Anttilan ja Venla Rossin Nälästä nautintoihin sekä Inkeri Koskisen Villi Suomen historia.”
Suketus, Eniten minua kiinnostaa tie
http://suketus.blogspot.fi/

Katso lisää

Teksti Siru Valleala

Artikkelin pääkuva: Liisa Pihlaja kirjoittaa blogia Luetut, lukemattomat.

Tilakeskus muokkaa kirjastoideasta totta

Julkisen uudisrakennuksen prosessi ideasta toteutukseen on monimutkainen, aikaa ja lukuisten ihmisten energiaa vievä hanke. Kuinka uuden, mallikkaan kirjaston rakentaminen käytännössä tapahtuu? Kuinka puhalletaan idea henkiin – ja ruumiiseensa?

Helsingin kaupungin kiinteistöviraston tilakeskuksen hankepäällikkö Irmeli Grundström, arkkitehti Päivi Etelämäki ja projektinjohtaja Erkki Huitti valaisevat kirjastorakentamisen keskeisiä avainkohtia ja askelmia.

Tilakeskuksen tehtäviä ovat muun muassa kaupungin tilojen vuokraus ja myynti, kiinteistöjen ylläpito, uudisrakentaminen, peruskorjaus ja yleisesti siitä huolehtiminen, että kaupungin palveluja tarjoavat tilat toimivat ja ovat taloudellisia ja turvallisia.

Hankepäällikkö Irmeli Grundströmin vastuualueelle kuuluvat koko keskustakirjastohankkeen läpivienti sekä yhteydenpito kaupungin päättäjien ja kirjastotoimen kanssa.

”Keskustakirjasto on kaupungille hyvin merkittävä rakennus. Olen mukana suunnittelun ohjauksessa, aikataulujen laatimisessa, kustannusten suunnittelussa ja hallinnassa sekä laadun tarkkailussa”, Grundström kertoo. Hänen vastuutehtäviinsä kuului myös arkkitehtuurikilpailu.

Grundström painottaa keskustakirjaston olevan monella tavalla erityinen hanke.

”Julkisivun suhteen tapahtuu puurakentamiseen liittyvää kehitystyötä, ja kirjaston siltarakenne on myös haasteellinen toteutettava. Nyt on kuitenkin oiva aika rakentaa. Kaikki puhuvat digiajasta, ja uusi rakennus tulee olemaan julkinen esimerkki myös digitaalisen kehityksen suhteen.”

Avoin kilpailutus huippulaadusta

Erkki Huitti kertoo Tilakeskuksen toimeenpaneman kilpailutuksen olevan keskustakirjastohankkeen yksi massiivisimmista ponnistuksista.

”Rakentamisen eri vaiheet sisältävät kukin oman kilpailutuksensa. Kilpailutus on avointa, ja internetpalvelu Hilmassa (julkisten hankintojen ilmoituskanava) näkyvät kaikki ilmoitukset sekä perusvähimmäiskriteerit. Kuka vain kriteerit täyttävä urakoitsija saa ilmoittautua. Julkisen hankintalain mukaan Hilmassa jaetaan tietoa heti eteenpäin.”

Kriteerit ovat tiukat, ja vaativaan rakennushankkeeseen kuuluu myös riskejä. Riittävää laatua valvotaan muun muassa hankkeen riskipalavereissa. Erilaisia riskejä arvioidaan ja minimoidaan yhteistyössä myös rakennusvalvontaviranomaisten kanssa.

”Tärkeimmillä alueilla mukana ovat ulkopuoliset tarkastajat. Näin toimitaan esimerkiksi teräs-, betoni- ja lasirakenteiden sekä paloturvallisuuden suhteen”, Päivi Etelämäki kertoo. Myös hän ottaa Grundströmin lailla esille puuelementin.

”Kyseessä on epätavallisen suuri julkisen rakennuksen puujulkisivu näyttävällä paikalla, ja haasteita on muun muassa siinä, kuinka julkisivu kestää aikaa. Puurakentamisen kehittämisryhmä laatii parhaita mahdollisia ratkaisuja ominaisuuksien ja huollettavuuden suhteen. Kun puhutaan uudesta ja uniikista, sellaisesta, josta ei vielä ole olemassa valmiita ratkaisuja, käytetään vuoropuhelun myötä hyväksi teräs- ja puutoimittajien arvokasta tieto-taitoa.”

Innostusta herättävä hanke

Sekä Huitti että Etelämäki toteavat, että keskustakirjasto on Suomelle mitä upein käyntikortti. Onhan se suomalaista rakentamista parhaimmillaan – ja kaupungin keskustassa kuin näyttämöllä.

”Tuntuu, että jokainen on ottanut hankkeen omakseen”, toteaa Huitti. ”Kirjastohanke on herkullinen kohde, josta on helppo olla innostunut. Motivaatiota siihen, että kaikki valjastavat parhaat tekijänsä mukaan, tuo se, että tahdotaan onnistua”, Etelämäki lisää.

Kaupunginkirjaston kanssa Tilakeskus tekee jatkuvaa yhteistyötä.

”Suunnittelua tarkennetaan koko ajan yhdessä keskustellen. Tilakeskus synnyttää tarpeista ja ideoista rakennushankkeen. Sitten yhdessä suunnittelutiimin ja kaupunginkirjaston kanssa se vie ideoita kohti konkretiaa. Tilakeskus vastaa muun muassa kustannusarvioista, kirjasto sisällön suunnittelusta. Pidämme tiukkaa kuria”, naurahtaa Etelämäki.

Huitti kuvailee kaiken menneen tähän saakka todella hyvin. Suuret rakennushankkeet sisältävät aina normaalia kustannusten uudelleenarviointia ja siten suunnitelmien hiomista. Jotta kokonaisprojekti toimii, tarvitaan huolellisesti määritelty projektiorganisaatio, jossa on selkeästi määrätyt roolit ja koordinoitu yhteydenpito. Suunnitelmat tallennetaan kaikille osapuolille nähtävissä olevaan projektipankkiin.

”Projektipankki on internetin kautta toimiva rakennushankkeiden suunnittelu- ja työmaavaiheen toiminnanohjaukseen ja tiedonhallintaan tarkoitettu palvelu. Hankkeessa mukana olevat tallentavat ja näkevät toisten tallentamia tiedostoja annettujen valtuuksien rajoissa”, Huitti sanoo.

Jokaisesta osa-alueesta vastaa oma suunnitteluryhmänsä, ja esimerkiksi rakennusteknisissä erikoisratkaisuissa käytetään parhaita asiantuntijoita myös ulkomailta.

Vaikuttaa siltä, että ihmisiä on mukana satamäärin?

”Näin on”, Etelämäki sanoo. ”Kaikki on kuitenkin perusprojektinhallintaa. Toki on paljon keskustelua ja jumppaamista, kaikenlaista vääntöä osapuolten tuodessa esiin tavoitteitaan. Kuljemme silti innostuneina ja hyvässä järjestyksessä kohti yhteistä päämäärää.”

Ensi vuonna maan päälle

Nyt keskustakirjaston maanrakennustyöt ovat alkaneet valitun urakoitsijan toimesta. Erkki Huitti kertoo, että seuraava suurempi lähitulevaisuuden tehtävä on rakennuksen maanpäällisen osuuden projektinjohtourakoitsijan kilpailutuksen valmistelu vuodenvaihteen tienoilla. Maanpäällisten rakenteiden aloittamisvalmius pitäisi olla ensi vuoden marraskuussa.

”Keskustakirjasto herättää mielenkiintoa ja innostusta myös urakoitsijoissa, onhan sijainti mahdollisimman keskeinen. Näkyvä paikka ja jatkuva esilläolo lisäävät myös luontevaa laadunvalvontaa. Olen yleisesti tyytyväinen urakoitsijoiden kiinnostuksen määrään. Kilpailua löytyy, ja urakoitsijat tekevät tarjouksia. Maanrakennusurakan osalta tarjoajia oli kahdeksan.”

Päivi Etelämäki on hänkin tyytyväinen. Kaikki on ruodussa ja oikeassa aikataulussa. Irmeli Grundström ottaa esille kirjaston sivistävän ja demokraattisen merkityksen.

”Kirjasto ottaa aikaansa kantaa ja luo uutta. Erityisesti ajattelen nuoria, joita keskustan tiloista helposti hätistellään pois. Toivon, että keskustakirjasto tarjoaa myös heille oman paikan ja tilan, joka herättää motivaatiota ja antaa kiinnostavia mahdollisuuksia.”

Teksti: Siru Valleala
Kuva: Pertti Nisonen

Keskustakirjasto kulkee digiaikaan

Tulevaisuuden teknologioita ja ihmisten asenteiden muutoksia on hankala ennustaa – sen on jo huomannut keskustakirjaston konseptisuunnittelija Anu Koski. Hän on mukana työryhmässä, joka kehittelee kirjastojen digitaalisia palveluita pilottiprojektien ja prototyyppien avulla.

”Tällä hetkellä on vielä tarpeen lisätä sana digitaalinen selventämään erilaisia sähköisiä järjestelmiä hyödyntäviä konsepteja. Tulevaisuudessa kaikki kuitenkin sulautuu. Kun fyysiset ja digitaaliset palvelut muuntuvat ihmisten mielissä yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi, ei osa-alueita ajatella erikseen digitaalisiksi.”

Koski tietää, millaisissa tilanteissa ihmiset yleensä tiedostavat digitaalisuuden selkeimmin: kun jokin ei toimi. ”Surullisinta on nähdä jokin hieno, uusi palvelu tyhjänä mustana ruutuna huoneen nurkassa”, hän kuvailee. Sellaisista mielikuvista aiotaan päästä eroon tulevassa keskustakirjastossa.

Paljon työtä on edessä. Suurin osa siitä tapahtuu nyt ja myöhemmin taustalla, siellä, minne kirjaston käyttäjät eivät suoraan näe. ”Kaiken toiminnan edellytyksenä on taustajärjestelmien rakentaminen, koko perusta, jonka päälle luodaan uutta. Siihen liittyvät myös sellaiset kirjaston perusperiaatteet kuin aineistojen löydettävyys ja esitettävyys. Kirjastoissa on toisinaan haasteena se, kuinka tuoda esille sisältöjä niin, että ihmiset huomaavat kaiken tarjonnan. Tämä koskee erityisesti digitaalisia aineistoja.”

Keskustakirjaston konseptisuunnittelija Anu Koski

Keskustakirjaston konseptisuunnittelija Anu Koski

Pilottiprojektit testissä

Ensimmäinen konkreettinen työkalu, jonka parissa Anu Koski parhaillaan ahertaa, on ideana lähtöisin sekä kirjaston asiakkaiden ja henkilökunnan että kaupungin johdon toiveista. Tilanvaraustyökalun tarkoituksena on mahdollistaa kirjastojen eri käyttötilojen varaaminen omatoimisesti sähköisen järjestelmän kautta. Työkalua testataan kirjastoissa lähitulevaisuudessa. Yhteistyössä on kaupungin muitakin virastoja, kuten varhaiskasvatusvirasto ja nuorisoasiainkeskus. Teknistä tietoa jaetaan näin muidenkin käyttöön ja virastojen välisiä rajoja häivytetään.
”Toinen pilottiprojekti liittyy infonäyttöihin. Keskustakirjastossa tulee olemaan paljon tiedotettavaa, ja kaikenlainen markkinointiviestintä on haaste. Kirjastoon ei tahdota liikaa visuaalista hälyä, mutta tiedotuksen on kuitenkin toimittava tehokkaasti. Myös infonäyttökehittelyä tehdään yhdessä muiden virastojen kanssa”, Koski kertoo.

Keskustakirjaston arkkitehdit ovat mukana suunnittelussa. He osaavat esimerkiksi parhaiten kertoa sopivat näyttöpintojen kiinnityspaikat ja rakennuksen ne tilat, joissa ihmisten liikkumisen kannalta infotaulujen on tehokkainta sijaita. Keskustakirjastoon tulee näyttöpintoja, joilla esitetään digitaalista sisältöä. Osa näyttöpinnoista on vuorovaikutteisia. Tällaisia näyttöpintoja voidaan käyttää esimerkiksi digitaaliseen tarinankerrontaan. Myös opastamiseen liittyvät ratkaisut ovat suunnittelun alla.

Ideoita sähköisiin palveluihin liittyen on sinkoillut sekä työpajoihin ja kampanjoihin osallistuneilta kirjastojen käyttäjiltä että helpotusta arkeen toivovilta kirjastojen työntekijöiltä. Kun henkilökunnan aikaa vapautuu mekaanisilta rutiineilta, hyötyvät asiakkaat suoraan.

“Jatkossa tietoteknisen alan asiantuntijat, harrastajat ja opiskelijat voivat mahdollisesti muodostaa niin sanotun kehittäjäyhteisön, joka osallistuu keskustakirjaston digitaalisten ratkaisujen kehittämiseen. Kun keskustakirjasto avataan, sinne voisi myös tulla kokeilupisteitä, joissa eri toimijat esittelevät keksintöjään”, Koski visioi.

Tilaa myöhemmille tarpeille

Kirjastojen digitaaliset tarpeet eivät siis suinkaan liity vain e-kirjoihin. ”E-aineistojen näkyvyys on silti myös tärkeä asia. Vielä emme kuitenkaan tiedä, kuinka sähköiset kirjat ja muu materiaali lyövät läpi lähivuosina.”

Vielä emme tiedä paljon muutakaan uudesta teknologiasta. ”Siksi tärkeää on yleinen konseptointi ja ideointi, ei se, että nojattaisiin johonkin tiettyyn teknologiaan”, Anu Koski muistuttaa ja kertoo, että ulkomaiden, kuten Tanskan Århusin uuden kirjaston, tilannetta ja tulevia tarpeita seurataan malliesimerkkeinä. ”On hyvä tehdä paljon testejä ja kokeilla erilaisia ratkaisuja. Ei ole tarkoituskaan ottaa käyttöön kaikkea testattua, vain ne pilotit, jotka toimivat.”

Uutta ei synny, ellei testata, epäonnistuta ja testata uudelleen. Ihmiset eivät vielä edes osaa määritellä, millaisia digitaalisia palveluja olisi mahdollista toivoa ja toteuttaa. Miltä kuulostaisi palvelu, jonka avulla kirjaston kävijä voisi selvittää, missä kerroksessa lueskelee juuri nyt suuri historiallisten brittiromaanien asiantuntija? Entäpä digitaalisesti muuntuva satuhuone?

”On hyvä aina muistaa, ettei digitaalisuus itsessään tuo lisäarvoa, vaan lisäarvon on tultava palvelun käyttäjän kannalta toimivasta kokonaisuudesta. Digitaaliset järjestelmät ovat kalliita, ja kaiken käytön on oltava jollakin tapaa hyvin perusteltua. Emme kulje teknologia edellä, vaan keskitymme olennaiseen”, Koski sanoo.

Lopullista muotoa ei kenties koskaan löydy, mutta ei ole tarkoituskaan. Keskustakirjaston digitaalisia palveluja ei suunnitella valmiiksi saakka, vaan talon avautuessa vuonna 2018 nähdään todelliset tarpeet – jotka nekin edelleen muokkautuvat.

“Keskustakirjaston on tarkoitus olla ihmisten talo ja tukea asiakkaiden siellä olemista, ei määritellä kaavamaisesti mitään ennalta. Samalla kirjasto voi olla paikka, joka houkuttelee ja rohkaisee kaupunkilaisia kokeilemaan erilaisia vaihtoehtoja ja opettaa käyttämään uusia palvelujen muotoja. Rakennukseen mahtuu sekä perinteitä että uutta luovaa – sekä näiden yhdistelmiä.”

Teksti: Siru Valleala

Töölönlahden naapurit luovat YIMBY-henkeä

Sarjassa tutustutaan keskustakirjaston naapureiden ajatuksiin Töölönlahden alueesta.

KIRJASTONAAPURIT osa 1: Kiasma ja Kansallisoppera

Töölönlahti on kuin varkain muodostunut upeiden kulttuuristen instituutioiden keskittymäksi. Tulevaisuudessa keskustakirjasto liittyy joukkoon täydentämään tarjontaa sanataiteen osalta. Millaista yhteistyötä keskustakirjaston naapurikonkarit toivovat ja millaisia vinkkejä uudelle kirjastolle antavat? Vahvistuuko alueen YIMBY-henki? YIMBY -lyhenne tulee ilmaisusta “yes in my backyard”.

Juttusarjan ensimmäisessä osassa haastattelussa ovat Nykytaiteen museo Kiasman johtaja Pirkko Siitari ja Suomen Kansallisoopperan taiteellinen johtaja Lilli Paasikivi. Read more »

Lähikirjastojen ammattilaiset ja tehtävä Töölönlahdella

”Kirjaston pitää auttaa jokaista löytämään oma intohimonsa tai luovuutensa”, sanoo Nadia Lund-Iivonen, Vallilan kirjaston johtaja. ”Kuulostaa kyllä vähän överiltä visiolta – kuka suurmies sanoikaan 60-luvulla, että ihminen lentää kuuhun ennen vuosituhannen vaihtumista? Mutta onhan tuossa pointtia. Liittyy ilmiöön, joka on säilynyt kirjastossa samana pitkään: meillä jokainen saa valita itse, löytää oman tiensä. Mutta miten kirjastoammattilaisen työnkuvan pitäisi mielestäsi muuttua, jotta visio toteutuisi?”, kysyy Lotta Muurinen, Kaupunkiverstaan esimies. ”Meistä tulee sisältöosaajia, jotka osaavat toimia ihmislähtöisesti. Roolimme fasilitaattoreina, kuratoijina ja mahdollistajina vahvistuu”, vastaa Lund-Iivonen.

Tässä sitä ollaan kärpäsenä katossa seuraamassa keskustakirjaston kehittämisryhmien työskentelyä. Välillä sanoja asetellaan tarkkaan, välillä annetaan ajatuksen rönsytä. Seitsemän eriteemaisen ryhmän tehtävänä on valmistella keskustakirjaston hankesuunnittelua. Read more »

Keskitie vai vastakohtien karuselli?

TÖISSÄ KESKUSTAKIRJASTOSSA
Sarjassa haastatellaan tulevaisuuden kirjastotyöntekijöitä. 

Keskustakirjastossa on rauhallista, mutta äkkiä alkaa tapahtua. Mitäs vipinää tuolla näkyy? Kas vain, kirjastovalmentajat ovat napanneet asiakkaansa varaustiskiltä ja suuntaavat heidän kanssaan kahdenkeskisiin hetkosiin eri puolille rakennusta.

Musiikkivalmentaja vie valmennettavansa musiikkiosaston kuubalaisten rytmien nurkkaukseen. Lyriikkavalmentaja tutustuttaa asiakkaansa tämän toiveiden mukaisesti turkulaiseen runouteen. Sarjakuvavalmentajalla on tänään kova työ: hänen asiakkaansa tahtoo tietää kaiken 1990-luvun kotimaisesta sarjakuvasta.

Tällaista asiakaspalvelua voi keskustakirjasto tarjota vuonna 2017. Sitä tarjotaan jo nyt. Kirjasto 10:n musiikkivalmennus on kiinnostanut ihmisiä laajalti. Musiikkivalmennusidean taustalla ovat Kirjasto 10:n ilomieliset työntekijät Nadia Lund-Iivonen* ja Ilja Vesterinen. He ovat niitä kirjastotyöläisiä, joilla on mahdollisesti edessä muutto keskustakirjaston katon alle lähitulevaisuudessa. Read more »

Käännöksen aika

Nyt tiedämme, miltä se näyttää! Kun keskustakirjaston arkkitehtikilpailu päättyi, moni myhäili tyytyväisenä. Arkkitehtitoimisto ALAn ”Käännös”-idean voitto tarkoitti konkreettista askelta kohti sitä Töölönlahtea, jolla viiden vuoden kuluttua seisoo uusi, uljas keskustakirjasto.

Mutta millainen kirjasto se on? Janne Teräsvirta ja Antti Nousjoki, kaksi ALA:n neljästä perustaja-arkkitehdistä (Juho Grönholmin ja Samuli Woolston ohella), esittelevät Käännöksen, joka kauniina talvipäivänä saattaa näyttää vaikkapa tältä. Read more »

Suomalaiset ansaitsevat keskustakirjaston

Helsingin kirjastotoimen johtaja Tuula Haaviston mielestä keskustakirjastosta tulee kaikille kansalaisille tärkeä ei-kaupallinen tila, joka tukee sanataidetta ja lukemista, perinteistä kirjaa ja e-aineistojen tuloa sekä asukkaiden osallistumista. Read more »

Julkisen tilan renessanssi

YHTEISÖJEN YHTEINEN KIRJASTO –JUTTUSARJA, OSA III

Uudenlaisen julkisen ja vapaan tilan tarve on Helsingin keskustassa huutava. Kirjasto on paikka, jossa lorvimista katsotaan hyvällä. Ydinkeskusta tarvitsee tilaa, josta ei ajeta pois.

Kaupunkikulttuuriaktivisti ja markkinointisuunnittelija Arto Sivonen pyörittää luovaa Måndag-suunnittelutoimistoa ja kannattaa kaikenlaista valtaamista. “Julkista tilaa ei Suomessa suunnitella ihmisille. Usein tilat ovat tyhjiä toreja ja monumentteja. Julkinen tila pitäisi olla tarkoitettu meille kaikille: katukeittiöitä, sohvaryhmiä ja niin edelleen. Tarvitaan tilaa, jonka voisi saada käyttöön omille tapahtumille ja toiminnalle. Järjestöillä tai vapaaehtoisporukoilla ei ole paikkaa”, Sivonen miettii. Read more »

Esteet nurin, ovet auki – pyörätuoli saapuu!

Yhteisöjen yhteinen kirjasto -juttusarja, osa II

Julkisten rakennusten ovet ovat usein painavia. Entä jos et saisi omin voimin kirjaston ovea auki? Joskus asiointitiski on aika korkea. Entä jos se olisi niin korkea, ettet näkisi, mitä tiskillä on? Moni katsoi vammaiselokuvahitti Kovasikajuttua herkistyen, mutta sopisiko herkistyä myös kirjanlainausautomaatin äärellä?

Kirjasto on tarkoitettu kaikille. Se on sosiaalinen tila, joka mahdollistaa osallistumisen yhteiskunnan aktiiviseen toimintaan ja tiedonvälitykseen. Kirjastossa voit olla oma itsesi ja tehdä sinua kiinnostavia asioita ilmaiseksi. Olet tervetullut. Ollakseen kaikkea tätä ja jokaiselle, kirjaston tulee olla esteetön. Read more »