Elokuva saapuu kirjasto Oodiin

Yhteinen Oodi
Sarjassa kerrotaan toimijoista, jotka yhdessä kirjaston kanssa muodostavat Oodin.

Kansainvälinen audiovisuaalinen instituutti eli KAVI on jo usean vuoden ajan ollut mukana keskustakirjaston alustavana yhteistyökumppanina. Instituutin tehtäviä ovat muun muassa kotimaisen elokuvaperinnön säilyttäminen ja audiovisuaalisen kulttuurin edistäminen. Keinoja ovat esitystoiminta, elokuvakasvatus, kirjasto- ja tietopalvelut ja näyttely- ja julkaisutoiminta.

Oodin ensimmäiseen kerrokseen suunniteltu elokuvateatteri tulee olemaan ahkerassa käytössä. Kaunis ja historiallinen Orion-teatteri on kauan toiminut KAVI:n keskuspisteenä, mutta uudempien tilojen ja teknologioiden tarve on ollut esillä pitkään.

Visio Oodin elokuvasalista.

Visio Oodin elokuvasalista.

KAVI:n apulaisjohtaja Kirsi Raitaranta ja viestintäpäällikkö Outi Heiskanen muistuttavat, ettei lopullisia sopimuspäätöksiä ole vielä tehty, mutta yhteistyön mahdollisuudet on huomattu.

– Keskustakirjasto tarjoaa ison joukon uusia näkökulmia, sanoo Raitaranta.

– Esimerkiksi saavutettavuus on keskustakirjastossa toisenlainen, sillä kirjasto tavoittaa laajoja ja erilaisia yleisöjä. Tila antaa myös elokuvakasvatukselle uusia mahdollisuuksia. Olemme keskustelleet Helsingin kaupungin varhaiskasvatusviraston kanssa uudenlaisesta yhteistyöstä. Lisäksi keskustakirjasto tulee olemaan esteetön.

Heiskanen uskoo uusien kävijöiden löytävän KAVI:n palvelut, onhan Oodi liikenteen solmukohdassa keskellä kaupunkia.

– Hienoa synergiaa ja jännittävää dialogia on luvassa. Tämä vuosi on kaksinkertainen juhlavuosi. Suomi juhlii sataa itsenäisyyden vuottaan, ja KAVI juhlii elokuva-arkistoinnin 60. työvuotta.

Outi Heiskanen / KAVI. Kuva: Siru Valleala.

Outi Heiskanen / KAVI. Kuva: Siru Valleala.

Elokuva-arkisto on ollut vahva kansainvälinen toimija perustamisvuodesta 1957 saakka. Elokuvia viedään vuosittain ympäri maailmaa eri arkistojen esityssarjoissa, festivaaleilla ja kulttuuri-instituuteissa. Esitystoiminta tuo Helsinkiin kansainvälistä ohjelmistoa vierailuineen. Kansainvälinen toiminta sopii myös kirjastoon, josta on tarkoitus tulla monipuolinen kulttuurien keskus.

– Erilaiset teemapäivät toimivat kirjaston tiloissa varmasti erinomaisesti. Vaikkapa Mika Waltari -päivänä teema voisi olla esillä sekä kirjojen ja näyttelyiden että elokuvien ja tapahtumien suhteen. Usea toimija saman katon alla voi tarjota monipuolisia ja mielikuvitusta ruokkivia tempauksia, Heiskanen visioi.

Elokuvateatteri on päiväaikaan kirjaston käytössä, ja teatteria vuokrataan myös ulkopuolisille käyttäjille.

Modernin tilan tarve

– KAVI on erityisen iloinen siitä, että modernit tilat täyttävät ajan tarpeet. Kirjastolla on sekä teatteritila että muuta dynaamista, muunneltavaa infrastruktuuria, sanoo Outi Heiskanen.

Kirsi Raitaranta on ollut vuodesta 2013 mukana elokuvateatterin suunnittelussa ja viime vuonna myös palvelumuotoilijoiden järjestämissä kirjastotyöpajoissa. Niissä on käyty läpi aulan käyttöä ja yhteistyötä eri kumppanien kanssa.

Raitaranta painottaa sitä, että arkistoelokuvien esittämisessä paras mahdollinen konehuone on tärkeä.

– Ensimmäistä kertaa meillä olisi omassa konehuoneessamme sekä 35mm:n että 70mm:n filmin esittämiseen tarkoitetut projektorit ja tietenkin nykyaikainen esitystekniikka näiden rinnalla.

Orionin kohtalo

Entä teatteri Orion ja siitä huolissaan olevat kaupunkilaiset?

– Kyselyjä Orionin tulevaisuudesta on toki tullut. KAVI on rakennuksessa vuokralla ja teatteri on taloyhtiön omistuksessa. Toiveissa on, että tila säilyy teatterikäytössä. Pienet elokuvateatterit rikastavat kaupunkikulttuuria, Raitaranta toteaa.

– Ohjelmistomme tulee pysymään monipuolisena paikasta riippumatta, ja Orionin kaltainen esitystoiminta tulisi jatkumaan kirjaston elokuvateatterissa. Seminaareja, sing-along-näytöksiä, arkistoelokuvien perusnäytöksiä, klassikoita, harvinaisuuksia, uutta nykyelokuvaa, koulunäytöksiä…

– Ehkä myös enemmän ajankohtaisia aiheita ja vierailuja – toisin sanoen tilanteessa elämistä.

Elokuva kiinnostaa helsinkiläisiä - elokuvapiknik Töölönlahdella. Kuva: Jussi Hellsten / Visit Helsinki.

Elokuva kiinnostaa helsinkiläisiä – elokuvapiknik Töölönlahdella. Kuva: Jussi Hellsten / Visit Helsinki.

Teksti: Siru Valleala
Kuvat: Siru Valleala, keskustakirjasto.fi, Visit Helsinki

Heikki Ruoho ja Oodin sisustuksellinen ilme

Kirjaston tekijät
Sarjassa tavataan ihmisiä, jotka omalla työllään rakentavat kirjasto Oodia.

Kirjasto Oodin sisustusarkkitehti Heikki Ruoho on hyvillä mielin. Suunnittelu on täydessä käynnissä, aikataulu pätevä ja tekemisen tunnelma hieno.

– Olen ollut projektissa ALA-arkkitehtitoimiston kautta noin vuoden. Aivan nollasta en aloittanut, sillä hankesuunnitteluvaiheessa oli jo alustavasti tehty päätöksiä muun muassa pintamateriaalien ja kiintokalusteiden suhteen. Mukana on ollut myös toinen ALAn sisustusarkkitehti Mirja Sillanpää.

Ruohon toimenkuva on kokonaisvaltainen ja keskittyy juuri nyt toiminnallisuuden ja kalustetarpeiden kartoitukseen.

– Yksi iso asia, jonka parissa olen työskennellyt, on kolmas kerros ja sinne käyttöön tulevat kirjahyllyt. Kuinka toivottu hyllymäärä, jota voisi kuvailla hyllymereksi, sijoittuu pohjaratkaisuun ja kuinka hyllyt sopeutuvat esteettömyyden vaatimuksiin, talotekniikkaan ja yleensä ympäristöön. Hyllyt tulevat olemaan 1,5 metriä korkeat, joten niiden yli näkee koko avoimen yläkerroksen, Ruoho kertoo.

– Hyllytyypiksi valitaan markkinoilla olevista malleista sellainen, joka parhaiten vastaa tarkoitusta. Mallia mahdollisesti muokataan hieman ulkonäöltä ja mitoilta. Tämä prosessi on käynnissä yhtä aikaa pohjaratkaisun suunnittelun kanssa.

Oodin sisustuksen materiaalivaihtoehtoja.

Oodin sisustuksen materiaalivaihtoehtoja.

– Toinen keskeinen alue on ensimmäisen kerroksen aulatilojen toimintojen kartoitus sen suhteen, mitä kalusteita aulaan tarvitaan. Keskeisimpiä elementtejä aulatilassa palvelupisteiden lisäksi ovat oleskelu- ja kohtaamistilojen kalusteet, hyllykalusteet, näyttely- ja pop-up-kalusteet, kalusteet lainausautomaateille ja asiakastietokoneille sekä kahvilan kalusteet.

Kirjaston kerroksissa monipuolisia haasteita

Heikki Ruoho ei ole ennen ollut vastaavanlaisessa kirjastonsuunnittelutehtävässä.

– On hieno fiilis olla mukana koostamassa kulttuurin ja sivistyksen päämajaa. Itselleni on uutta suunnitella tämän tyyppistä rakennusta, jossa on niin paljon erilaisia toimintoja ja tunnelmia. Jokaisella kerroksella on oma henkensä, jota voi tukea sisustusratkaisuilla. Se on hyvin mielenkiintoista.

Kiinnostavaa on myös se, että mukana on sekä vanhoja kirjastoperinteitä kuten kirjojen lainaamista ja muuta traditionaalista kirjastopalvelua että uudempia, kokeellisempia palveluja.

– Hauska ristiriita on, että kirjaston toinen kerros, joka sisältää eniten muokkautuvia, verstastyyppisiä toimintoja ja innovaatioiden mahdollisuuksia, on sisustussuunnittelun kannalta perinteisintä tilasuunnittelua. Huonetiloja on toisessa kerroksessa paljon suhteessa muihin kerroksiin, ja siksi kyseessä on perinteisempi tilasuunnittelutehtävä. Ensimmäinen ja kolmas kerros taas ovat käytännössä yhtä avointa tilaa.

Toisessa kerroksessa on paljon huonetilaa.

Toisessa kerroksessa on paljon huonetilaa.

Kaupunkilaisten toiveita on kuunneltu

Keskustakirjasto on jo vuosia kerännyt kaupunkilaisten unelmia sekä uuden kirjaston sisältöön ja tarjontaan että myös sisustukseen liittyen.

– Haaveita ja toiveita on huomioitu yleisesti, ja ihan yksittäisiäkin toiveita on kuunneltu. Detaljitasolla ei tietysti kaikkea pysty toteuttamaan. Kalusteiden materiaaleja emme ole vielä päättäneet, ja seuraavan kokouksen aihe ovatkin materiaalit. Suunnittelukokouksia on kerran kuussa, ja kaikesta päätetään yhdessä, Ruoho sanoo.

Aikataulutuksessa seuraava etappi on vuodenvaihde, jolloin kiinto- ja irtokalusteet on valittu ja kilpailutus alkaa.

Kiehtovaa virtuaalimallintamista

Kirjasto Oodin suunnittelussa on hyödynnetty uutta teknologiaa, joka avartaa näkemyksiä.

– On ollut kiehtovaa testata virtuaaliympäristössä mallintamista. Kirjastorakennuksesta on tehty ulkopuolisen palvelutarjoajan toimesta VR-malli, jota pääsimme koettamaan, kulkemaan tyhjän rakennuksen sisällä tilasta toiseen. Se oli huima kokemus!

– Olemme keskustelleet, että VR-malliin lisätään myöhemmin joitain kalusteita, todennäköisesti kolmannen kerroksen kirjahyllyt, jolloin niiden asemoinnin vaikutusta muun muassa tilan rytmiin ja ulkonäköön voidaan todentaa ja arvioida uudella tavalla.

Heikki Ruoho virtuaalivierailulla Oodissa.

Heikki Ruoho virtuaalivierailulla Oodissa.

 

Teksti: Siru Valleala
Kuvat: ALA-arkkitehtitoimisto

LUE LISÄÄ:

Aula on käyntikortti kirjastoon

Kuinka keskustakirjasto syntyy

Kirjastosta tulevaisuuden tietoautomaatti?

Entä, jos Helmet-kirjastokortti olisi yhtä kuin personoitu audiovisuaalinen kirjahylly?

Tietotekniikan tutkija, tietokirjailija ja konsultti Klaus Oesch näkee mielellään keskustakirjaston tulevaisuutta muokkaavana datajalostamona. Muun muassa Nokialla, Panasonicilla, Applella ja Tekesin ohjelmakoordinaattorina työskennellyt Oesch on nyt eläkkeellä, mutta jatkaa yhä innolla teknologisen kehityksen visioimista ja nuorten start-up-yritysten mentorointia.

Oesch on laatinut keskustakirjastolle mielenkiintoisen tulevaisuuden katsauksen nimeltä Keskustakirjasto digitalisaation paradigmana. Nyt keskustelemme siitä, millainen asema keskustakirjastolla voisi olla jatkuvasti kehittyvien mobiilisovellusten ja avoimen datan hankkeiden muuttaessa maailmaa – ja miksi kirjastolla on kiire.

Klaus Oesch

Klaus Oesch

Kirjasto uutena vientituotteena?

Klaus Oesch tuli tunnetuksi 1990-luvun alussa yhtenä World Wide Webin esiasteen hypermedian ensimmäisistä puolestapuhujista. Hän on suorittanut valtiotieteiden maisterin tutkinnon Helsingissä ja väitellyt vuonna 2007 filosofian tohtoriksi Tampereen yliopistossa aiheenaan tietoajan toimintakäytännöt.

Miksi juuri keskustakirjasto voisi olla digitaalisen aikakauden uusi merkkipaalu ja ohjastaja?

– Keskustakirjasto on instituutio, jonka on mahdollista tehdä jotakin todella erilaista. Kirjasto on paikka, jossa kohtaavat ihmiset ja tieto. Se heijastaa yhteiskuntaa, arjen rakenteita ja käytäntöjä. Kaupungin uutena keskuspaikkana keskustakirjastolla on edellytykset ryhtyä sellaiseksi tiedolliseksi toimijaksi, jonka ytimessä älykkyys kerääntyy, lisääntyy ja jalostuu.

Oesch hätkähdyttää rinnastamalla keskustakirjaston samanlaiseksi sovellukseksi kuin Facebook ja YouTube. Kirjasto on yhteisöllinen keskus ja sosiaalinen verkosto, jota kukin käyttää omalla persoonallisella tavallaan. Tältä pohjalta on mahdollista kehittää uusi konsepti ja vientituote.

– Avoimen ja kansalaistiedon sisältöjen jalostus ja jakelu ovat avaimia. Voitaisiinko kirjastosta luoda Suomen uusi, globaali valttikortti ja esimerkki? Kirjasto voi olla raakiletiedon tehokas jalostumispaikka, jossa luodaan tietoa yhdessä, rakennetaan vanhan tiedon pohjalle uutta.

Digitalisaation laajenevassa maailmassa kirjasto voi asemoitua innovoimaan uudella tavalla.

– Helmetin asiakastiedot ovat keskeinen ankkuri. Painotus on personoidussa profiilissa. Henkilökohtaisen Helmet-mobiilinliittymän avulla voisi luoda esimerkiksi audiovisuaalisen kirjahyllyn, yhteydet omiin kirjallisiin teemaryhmiin tai seurattavaan metatietoon omaan kännykkään. Kullakin käyttäjällä on yksilöllisiä tarpeita, joihin kirjasto voi luoda enemmän lisäarvoa.

– Tärkeää on, että vaikkapa lukupiireissä yhdessä luotu uusi data tallentuisi ja tulisi jaettua eteenpäin. Metadata on arvokasta, ja sen tulisi jäädä meille Suomeen, eikä esimerkiksi siirtyä suoraan muun maailman kansainväliselle jäteille, jotka tuotteistavat sen. Siksi tarvitaan omaa mobiili- ja jopa virtuaalisten palveluprosessien kehittelyä.

Tulevaisuusnäyttelyitä kirjaston tiloissa

Jo lähitulevaisuudessa kirjasto ei ole enää vain kirjasto, vaan tietotalouden toimija, joka kohdistaa yksilöllistä tietoa käyttäjiin. Tieto ei ole enää vain kirjan kansien välissä vaan globaalissa pilvessä. Työntekijöiden osaamisalueet laajenevat.

– Yhteisö voimaantuu teknologian avulla, kuvailee Klaus Oesch ja luo silmien eteen vision kirjastosta 2030-40-luvulla. Kirjasto on 24 tuntia auki oleva kyberneettinen palveluautomaatti, pilviteknologian avulla dataa voi tallentaa niin paljon kuin halutaan ja virtuaalitodellisuus on osa arkea. Kirjastoinformaatikon taitoja voidaan jo nyt täydentää tekoälyllä.

– Maailmalla suunnitellaan vauhdilla tulevien vuosikymmenien tekniikkaa, kuten parhaillaan 5G-tietoverkkojen ja esineiden internetin infrastruktuuria. Virtuaalitodellisuus tarjoaa uuden tavan tietopanoraamoille ja tietoseikkailuille kyberavaruuteen. Kirjasto voi ensi kädessä olla demonstraatiopaikka, jossa on esillä tulevaisuusnäyttelyitä siitä, miten kansalaiset pärjäävät parinkymmenen vuoden päästä. Samalla se voi itse prototyyppinä toimia uusien teknologioiden testaus- ja living lab-ympäristönä.

– Museoilla on paikkansa historian kertomisessa ja säilyttämisessä, mutta kuka kertoo tulevaisuudesta?

Kirjastolaitoksella on pitkä historia, jota se voi hyödyntää vankkana asiantuntijapohjana. Tärkeää kuitenkin on, ettei tieto ole passiivista, vaan muokkautuvaa. Kirjasto 10 on toiminut kokeilukirjastona jo pitkään, mistä Kaupunkiverstaan välineiden tuominen aineistojen keskelle on yksi esimerkki. Testikäytöstä kerätään kokemuksellista tietopankkia.

Pilottikokeilu avajaisiin mennessä?

– Kirjasto toimii tietoyhteiskunnan voimavarana. Olisi uskallettava nyt organisoida kaikki uudelleen ja pureutua siihen, kuinka kirjasto pystyy luomaan kansalaisille – asiakkailleen – lisäarvoa. Tässä vaiheessa mukaan astuvat myös sponsorointi ja kaupallisuus. Kysymyksiä seuraa: miten suhtaudutaan tietoautomaattimalliin? Halutaako siitä maksaa? Saako kirjastossa mikään maksaa mitään? Klaus Oesch pohtii.

– Osaamista meillä Suomessa on, runsaasti hyvin koulutettuja informaatikkoja, humanisteja ja koodareita. Linux-serverit toimivat. Uusilla tulevaisuuden malleilla olisi myös nuoria osaajia työllistävä vaikutus.

Oesch toivoo, että kirjaston toimesta paneuduttaisiin rakennuksen informaatioarkkitehtuuriin. Samalla kehiteltäisiin keskustakirjaston avajaisiin mennessä joitakin prototyyppejä, jotka voisivat toimia uuden kirjaston ja samalla modernin tietotulevaisuuden käyntikorttina.

– Asialla on kiire, koska vastaavaa mallia kirjastosta globaalina tietoautomaattina ja datajalostamona ei vielä ole. Meillä on tuhannen taalan paikka luoda uusi vientikonsepti.

– Yksi idea voisi olla vaikkapa lasten digitaalinen lukupiiri, jossa syntyy helposti lisäarvoa, uutta dataa. Pidän myös siitä ajatuksesta, että työväenopisto, Caisa kulttuurikeskus ja keskustakirjasto toimisivat verkostona hyödyntäen toistensa osaamista. Eri toimijoiden verkottuminen tuottaa heti lisäarvoa. Rahoituksena voisi olla esimerkiksi joukkorahoitus.

– Kirjaston aloitteellinen rooli on merkittävä. Kaikki vaatii tietoista päätöstä ja kehitysprojekteja. Kirjastoa voi verrata öljybisneksen jalostajaan, jolle tieto on himoittua. Sitä ei saa antaa ulkomaisille jättiyhtiöille kuin hyväntekeväisyytenä. Arvostusta ei anneta, se otetaan.

 

Siru Valleala

Keskustakirjaston aarteita etsitään jo

Keskustakirjasto on kaupunkilaisten oma aarreaitta. Mulla millaisia aarteita sieltä vuonna 2018 on mahdollista löytää? Ja kuinka aarteet aittaan haalitaan?

Kirjastotoimen apulaisjohtaja Anna-Maria Soininvaara kertoo, että tulevaa keskustakirjaston valikoimaa kerätään jo nyt.

– Esimerkiksi sarjakuvakokoelmaa on kartoitettu ja tuhansia albumeita valikoitu. Klassikoita metsästetään määrätietoisesti, sillä kirjan ikä kauppapuolella on lyhyt. Etsintää suoritetaan hankintaosaston toimesta muun muassa antikvariaateissa. Myös lasten aineistoa kerätään ahkerasti.

Jotta hankitut kirjat ja muut aineistot eivät kuluisi puhki ennen joulukuuta 2018, osaa säilytetään varastossa. Keskustakirjaston avajaispäivänä on tarkoitus tarjota 150 000 nidettä.

– Jos joku pelkää, ettei keskustakirjastossa ole tarpeeksi kirjoja, on pelko turha. Hyllymetrejä tulee olemaan noin 3,6 kilometriä. Ylimmästä kerroksesta tulee oikea kirjataivas, kertoo Soininvaara.

Kellutus keinoksi

Parhaillaan pääkaupunkiseudulla testataan aineistojen kellutusjärjestelmää. Vantaan ja Espoon kaupunginkirjastossa kokeillaan, mitä tapahtuu, jos kirjat jäävät siihen kirjastoon, jonne ne palautetaan. Kirjoja ei kuljeteta takaisin alkuperäiseen sijoituskirjastoon, vaan aineisto on vapaasti lainattavissa heti uudelleen.

– Kelluntajärjestelmä on älykäs, eikä anna aineiston kertyä liikaa yhteen paikkaan. Tasapaino säilytetään, eivätkä muut kirjastot kärsi. Kellutus tuo vaihtelua tarjontaan. Ne kirjat, jotka saavat eniten suosiota tietyllä alueella, ovat myös eniten esillä. Keskustakirjaston auetessa kellutetaan jo laajasti, kertoo Soininvaara.

– Varaussysteemin avulla minkä tahansa kirjan saa tietenkin tilattua myös minne tahansa muuhun noutopisteeseen, kuten nykyäänkin. Kirjasto harjoittelee nykypäivän trendiä: kaikkea ei tarvitse omistaa. Kirja saa liikkua nopeasti ja vapaasti paikasta toiseen.

Entä millaisten aineistojen Soininvaara uskoo keskustakirjastossa olevan kysytyimpiä? Mitä juuri keskustakirjastoon keskitetään?

– Keskustakirjastossa tarjolla on tuoretta materiaalia laajalti ja eri kielillä. Pasilan monikielisen kirjaston muuttamisesta keskustellaan parhaillaan, samoin Kirjasto 10 muuttaa keskustakirjastoon. Joka tapauksessa keskustakirjastoon tulee runsaasti monikielistä aineistoa. Eniten esillä ovat suosituimmat eurooppalaiset kielet, arabia, kiina, somali ja venäjä.

– Asiakkaat ovat merkittävässä roolissa. Kellutuksen avulla tulemme näkemään, millainen valikoima keskustakirjastossa eniten kiinnostaa – mitä tahdotaan lainata.

Kirja

Muuttuva maailma haastaa aineiston

Aineiston hankkijoiden on koko ajan muistettava nykymaailman ja teknologian muutokset. Jo parin vuoden sisällä moni asia voi olla toisin kuin nyt.

– Aluksi suunnittelimme 40-50000 cd-levyn valikoimaa, mutta nyt näyttää siltä, että määrä kutistuu murto-osaan. Ihmiset eivät enää kuuntele cd-levyjä. Myös lehtitilauksilla tulee olemaan niukempi kohtalo jo siksi, että lehdet harvenevat. Tosin sähköisiä lehtiä luetaan esimerkiksi Helmetin uuden aikakauslehtipalvelu eMagzin kautta aktiivisesti, Soininvaara tietää.

Printtikirjat ovat pitäneet yhä pintansa. E-kirjojen valikoimia kartoitetaan ja kehitetään lähivuosina. Sähkökirjan suosion kehityksestä on vielä vaikea sanoa.

– Keskustakirjaston englanninkielisen kirjallisuuden valinnassa on testattu asiakkaiden mieltymyksiä. Mielenkiintoista on se, että testiryhmässä asiakkaat valitsivat eri kirjoja kuin henkilökunta. Myös siksi työskentely yhdessä asiakkaiden kanssa on tärkeää – makuja on monia, pohtii Soininvaara.

Kokeiluja jatketaan lähitulevaisuudessa. Tulevaisuus myös ratkaisee valikoimien sisällön. Soininvaara kertoo, että esimerkiksi musiikin ja elokuvien suhteen aiotaan keskittyä klassikkovalikoimiin ja eurooppalaiseen tarjontaan. On hyvä, että kirjastosta löytyy sellaista, mitä Netflixistä ei ehkä löydy.

Anna-Maria Soininvaara odottaa keskustakirjastosta sananvapauden ja kasvattamisen paikkaa.

– Keskustakirjastosta tulee Suomen kirjastojen kruununjalokivi! Se on paikka, jossa etsitään uusia tapoja esittää kirjallisuutta ei-kaupallisesti. Siellä voi oppia ja vaikuttaa asioihin. Kirjastojen asiakkaista vain puolet lainaavat kirjoja. Ei-lainaaminen lisääntyy ja antaa uusia haasteita ja mahdollisuuksia kirjaston kehittämiselle.

– Mutta kirjataivaasta pidetään kiinni!

Teksti: Siru Valleala
Kuvat: Helsingin kaupunginkirjasto

Bloggaajat haastavat kirjakeskusteluun

Kirjakritiikin saadessa lehdissä yhä vähemmän tilaa blogirintamalla kuhisee aktiivinen arvostelijajoukko. Suosituimpia kirjablogeja lukevat tuhatpäiset joukot. Kirjabloggaajille kirjasto on merkittävä arjen palvelu.

– Kirjastoja fanitetaan bloggaajaporukan kesken vahvasti. Lieneekö toista julkisen sektorin palvelua, jota suitsutetaan, kehutaan ja kiitetään yhtä paljon? miettii Salla Brunou, Lukulamppu-kirjallisuuspalvelun yksi perustajista ja itsekin kirjabloggaaja.

Kirjablogien yksi yleinen ominaisuus on lukijuuden korostaminen. Lukeminen on kokemus, joka jaetaan muille. Osa blogeista on hyvin ammattimaisia, osa fiilistelee romaanien tunnelmalla päiväkirjanomaisesti. Nykyään kirjablogit ovat julkaisijoille merkittäviä markkinointikanavia.

– Blogien arvostus on kaksijakoista: blogeja on palkittu näkyvästi ja nostettu esiin niin sanomalehdissä kuin kirjatapahtumissa. Toisaalta joskus bloggaajia tölväistään aiheettomastikin. Blogeja ehkä syytetään epäammattimaisiksi, mikä on hieman hassua, koska kirjabloggaaja ei Suomessa bloggaa kokopäivätyökseen. Esittelyistä käy yleensä ilmi, onko kyseessä alan ammattilainen – esimerkiksi äidinkielenopettaja – vai ei.

Lukulamppu.fi on kirjanystävien kohtaamispaikka verkossa ja bloggaajille tärkeä tiedonlevitys- ja keskustelukanava. Jenni Saarilahti, Lukulampun toimittaja ja tuottaja, vertaa kirjablogeja lukupiireihin.

– Lukuharrastajilla on ollut aina tapana vaihtaa kokemuksia ja jakaa lukuvinkkejä, ja blogi tarjoaa siihen helpon ja nykyaikaisen tavan.

Kirjasto tarjoilee turvaa ja yllätyksiä

Kolme aktiivista kirjabloggaajaa, Liisa Pihlaja blogista ”Luetut, lukemattomat”, nimimerkki H.D. Canis blogista ”Hyönteisdokumentti” ja nimimerkki Suketus blogista ”Eniten minua kiinnostaa tie” ovat eläviä esimerkkejä kirjaston ydinfaneista.

– Kirjastot ovat maailman parhaita paikkoja! Yleiset kirjastot ja ilmaiset kirjastopalvelut ovat mittaamattoman arvokas asia, sanoo Pihlaja ja kuvailee kiireetöntä kirjastoa myös turvapaikaksi.

Canis muistuttaa kirjaston roolista tarjota yllättäviä seikkailuja silloin, kun niitä ei odota.

– Kirjastoista löytää kiinnostavan kuuloisia kirjoja, joita voi uteliaisuudesta testata. Kaupoissa tällaista kokeilua ei voi harrastaa samalla tavalla. Perustin blogini runoummikkona sillä periaatteella, että otan kirjaston runohyllystä käteen osuvia kirjoja, luen ja kommentoin lukemaani.

Suketukselle kirjasto on kirjojen koti, tuttu ja helppo oleiluympäristö.

– Kirjaston arvo on paljon suurempi kuin rahalla voi mitata: kirjasto rakentaa ja tukee osaltaan tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta ja mahdollisuuksia.

– Olen siirtynyt osin e-kirjojen käyttäjäksi ja toivoisin e-kirjavalikoiman laajenevan entisestään. Unelmakirjastossani kaikki uutuudet saisi jonottamatta lainaan e-kirjoina. Tällä hetkellä olen innoissani Helmet-lukuhaasteesta, joka tuntuu muodostuvan mahtava yhteisöllinen lukuelämys.

Kirjabloggaus lisää moniäänisyyttä

Liisa Pihlaja miettii kirjojen elinkaarta ja sitä huomiota, mitä yksittäinen kirja saa.

– Suurin muutos aiempaan on se, että kirjojen näkyvyys on vähentynyt. Lehdissä julkaistaan vähemmän kirjallisuuskritiikkiä, ja moni kirja jää julkisessa keskustelussa vaille huomiota. Kirjoja julkaistaan paljon, mutta huomio kasaantuu tietyille kirjoille ja kirjailijoille.

– Blogien ja lehtikritiikin erot eivät minusta ole niin suuria kuin usein annetaan ymmärtää. Jotkut bloggaajat kirjoittavat hyvinkin analyyttisiä juttuja. Lehtikritiikkien joukossa taas on juonitiivistelmiä tai subjektiivisia lukukokemuksen esittelyjä – eli juuri sellaisia kirjoituksia, jotka tyypillisesti yhdistetään kirjablogeihin.

Pihlajalle kirjablogit ovat ensisijaisesti keino keskustella kirjoista muiden lukijoiden kanssa. H.D. Canis muistuttaa, että yksi kirjabloggaus on aina osa koko blogia ja rinnastuu muihin teksteihin ja syntyvään keskusteluun, kun lehtiarvion on toimittava yksittäisenä kokonaisuutena.

– Blogiteksteillä voi kirjoittajan oman lukijakunnan keskuudessa olla suurempi paino kuin lehtiarviolla. Bloggaajan ei tarvitse välittää journalistisesta kiinnostavuudesta: tilaa voi käyttää runsaasti teoksiin ja aiheisiin, joihin kulttuuritoimittaja ei helposti voisi tarttua. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi unohdetut tekijät tai genret, jotka jäävät kirjallisuuskeskustelussa usein katveeseen, kuten lasten- ja nuortenkirjallisuus.

Kustantajat taas arvostavat blogien positiivista yleissävyä, joka syntyy kirjaharrastajien henkilökohtaisen kiinnostuksen suuntaamasta valinnasta: kirjat ovat usein mieluisia.

H.D. Canis keskittyy erityisesti lyriikkaan blogissaan Hyönteisdokumentti.

H.D. Canis keskittyy erityisesti lyriikkaan blogissaan Hyönteisdokumentti.

Bloggaajat odottavat keskustakirjastoa

Kirjabloggaajat aikovat olla keskustakirjaston luottokävijöitä. Heille keskustakirjasto on merkittävä paikka tavata kollegoja.

– Keskustakirjasto voi tarjota luontevan tilan kirjabloggaajien tapaamisille. Olisi hienoa, jos keskustakirjasto ja bloggaajat tekisivät yhteistyötä, vaikkapa kirjallisten keskusteluiden tai kirjavinkkaamisen merkeissä, Liisa Pihlaja toivoo.

– Olisin mielelläni mukana kirjailijatapaamisissa tai runotapahtumissa. Bloggaajat voisivat näkyä kirjastossa lukuhaasteiden muodossa. Kirjastossa voisi olla ”Bloggajat suosittelevat” -hyllyjä, ja kirjablogeissa kiertäviä lukuhaasteita voitaisiin esitellä kirjaston Facebook-sivuilla.

– Kirjabloggaajien vinkkejä voisi koota yhteen vaikka tiettyinä teemoina kirjailijoiden merkkipäivien tai ajankohtaisten tapahtumien ympärille. Somessa kirjastonkin kannattaisi hyödyntää blogeja linkein ja vinkein, Suketus ehdottaa.

Myös lukulamppulaiset odottavat keskustakirjastoa yhteistoiminnan puitteissa.

– Kun kirjasto konkretisoituu, olemme ilolla mukana järjestämässä lukupiirejä, kirjailijavierailuita ja muita tapahtumia ja suunnittelemassa yhdessä sisältöjä, toteavat Salla Brunou ja Jenni Saarilahti.

Suketus osallistuu lukuhaasteisiin blogissaan Eniten minua kiinnostaa tie.

Suketus osallistuu lukuhaasteisiin blogissaan Eniten minua kiinnostaa tie.

Mitä bloggaajat aikovat lukea seuraavaksi?

”Viimeksi kirjastohaahuilureissulla mukaan tarttuivat Yiyun Lin Kulkurit ja Markus Nummen Karkkipäivä.”
Liisa Pihlaja, Luetut, lukemattomat
http://luetutlukemattomat.blogspot.fi/

”Vähän aikaa sitten käynnistyi Itä-Aasia -lukuhaaste, ja pitäisi mennä katsomaan, mitä kiinnostavaa kirjallisuutta siihen löytäisi. Japani on tuttu, mutta entäpä Korea tai Taiwan…”
H.D. Canis, Hyönteisdokumentti
http://hdcanis.blogspot.fi/

”Odottelen malttamattomasti, että varausjono lyhenee ja pääsen lukemaan varaamiani tuoreita kotimaisia tietokirjoja. Luvassa on ainakin Jaakko Hämeen-Anttilan ja Venla Rossin Nälästä nautintoihin sekä Inkeri Koskisen Villi Suomen historia.”
Suketus, Eniten minua kiinnostaa tie
http://suketus.blogspot.fi/

Katso lisää

Teksti Siru Valleala

Artikkelin pääkuva: Liisa Pihlaja kirjoittaa blogia Luetut, lukemattomat.

Tilakeskus muokkaa kirjastoideasta totta

Julkisen uudisrakennuksen prosessi ideasta toteutukseen on monimutkainen, aikaa ja lukuisten ihmisten energiaa vievä hanke. Kuinka uuden, mallikkaan kirjaston rakentaminen käytännössä tapahtuu? Kuinka puhalletaan idea henkiin – ja ruumiiseensa?

Helsingin kaupungin kiinteistöviraston tilakeskuksen hankepäällikkö Irmeli Grundström, arkkitehti Päivi Etelämäki ja projektinjohtaja Erkki Huitti valaisevat kirjastorakentamisen keskeisiä avainkohtia ja askelmia.

Tilakeskuksen tehtäviä ovat muun muassa kaupungin tilojen vuokraus ja myynti, kiinteistöjen ylläpito, uudisrakentaminen, peruskorjaus ja yleisesti siitä huolehtiminen, että kaupungin palveluja tarjoavat tilat toimivat ja ovat taloudellisia ja turvallisia.

Hankepäällikkö Irmeli Grundströmin vastuualueelle kuuluvat koko keskustakirjastohankkeen läpivienti sekä yhteydenpito kaupungin päättäjien ja kirjastotoimen kanssa.

”Keskustakirjasto on kaupungille hyvin merkittävä rakennus. Olen mukana suunnittelun ohjauksessa, aikataulujen laatimisessa, kustannusten suunnittelussa ja hallinnassa sekä laadun tarkkailussa”, Grundström kertoo. Hänen vastuutehtäviinsä kuului myös arkkitehtuurikilpailu.

Grundström painottaa keskustakirjaston olevan monella tavalla erityinen hanke.

”Julkisivun suhteen tapahtuu puurakentamiseen liittyvää kehitystyötä, ja kirjaston siltarakenne on myös haasteellinen toteutettava. Nyt on kuitenkin oiva aika rakentaa. Kaikki puhuvat digiajasta, ja uusi rakennus tulee olemaan julkinen esimerkki myös digitaalisen kehityksen suhteen.”

Avoin kilpailutus huippulaadusta

Erkki Huitti kertoo Tilakeskuksen toimeenpaneman kilpailutuksen olevan keskustakirjastohankkeen yksi massiivisimmista ponnistuksista.

”Rakentamisen eri vaiheet sisältävät kukin oman kilpailutuksensa. Kilpailutus on avointa, ja internetpalvelu Hilmassa (julkisten hankintojen ilmoituskanava) näkyvät kaikki ilmoitukset sekä perusvähimmäiskriteerit. Kuka vain kriteerit täyttävä urakoitsija saa ilmoittautua. Julkisen hankintalain mukaan Hilmassa jaetaan tietoa heti eteenpäin.”

Kriteerit ovat tiukat, ja vaativaan rakennushankkeeseen kuuluu myös riskejä. Riittävää laatua valvotaan muun muassa hankkeen riskipalavereissa. Erilaisia riskejä arvioidaan ja minimoidaan yhteistyössä myös rakennusvalvontaviranomaisten kanssa.

”Tärkeimmillä alueilla mukana ovat ulkopuoliset tarkastajat. Näin toimitaan esimerkiksi teräs-, betoni- ja lasirakenteiden sekä paloturvallisuuden suhteen”, Päivi Etelämäki kertoo. Myös hän ottaa Grundströmin lailla esille puuelementin.

”Kyseessä on epätavallisen suuri julkisen rakennuksen puujulkisivu näyttävällä paikalla, ja haasteita on muun muassa siinä, kuinka julkisivu kestää aikaa. Puurakentamisen kehittämisryhmä laatii parhaita mahdollisia ratkaisuja ominaisuuksien ja huollettavuuden suhteen. Kun puhutaan uudesta ja uniikista, sellaisesta, josta ei vielä ole olemassa valmiita ratkaisuja, käytetään vuoropuhelun myötä hyväksi teräs- ja puutoimittajien arvokasta tieto-taitoa.”

Innostusta herättävä hanke

Sekä Huitti että Etelämäki toteavat, että keskustakirjasto on Suomelle mitä upein käyntikortti. Onhan se suomalaista rakentamista parhaimmillaan – ja kaupungin keskustassa kuin näyttämöllä.

”Tuntuu, että jokainen on ottanut hankkeen omakseen”, toteaa Huitti. ”Kirjastohanke on herkullinen kohde, josta on helppo olla innostunut. Motivaatiota siihen, että kaikki valjastavat parhaat tekijänsä mukaan, tuo se, että tahdotaan onnistua”, Etelämäki lisää.

Kaupunginkirjaston kanssa Tilakeskus tekee jatkuvaa yhteistyötä.

”Suunnittelua tarkennetaan koko ajan yhdessä keskustellen. Tilakeskus synnyttää tarpeista ja ideoista rakennushankkeen. Sitten yhdessä suunnittelutiimin ja kaupunginkirjaston kanssa se vie ideoita kohti konkretiaa. Tilakeskus vastaa muun muassa kustannusarvioista, kirjasto sisällön suunnittelusta. Pidämme tiukkaa kuria”, naurahtaa Etelämäki.

Huitti kuvailee kaiken menneen tähän saakka todella hyvin. Suuret rakennushankkeet sisältävät aina normaalia kustannusten uudelleenarviointia ja siten suunnitelmien hiomista. Jotta kokonaisprojekti toimii, tarvitaan huolellisesti määritelty projektiorganisaatio, jossa on selkeästi määrätyt roolit ja koordinoitu yhteydenpito. Suunnitelmat tallennetaan kaikille osapuolille nähtävissä olevaan projektipankkiin.

”Projektipankki on internetin kautta toimiva rakennushankkeiden suunnittelu- ja työmaavaiheen toiminnanohjaukseen ja tiedonhallintaan tarkoitettu palvelu. Hankkeessa mukana olevat tallentavat ja näkevät toisten tallentamia tiedostoja annettujen valtuuksien rajoissa”, Huitti sanoo.

Jokaisesta osa-alueesta vastaa oma suunnitteluryhmänsä, ja esimerkiksi rakennusteknisissä erikoisratkaisuissa käytetään parhaita asiantuntijoita myös ulkomailta.

Vaikuttaa siltä, että ihmisiä on mukana satamäärin?

”Näin on”, Etelämäki sanoo. ”Kaikki on kuitenkin perusprojektinhallintaa. Toki on paljon keskustelua ja jumppaamista, kaikenlaista vääntöä osapuolten tuodessa esiin tavoitteitaan. Kuljemme silti innostuneina ja hyvässä järjestyksessä kohti yhteistä päämäärää.”

Ensi vuonna maan päälle

Nyt keskustakirjaston maanrakennustyöt ovat alkaneet valitun urakoitsijan toimesta. Erkki Huitti kertoo, että seuraava suurempi lähitulevaisuuden tehtävä on rakennuksen maanpäällisen osuuden projektinjohtourakoitsijan kilpailutuksen valmistelu vuodenvaihteen tienoilla. Maanpäällisten rakenteiden aloittamisvalmius pitäisi olla ensi vuoden marraskuussa.

”Keskustakirjasto herättää mielenkiintoa ja innostusta myös urakoitsijoissa, onhan sijainti mahdollisimman keskeinen. Näkyvä paikka ja jatkuva esilläolo lisäävät myös luontevaa laadunvalvontaa. Olen yleisesti tyytyväinen urakoitsijoiden kiinnostuksen määrään. Kilpailua löytyy, ja urakoitsijat tekevät tarjouksia. Maanrakennusurakan osalta tarjoajia oli kahdeksan.”

Päivi Etelämäki on hänkin tyytyväinen. Kaikki on ruodussa ja oikeassa aikataulussa. Irmeli Grundström ottaa esille kirjaston sivistävän ja demokraattisen merkityksen.

”Kirjasto ottaa aikaansa kantaa ja luo uutta. Erityisesti ajattelen nuoria, joita keskustan tiloista helposti hätistellään pois. Toivon, että keskustakirjasto tarjoaa myös heille oman paikan ja tilan, joka herättää motivaatiota ja antaa kiinnostavia mahdollisuuksia.”

Teksti: Siru Valleala
Kuva: Pertti Nisonen

Keskustakirjasto kulkee digiaikaan

Tulevaisuuden teknologioita ja ihmisten asenteiden muutoksia on hankala ennustaa – sen on jo huomannut keskustakirjaston konseptisuunnittelija Anu Koski. Hän on mukana työryhmässä, joka kehittelee kirjastojen digitaalisia palveluita pilottiprojektien ja prototyyppien avulla.

”Tällä hetkellä on vielä tarpeen lisätä sana digitaalinen selventämään erilaisia sähköisiä järjestelmiä hyödyntäviä konsepteja. Tulevaisuudessa kaikki kuitenkin sulautuu. Kun fyysiset ja digitaaliset palvelut muuntuvat ihmisten mielissä yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi, ei osa-alueita ajatella erikseen digitaalisiksi.”

Koski tietää, millaisissa tilanteissa ihmiset yleensä tiedostavat digitaalisuuden selkeimmin: kun jokin ei toimi. ”Surullisinta on nähdä jokin hieno, uusi palvelu tyhjänä mustana ruutuna huoneen nurkassa”, hän kuvailee. Sellaisista mielikuvista aiotaan päästä eroon tulevassa keskustakirjastossa.

Paljon työtä on edessä. Suurin osa siitä tapahtuu nyt ja myöhemmin taustalla, siellä, minne kirjaston käyttäjät eivät suoraan näe. ”Kaiken toiminnan edellytyksenä on taustajärjestelmien rakentaminen, koko perusta, jonka päälle luodaan uutta. Siihen liittyvät myös sellaiset kirjaston perusperiaatteet kuin aineistojen löydettävyys ja esitettävyys. Kirjastoissa on toisinaan haasteena se, kuinka tuoda esille sisältöjä niin, että ihmiset huomaavat kaiken tarjonnan. Tämä koskee erityisesti digitaalisia aineistoja.”

Keskustakirjaston konseptisuunnittelija Anu Koski

Keskustakirjaston konseptisuunnittelija Anu Koski

Pilottiprojektit testissä

Ensimmäinen konkreettinen työkalu, jonka parissa Anu Koski parhaillaan ahertaa, on ideana lähtöisin sekä kirjaston asiakkaiden ja henkilökunnan että kaupungin johdon toiveista. Tilanvaraustyökalun tarkoituksena on mahdollistaa kirjastojen eri käyttötilojen varaaminen omatoimisesti sähköisen järjestelmän kautta. Työkalua testataan kirjastoissa lähitulevaisuudessa. Yhteistyössä on kaupungin muitakin virastoja, kuten varhaiskasvatusvirasto ja nuorisoasiainkeskus. Teknistä tietoa jaetaan näin muidenkin käyttöön ja virastojen välisiä rajoja häivytetään.
”Toinen pilottiprojekti liittyy infonäyttöihin. Keskustakirjastossa tulee olemaan paljon tiedotettavaa, ja kaikenlainen markkinointiviestintä on haaste. Kirjastoon ei tahdota liikaa visuaalista hälyä, mutta tiedotuksen on kuitenkin toimittava tehokkaasti. Myös infonäyttökehittelyä tehdään yhdessä muiden virastojen kanssa”, Koski kertoo.

Keskustakirjaston arkkitehdit ovat mukana suunnittelussa. He osaavat esimerkiksi parhaiten kertoa sopivat näyttöpintojen kiinnityspaikat ja rakennuksen ne tilat, joissa ihmisten liikkumisen kannalta infotaulujen on tehokkainta sijaita. Keskustakirjastoon tulee näyttöpintoja, joilla esitetään digitaalista sisältöä. Osa näyttöpinnoista on vuorovaikutteisia. Tällaisia näyttöpintoja voidaan käyttää esimerkiksi digitaaliseen tarinankerrontaan. Myös opastamiseen liittyvät ratkaisut ovat suunnittelun alla.

Ideoita sähköisiin palveluihin liittyen on sinkoillut sekä työpajoihin ja kampanjoihin osallistuneilta kirjastojen käyttäjiltä että helpotusta arkeen toivovilta kirjastojen työntekijöiltä. Kun henkilökunnan aikaa vapautuu mekaanisilta rutiineilta, hyötyvät asiakkaat suoraan.

“Jatkossa tietoteknisen alan asiantuntijat, harrastajat ja opiskelijat voivat mahdollisesti muodostaa niin sanotun kehittäjäyhteisön, joka osallistuu keskustakirjaston digitaalisten ratkaisujen kehittämiseen. Kun keskustakirjasto avataan, sinne voisi myös tulla kokeilupisteitä, joissa eri toimijat esittelevät keksintöjään”, Koski visioi.

Tilaa myöhemmille tarpeille

Kirjastojen digitaaliset tarpeet eivät siis suinkaan liity vain e-kirjoihin. ”E-aineistojen näkyvyys on silti myös tärkeä asia. Vielä emme kuitenkaan tiedä, kuinka sähköiset kirjat ja muu materiaali lyövät läpi lähivuosina.”

Vielä emme tiedä paljon muutakaan uudesta teknologiasta. ”Siksi tärkeää on yleinen konseptointi ja ideointi, ei se, että nojattaisiin johonkin tiettyyn teknologiaan”, Anu Koski muistuttaa ja kertoo, että ulkomaiden, kuten Tanskan Århusin uuden kirjaston, tilannetta ja tulevia tarpeita seurataan malliesimerkkeinä. ”On hyvä tehdä paljon testejä ja kokeilla erilaisia ratkaisuja. Ei ole tarkoituskaan ottaa käyttöön kaikkea testattua, vain ne pilotit, jotka toimivat.”

Uutta ei synny, ellei testata, epäonnistuta ja testata uudelleen. Ihmiset eivät vielä edes osaa määritellä, millaisia digitaalisia palveluja olisi mahdollista toivoa ja toteuttaa. Miltä kuulostaisi palvelu, jonka avulla kirjaston kävijä voisi selvittää, missä kerroksessa lueskelee juuri nyt suuri historiallisten brittiromaanien asiantuntija? Entäpä digitaalisesti muuntuva satuhuone?

”On hyvä aina muistaa, ettei digitaalisuus itsessään tuo lisäarvoa, vaan lisäarvon on tultava palvelun käyttäjän kannalta toimivasta kokonaisuudesta. Digitaaliset järjestelmät ovat kalliita, ja kaiken käytön on oltava jollakin tapaa hyvin perusteltua. Emme kulje teknologia edellä, vaan keskitymme olennaiseen”, Koski sanoo.

Lopullista muotoa ei kenties koskaan löydy, mutta ei ole tarkoituskaan. Keskustakirjaston digitaalisia palveluja ei suunnitella valmiiksi saakka, vaan talon avautuessa vuonna 2018 nähdään todelliset tarpeet – jotka nekin edelleen muokkautuvat.

“Keskustakirjaston on tarkoitus olla ihmisten talo ja tukea asiakkaiden siellä olemista, ei määritellä kaavamaisesti mitään ennalta. Samalla kirjasto voi olla paikka, joka houkuttelee ja rohkaisee kaupunkilaisia kokeilemaan erilaisia vaihtoehtoja ja opettaa käyttämään uusia palvelujen muotoja. Rakennukseen mahtuu sekä perinteitä että uutta luovaa – sekä näiden yhdistelmiä.”

Teksti: Siru Valleala

Töölönlahden naapurit luovat YIMBY-henkeä

Sarjassa tutustutaan keskustakirjaston naapureiden ajatuksiin Töölönlahden alueesta.

KIRJASTONAAPURIT osa 1: Kiasma ja Kansallisoppera

Töölönlahti on kuin varkain muodostunut upeiden kulttuuristen instituutioiden keskittymäksi. Tulevaisuudessa keskustakirjasto liittyy joukkoon täydentämään tarjontaa sanataiteen osalta. Millaista yhteistyötä keskustakirjaston naapurikonkarit toivovat ja millaisia vinkkejä uudelle kirjastolle antavat? Vahvistuuko alueen YIMBY-henki? YIMBY -lyhenne tulee ilmaisusta “yes in my backyard”.

Juttusarjan ensimmäisessä osassa haastattelussa ovat Nykytaiteen museo Kiasman johtaja Pirkko Siitari ja Suomen Kansallisoopperan taiteellinen johtaja Lilli Paasikivi. Read more »

Lähikirjastojen ammattilaiset ja tehtävä Töölönlahdella

”Kirjaston pitää auttaa jokaista löytämään oma intohimonsa tai luovuutensa”, sanoo Nadia Lund-Iivonen, Vallilan kirjaston johtaja. ”Kuulostaa kyllä vähän överiltä visiolta – kuka suurmies sanoikaan 60-luvulla, että ihminen lentää kuuhun ennen vuosituhannen vaihtumista? Mutta onhan tuossa pointtia. Liittyy ilmiöön, joka on säilynyt kirjastossa samana pitkään: meillä jokainen saa valita itse, löytää oman tiensä. Mutta miten kirjastoammattilaisen työnkuvan pitäisi mielestäsi muuttua, jotta visio toteutuisi?”, kysyy Lotta Muurinen, Kaupunkiverstaan esimies. ”Meistä tulee sisältöosaajia, jotka osaavat toimia ihmislähtöisesti. Roolimme fasilitaattoreina, kuratoijina ja mahdollistajina vahvistuu”, vastaa Lund-Iivonen.

Tässä sitä ollaan kärpäsenä katossa seuraamassa keskustakirjaston kehittämisryhmien työskentelyä. Välillä sanoja asetellaan tarkkaan, välillä annetaan ajatuksen rönsytä. Seitsemän eriteemaisen ryhmän tehtävänä on valmistella keskustakirjaston hankesuunnittelua. Read more »

Keskitie vai vastakohtien karuselli?

TÖISSÄ KESKUSTAKIRJASTOSSA
Sarjassa haastatellaan tulevaisuuden kirjastotyöntekijöitä. 

Keskustakirjastossa on rauhallista, mutta äkkiä alkaa tapahtua. Mitäs vipinää tuolla näkyy? Kas vain, kirjastovalmentajat ovat napanneet asiakkaansa varaustiskiltä ja suuntaavat heidän kanssaan kahdenkeskisiin hetkosiin eri puolille rakennusta.

Musiikkivalmentaja vie valmennettavansa musiikkiosaston kuubalaisten rytmien nurkkaukseen. Lyriikkavalmentaja tutustuttaa asiakkaansa tämän toiveiden mukaisesti turkulaiseen runouteen. Sarjakuvavalmentajalla on tänään kova työ: hänen asiakkaansa tahtoo tietää kaiken 1990-luvun kotimaisesta sarjakuvasta.

Tällaista asiakaspalvelua voi keskustakirjasto tarjota vuonna 2017. Sitä tarjotaan jo nyt. Kirjasto 10:n musiikkivalmennus on kiinnostanut ihmisiä laajalti. Musiikkivalmennusidean taustalla ovat Kirjasto 10:n ilomieliset työntekijät Nadia Lund-Iivonen* ja Ilja Vesterinen. He ovat niitä kirjastotyöläisiä, joilla on mahdollisesti edessä muutto keskustakirjaston katon alle lähitulevaisuudessa. Read more »