Jäykkä, ihana ja klassikkotuoli vertailussa – Oodin istuinkysely kiinnostaa

Millaisessa tuolissa on hyvä lukea, kirjoittaa tai rentoutua? Helsingin Kaisa-talon kirjastossa on 30.9. saakka tuoliesittely, jossa voi testata erilaisia istuintyyppejä ja antaa niistä palautetta verkossa. Tällä istuinkyselyllä saadaan suuntaviivoja, millaisia tuoleja Oodiin hankitaan. Kaisa-talossa kyselystä on saatu hyvää palautetta.

Testattavat istuimet ovat Helsingin yliopiston kirjaston eli Kaisa-talon aulassa. Lisäksi yksi tuolimalli on kirjaston suuren näköalaikkunan luona. Istuimia ei ole nimetty, vaan ne on merkitty kirjaimin. Kukin edustaa istuintyyppejä; Oodiin ei välttämättä tule juuri tällaisia tuoleja, vaan ominaisuuksiltaan ja ulkonäöltään samankaltaisia.

Istuin A.

Istuin A.

–   Tiedän vertailemattakin, että tämä on paras! sanoo tuolilla A istuva mies ja poistuu muita istuimia kokeilematta.

Paikalle saapuva Maisa vertailee tuolien istumaominaisuuksia tarkasti.

Istuin M.

Istuin M.

Istuin M on hänen mukaansa kylmä ja jäykkä ja L klassikko. C on ensin mukava, mutta pidemmän päälle huono selälle. Maisan suosikiksi nousee H-istuin.

– Tämä on rentouttava, tukee selkää ja tässä on hyvä istua.

On hyvä, että vaihtoehtoja on runsaasti. Kirjastossa on erilaisia tiloja ja toimintoja, ja myös kirjastonkäyttäjät ovat monenkirjava joukko.

– Esimerkiksi tämä tuoli on tosi kiva, mutta ei välttämättä sovi vanhemmille ihmisille, joiden voi olla vaikea laskeutua matalalle istuimelle tai nousta siitä ylös, luonnehtii toinen tuoleja testaava nainen istuinta F.

Oodi-kirjaston istuinkysely jatkuu 30.9.2017 saakka. Istuinvaihtoehtoihin voi tutustua Helsingin Kaisa-talon kirjastossa. Kuvassa nainen istumassa.

Kaisa-talossa suosikkeja ovat pyörivät ja keinuvat tuolit

Oodin istuinkyselyn tuolivaihtoehdot on koottu Kaisa-talon kirjastotuoleista. Helsingin yliopiston kirjaston informaatikko Minna Suikka kertoo, että heidän kirjastossaan asiakkaiden suosikkeja ovat Yrjö Kukkapuron pyörivät Karuselli-nojatuolit, joita on näköalaikkunan luona.

Istuin K.

Istuin K.

– Ne ovat usein varattuja.

Myös istuimeen E asettunut nainen kehuu Karuselleja ja erityisesti niiden miljöötä Kaisa-talossa.

– Tuolit ovat aivan ihania. Ja valtavan ikkunan edessä istuessa tulee sellainen olo kuin olisi Star Trekissa ja voisi lähteä liikkeelle avaruusaluksella!

Myös istuin E saa häneltä kehuja.

–  Väri on hyvä, istuin keinuu, en nouse tästä minnekään.

Keinuvat tuolit ovat pidettyjä myös Kaisa-talossa.

Oodi-kirjaston istuinkysely jatkuu 30.9.2017 saakka. Istuinvaihtoehtoihin voi tutustua Helsingin Kaisa-talon kirjastossa. Kuvassa nainen istumassa.

Istuinkysely kiinnostaa

Minna Suikka sanoo, että Oodin istuinkysely on otettu Kaisa-talon kirjastossa hyvin vastaan. Hän ei tiedä, moniko tuolien testaajista on vastannut istuinkyselyyn verkossa, mutta kyselystä on tullut hyvää palautetta.

– Mekin olemme saaneet kommentteja istuimista. Ihmiset haluavat kertoa oman lempituolinsa.

Tulevien kirjastonkäyttäjien mielipiteen kysyminen on hyvä idea.

– Kaisa-kirjaston alkuvaiheessa yliopistolla oli äänestys parhaasta tuolista, Suikka muistelee.

Osallistu istuinkyselyyn

Kaikkien istuimien kuvat ja istuinkyselylomake ovat verkossa. Kyselyyn voi osallistua 30.9.2017 saakka. Osallistujien kesken arvotaan 10 kappaletta kahden hengen elokuvalippupaketteja. Lue lisää ja täytä kyselylomake täällä. Kyselyllä saadaan tietoa siitä, miten ihmiset haluavat istua eri tilanteissa, kuten opiskellessa, lehtiä lukiessa tai työskennellessä kirjastossa.

Helsingin yliopiston kirjasto (Kaisa-talo, Fabianinkatu 30) on avoinna ma–pe klo 8–20, la klo 11–17, sunnuntaisin suljettu. Katso tarkemmat yhteystiedot.

 

Teksti: Jenni Saarilahti
Kuvat: Keskustakirjasto.fi. Jenni Saarilahti

Terveiset Oodin ydinjoukoista – esittelyssä Pirjo Lipasti

Töissä keskustakirjastossa
Sarjassa tavataan kirjasto Oodin parissa työskenteleviä ihmisiä

Johtava suunnittelija Pirjo Lipasti on kulkenut mukana Oodin tarinassa jo yli kahdeksan antoisaa vuotta.

– Olen yhä aivan innoissani, Pirjo Lipasti, kirjasto Oodin johtava suunnittelija, huokaa ihastuneena. Hän on vuodesta 2009 saakka elänyt päivittäin keskustakirjaston alkuhaaveita, konkreettista suunnittelua ja nyt näyttävää loppusuoraa. Kaupunginkirjastoissa pitkän uran tehnyt Lipasti on Oodin ydinhahmoja.

– Vuosina 2009-2012 olin ainoa täysipäiväisesti uuden kirjaston suunnittelusta vastannut työntekijä, vaikka mukana oli useita muitakin kirjastolaisia osana omaa työtään. Erityisesti entinen kirjastotoimen johtaja Maija Berndtson oli projektin tarmokas edistäjä, kertoo Lipasti ja muistelee tunnelmia alkuaikoina. Projektisuunnittelijaa vastassa oli heti ensimmäinen keskustakirjaston hankesuunnitelma, joten hommiin käytiin oikopäätä.

Keskustakirjastoidea kehittyi kulttuuriministeri Claes Anderssonin vuoden 1998 aloitteesta. Aluksi paikaksi ajateltiin Pikkuparlamentin tonttia nykyisen Töölönlahden sijaan.

– Olen ollut kirjastoissa töissä pitkään, mutta rakennussuunnittelu oli minulle aivan uutta. Insinöörikokouksissa en alkuun ymmärtänyt juuri mitään. Nyt suunnitteluryhmä kokoontuu työmaakokouksissa kerran kuussa, ja sisällöt ovat jo tutumpia, Lipasti nauraa.

Tällä hetkellä keskeinen työn vaihe on sisustussuunnittelu, joka valmistuu marraskuun loppuun mennessä. Sitten kilpailutetaan. Eräs askel on parhaillaan käynnissä oleva robotiikkakilpailu, jossa etsitään innovatiivisia tekoälyn keinoja lasten palveluihin, logistiikkaan, aineistosuositteluun ja tiedonhakuun.

Pirjo Lipasti vastaa keskustakirjaston tilojen kehittämisestä.

Pirjo Lipasti vastaa keskustakirjaston tilojen kehittämisestä.

– Työstämme lisäksi opastussuunnitelmaa, kuten tilojen nimeämistä. Varattavilla tiloilla tulee olla selkeät, toiminnallisuudesta kertovat nimet. On hurjaa ja jännittävää ajatella, kuinka vähän aikaa enää on joulukuun 2018 avajaisiin!

– Kirjastoprojektin vaiheen mukaan myös omat tehtäväni ovat vaihdelleet. Välillä on isoja virstanpylväitä, välillä ihmisläheistä ja pienempää etenemistä. Isoja ovat olleet muun muassa arkkitehtuurikilpailu ja tietenkin rahoituksen varmistuminen. Silloin ymmärsi, että kirjasto on oikeasti toteutumassa.

Kaupunkilaiset ovat kaiken aikaa saaneet kertoa kirjastounelmiaan. Lipasti on ollut aktiivisena toimijana asiakkaiden ja kumppanien parissa järjestämässä työpajoja ja muuta yhteisöllisyyttä.

Tradition ja tulevaisuuden asialla

Pirjo Lipasti on sekä tradition että uudistuvan tulevaisuuden kannattaja.

– Tradition täytyy uudistua, jotta se pysyy hengissä, hän toteaa. Kirjastolaki on toiminnan lähtökohta, mutta se, miten kirjasto toteutetaan, on osa yhteiskunnallisen tukemisen puolta.

– Tarvitaan neutraaleja paikkoja, joissa ihmiset voivat keskustella toisiaan kunnioittaen.

Lipasti on arvostuksella seurannut työmaan tapahtumia.

– Kirjaston työmaa on nyt komea, kun kattorakenteen veistoksellisuus näkyy niin hyvin. Sen jälkeen, kun tontilla tehtiin virallinen kaivinkoneen ensiraapaisu, on tapahtunut valtavasti ja valtavan tehokkaasti.

– Hienompaa työtehtävää en itselleni osaa kuvitella. Kirjaston suunnittelusta vastaavat ALA-arkkitehdit ovat puhuneet kauniisti suunnittelevansa kirjastoa lapsilleen. On upeaa olla mukana jossakin, jolla on kaupunkilaisille niin tärkeä merkitys, nyt ja kaukana tulevaisuudessa.

Kirjasto 10:n tiloissa työskentelevällä Lipastilla on yksi ydintoive.

– Kun Oodi on valmis ja astun sinne, haluan nähdä, että siellä on sankoin joukoin ihmisiä, tyytyväisiä ihmisiä.

Teksti: Siru Valleala
Kuvat: Teemu Lipasti

Kaupunkilaiset hämmästelevät Oodia

Millaisia ajatuksia näyttävä kirjastotyömaa herättää kaupunkilaisissa?

Kesäinen Töölönlahti on täynnä elokuun lämmöstä nauttivia nurmikolla istuskelijoita. Musiikkitalon terassilla soivat kitarat, pyöräilijät suihkivat Baanalla – ja vieressä nakutellaan suurta avaruusalusta. Vai Oodikos se on? Kävimme kysymässä, mitä kaupunkilaiset ajattelevat nopeasti kohonneesta rakennelmasta, jonka näyttävä valkoinen kattomuodostelma kerää huomion.

– Ai tuohonko se kirjasto tulee, kummastelee Musiikkitalon rinteellä istuva espoolainen Jaana.

– Näyttää modernilta. Rakennus herättää heti odotuksia sille, mitä sisäpuolelta löytyy.

– Futuristinen ja avaruusmainen, ja hieno, lisää lastenrattaita heijaava Liisa. Molemmat ovat iloisia siitä, että Oodi on loistavalla paikalla ja sulautuu Töölönlahden moniulotteiseen maisemaan.

– Esimerkiksi moderni rakennelma Allas Sea Pool näyttää omituisen irralliselta Kauppatorilla, vaikka onkin tyylikäs.

Oodi rakentuu huimaa vauhtia.

Oodi rakentuu huimaa vauhtia.

Moni huilaa lepohetkeään aivan kirjastotyömaan vieressä, mutta meteli ei häiritse liikaa.

– On helppo olla kiinnittämättä huomiota työmaahan. Meteliä on hämmästyttävän vähän, sanovat Baanan viereen parkkeeranneet Saara ja Johanna. He keskustassa asuvina ovat tyytyväisiä, että työmaalle kohoaa juuri kirjasto, eikä lisää toimistotaloja.

– Tosin luulin, että kirjasto rakentuu kauemmas Töölönlahdelle, Saara ihmettelee ja kummatkin toteavat yllättyneensä rakennuksen yhtäkkisestä ilmestymisestä.

– Se nousi ihan parissa yössä!

Etelähelsinkiläiset Tuulia ja Paula ovat hivenen kriittisempiä.

– Näyttää lentokentältä tai ostoskeskukselta. Toivottavasti siitä ei tule niin ruma kuin alueen muista rakennuksista. Emme odottaneetkaan, että valittaisiin kovin repäisevää arkkitehtuuria.

– Mutta rakennus on kuitenkin kansainvälisen näköinen, ja on hienoa, että kirjasto on mahtipontinen. Lisää hengailutilaa tarvitaan.

Tuulian ja Paulan mielestä Oodi näyttää mahtipontiselta lentokentältä.

Tuulian ja Paulan mielestä Oodi näyttää mahtipontiselta lentokentältä.

Koiran kanssa päivää paistatteleva jyväskyläläinen Sara ei tiedä, mitä työmaalle on tulossa.

– Ai kirjasto! Kiinnitin kyllä huomiota hienon näköiseen kattoon ja moderniin rakentamiseen. Mielestäni rakennus sopii hyvin miljööseen, kuten vaikkapa tuon jännittävän paikan viereen, Sara toteaa Kiasmaa osoittaen.

– Kirjasto näyttää tosi isolta!

Musiikkitalon kahviossa eläkeläisystävykset ovat viettämässä päivää. He ovat jo pitkään seuranneet keskustakirjaston kohoamista ja haluaisivat heti varata opastusvierailun.

– Rakennus on sopivan matala, ja rungon muodon hahmottaa jo hyvin. Olisi hyvä, jos vanhaa makasiinirakennusta voisi hyödyntää, kun se juuri kirjaston edustalla sijaitsee. Kirjaston viereen sopisi hyvin suomalaisista puista tehty ikebana-asetelma, Marja-Leena visioi ja toivoo myös siistejä wc-tiloja.

Alueen työntekijät ovat seuranneet kirjastokehitystä

Oodin työmaan läheisyydessä on paljon väkeä töissä. Sanomatalossa naputteleva toimittaja Kirsi Jääskeläinen kertoo seuranneensa keskustakirjaston rakentumista.

– Työkaverin kanssa oli puhetta, että pitäisi ottaa kuva, kun kirjaston paikalla oli pelkkä suuri maakuoppa. No, kuva jäi ottamatta, ja yllättävän nopeasti rakennus on noussut. Toivon, että kirjaston arkkitehtuuri tuo pehmeyttä ja luonnonläheisyyden tuntua lasiseen ja laatikkomaiseen lähialueen arkkitehtuuriin. Ja ennen kaikkea odotan, että pääsen työpäivän jälkeen piipahtamaan helposti kirjastossa.

Musiikkitalon kahviossa työskentelevä Sissi Hakala kertoo, että turistit ovat kyselleet paljon siitä, mitä viereen on valmistumassa.

– Meille kahviossa työmaa on tylsinä hetkinä viihdettä: katselemme, kun palikka kerrallaan rakennus kohoaa!

 

Teksti ja kuvat: Siru Valleala

Pääkuva: Helsinkiläiset Saara ja Johanna yllättyivät kirjaston rakentumisnopeudesta.

Virtuaalinen Oodi kiinnosti Helsinki-päivänä

VR-laseilla tehty kirjastovierailu on monille ennen kokematon elämys.

HAM-kulmalla Tennispalatsissa järjestetty Tulevaisuuden Helsinki -taidepajan yksi osa oli virtuaalimatka kirjastoon. Helsinki-päivänä 12.6. halukkaat asettivat silmilleen laadukkaat virtuaalilasit ja lähtivät retkelle kirjasto Oodiin.

Samoja laseja käyttävät kirjaston suunnittelijat parhaillaan työnsä apuna. Nyt nähtävät tilat olivat vielä tyhjät, mutta pintamateriaalit olivat paikallaan. Sisustusta on pian tulossa. Virtuaaliretkeilijät saivat seikkailla jokaisessa kerroksessa omin päin ja käydä myös kirjaston pihalla.

– Ihanat isot ikkunat, joiden äärelle voin kuvitella itseni lueskelemaan, kehuu Merituuli Hannonen, yksi virtuaalivieraista, ja pyörii paikallaan kirjaston kolkkia hapuillen.

– Hieman oudolta tuntui olla vielä täysin tyhjän kirjaston sisällä, mutta siellä oli kivan näköistä.

7-vuotias Pohto Uusi-Seppä jonotti kokeilemaan VR-laseja kokonaista kolme kertaa.

– Oli hauskaa, ja aika kummallista! En ole ennen käyttänyt tällaisia laseja, Pohto kertoo. Mummo Silja Uusi-Seppä ei uskalla vierailla virtuaalikirjastossa pyörrytyksen pelossa. Totta on, että VR-lasimaisemat saattavat herkempiä huimata.

Lasit tarjoavat yllättävän konkreettisen kuvan Oodista. Elämyksellisen kokemuksen jälkeen rakennus tuntuu olevan jo oikeasti olemassa. Teemu Herka on vaikuttunut kirjaston ulkoasusta.

– Menin ulos ja yritin päästä kirjaston ympäri. Puinen julkisivu miellyttää. Voisin hengailla lasien kanssa kirjastossa pitempäänkin.

Ulkopiha on näyttävä. VR-laseilla paljastuu kirjaston kokonaisvaltainen tyylikkyys ja kolmannen kerroksen muodokas avaruus. Käytäviin ja sokkeloihin eksyy vielä helposti, kun sisustukselliset maamerkit ovat vähissä. Onneksi portaita tai hissejä löytyy aina nopeasti.

Kaupunginkirjaston IT-suunnittelija Urpo Nylander, joka päivittää VR-sisältöä, kertoo, että tarkoituksena on testata esimerkiksi esteettömyyttä virtuaalimallin avulla. Käytävillä kuljetaan virtuaalisilla pyörätuoleilla ja tarkkaillaan kääntymiskulmia.

– Käytämme myös askeltyökaluja, joilla mittaamme reaaliaikaista kävelyä tiloissa. Tekniikka paranee kaiken aikaa. Aiomme syksyllä näyttää yleisölle uusia Oodin vaiheita virtuaalisesti.

Anni Malo virtuaalikirjastossa.

Anni Malo virtuaalikirjastossa.

Anni Malo viihtyy lasien kanssa seikkaillen pitkän tovin.

– Ylin kerros on mahtava! Kirjasto näyttää modernilta, vaalealta ja valoisalta. Lasten tiloissa on hieno seinä. Tämä on hyvin erikoinen tapa nähdä uusi arkkitehtoninen rakennus. Kiinnostaa, kuinka auringonvalo tulee täyttämään yläkerran. Mielenkiintoista on jatkossa nähdä huonekalut. Tämä oli oikea wow-elämys!

Teksti ja kuvat: Siru Valleala

Lue myös Oodin lisätyn todellisuuden näyttelystä Kirjasto 10:ssä:
Lisätty todellisuus herättää Oodin henkiin

Oodi odottaa kirjastoturisteja

Yhteinen Oodi
Sarjassa kerrotaan toimijoista, jotka yhdessä kirjaston kanssa muodostavat Oodin.

Uusi, kiehtova rakennus tulee olemaan yksi Helsingin turistikohteista. Keskustelimme Oodin matkailunäkökulmasta Helsinki Marketingin eli entisen Visit Helsingin kanssa.

Töölönlahti elää voimakkaan muutoksen tuulissa. Kirjasto Oodi kohoaa työmaallaan näyttävästi, uudet viheralueet kukoistavat jo, ja kesä tuo turisteja Töölönlahden rannalle kävelylle ja kahville. Myös kirjasto aikoo ottaa vastaan sankat matkailijajoukot.

– Matkailijat tulevat sinne, missä kaupunkilaiset ovat, toteaa Helsinki Marketingin vastaava matkailutiedottaja Mari Somero. Helsinki Marketing tunnettiin aiemmin Visit Helsingin nimellä. Sivustot visithelsinki.fi ja myhelsinki.fi ovat Helsingin kaupungin virallisia matkailusivustoja, ja Helsinki Marketing markkinoi Helsingin kaupunkia ja vastaa matkailuneuvonnasta.

Mari Somero, kuva: Leena Karppinen.

Mari Somero, kuva: Leena Karppinen.

Somero muistelee, kuinka Kampin keskuksen alkuaikoina käytävillä oli hiljaista, melkein autiota. Nykyään moni pitää Kamppia kaupungin sydämenä, ydinkeskustana.

– Kaupunkilaisten polut muuttuvat. Oodin ja Lasipalatsin alueen Amos Rexin avaamisen myötä painopiste muuttuu jälleen. Virta ohjautuu kohti Töölönlahtea. Uuden tapahtumapuiston tapahtumat, kuten vuodenvaihde ja Helsinki-päivä tuovat elävyyttä rautatieaseman läheisyyteen.

Siksi Helsinki Marketing on yksi Oodin kumppaneista ja parhaillaan pohtimassa, kuinka matkailuala ja kirjasto voisivat toimia yhdessä.

– Olemme olleet mukana kirjaston aulan suunnitteluryhmässä pohtimassa palvelukonseptia. Yksi idea on pop up -kärrykioski kirjastoon matkailun näkökulmasta. Kirjaston yhteisen palveluhengen tietoinen luominen on tärkeä ja hieno asia. Se tarkoittaa sitä, että kaikki toimijat tuntevat toistensa palvelut ja pystyvät palvelemaan myös toistensa asiakkaita.

Turisteja Helsingissä. Kuva: Kaisa Luukannel / Visit Helsinki.

Turisteja Helsingissä. Kuva: Kaisa Luukannel / Visit Helsinki.

Helsinki Marketingin oma matkailuneuvonnan palvelu-uudistus on käynnissä. Aluevaltauksia ovat Helsinki Help -turistineuvojien laatikkopyörät (pääkuvassa), rautatieaseman pop up -neuvontapiste ja lentokenttäjunaneuvonta.

Someron mielestä Oodi on hyvin valmistautunut matkailijoihin muun muassa sen myötä, että opasteet aiotaan kääntää kolmelle kielelle ja kirjastoviestintää suunnitellaan laajalti.

– Oodi tulee olemaan turistikohde esimerkiksi arkkitehtuurista kiinnostuneille matkailijoille, matkailun ammattilaisille ja lapsiperheille.

Helsinki Marketing lupaa työkaluja ja vie sekin viestiä matkailijoille uudesta kirjastosta. Helsingin Suomi 100 -markkinoinnissa Oodi on kaupunkitapahtumien ohella toinen kärki tänä vuonna.

– Kuvailemme asiaa näin: Oodi on Helsingin lahja satavuotiaalle Suomelle!

Teksti: Siru Valleala

Lue myös:

Yhteinen Oodi: Elokuva saapuu kirjasto Oodiin

Kuinka kirja pääsee parhaiten esille?

Töissä keskustakirjastossa
Sarjassa tavataan kirjasto Oodin parissa työskenteleviä ihmisiä.

Kirjaston aineistosijoittelu eli se, mistä kirjat ja muu materiaali löytyvät, vaatii suunnittelua ja havainnoivaa silmää. Tutustuimme Rikhardinkadun kirjaston aineistoprojektiin, jonka tuloksia aiotaan hyödyntää myös kirjasto Oodissa.

Sari Jovero, Rikhardinkadun kirjaston palvelupäällikkö, esittelee legendaarisen kantakaupunkilaiskirjaston kerroksia. Kierreportaiden päässä kaikkein korkeimmalla on muun muassa kiinnostava Helsinki-aiheisten kirjojen huone.

– Meillä suunnitellaan parhaillaan laajamittaista aineistosijoittelu-uudistusta, kertoo Jovero, joka on mukana kirjasto Oodin kokoelmaa pohtivassa työryhmässä. Oodin aineistosijoittelua on pohdittu yhdessä Design Studio Muotohiomon kanssa. Yksi työpajoista järjestettiin Rikhardinkadulla.

Sari Jovero on mukana pohtimassa Oodin kokoelmaa ja aineistosijoittelua.

Sari Jovero on mukana pohtimassa Oodin kokoelmaa ja aineistosijoittelua.

– Oodi on toki eri tyyppinen paikka kuin vanha ja sokkeloinen Rikun kirjasto, mutta kaikessa aineistosijoittelussa kohdataan samoja haasteita, kun materiaalin määrä on hyvin suuri.

Kaksi pääperiaatetta ovat ohjenuorina: se, mitä asiakkaat haluavat ja se, mitä kirjasto tahtoo tarjota. Asiakkaiden on löydettävä etsimänsä helposti, mutta lisäksi matkan varrella on hyvä tarjota löytöjä ja aarteita. Logiikka yhdistyy yllätykseen, syvyys visuaaliseen herkullisuuteen.

Palapeliä ja assosiointia

– On konkreettista palapeliä pohtia, mikä on tilallisesti mahdollista. Juuri nyt Rikun muutoksessa tekeillä on tarkistusmittaus: katsomme, mitä todellisuudessa mahtuu minnekin. Esimerkiksi kirjojen kansien näyttäminen vie tilaa.

– Esillepanossa kuljetaan yhä virikkeellisempään suuntaan, jolloin on pohdittava kirjanäyttelytyyppisiä kalusteita. Käytännön seikkoihin liittyy sekin, ettei kirjoja sijoiteta liian alas. On tärkeää olla herkkänä sille, mikä on pinnalla ja missä paikoissa aineisto vetää eli lähtee parhaiten asiakkaan matkaan.

Rikhardinkadun kirjastossa oli esillä kauhuteemaista kirjallisuutta.

Rikhardinkadun kirjastossa oli esillä kauhuteemaista kirjallisuutta.

Oodin suhteen tilanne on Rikuun verrattuna uusi: talo ja hyllyt ovat alkuun tyhjät. Isoa suunnittelutyötä tarvitaan.

– Rikhardinkadulla painotetaan taidetta, ja uudistamisprojekti tehdään aluksi taidekirjakokoelman parissa. Toisesta kerroksesta on tarkoitus muodostua taidekerros, jonne kuvataide, musiikki ja kaunokirjallisuus sijoittuvat.

– Suuri kysymys on se, mitkä aihepiirit loogisesti kuuluvat yhteen. Muotohiomon työpajassa kävi ilmi, että ihmisten assosiaatiokyky on valtava. Lopulta kaikki liittyi kaikkeen ja tuloksena oli villi post it -lappusekamelska, joka sai koko pajan nauramaan!

Sari Jovero taidekirjakokoelman parissa.

Sari Jovero taidekirjakokoelman parissa.

Teksti ja kuvat: Siru Valleala

Lue myös:
Keskustakirjaston aarteita etsitään jo

 

Elokuva saapuu kirjasto Oodiin

Yhteinen Oodi
Sarjassa kerrotaan toimijoista, jotka yhdessä kirjaston kanssa muodostavat Oodin.

Kansallinen audiovisuaalinen instituutti eli KAVI on jo usean vuoden ajan ollut mukana keskustakirjaston alustavana yhteistyökumppanina. Instituutin tehtäviä ovat muun muassa kotimaisen elokuvaperinnön säilyttäminen ja audiovisuaalisen kulttuurin edistäminen. Keinoja ovat esitystoiminta, elokuvakasvatus, kirjasto- ja tietopalvelut ja näyttely- ja julkaisutoiminta.

Oodin ensimmäiseen kerrokseen suunniteltu elokuvateatteri tulee olemaan ahkerassa käytössä. Kaunis ja historiallinen Orion-teatteri on kauan toiminut KAVI:n keskuspisteenä, mutta uudempien tilojen ja teknologioiden tarve on ollut esillä pitkään.

Visio Oodin elokuvasalista.

Visio Oodin elokuvasalista.

KAVI:n apulaisjohtaja Kirsi Raitaranta ja viestintäpäällikkö Outi Heiskanen muistuttavat, ettei lopullisia sopimuspäätöksiä ole vielä tehty, mutta yhteistyön mahdollisuudet on huomattu.

– Keskustakirjasto tarjoaa ison joukon uusia näkökulmia, sanoo Raitaranta.

– Esimerkiksi saavutettavuus on keskustakirjastossa toisenlainen, sillä kirjasto tavoittaa laajoja ja erilaisia yleisöjä. Tila antaa myös elokuvakasvatukselle uusia mahdollisuuksia. Olemme keskustelleet Helsingin kaupungin varhaiskasvatusviraston kanssa uudenlaisesta yhteistyöstä. Lisäksi keskustakirjasto tulee olemaan esteetön.

Heiskanen uskoo uusien kävijöiden löytävän KAVI:n palvelut, onhan Oodi liikenteen solmukohdassa keskellä kaupunkia.

– Hienoa synergiaa ja jännittävää dialogia on luvassa. Tämä vuosi on kaksinkertainen juhlavuosi. Suomi juhlii sataa itsenäisyyden vuottaan, ja KAVI juhlii elokuva-arkistoinnin 60. työvuotta.

Outi Heiskanen / KAVI. Kuva: Siru Valleala.

Outi Heiskanen / KAVI. Kuva: Siru Valleala.

Elokuva-arkisto on ollut vahva kansainvälinen toimija perustamisvuodesta 1957 saakka. Elokuvia viedään vuosittain ympäri maailmaa eri arkistojen esityssarjoissa, festivaaleilla ja kulttuuri-instituuteissa. Esitystoiminta tuo Helsinkiin kansainvälistä ohjelmistoa vierailuineen. Kansainvälinen toiminta sopii myös kirjastoon, josta on tarkoitus tulla monipuolinen kulttuurien keskus.

– Erilaiset teemapäivät toimivat kirjaston tiloissa varmasti erinomaisesti. Vaikkapa Mika Waltari -päivänä teema voisi olla esillä sekä kirjojen ja näyttelyiden että elokuvien ja tapahtumien suhteen. Usea toimija saman katon alla voi tarjota monipuolisia ja mielikuvitusta ruokkivia tempauksia, Heiskanen visioi.

Elokuvateatteri on päiväaikaan kirjaston käytössä, ja teatteria vuokrataan myös ulkopuolisille käyttäjille.

Modernin tilan tarve

– KAVI on erityisen iloinen siitä, että modernit tilat täyttävät ajan tarpeet. Kirjastolla on sekä teatteritila että muuta dynaamista, muunneltavaa infrastruktuuria, sanoo Outi Heiskanen.

Kirsi Raitaranta on ollut vuodesta 2013 mukana elokuvateatterin suunnittelussa ja viime vuonna myös palvelumuotoilijoiden järjestämissä kirjastotyöpajoissa. Niissä on käyty läpi aulan käyttöä ja yhteistyötä eri kumppanien kanssa.

Raitaranta painottaa sitä, että arkistoelokuvien esittämisessä paras mahdollinen konehuone on tärkeä.

– Ensimmäistä kertaa meillä olisi omassa konehuoneessamme sekä 35mm:n että 70mm:n filmin esittämiseen tarkoitetut projektorit ja tietenkin nykyaikainen esitystekniikka näiden rinnalla.

Orionin kohtalo

Entä teatteri Orion ja siitä huolissaan olevat kaupunkilaiset?

– Kyselyjä Orionin tulevaisuudesta on toki tullut. KAVI on rakennuksessa vuokralla ja teatteri on taloyhtiön omistuksessa. Toiveissa on, että tila säilyy teatterikäytössä. Pienet elokuvateatterit rikastavat kaupunkikulttuuria, Raitaranta toteaa.

– Ohjelmistomme tulee pysymään monipuolisena paikasta riippumatta, ja Orionin kaltainen esitystoiminta tulisi jatkumaan kirjaston elokuvateatterissa. Seminaareja, sing-along-näytöksiä, arkistoelokuvien perusnäytöksiä, klassikoita, harvinaisuuksia, uutta nykyelokuvaa, koulunäytöksiä…

– Ehkä myös enemmän ajankohtaisia aiheita ja vierailuja – toisin sanoen tilanteessa elämistä.

Elokuva kiinnostaa helsinkiläisiä - elokuvapiknik Töölönlahdella. Kuva: Jussi Hellsten / Visit Helsinki.

Elokuva kiinnostaa helsinkiläisiä – elokuvapiknik Töölönlahdella. Kuva: Jussi Hellsten / Visit Helsinki.

Teksti: Siru Valleala
Kuvat: Siru Valleala, keskustakirjasto.fi, Visit Helsinki

Heikki Ruoho ja Oodin sisustuksellinen ilme

Kirjaston tekijät
Sarjassa tavataan ihmisiä, jotka omalla työllään rakentavat kirjasto Oodia.

Kirjasto Oodin sisustusarkkitehti Heikki Ruoho on hyvillä mielin. Suunnittelu on täydessä käynnissä, aikataulu pätevä ja tekemisen tunnelma hieno.

– Olen ollut projektissa ALA-arkkitehtitoimiston kautta noin vuoden. Aivan nollasta en aloittanut, sillä hankesuunnitteluvaiheessa oli jo alustavasti tehty päätöksiä muun muassa pintamateriaalien ja kiintokalusteiden suhteen. Mukana on ollut myös toinen ALAn sisustusarkkitehti Mirja Sillanpää.

Ruohon toimenkuva on kokonaisvaltainen ja keskittyy juuri nyt toiminnallisuuden ja kalustetarpeiden kartoitukseen.

– Yksi iso asia, jonka parissa olen työskennellyt, on kolmas kerros ja sinne käyttöön tulevat kirjahyllyt. Kuinka toivottu hyllymäärä, jota voisi kuvailla hyllymereksi, sijoittuu pohjaratkaisuun ja kuinka hyllyt sopeutuvat esteettömyyden vaatimuksiin, talotekniikkaan ja yleensä ympäristöön. Hyllyt tulevat olemaan 1,5 metriä korkeat, joten niiden yli näkee koko avoimen yläkerroksen, Ruoho kertoo.

– Hyllytyypiksi valitaan markkinoilla olevista malleista sellainen, joka parhaiten vastaa tarkoitusta. Mallia mahdollisesti muokataan hieman ulkonäöltä ja mitoilta. Tämä prosessi on käynnissä yhtä aikaa pohjaratkaisun suunnittelun kanssa.

Oodin sisustuksen materiaalivaihtoehtoja.

Oodin sisustuksen materiaalivaihtoehtoja.

– Toinen keskeinen alue on ensimmäisen kerroksen aulatilojen toimintojen kartoitus sen suhteen, mitä kalusteita aulaan tarvitaan. Keskeisimpiä elementtejä aulatilassa palvelupisteiden lisäksi ovat oleskelu- ja kohtaamistilojen kalusteet, hyllykalusteet, näyttely- ja pop-up-kalusteet, kalusteet lainausautomaateille ja asiakastietokoneille sekä kahvilan kalusteet.

Kirjaston kerroksissa monipuolisia haasteita

Heikki Ruoho ei ole ennen ollut vastaavanlaisessa kirjastonsuunnittelutehtävässä.

– On hieno fiilis olla mukana koostamassa kulttuurin ja sivistyksen päämajaa. Itselleni on uutta suunnitella tämän tyyppistä rakennusta, jossa on niin paljon erilaisia toimintoja ja tunnelmia. Jokaisella kerroksella on oma henkensä, jota voi tukea sisustusratkaisuilla. Se on hyvin mielenkiintoista.

Kiinnostavaa on myös se, että mukana on sekä vanhoja kirjastoperinteitä kuten kirjojen lainaamista ja muuta traditionaalista kirjastopalvelua että uudempia, kokeellisempia palveluja.

– Hauska ristiriita on, että kirjaston toinen kerros, joka sisältää eniten muokkautuvia, verstastyyppisiä toimintoja ja innovaatioiden mahdollisuuksia, on sisustussuunnittelun kannalta perinteisintä tilasuunnittelua. Huonetiloja on toisessa kerroksessa paljon suhteessa muihin kerroksiin, ja siksi kyseessä on perinteisempi tilasuunnittelutehtävä. Ensimmäinen ja kolmas kerros taas ovat käytännössä yhtä avointa tilaa.

Toisessa kerroksessa on paljon huonetilaa.

Toisessa kerroksessa on paljon huonetilaa.

Kaupunkilaisten toiveita on kuunneltu

Keskustakirjasto on jo vuosia kerännyt kaupunkilaisten unelmia sekä uuden kirjaston sisältöön ja tarjontaan että myös sisustukseen liittyen.

– Haaveita ja toiveita on huomioitu yleisesti, ja ihan yksittäisiäkin toiveita on kuunneltu. Detaljitasolla ei tietysti kaikkea pysty toteuttamaan. Kalusteiden materiaaleja emme ole vielä päättäneet, ja seuraavan kokouksen aihe ovatkin materiaalit. Suunnittelukokouksia on kerran kuussa, ja kaikesta päätetään yhdessä, Ruoho sanoo.

Aikataulutuksessa seuraava etappi on vuodenvaihde, jolloin kiinto- ja irtokalusteet on valittu ja kilpailutus alkaa.

Kiehtovaa virtuaalimallintamista

Kirjasto Oodin suunnittelussa on hyödynnetty uutta teknologiaa, joka avartaa näkemyksiä.

– On ollut kiehtovaa testata virtuaaliympäristössä mallintamista. Kirjastorakennuksesta on tehty ulkopuolisen palvelutarjoajan toimesta VR-malli, jota pääsimme koettamaan, kulkemaan tyhjän rakennuksen sisällä tilasta toiseen. Se oli huima kokemus!

– Olemme keskustelleet, että VR-malliin lisätään myöhemmin joitain kalusteita, todennäköisesti kolmannen kerroksen kirjahyllyt, jolloin niiden asemoinnin vaikutusta muun muassa tilan rytmiin ja ulkonäköön voidaan todentaa ja arvioida uudella tavalla.

Heikki Ruoho virtuaalivierailulla Oodissa.

Heikki Ruoho virtuaalivierailulla Oodissa.

 

Teksti: Siru Valleala
Kuvat: ALA-arkkitehtitoimisto

LUE LISÄÄ:

Aula on käyntikortti kirjastoon

Kuinka keskustakirjasto syntyy

Kirjastosta tulevaisuuden tietoautomaatti?

Entä, jos Helmet-kirjastokortti olisi yhtä kuin personoitu audiovisuaalinen kirjahylly?

Tietotekniikan tutkija, tietokirjailija ja konsultti Klaus Oesch näkee mielellään keskustakirjaston tulevaisuutta muokkaavana datajalostamona. Muun muassa Nokialla, Panasonicilla, Applella ja Tekesin ohjelmakoordinaattorina työskennellyt Oesch on nyt eläkkeellä, mutta jatkaa yhä innolla teknologisen kehityksen visioimista ja nuorten start-up-yritysten mentorointia.

Oesch on laatinut keskustakirjastolle mielenkiintoisen tulevaisuuden katsauksen nimeltä Keskustakirjasto digitalisaation paradigmana. Nyt keskustelemme siitä, millainen asema keskustakirjastolla voisi olla jatkuvasti kehittyvien mobiilisovellusten ja avoimen datan hankkeiden muuttaessa maailmaa – ja miksi kirjastolla on kiire.

Klaus Oesch

Klaus Oesch

Kirjasto uutena vientituotteena?

Klaus Oesch tuli tunnetuksi 1990-luvun alussa yhtenä World Wide Webin esiasteen hypermedian ensimmäisistä puolestapuhujista. Hän on suorittanut valtiotieteiden maisterin tutkinnon Helsingissä ja väitellyt vuonna 2007 filosofian tohtoriksi Tampereen yliopistossa aiheenaan tietoajan toimintakäytännöt.

Miksi juuri keskustakirjasto voisi olla digitaalisen aikakauden uusi merkkipaalu ja ohjastaja?

– Keskustakirjasto on instituutio, jonka on mahdollista tehdä jotakin todella erilaista. Kirjasto on paikka, jossa kohtaavat ihmiset ja tieto. Se heijastaa yhteiskuntaa, arjen rakenteita ja käytäntöjä. Kaupungin uutena keskuspaikkana keskustakirjastolla on edellytykset ryhtyä sellaiseksi tiedolliseksi toimijaksi, jonka ytimessä älykkyys kerääntyy, lisääntyy ja jalostuu.

Oesch hätkähdyttää rinnastamalla keskustakirjaston samanlaiseksi sovellukseksi kuin Facebook ja YouTube. Kirjasto on yhteisöllinen keskus ja sosiaalinen verkosto, jota kukin käyttää omalla persoonallisella tavallaan. Tältä pohjalta on mahdollista kehittää uusi konsepti ja vientituote.

– Avoimen ja kansalaistiedon sisältöjen jalostus ja jakelu ovat avaimia. Voitaisiinko kirjastosta luoda Suomen uusi, globaali valttikortti ja esimerkki? Kirjasto voi olla raakiletiedon tehokas jalostumispaikka, jossa luodaan tietoa yhdessä, rakennetaan vanhan tiedon pohjalle uutta.

Digitalisaation laajenevassa maailmassa kirjasto voi asemoitua innovoimaan uudella tavalla.

– Helmetin asiakastiedot ovat keskeinen ankkuri. Painotus on personoidussa profiilissa. Henkilökohtaisen Helmet-mobiilinliittymän avulla voisi luoda esimerkiksi audiovisuaalisen kirjahyllyn, yhteydet omiin kirjallisiin teemaryhmiin tai seurattavaan metatietoon omaan kännykkään. Kullakin käyttäjällä on yksilöllisiä tarpeita, joihin kirjasto voi luoda enemmän lisäarvoa.

– Tärkeää on, että vaikkapa lukupiireissä yhdessä luotu uusi data tallentuisi ja tulisi jaettua eteenpäin. Metadata on arvokasta, ja sen tulisi jäädä meille Suomeen, eikä esimerkiksi siirtyä suoraan muun maailman kansainväliselle jäteille, jotka tuotteistavat sen. Siksi tarvitaan omaa mobiili- ja jopa virtuaalisten palveluprosessien kehittelyä.

Tulevaisuusnäyttelyitä kirjaston tiloissa

Jo lähitulevaisuudessa kirjasto ei ole enää vain kirjasto, vaan tietotalouden toimija, joka kohdistaa yksilöllistä tietoa käyttäjiin. Tieto ei ole enää vain kirjan kansien välissä vaan globaalissa pilvessä. Työntekijöiden osaamisalueet laajenevat.

– Yhteisö voimaantuu teknologian avulla, kuvailee Klaus Oesch ja luo silmien eteen vision kirjastosta 2030-40-luvulla. Kirjasto on 24 tuntia auki oleva kyberneettinen palveluautomaatti, pilviteknologian avulla dataa voi tallentaa niin paljon kuin halutaan ja virtuaalitodellisuus on osa arkea. Kirjastoinformaatikon taitoja voidaan jo nyt täydentää tekoälyllä.

– Maailmalla suunnitellaan vauhdilla tulevien vuosikymmenien tekniikkaa, kuten parhaillaan 5G-tietoverkkojen ja esineiden internetin infrastruktuuria. Virtuaalitodellisuus tarjoaa uuden tavan tietopanoraamoille ja tietoseikkailuille kyberavaruuteen. Kirjasto voi ensi kädessä olla demonstraatiopaikka, jossa on esillä tulevaisuusnäyttelyitä siitä, miten kansalaiset pärjäävät parinkymmenen vuoden päästä. Samalla se voi itse prototyyppinä toimia uusien teknologioiden testaus- ja living lab-ympäristönä.

– Museoilla on paikkansa historian kertomisessa ja säilyttämisessä, mutta kuka kertoo tulevaisuudesta?

Kirjastolaitoksella on pitkä historia, jota se voi hyödyntää vankkana asiantuntijapohjana. Tärkeää kuitenkin on, ettei tieto ole passiivista, vaan muokkautuvaa. Kirjasto 10 on toiminut kokeilukirjastona jo pitkään, mistä Kaupunkiverstaan välineiden tuominen aineistojen keskelle on yksi esimerkki. Testikäytöstä kerätään kokemuksellista tietopankkia.

Pilottikokeilu avajaisiin mennessä?

– Kirjasto toimii tietoyhteiskunnan voimavarana. Olisi uskallettava nyt organisoida kaikki uudelleen ja pureutua siihen, kuinka kirjasto pystyy luomaan kansalaisille – asiakkailleen – lisäarvoa. Tässä vaiheessa mukaan astuvat myös sponsorointi ja kaupallisuus. Kysymyksiä seuraa: miten suhtaudutaan tietoautomaattimalliin? Halutaako siitä maksaa? Saako kirjastossa mikään maksaa mitään? Klaus Oesch pohtii.

– Osaamista meillä Suomessa on, runsaasti hyvin koulutettuja informaatikkoja, humanisteja ja koodareita. Linux-serverit toimivat. Uusilla tulevaisuuden malleilla olisi myös nuoria osaajia työllistävä vaikutus.

Oesch toivoo, että kirjaston toimesta paneuduttaisiin rakennuksen informaatioarkkitehtuuriin. Samalla kehiteltäisiin keskustakirjaston avajaisiin mennessä joitakin prototyyppejä, jotka voisivat toimia uuden kirjaston ja samalla modernin tietotulevaisuuden käyntikorttina.

– Asialla on kiire, koska vastaavaa mallia kirjastosta globaalina tietoautomaattina ja datajalostamona ei vielä ole. Meillä on tuhannen taalan paikka luoda uusi vientikonsepti.

– Yksi idea voisi olla vaikkapa lasten digitaalinen lukupiiri, jossa syntyy helposti lisäarvoa, uutta dataa. Pidän myös siitä ajatuksesta, että työväenopisto, Caisa kulttuurikeskus ja keskustakirjasto toimisivat verkostona hyödyntäen toistensa osaamista. Eri toimijoiden verkottuminen tuottaa heti lisäarvoa. Rahoituksena voisi olla esimerkiksi joukkorahoitus.

– Kirjaston aloitteellinen rooli on merkittävä. Kaikki vaatii tietoista päätöstä ja kehitysprojekteja. Kirjastoa voi verrata öljybisneksen jalostajaan, jolle tieto on himoittua. Sitä ei saa antaa ulkomaisille jättiyhtiöille kuin hyväntekeväisyytenä. Arvostusta ei anneta, se otetaan.

 

Siru Valleala

Keskustakirjaston aarteita etsitään jo

Keskustakirjasto on kaupunkilaisten oma aarreaitta. Mulla millaisia aarteita sieltä vuonna 2018 on mahdollista löytää? Ja kuinka aarteet aittaan haalitaan?

Kirjastotoimen apulaisjohtaja Anna-Maria Soininvaara kertoo, että tulevaa keskustakirjaston valikoimaa kerätään jo nyt.

– Esimerkiksi sarjakuvakokoelmaa on kartoitettu ja tuhansia albumeita valikoitu. Klassikoita metsästetään määrätietoisesti, sillä kirjan ikä kauppapuolella on lyhyt. Etsintää suoritetaan hankintaosaston toimesta muun muassa antikvariaateissa. Myös lasten aineistoa kerätään ahkerasti.

Jotta hankitut kirjat ja muut aineistot eivät kuluisi puhki ennen joulukuuta 2018, osaa säilytetään varastossa. Keskustakirjaston avajaispäivänä on tarkoitus tarjota 150 000 nidettä.

– Jos joku pelkää, ettei keskustakirjastossa ole tarpeeksi kirjoja, on pelko turha. Hyllymetrejä tulee olemaan noin 3,6 kilometriä. Ylimmästä kerroksesta tulee oikea kirjataivas, kertoo Soininvaara.

Kellutus keinoksi

Parhaillaan pääkaupunkiseudulla testataan aineistojen kellutusjärjestelmää. Vantaan ja Espoon kaupunginkirjastossa kokeillaan, mitä tapahtuu, jos kirjat jäävät siihen kirjastoon, jonne ne palautetaan. Kirjoja ei kuljeteta takaisin alkuperäiseen sijoituskirjastoon, vaan aineisto on vapaasti lainattavissa heti uudelleen.

– Kelluntajärjestelmä on älykäs, eikä anna aineiston kertyä liikaa yhteen paikkaan. Tasapaino säilytetään, eivätkä muut kirjastot kärsi. Kellutus tuo vaihtelua tarjontaan. Ne kirjat, jotka saavat eniten suosiota tietyllä alueella, ovat myös eniten esillä. Keskustakirjaston auetessa kellutetaan jo laajasti, kertoo Soininvaara.

– Varaussysteemin avulla minkä tahansa kirjan saa tietenkin tilattua myös minne tahansa muuhun noutopisteeseen, kuten nykyäänkin. Kirjasto harjoittelee nykypäivän trendiä: kaikkea ei tarvitse omistaa. Kirja saa liikkua nopeasti ja vapaasti paikasta toiseen.

Entä millaisten aineistojen Soininvaara uskoo keskustakirjastossa olevan kysytyimpiä? Mitä juuri keskustakirjastoon keskitetään?

– Keskustakirjastossa tarjolla on tuoretta materiaalia laajalti ja eri kielillä. Pasilan monikielisen kirjaston muuttamisesta keskustellaan parhaillaan, samoin Kirjasto 10 muuttaa keskustakirjastoon. Joka tapauksessa keskustakirjastoon tulee runsaasti monikielistä aineistoa. Eniten esillä ovat suosituimmat eurooppalaiset kielet, arabia, kiina, somali ja venäjä.

– Asiakkaat ovat merkittävässä roolissa. Kellutuksen avulla tulemme näkemään, millainen valikoima keskustakirjastossa eniten kiinnostaa – mitä tahdotaan lainata.

Kirja

Muuttuva maailma haastaa aineiston

Aineiston hankkijoiden on koko ajan muistettava nykymaailman ja teknologian muutokset. Jo parin vuoden sisällä moni asia voi olla toisin kuin nyt.

– Aluksi suunnittelimme 40-50000 cd-levyn valikoimaa, mutta nyt näyttää siltä, että määrä kutistuu murto-osaan. Ihmiset eivät enää kuuntele cd-levyjä. Myös lehtitilauksilla tulee olemaan niukempi kohtalo jo siksi, että lehdet harvenevat. Tosin sähköisiä lehtiä luetaan esimerkiksi Helmetin uuden aikakauslehtipalvelu eMagzin kautta aktiivisesti, Soininvaara tietää.

Printtikirjat ovat pitäneet yhä pintansa. E-kirjojen valikoimia kartoitetaan ja kehitetään lähivuosina. Sähkökirjan suosion kehityksestä on vielä vaikea sanoa.

– Keskustakirjaston englanninkielisen kirjallisuuden valinnassa on testattu asiakkaiden mieltymyksiä. Mielenkiintoista on se, että testiryhmässä asiakkaat valitsivat eri kirjoja kuin henkilökunta. Myös siksi työskentely yhdessä asiakkaiden kanssa on tärkeää – makuja on monia, pohtii Soininvaara.

Kokeiluja jatketaan lähitulevaisuudessa. Tulevaisuus myös ratkaisee valikoimien sisällön. Soininvaara kertoo, että esimerkiksi musiikin ja elokuvien suhteen aiotaan keskittyä klassikkovalikoimiin ja eurooppalaiseen tarjontaan. On hyvä, että kirjastosta löytyy sellaista, mitä Netflixistä ei ehkä löydy.

Anna-Maria Soininvaara odottaa keskustakirjastosta sananvapauden ja kasvattamisen paikkaa.

– Keskustakirjastosta tulee Suomen kirjastojen kruununjalokivi! Se on paikka, jossa etsitään uusia tapoja esittää kirjallisuutta ei-kaupallisesti. Siellä voi oppia ja vaikuttaa asioihin. Kirjastojen asiakkaista vain puolet lainaavat kirjoja. Ei-lainaaminen lisääntyy ja antaa uusia haasteita ja mahdollisuuksia kirjaston kehittämiselle.

– Mutta kirjataivaasta pidetään kiinni!

Teksti: Siru Valleala
Kuvat: Helsingin kaupunginkirjasto