Auringonnousun puoli sai julkisivulasit

Oodin ylimmän kerroksen julkisivulasit on saatu nostettua paikoilleen rakennuksen itäseinustalle eli aamuauringon puolelle. Vaikka valoisia aamuja saadaan vielä odottaa, lattiasta kattoon ulottuvat lasit herättävät ihastusta jo alkutalven harmaudessa.

Kuvassa puretaan henkilönostimien avulla seinän virkaa tehneitä EPS- eli styroxlevyjä, jotka toimivat lämpöeristeenä ja antoivat tuulensuojaa ennen lasien nostamista mekaanisiin kiinnitysosiinsa. Kovin pitkään lasit eivät ole Töölönlahdenkadun puolella näkyvissä, sillä niiden saumaustyön alkaessa itäseinä jää telineitten ja sääsuojan taakse.

Sääsuoja peittää tässä vaiheessa talon pohjoispäätyä. Lasit tiivistetään niin ulko- kuin sisäpuolelta, ja sääsuoja varmistaa työssä tarvittavat plusasteet ja kuivat olot.

Oodin julkisivun kaarevat muodot alkavat näkyä nyt, kun julkisivuelementtejä on nostettu kiinnikkeisiinsä talon länsisivulla. Elementit saavat myöhemmin pintaansa puukoolauksen, johon kiinnitetään lopullinen pintamateriaali. Kansalaisparveke sijaitsee ulospäin nojaavan seinän päällä.

Sääsuoja jatkuu katolle saakka, sillä sen takana tehdään myös räystästöitä. Työnjohtaja Mansoor Ardam tarkistaa lasien saumausjälkeä. Sauma voidaan hyväksyä vain, jos se on suora eikä siinä näy ylimääräisiä pykäliä. Elastinen massa kiinnittyy parhaiten kuivaan ja puhtaaseen pintaan.

Tammikuun lopulla työmaalla valmistauduttiin kolmannen kerroksen julkisivulasien kiinnittämiseen myös laskevan auringon suuntaan eli rakennuksen länsisivulle. Kerrokseen asennettiin aluksi lasipilarit, joihin pintalasit tuetaan. Kun lasipilarit ovat vankasti kiinni teräskengissään, jopa yhdeksänmetriset ja 1500 kiloa painavat monikerroslasit voidaan kohdistaa paikoilleen imukuppinostimen avulla.

Lämmittimet sijoitetaan katseilta piiloon

Talven viileillä viimoilla keskivertokansalainen miettii herkästi, miten akvaariomainen kolmas kerros pidetään lämpimänä, kun seinät ovat lasiset joka puolella lattiasta kattoon. Ammattilaiset ovat tämän toki ratkaisseet, vieläpä esteettisellä tavalla. Lasien eteen ei asenneta vedellä täytettyjä lämpöpattereita eli radiaattoreita, jotka rikkoisivat lasiseinien visuaalisen yhtenäisyyden.

– Tilaa lämmittävät kapeat konvektorit, jotka puhaltavat lämmintä ilmaa lasin alareunaan ja jäävät asennuslattian alle, Mansoor Ardam selittää ja näyttää, miten vedon estävä ratkaisu rakennetaan ikkunoitten eteen. Tekniikka asennetaan betonilattialle, jonka päälle tulee vielä asennuslattia. Kirjaston käyttäjä voi astella aivan ikkunoitten eteen väistelemättä lämmitintä.

Tietokonemallinnuksessa konvektorit näkyvät ikkunoitten alla matalina punaisina palikoina. Talon vesikaton ja kolmannen kerroksen alakaton väliin jää paljon talotekniikkaa: ilmanvaihdon putkitus näkyy kuvassa vihreänä, sprinklausjärjestelmä turkoosina ja sähköjohtotie sinipunaisena. Vain sprinklerien suuttimet jäävät lopulta näkyviin, kun kerroksen aaltoileva alakatto on asennettu paikoilleen.

Alakatto, jota tässä kuvastaa kapea neonvihreä rakenne, asettuu mittavan talotekniikan vuoksi huomattavan alas katon harjaan nähden. Sen päälle mahtuu esimerkiksi huoltosilta, jonka rakentaminen on alkamassa.

Väliseinät tuovat huonejaot näkyviin

Siinä missä kolmas kerros on avara, toisen kerroksen täyttävät erilaiset huonetilat. Niiden seinät tehdään käyttötarkoituksen mukaan joko lasista, muuraamalla tai kipsilevystä. Kipsiseinien teko etenee näinä aikoina kovaa vauhtia.

Toisen kerroksen kipsiseinistä on valmiina noin puolet. Kuvan käytävältä on käynti pelihuoneisiin. Toinen kerros vie perinteisen kirjastolaitoksen täysin uuteen aikaan. Tulossa on kaksi yleisstudiota ja editointihuonetta, valokuvaus- ja videostudio, soittotila, tarkkaamo, rumpukoppi, toimistoja, kokoustilaa, mediahuone ja pienryhmähuoneita. Työn alla toisessa kerroksessa ovat väliseinien lisäksi esimerkiksi akustovilloitukset sekä kipsilevyjen maalaaminen ja tasoitus.

Työmaan aamut alkavat virkeästi keppijumpalla

Työelämässä puhutaan paljon siitä, kuinka vanhempi polvi opettaa nuorempaa ja siirtää eteenpäin niin sanottua hiljaista tietoa. Mutta myös nuori polvi voi opettaa vanhempaa ja tuoda työmaalle jotakin aivan uutta.

Oodin työmaalla aamut alkavat nykyisin keppijumpalla kello seitsemän! Muutaman minuutin taivuttelu ja kyykistely saa veren kiertämään ja lihakset lämpiämään. Tapa tukee sekä työturvallisuutta että työterveyttä. Reaktiot ja koordinaatiokyky nopeutuvat ja tasapainokin säilyy paremmin. Mukana saattaa olla yli tusina voimistelijaa. Kuva: Anniina Kallioniemi.

Keppijumppaa vetää 23-vuotias tuore rakennusmestari ja YIT:n työnjohtaja Essi Tuomenoja.

– Vaikka jumppa tuntui työntekijöistä aluksi vieraalta, lopulta he nikkaroivat jumppakepeille eli harjanvarsille jopa oman kuljetuslaatikon kantohihnoineen, hän kertoo ilahtuneena.

Essi on valmistunut rakennusmestariksi Hämeen ammattikorkeakoulusta ja ehti toimia ennen Oodia kuudella eri työmaalla. Kiehtovaa hänestä on se, että jokaisesta työstä jäljelle jää monumentti, oli se sitten teollisuushalli tai kirjasto.

 

 

Teksti ja kuvat: Liisa Joensuu/Tmi Magic Words

Oodin johtajalla langat visusti käsissä

Töissä keskustakirjastossa
Sarjassa tavataan kirjasto Oodin parissa työskenteleviä ihmisiä.

Keskustakirjasto Oodin johtaja Anna-Maria Soininvaara myöntää, että oli kutkuttavaa astua vuoteen 2018. Tämän vuoden joulukuussa Oodin ovet viimeinkin aukeavat.

– Tämä on kuin normaali raskaus: yhdeksän kuukauden odotus! nauraa keskustakirjaston johtaja Anna-Maria Soininvaara. Ja pari kuukautta vielä päälle varsinaisiin avajaisiin, mutta syksyllä Oodi on jo miltei valmis.

– Odotus kyllä sujuu aivan rauhallisesti, vaikka muistamista ja tekemistä onkin paljon. Ainakin näin tammikuussa näyttää oikein hyvältä, ja etenemme mukavasti suunnitelmien mukaan.

Soininvaaralla on takanaan pitkä kirjastoura. Helsingin kirjastotoimen apulaisjohtaja on toiminut kirjastonhoitajana ja osastopäällikkönä, ja nyt Oodin johtajalla on yhä enemmän lankoja käsissään.

– Monenlaiset sopimusneuvottelut voivat olla työläitä, mutta onneksi kaupungilta saa apua, eikä yksin tarvitse puurtaa kaikkea.

– Alkuvuoden suurin asia on henkilökunnan nimeäminen. Kaikki tapahtuu sisäisen haun kautta eli uusia työntekijöitä ei palkata. Ensin etsimme esimiehet ja sitten muut viitisenkymmentä työntekijää.

– Hienona ideana on kierrättää työntekijöitä Oodin ja muiden kirjastojen välillä, jotta saadaan monenlaista tietoa ja taitoa siirrettyä eikä liikaa eriytymistä pääse syntymään. Tasataan osaaminen. Byrokraattisesti se toki ei ole aivan helppoa järjestää.

Oodia markkinoidaan maailmalle

Soininvaara on tiiviisti mukana suunnittelemassa kirjaston palveluja, jotka konkretisoituvat tänä vuonna.

– Käytän välillä VR-mallia eli astun virtuaalilasien kautta valmiiseen kirjastorakennukseen. Ensimmäisillä kerroilla se oli huikeaa, kun sai vaikkapa miettiä, että tuohon kohtaan tulee työpöytäni. Oodi tuntuu lasien kanssa valtavan isolta, vaikkei se kansainvälisesti kirjastomaailmassa niin suuri rakennus olekaan.

Anna-Maria Soininvaara vierailee aika ajoin virtuaalisessa keskustakirjastossa katselemassa tulevaa työpaikkaansa. Kuva: Siru Valleala.

Anna-Maria Soininvaara vierailee aika ajoin virtuaalisessa keskustakirjastossa tutkimassa tulevaa työpaikkaansa. Kuva: Siru Valleala.

Kansainvälisyys on ajankohtainen teema. Parhaillaan suunnitellaan jo joulukuun avajaisia ja pohditaan markkinointinäkyvyyttä maailmalle.

– Katsomme projektia nyt ulkopuolisen silmin ja konsultoimme ammattilaisia. On upea juttu, että Oodi pääsee mukaan keväällä alkavaan Venetsian biennaaliin. Sitä kautta uusi kirjasto ja koko suomalainen kirjastolaitos saadaan isomman yleisön tietoisuuteen.

– Suomalainen rakentaminen kiinnostaa, kuten puu ja energiatehokkuus.

Sekä meillä että muualla on jo alkanut kiihkeä kysely. Milloin se aukeaa? Joko pian?

– Kaikki ovat varpaillaan odottamassa!

Päätöksiä ei enää lykätä

Tekemisen meininki on Oodin ydintiimillä muuttunut siihen suuntaan, ettei mitään päätöksiä enää lykätä hamaan huomiseen.

– Aikataulu alkaa selvästi tiukentua, eikä asioita päätetä ”sitten myöhemmin”. Osaan kysymyksistä, kuten siihen, montako kirjaa suosittelutiskiin laitetaan, on toistaiseksi veikattava vastauksia, sillä käytännön näkee vasta, kun kirjasto on toiminnassa.

Tällä hetkellä muita keskeisiä askelmia ovat sisustuksen kilpailutus, aineiston kartoitus, esteettömyystarkastus, valittujen työntekijöiden koulutus ja kumppaneista päättäminen. Tilavaraukset esimerkiksi suuremmille tapahtumille avautuvat toukokuussa Varaamon kautta.

Anna-Maria Soininvaara kokee olevansa henkisesti uransa huipulla.

– On todella hienoa saada nähdä läheltä projekti, jota on suunniteltu jo vuosia. Odotan kovasti, että pääsen pian maailman parhaaseen kirjastoon.

Harjannostajaisia juhlitaan 17. toukokuuta. Toiveena on, että tällöin kirjaston aulaan jo päästäisiin kurkistamaan.

Teksti ja kuvat: Siru Valleala

Lue myös:
Keskustakirjaston aarteita etsitään jo