Hitsipillit laulavat teräsportaitten saumoissa

Kipinöitä, lieskoja ja savua. Näitä kaikkia on viime viikkoina nähty Oodin teräksisissä kierreportaissa. Menossa ovat mittavat hitsaustyöt, sillä 10 lohkossa työmaalle saapuneet portaat liitetään toisiinsa paksuilla hitsisaumoilla. Valkoisessa kaiteessa tummina pystyraitoina näkyvät saumat toki peittyvät maalausvaiheessa. Ensi vuonna tähän aikaan kirjaston asiakkaat liikkuvat jo tottuneesti portaissa ala-aulasta kolmanteen kerrokseen asti.

Oodin kierreportaat ovat paitsi vaikuttava myös erikoinen rakenne. Kokonaisuus koostuu kahdesta spiraalista, jotka näyttävät hieman dna-kierteeltä. Rakenne vaikuttaa roikkuvan ilmassa, sillä se ei tue itseään alhaalta eikä siinä ole myöskään tukipilaria keskellä. Taikatemppu tehdään tukemalla porraskokonaisuus välipohjien rakenteisiin.

– Vielä hitsausvaiheessa käytössä ovat väliaikaiset tuet, mutta niiden poistamisen jälkeen portaita kannattelevat välipohjat. Ratkaisu lisää osaltaan runkoon kohdistuvaa painoa, ja paino lisääntyy entisestään kirjaston käyttäjien mukana. Talon painuminen ja eläminen on otettu huomioon: kirjaston rakenteisiin on jätetty liikuntasaumoja, kertoo YIT:n työnjohtaja Janne Kurikka.

Hyvästä töitten suunnittelusta kertoo se, että koko porraskuilu on suojattu alhaalta ylös pressujen avulla omaksi teltakseen. Näin kokoamistyö hitsauksesta lähtevine hiukkasineen ei häiritse ympäristössä tehtäviä muita töitä, ja katkukin jää telttaan porraskuilun alueelle. Hitsaukset on tarkoitus saada valmiiksi huhtikuun alkuun mennessä.

Julkisivu saa verhouksen kuusipuusta

Huhtikuun puolella Oodin ulkonäkö alkaa muuttua silminnähden kahdestakin syystä: sisäänkäyntikerros saa julkisivulasinsa, ja rakennuksen ulkopintojen lopullinen verhoilu käynnistyy.

Pääsisäänkäynnin alue taipuvine muotoineen on haastava verhoiltava. Siinä missä suoremmat seinät voidaan verhoilla joutuisasti elementtien avulla, kaarevien pintojen peittämiseen on käytettävä kappaletavaraa, samoin erilaisten aukkojen pielissä. Talon itäpuolella puuverhous saa seurakseen alumiinilevyä.

Puuverhouksen materiaaliksi on valittu kuusi, kertoo rungosta ja julkisivuista vastaava työnjohtaja Janne Kurikka. Hän pitelee kuvassa verhouksen mallipalaa.

– Verhous koostuu rimoista, jotka kauempaa katsottuna näyttävät yhtenäisemmältä puupinnalta. Ennen asennuksen aloittamista materiaalille tehdään polttokoe. Palosuojamaalilla käsitelty puuerä altistetaan liekille, ja kokeessa tarkkaillaan, kuinka suojamaali estää puun hiiltymisen. Suojauksen on täytettävä määritellyt arvot. Julkisivu käsitellään jatkossa palosuojamaalilla noin neljän vuoden välein.

Puurakentaminen on Jannelle tuttua myös henkilökohtaisesti. Porvooseen nousi jokin aika sitten oma, vähän alle 250-neliöinen puutalotalo. Janne, 33-vuotias rakennusinsinööri, toimi niin arkkitehtina, pääsuunnittelijana kuin rakentajanakin. Kolme lasta ja viisi kissaa saivat tilaa temmeltää!

Johdot jäävät asennuslattian alle

Tässä vaiheessa etenkin toinen kerros paljastaa kirjaston ”hermot ja verisuonet” eli kaiken sen talotekniikan, joka peittyy seinien taakse ja asennuslattian alle.

Kirjastoon on tulossa ravintola ja kaksi kahvilaa, mutta toisen kerroksen pienryhmätilojen käyttäjät saavat myös oman keittiön. Sen sähkövedot ja sprinkleriputket jäävät pian asennuslattian alle. Toisen kerroksen valaisinasennukset sujuvat nekin reippaaseen tahtiin. Työ on tehtävä ennen asennuslattian paikoilleen laittoa, sillä se ei kestä saksinostimia.

Lueskeluun ja työskentelyyn tarkoitettu kaareva portaikko on puutöiden osalta lähes valmis. Maaliskuun puolivälin jälkeen siihen asennettiin kansivanereita, ja seuraavassa vaiheessa portaikko saa ylleen harmaan tekstiilimaton.

Kolmas kerros odottaa alakattoa

Lasten maailmassa kolmannen kerroksen pohjoispäässä valmistaudutaan valkoisen, kaartelevan alakaton asentamiseen. Kolmannen kerroksen keskimaille alkuvuodesta asennettu mallipala on hyväksytty ja työ etenee sen asentamisesta saatujen kokemusten pohjalta.

Lasten maailman katossa roikkuu nyt tihein välein eripituisia teräskeppejä, roikkoja, joiden varaan alakatto asennetaan. Se peittää vähitellen katon ilmastointiputket ja huoltosillan.

Sisätöitten alettua kolmannen kerroksen mittavia laseja varjellaan naarmuilta ja likaantumiselta. Ikkunat pölysuojataan kelmulla, ja niiden alaosat peitetään EPS-levyillä. Työskentely on siten hieman huolettomampaa.

Työmaahuumori kukkii Oodissakin

Näinä aikoina sisätiloissa tarvitaan puun ja vanerin työstämiseen tarkoitettuja laitteita, joten esimerkiksi sirkkeli soi tämän tästä. Sahanpurun määrä voisi olla melkoinen, mutta sitä hallitaan kerroksiin sijoitetuilla leikkauspisteillä, teltoilla, joiden ovi suljetaan työn ajaksi.

Työt sujuvat sukkelammin, kun mukana on sopivasti huumoria. Alihankkija on nimennyt leikkuupisteensä VIP-tiloiksi.

Työmaa on täynnä sääntöjä, mutta niitäkin voidaan toisinaan tarkastella huumorin silmälasien läpi.

 

 

Teksti ja kuvat: Liisa Joensuu/Tmi Magic Words

Kaupunkilaisten toive täyttyy: Oodiin tulee sekä ravintoloita että kahviloita

Oodin ravintola- ja kahvilatarjonnasta on jo innokkaasti kyselty, onhan sijainti keskeinen – ja pieni herkkuhetki on ihmiselle yhtä tärkeä kuin pieni lukuhetki! Onko luvassa kodikasta kirjastokahvilatunnelmaa vai moderneja viinilasillisia lukemisen lomaan?

Lähileipomon korvapuusteja ja lasillinen viiniä hyvän kirjan äärellä? Kun kaupunkilaisilta tiedustellaan toiveita uuden keskustakirjaston palveluihin liittyen, moni unelmoi viihtyisästä kirjakahvilasta ja kirjastobaarista, jossa voisi nauttia välipaloista ja Töölönlahden maisemista.

– Toivoisin myös, että alueelle tulisi uusi, laadukas lounaspaikka, jonne pääsisi helposti lastenkin kanssa, pohtii talvisella Töölönlahdella lenkkeilevä Kati Aaltonen. Hän toivoo kirjastoon paljon luomua ja kasvisvaihtoehtoja.

Kilpailutuksen tuloksena ravintola- ja kahvilapalveluiden tuottajaksi on valikoitunut Fazer. Yhteistyössä kirjaston suunnittelijoiden kanssa on päädytty siihen, että ensimmäiseen kerrokseen rakennetaan ravintola ja kahvila sekä terassi. Kolmanteen kerrokseen on tulossa kahvila.

Asiakkuuspäällikkö Soili Tuomainen Fazerilta kertoo, että tarjontaa on luvassa aamusta iltaan.

– Aulakerroksen ravintola ja kahvila palvelevat kaikkia talon asiakkaita eli muun muassa kirjaston kävijöitä, monitoimisalia ja elokuvateatteria. Toiminta mahdollistaa nopeankin lounastamisen tai rauhallisen kahvitteluhetken.

Rento kahvilahetki kupposineen. Kuva: Fazer.

Sesonkiruokaa ja pientilojen tuotteita

Kahviloiden ja ravintolan tuotevalikoima elää päivän rytmin mukaisesti. On mahdollista saada aamupalaa, nauttia lounasta, tilata ruoka-annoksia, kahvitella tai napata matkaan välipala. Ensimmäisessä kerroksessa voi siemailla vaikkapa toivottuja viinilasillisia, sillä tässä tilassa on alkoholin anniskeluoikeudet.

– Illalla korostuu sosiaalinen syöminen, esimerkiksi jaettavat pikkuannokset. Terassilla nautitaan kylmiä juomia kesällä ja kuumia talvella.

Tuomainen kertoo, että ravintolapalveluiden suunnittelussa inspiraation lähteeksi on haettu on skandinaavista ruokakulttuuria, jossa kohtaa idän ja lännen tunnelma. Pääsääntöisesti käytetään kotimaisia, sesongin mukaisia raaka-aineita. Ravintoloissa huomioidaan kirjaston eri käyttäjäryhmät ja heidän tarpeensa.

– Tarjolla on myös pientilojen tuotteita. Haluamme ihmisten voivan tehdä helppoja valintoja, jotka edistävät vastuullista kuluttamista.

Maisemallista ja maittavaa

Kolmas kerros on perinteisempi kirjastotila hiljaisine alueineen. Avaran yläkerroksen kahvilassa voi kaikessa rauhassa lueskella vaikkapa päivän lehtiä. Kahvilan antimia voi nauttia myös ulkosalla suurella kansalaisparvekkeella maisemien äärellä.

– Kolmannen kerroksen kahvilan valikoimassa painottuvat kahvi- ja teejuomat ja välipalat, kuten hedelmäsalaatit, kasvisdipit ja eväspatukat, Tuomainen luettelee.

Perheille ja lapsille suunnattuihin tapahtumiin, satuseikkailuihin ja lukupiireihin, suunnitellaan teeman mukaisia ruokamaistiaisia.

Se kuulostaa Kati Aaltosesta hyvältä.

– Juuri tällaisia pieniä erikoisuuksia tarvitaan lapsiperheille ydinkeskustassa!

Teksti: Siru Valleala
Kuvat: Fazer

Kirjaston kierreportaat tippuivat taivaasta

Vain taivas oli kattona, kun Oodin kolmea yleisökerrosta yhdistävät kierreportaat nostettiin helmikuussa majesteetillisesti sisään taloon. Ne laskeutuivat rauhallisesti osa kerrallaan hydraulisen teleskooppipuomin vaijereissa vesikattoon tehdystä aukosta. Portaitten saaminen paikoilleen on yksi rakentamisen merkkipaaluista.

Portaat saapuivat tontille erikoiskuljetuksena 10 lohkossa. Valmis kokonaisuus koostuu kahdesta toisistaan erkanevasta kierteestä, A- ja B-portaasta. Teräksisen kokonaisuuden yhteispaino on 80 tonnia. Portaat ovat Normek Oy:n tuotantoa kuten kirjastoa kannattelevat teräskaaretkin.

Kuvassa sisääntulokerroksen ensimmäinen pala on paikallaan ja sen jatkoa vedetään narun avulla oikeaan kulmaan hitsausta varten. Kerrosten välille jätettiin rakentamisvaiheessa valtaisa aukko, mutta vesikatto avattiin uudelleen tätä tapahtumaa varten.

– Rakensimme katolle portaitten kohdalle sääsuojan ja poistimme kattoelementin. Kun portaitten viimeinen pala on laskettu paikoilleen, elementti suljetaan ja se saumataan uudelleen. Kerroksissa koko porraskuilu on suojattu ESP-eristelevyillä lämmön säilyttämiseksi vesikaton ollessa auki, YIT:n työnjohtaja Mansoor Ardam kertoo.

Huonojalkaisille asiakkaille kirjastosta löytyy parikin vaihtoehtoa kierreportaille: liukuportaat ja hissit. Liukuportaitten runko asennettiin sekin paikalleen helmikuussa. Edessä on vielä tekniikan, kaiteitten ja askelmien asentaminen sekä myöhemmin säädöt ja koeajot. Myös hissien asennus on parhaillaan käynnissä.

Alakaton malli näyttää kattoikkunoiden uuden muodon

Kolmannen kerroksen eli varsinaisen kirjamaailman alakattoon on asennettu pienoismalli, jonka avulla tutkitaan, miten alakatto saadaan aaltoilemaan kauniisti ja miten kattoikkunoista rakennetaan pelkistettyjen valoaukkojen kenttä.

Alun perin kahdeksankulmaisilta näyttäneet kattoikkunat muuntuvat pyöreiksi valoaukoiksi sitä mukaa kun mallipala saa jatkoa. Katosta tulee valkoinen ja saumaton ja se ikään kuin imeytyy ylös valoaukkoihin. Aaltoilun myötä niin katto kuin valoaukot ovat kerroksen eri kohdissa välillä alempana, välillä ylempänä.

Valoaukot rakennetaan pystyrankoihin, jollainen näkyy ylhäällä kuvassa. Rankaan kiinnitetään aluksi akustinen mineraalivilla. Se peittyy ruiskutettavan MonoRoc-eristerappauksen alle. Kyseessä on paksurappaus, joka eristää ääntä, hylkii vettä ja on lisäksi energiatehokas. Pohjarappaus saa myöhemmin ylleen tasaisen ruiskupinnoituksen. Menetelmän ansiosta alakatto tulee näyttämään yhtenäiseltä kivikatolta.

Kolmannen kerroksen pohjoispäädyssä valmistuu hyvää vauhtia lasten maailma parvineen. Vajaan vuoden kuluttua parven alla pidetään jo satutuokioita!

Kirjaston lasiasennukset ja lasien saumaustyöt etenevät itäsivulla sitä mukaa kun säät sallivat. Helmipakkaset eivät ole haitanneet lasien nostamista paikoilleen mekaanisiin kiinnikkeisiinsä, mutta saumaus vaatii lauhempaa ilmaa.

Kansalaisparvekkeen puolella taloa eli lännessä yli puolet laseista on asennettu mekaanisiin kiinnikkeisiinsä. Tässä valmistaudutaan siirtämään lasia kuormalavalta imukuppinostimen tassuihin.

Maalari maalaa taloa, muttei sinistä eikä punaista

Vanhan lastenlorun mukaan maalari maalaa taloa, sinistä ja punaista. Maalarimestari Pasi Kalliokoski Lainisalo Rakennusmaalaus Oy:stä on saanut tyytyä valkoiseen ja mustaan.

– Kirjaston värimaailma koostuu valkoisen ja mustan lisäksi viilupinnoista. Varsinaista väriä antavat sitten kalusteet. Katot ja niissä olevat kanavat on maalattu mustiksi, samoin seinäotsat. Itse seiniä ei juuri maalata, sillä niiden peitoksi tulee akusto- ja viilupaneelia. Muutama valkoinen seinä löytyy. Musta ja valkoinen ovat tavallisia julkisten tilojen värejä kun taas liikekeskuksissa suositaan muitakin värejä sekä struktuuripinnoitteita ja tapetteja, Pasi kertoi ennen kuin nousi henkilönostimeen ja alkoi tasoittaa alakaton otsarakennetta.

Timpuri Marto Jaaksonilla puolestaan oli käynnissä sokkelin rakentaminen toisessa kerroksessa toimistotiloja rajaavan seinän kohdalla. Käytävälle on tulossa lasi-ikkunat. Puutyöt sujuivat sukkelaan Martolta, joka on työskennellyt kirjaston työmaalla vuoden verran.

Muilla timpureilla riitti työsarkaa toisen kerroksen istuskelutilan parissa. Rakenteilla oli sen puurunko, ja tulevina kuukausina tila muuttuu viimeistelyjen myötä kutsuvaksi lueskelualueeksi.

Konkarityönjohtaja tuli mukaan

Kirjaston työmaan uusimmalla työnjohtajalla on kokemusta vaikka muille jakaa. Jorma Pelkonen, 60, siirtyi Oodin pariin toimistotalon työmaalta Kalasatamasta.

– Oodi on toimistotaloa huomattavasti haasteellisempi kohde erikoisine rakenneratkaisuineen. Vastaan muun muassa laatoituksista, ja jo kellarin suuri WC-tila on poikkeuksellinen. Visuaalisena elementtinä käytetään näyttäviä, kolme senttiä paksuja kalkkikivilaattoja, jotka kiinnitetään seiniin terästappien varaan.

Jorma on ollut rakentamassa niin asuntoja, toimistoja kuin hotellia ja rautatietunneliakin. Referenssilista täydentyy vielä keskustakirjastolla ennen kuin Jorma jää 63-vuotiaana eläkkeelle.

 

 

Teksti ja kuvat: Liisa Joensuu, Tmi Magic Words

 

Auringonnousun puoli sai julkisivulasit

Oodin ylimmän kerroksen julkisivulasit on saatu nostettua paikoilleen rakennuksen itäseinustalle eli aamuauringon puolelle. Vaikka valoisia aamuja saadaan vielä odottaa, lattiasta kattoon ulottuvat lasit herättävät ihastusta jo alkutalven harmaudessa.

Kuvassa puretaan henkilönostimien avulla seinän virkaa tehneitä EPS- eli styroxlevyjä, jotka toimivat lämpöeristeenä ja antoivat tuulensuojaa ennen lasien nostamista mekaanisiin kiinnitysosiinsa. Kovin pitkään lasit eivät ole Töölönlahdenkadun puolella näkyvissä, sillä niiden saumaustyön alkaessa itäseinä jää telineitten ja sääsuojan taakse.

Sääsuoja peittää tässä vaiheessa talon pohjoispäätyä. Lasit tiivistetään niin ulko- kuin sisäpuolelta, ja sääsuoja varmistaa työssä tarvittavat plusasteet ja kuivat olot.

Oodin julkisivun kaarevat muodot alkavat näkyä nyt, kun julkisivuelementtejä on nostettu kiinnikkeisiinsä talon länsisivulla. Elementit saavat myöhemmin pintaansa puukoolauksen, johon kiinnitetään lopullinen pintamateriaali. Kansalaisparveke sijaitsee ulospäin nojaavan seinän päällä.

Sääsuoja jatkuu katolle saakka, sillä sen takana tehdään myös räystästöitä. Työnjohtaja Mansoor Ardam tarkistaa lasien saumausjälkeä. Sauma voidaan hyväksyä vain, jos se on suora eikä siinä näy ylimääräisiä pykäliä. Elastinen massa kiinnittyy parhaiten kuivaan ja puhtaaseen pintaan.

Tammikuun lopulla työmaalla valmistauduttiin kolmannen kerroksen julkisivulasien kiinnittämiseen myös laskevan auringon suuntaan eli rakennuksen länsisivulle. Kerrokseen asennettiin aluksi lasipilarit, joihin pintalasit tuetaan. Kun lasipilarit ovat vankasti kiinni teräskengissään, jopa yhdeksänmetriset ja 1500 kiloa painavat monikerroslasit voidaan kohdistaa paikoilleen imukuppinostimen avulla.

Lämmittimet sijoitetaan katseilta piiloon

Talven viileillä viimoilla keskivertokansalainen miettii herkästi, miten akvaariomainen kolmas kerros pidetään lämpimänä, kun seinät ovat lasiset joka puolella lattiasta kattoon. Ammattilaiset ovat tämän toki ratkaisseet, vieläpä esteettisellä tavalla. Lasien eteen ei asenneta vedellä täytettyjä lämpöpattereita eli radiaattoreita, jotka rikkoisivat lasiseinien visuaalisen yhtenäisyyden.

– Tilaa lämmittävät kapeat konvektorit, jotka puhaltavat lämmintä ilmaa lasin alareunaan ja jäävät asennuslattian alle, Mansoor Ardam selittää ja näyttää, miten vedon estävä ratkaisu rakennetaan ikkunoitten eteen. Tekniikka asennetaan betonilattialle, jonka päälle tulee vielä asennuslattia. Kirjaston käyttäjä voi astella aivan ikkunoitten eteen väistelemättä lämmitintä.

Tietokonemallinnuksessa konvektorit näkyvät ikkunoitten alla matalina punaisina palikoina. Talon vesikaton ja kolmannen kerroksen alakaton väliin jää paljon talotekniikkaa: ilmanvaihdon putkitus näkyy kuvassa vihreänä, sprinklausjärjestelmä turkoosina ja sähköjohtotie sinipunaisena. Vain sprinklerien suuttimet jäävät lopulta näkyviin, kun kerroksen aaltoileva alakatto on asennettu paikoilleen.

Alakatto, jota tässä kuvastaa kapea neonvihreä rakenne, asettuu mittavan talotekniikan vuoksi huomattavan alas katon harjaan nähden. Sen päälle mahtuu esimerkiksi huoltosilta, jonka rakentaminen on alkamassa.

Väliseinät tuovat huonejaot näkyviin

Siinä missä kolmas kerros on avara, toisen kerroksen täyttävät erilaiset huonetilat. Niiden seinät tehdään käyttötarkoituksen mukaan joko lasista, muuraamalla tai kipsilevystä. Kipsiseinien teko etenee näinä aikoina kovaa vauhtia.

Toisen kerroksen kipsiseinistä on valmiina noin puolet. Kuvan käytävältä on käynti pelihuoneisiin. Toinen kerros vie perinteisen kirjastolaitoksen täysin uuteen aikaan. Tulossa on kaksi yleisstudiota ja editointihuonetta, valokuvaus- ja videostudio, soittotila, tarkkaamo, rumpukoppi, toimistoja, kokoustilaa, mediahuone ja pienryhmähuoneita. Työn alla toisessa kerroksessa ovat väliseinien lisäksi esimerkiksi akustovilloitukset sekä kipsilevyjen maalaaminen ja tasoitus.

Työmaan aamut alkavat virkeästi keppijumpalla

Työelämässä puhutaan paljon siitä, kuinka vanhempi polvi opettaa nuorempaa ja siirtää eteenpäin niin sanottua hiljaista tietoa. Mutta myös nuori polvi voi opettaa vanhempaa ja tuoda työmaalle jotakin aivan uutta.

Oodin työmaalla aamut alkavat nykyisin keppijumpalla kello seitsemän! Muutaman minuutin taivuttelu ja kyykistely saa veren kiertämään ja lihakset lämpiämään. Tapa tukee sekä työturvallisuutta että työterveyttä. Reaktiot ja koordinaatiokyky nopeutuvat ja tasapainokin säilyy paremmin. Mukana saattaa olla yli tusina voimistelijaa. Kuva: Anniina Kallioniemi.

Keppijumppaa vetää 23-vuotias tuore rakennusmestari ja YIT:n työnjohtaja Essi Tuomenoja.

– Vaikka jumppa tuntui työntekijöistä aluksi vieraalta, lopulta he nikkaroivat jumppakepeille eli harjanvarsille jopa oman kuljetuslaatikon kantohihnoineen, hän kertoo ilahtuneena.

Essi on valmistunut rakennusmestariksi Hämeen ammattikorkeakoulusta ja ehti toimia ennen Oodia kuudella eri työmaalla. Kiehtovaa hänestä on se, että jokaisesta työstä jäljelle jää monumentti, oli se sitten teollisuushalli tai kirjasto.

 

 

Teksti ja kuvat: Liisa Joensuu/Tmi Magic Words

Oodin johtajalla langat visusti käsissä

Töissä keskustakirjastossa
Sarjassa tavataan kirjasto Oodin parissa työskenteleviä ihmisiä.

Keskustakirjasto Oodin johtaja Anna-Maria Soininvaara myöntää, että oli kutkuttavaa astua vuoteen 2018. Tämän vuoden joulukuussa Oodin ovet viimeinkin aukeavat.

– Tämä on kuin normaali raskaus: yhdeksän kuukauden odotus! nauraa keskustakirjaston johtaja Anna-Maria Soininvaara. Ja pari kuukautta vielä päälle varsinaisiin avajaisiin, mutta syksyllä Oodi on jo miltei valmis.

– Odotus kyllä sujuu aivan rauhallisesti, vaikka muistamista ja tekemistä onkin paljon. Ainakin näin tammikuussa näyttää oikein hyvältä, ja etenemme mukavasti suunnitelmien mukaan.

Soininvaaralla on takanaan pitkä kirjastoura. Helsingin kirjastotoimen apulaisjohtaja on toiminut kirjastonhoitajana ja osastopäällikkönä, ja nyt Oodin johtajalla on yhä enemmän lankoja käsissään.

– Monenlaiset sopimusneuvottelut voivat olla työläitä, mutta onneksi kaupungilta saa apua, eikä yksin tarvitse puurtaa kaikkea.

– Alkuvuoden suurin asia on henkilökunnan nimeäminen. Kaikki tapahtuu sisäisen haun kautta eli uusia työntekijöitä ei palkata. Ensin etsimme esimiehet ja sitten muut viitisenkymmentä työntekijää.

– Hienona ideana on kierrättää työntekijöitä Oodin ja muiden kirjastojen välillä, jotta saadaan monenlaista tietoa ja taitoa siirrettyä eikä liikaa eriytymistä pääse syntymään. Tasataan osaaminen. Byrokraattisesti se toki ei ole aivan helppoa järjestää.

Oodia markkinoidaan maailmalle

Soininvaara on tiiviisti mukana suunnittelemassa kirjaston palveluja, jotka konkretisoituvat tänä vuonna.

– Käytän välillä VR-mallia eli astun virtuaalilasien kautta valmiiseen kirjastorakennukseen. Ensimmäisillä kerroilla se oli huikeaa, kun sai vaikkapa miettiä, että tuohon kohtaan tulee työpöytäni. Oodi tuntuu lasien kanssa valtavan isolta, vaikkei se kansainvälisesti kirjastomaailmassa niin suuri rakennus olekaan.

Anna-Maria Soininvaara vierailee aika ajoin virtuaalisessa keskustakirjastossa katselemassa tulevaa työpaikkaansa. Kuva: Siru Valleala.

Anna-Maria Soininvaara vierailee aika ajoin virtuaalisessa keskustakirjastossa tutkimassa tulevaa työpaikkaansa. Kuva: Siru Valleala.

Kansainvälisyys on ajankohtainen teema. Parhaillaan suunnitellaan jo joulukuun avajaisia ja pohditaan markkinointinäkyvyyttä maailmalle.

– Katsomme projektia nyt ulkopuolisen silmin ja konsultoimme ammattilaisia. On upea juttu, että Oodi pääsee mukaan keväällä alkavaan Venetsian biennaaliin. Sitä kautta uusi kirjasto ja koko suomalainen kirjastolaitos saadaan isomman yleisön tietoisuuteen.

– Suomalainen rakentaminen kiinnostaa, kuten puu ja energiatehokkuus.

Sekä meillä että muualla on jo alkanut kiihkeä kysely. Milloin se aukeaa? Joko pian?

– Kaikki ovat varpaillaan odottamassa!

Päätöksiä ei enää lykätä

Tekemisen meininki on Oodin ydintiimillä muuttunut siihen suuntaan, ettei mitään päätöksiä enää lykätä hamaan huomiseen.

– Aikataulu alkaa selvästi tiukentua, eikä asioita päätetä ”sitten myöhemmin”. Osaan kysymyksistä, kuten siihen, montako kirjaa suosittelutiskiin laitetaan, on toistaiseksi veikattava vastauksia, sillä käytännön näkee vasta, kun kirjasto on toiminnassa.

Tällä hetkellä muita keskeisiä askelmia ovat sisustuksen kilpailutus, aineiston kartoitus, esteettömyystarkastus, valittujen työntekijöiden koulutus ja kumppaneista päättäminen. Tilavaraukset esimerkiksi suuremmille tapahtumille avautuvat toukokuussa Varaamon kautta.

Anna-Maria Soininvaara kokee olevansa henkisesti uransa huipulla.

– On todella hienoa saada nähdä läheltä projekti, jota on suunniteltu jo vuosia. Odotan kovasti, että pääsen pian maailman parhaaseen kirjastoon.

Harjannostajaisia juhlitaan 17. toukokuuta. Toiveena on, että tällöin kirjaston aulaan jo päästäisiin kurkistamaan.

Teksti ja kuvat: Siru Valleala

Lue myös:
Keskustakirjaston aarteita etsitään jo