Käyttäjäkokemuksia uuden keskustakirjaston käytäviltä Tanskasta

Baaaanggggg! Maailman isoin vauvakello Gong kajahtaa soimaan. Uusi vauva on syntynyt kaupunkiin!

Gong on kesällä 2015 avatun Aarhusin uuden suurkirjaston taideteos. Se on toteutettu yhteistyössä Aarhusin yliopistollisen sairaalan kanssa. Kaikilla vanhemmilla on mahdollisuus ilmoittaa uuden vauvan syntymästä painamalla sairaalassa nappia ja aktivoimalla näin Gong -kello soimaan Dokk1 -kirjastossa.

Ääni on pysäyttävä. Päivittäin useita kertoja kajahtava kello saa ihmiset havahtumaan ja vaihtamaan katseita keskenään. Mikä tuo ääni on? Mistä se kertoo? Aina löytyy joku, joka tietää tarinan ja kertoo sen ääntä ihmetteleville.

Gong on mainio esimerkki, miten Dokk1 -kirjastosta on onnistuttu luomaan kaupunkilaisten yhteinen, yhteisöllinen tila, jossa on tilaa keskustella, inspiroitua, oppia ja kokea yhdessä hetkiä.

Gong on päivittäinen tapahtumaelämys. Sen lisäksi kirjastossa järjestetään yli 1500 vaihtuvaa tapahtumaa ja tilaisuutta kuluvan vuoden 2017 aikana. Pelkästään marraskuun ensimmäisen viikon ohjelma tarjoilee isien ja lasten leikkitreffit, avointa neuvontaa maahanmuuttajille, matematiikkakahvilan, ilmaista oikeusapua, shakkipelihetken, sunnuntaidokumentin, terveydenhoitajan avoimen neuvontatunnin, kielikahvilan, ääniklubin musiikin ystäville, kirjoitustyöpajan ja paneelikeskustelun terrorismista.

 

Miten kirjaston henkilökunta taipuu järjestämään näin paljon ohjelmaa?

– Meillä on Dokissa yhteistyökumppanistrategia ja se tarkoittaa, että partnerimme järjestävät tapahtumatuotannostamme yli puolet, kertoo Dokk1  kirjaston kuntalaisdialogista, partneruuksista ja viestinnästä vastaava Lisbeth Overgaard Nielsen.

Dokk1 hyödyntää kirjastopalveluiden ja tapahtumien suunnittelussa ja kehittämisessä Design Thinking -muotoiluajattelua. Menetelmälle on ominaista käyttäjälähtöisten palveluiden suunnittelu.

– Kehitämme jatkuvasti Dokk1 – kirjastoa ja sen tarjontaa yhteistyössä asukkaiden ja yhteistyökumppaneidemme kanssa – se on osa meidän DNA:ta, ynnää Nielsen.

Tapahtumarikas elämyskeskus

Dokk1 – kirjaston tapahtumista 40% on suunnattu lapsille ja 60% nuorille ja aikuisille.

Hyödynnän kirjastoa eri tarpeisiin eri rooleissa: äitinä, matkaoppaana, freelancer-työntekijänä, kulttuuritapahtumien ja kirjojen ystävänä. Teen kirjastossa satunnaisesti töitä, kirmailen tapahtumissa viisivuotiaan tyttäreni kanssa ja esittelen paikkaa kaupungissa vieraileville matkailijoille.

Oma lempipaikkani on lepotuolit isojen maisemaikkunoiden edessä. Saan siinä rauhoittua ja vaipua omiin ajatuksiini. Tyttäreni lempipaikkoja ovat jumppasali, nukketeatteri, ulkoleikkipaikat ja interaktiivinen pelimatto. Joskus pidämme lepohetken leikeistä, nappaamme kirjan hyllystä ja istumme sylikkäin selailemaan sitä.

Kirjasto on ihana. En ole ainoa kaupunkilainen täällä hieman Tamperetta isommassa kaupungissa, joka on ottanut uuden keskustakirjaston omakseen. Vuonna 2016 kirjastossa rekisteröitiin 1,2 miljoona kävijää. Syyskuun loppuun mennessä miljoonan kävijän raja on jo ylittynyt ja tämä enteilee kävijämäärän kasvua edellisvuoteen.

Dokk1 – kirjastossa tapahtuu joka päivä jotakin merkityksellistä, yllättävääkin. Pidän siitä vietävästi.

Kirjasto täytti kesällä kaksi vuotta. Se on saavuttanut nopeasti tavoitteen toimia kaupungin tiedon ja kulttuurin sydämenä. Paikkana, jonne kaikki ovat tervetulleita ja paikkana, jonne mennään kokemaan, näkemään ja lukemaan. Ja lainaamaan kirjoja, jos vain muistetaan. Onneksi on e-kirjat.

Kuvat: Katoni  ja Dokk1

Teksti: Marjoannika Nyman

Kirjoittaja on Aarhusin kaupungissa asuva suomalainen. Hänen ehdoton lempikirjasto Helsingissä on Etelä-Haagan kirjasto. Hän on lainannut kirjaston ompelukonetta ja tavannut siellä ihan oikean joulupukin.

 

Jännittävää taidetta Oodiin!

Taidetta Oodiin -juttusarjan osa 1


Kirjasto Oodi on toki jo itsessään taideteos, mutta parhaillaan käynnissä on mielenkiintoinen projekti: Oodiin tulevan taiteen suunnittelu.

Kyseessä on prosenttitaide eli julkisiin tiloihin hankittava taide, jonka kustannukset maksetaan yhdellä prosentilla rakennuskuluista. Prosenttiperiaate on siis päätös käyttää osa kunkin hankkeen määrärahasta juuri taiteeseen. Periaatetta ovat käyttäneet muun muassa Helsinki, Vantaa, Oulu ja Salo.

Yksi prosentti on yleinen suositus, joka vaihtelee kohteen mukaan. Oodin tapauksessa summaksi on rajattu 100.000 euroa. Lisäksi kirjastoon on suunnitteilla muillakin rahoitustavoilla hankittuja teoksia.

Oodin prosenttitaiteilijoiksi on valittu Jani Ruscica ja Otto Karvonen. Tapaamme heidät tämän juttusarjan toisessa osassa. Miehet ovat parhaillaan suunnittelemassa teoksiaan, joiden alkuidea kuulostaa hyvin mielenkiintoiselta.

Puhutaan kuitenkin ensin siitä, millä tavoin tekijät valitaan, millaista taidetta Oodiin on toivottu ja mitä muita viime aikojen teoksia julkisista tiloista löytyy.

Poikkeuksellisen vapaata taidetta

Julkisen taiteen päällikkö Taru Tappola ja julkisen taiteen amanuenssi Jari Björklöv Helsingin taidemuseolta (HAM) valaisevat prosenttitaiteen valintaprosessia.

– Kirjasto on upea instituutio, ja halusimme löytää Oodiin tämän hetken parhaat taiteilijat. Kirjaston taholta toivottiin, että mukana olisi nuoria ja kiinnostavia taiteilijoita ja että mahdollisuuden saisivat myös epätavallisemmat ratkaisut, kuten tapahtuva taide, kertoo Tappola.

Päätöksen teki työryhmä, johon kuului sekä kaupungin taidemuseon että kirjaston edustajia, Oodin arkkitehdit mukaan luettuina. HAMin ehdotuksista valikoitiin sopivimmat ehdokkaat.

Taru Tappola, Jari Björklöv ja Pekka Kauhasen veistos

– Me amanuenssit seuraamme taidekenttää ahkerasti. Oodin tapauksessa pöytä on harvinaisen tyhjä taiteilijoille. Kaikki tahot ovat ihailtavan avoimia taiteen eri muodoille. Se myös asettaa haasteita, sillä vaihtoehtoisempi taideteos on vaikeampi toteutettava verrattuna vaikkapa perinteiseen pronssipatsaaseen, pohtii Björklöv.

Hän muistuttaa, että on otettava huomioon teoksen tekniikka ja ylläpito. Esimerkiksi videomuoto vaatii toisenlaista sitoutumista, johon sidotaan myös resursseja.

– Rohkeat valinnat sovitellaan tarkkaan. Kysymys on, voisiko tällaisella taideteoksella olla oma elinkaarensa? Tarvitseeko taiteen olla ikuista?

– Oodi on meille poikkeuksellinen kohde, joten toiveemme ovat korkealla tasolla. Helsingin kaupungilla on onneksi hieno ja innokas asenne prosenttitaidetta kohtaan. Se ei ole kaikkialla itsestään selvää.

Yllättävä lopputulos?

Jari Björklövin oma suosikki uudesta prosenttitaiteesta on Maunula-taloon valmistettu Sukupuut-teos, jonka toteutti IC-98 eli taiteilijakaksikko Visa Suonpää ja Patrik Söderlund. Prosenttitaiteen tavallisimpia kohteita ovat päiväkodit, koulut ja sairaalat sekä uudet kaupunkialueet kuten Jätkäsaari, Kalasatama ja Keski-Pasila, joihin on tulossa taidetta suurella budjetilla.

Nelikymppiset Jani Ruscica ja Otto Karvonen ovat kumpikin opiskelleet myös ulkomailla, Ruscica Lontoossa, Karvonen Amsterdamissa. Sisilialais-suomalaisen mediataiteilija Ruscican tuleva Oodin taideteos on audiovisuaalinen, Karvosen teos sijoittuu osaksi arkkitehtuuria. Karvosen käsialaa on esimerkiksi Kampin metroaseman Roots of the City -teos.

Otto Karvosen teos Kaupungin juuret, © HAM / Maija Toivanen

– Rakennus on vielä kesken, aikataulu elää ja taiteilijoiden oma tekeminenkin voi kehittyä uusiin suuntiin, joten lopputulosta ei kannata spekuloida liikaa etukäteen.

– Jotakin yllättävää ja jännittävää sieltä on varmasti tulossa!

 

Teksti: Siru Valleala
Kuvat: Siru Valleala ja HAM / Maija Toivanen

Nasima Razmyar: Kirjasto Oodi kertoo meille tärkeistä arvoista

Helsingin apulaispormestari Nasima Razmyar sanoo, että kirjasto Oodin avaamisella on hänelle syvällinen merkitys. ”Minulle mikään ei ole hienompi paikka osoittaa suomalaisuutta kuin suomalainen kirjasto.”

Kirjasto Oodi avataan yleisölle Helsingin keskustaan Töölönlahden tuntumaan joulukuussa 2018. Oodi on yksi Suomen satavuotishankkeista, ja rakennus juhlavalaistaan 100-vuotispäivän kunniaksi 5.–6.12.2017.

Kirjaston lähtökohta on kaupungin asukkaiden tarpeisiin vastaaminen, mutta Helsingin apulaispormestari Nasima Razmyar näkee Oodissa myös koko Suomea kuvaavaa hyvinvointiyhteiskunnan symboliikkaa.

– On iso arvokysymys, mitä asioita kaupungissa pidämme tärkeinä. Kirjasto mielletään Suomessa kaikkien yhteiseksi asiaksi. Kaikille avoin tila ja palvelu on suomalaisen yhteiskunnan ja helsinkiläisen kaupunkiajattelun kruununjalokivi. Tämä arkkitehtuuriltaan maailmanluokkaa oleva rakennus tulee olemaan lippu, joka liehuu Helsingin ydinkeskustassa kertomassa meille tärkeistä arvoista, Razmyar sanoo.

Kirjasto Oodin rakentaminen on Helsingille osa koko keskusta-alueen ja Töölönlahden strategista suunnittelua.

– Oodi on hieno tapa avata Töölönlahden isompaakin tarinaa. Kirjasto voi olla monelle ihmiselle ovi Töölönlahden kulttuuritarjontaan ja sillä tavoin hieno asia myös muulle kulttuurielämällemme. Ydinkeskustassa rakennus on kaikkien ulottuvilla, tulipa vierailija idästä, pohjoisesta, lännestä tai etelästä.

Kirjasto tuo ihmisen osaksi yhteiskuntaa

Kirjaston avaaminen joulukuussa 2018 on paitsi kaupungille ja koko kansalle myös Razmyarille henkilökohtaisesti tärkeä asia.

– Sillä on minulle todella syvällinen merkitys. Minulle mikään ei ole hienompi paikka osoittaa suomalaisuutta kuin suomalainen kirjasto. Olen työskennellyt paljon maahanmuuttajien kanssa, ja moni on sanonut, että heidän ensimmäinen kosketuksensa suomalaiseen yhteiskuntaan on ollut kirjastokortti. Kirjastokortin saatuaan heistä on tuntunut, että he ovat osa tätä yhteiskuntaa. Siihen kiteytyy kirjaston filosofia.

Razmyar muistuttaa, että keskustakirjasto ei korvaa eikä poista lähikirjastojen tarvetta. Hän itse on asunut lapsuutensa Käpylässä, ja Käpylän kirjasto on ollut hänelle aina tärkeä ja turvallinen paikka.

– Kävimme kirjastossa koulun kanssa, mutta vietin siellä aikaa myös kesälomilla. Minulla ei ollut kesäisin hirveästi menoja tai paikkoja, joihin mennä, mutta Käpylän lähikirjasto oli aina saatavilla. Useimmiten kävimme siellä ystävien kanssa. Kotona ei silloin ollut tietokonetta, mutta kirjastossa sain käyttää sitäkin.

Kirjaston vetovoima säilyy

Kirjasto oli Razmyarille aikoinaan myös portti suomen kieleen ja kirjojen maailmaan. Käpylän kirjastosta hän kantoi kotiin Neiti Etsivät ja muut kirjasarjat.

– Päätin varhaisessa vaiheessa, että haluan osata lukea ja kirjoittaa suomeksi. En halunnut äidinkielen aineita, jotka ovat täynnä punaista kynää. Minulle ei riittänyt, että minulla on hyviä ajatuksia, vaan halusin myös kirjoittaa oikein.

Razmyarille lasten ja nuorten lukutaidon tukeminen on tärkeää. Hän toivoisi myös, että nuoret saisivat kirjastosta saman elämyksen kuin hän itse on aikoinaan saanut.

– Kirjastoon voi mennä samalla tavalla kuin karkkikauppaan ja valita ja ottaa haluamansa. Jos tätä etuoikeutta ei avaa riittävästi lapsille ja nuorille, se voi jäädä heiltä pimentoon.

Razmyar kiittää varhaiskasvatuksen ammattilaisia, jotka vievät jo tarhaikäisiä lapsia kirjastoon. Lastenkirjallisuuden lainausluvutkin näyttävät positiivisilta. Kirjasto on helsinkiläisten ja kaikkien suomalaisten eniten arvostamia palvelumuotoja, ja Razmyar uskoo, että kirjastojen vetovoima säilyy tulevaisuudessa.

– Ajan hengessä täytyy pysyä mukana, jotta ymmärretään, mitä kaupunkilaiset tarvitsevat. Pääsy materiaaleihin ja esteettömyys kaikilla osa-alueilla on todella tärkeää. Lähikirjastot ovat hyvin arvostettuja ja asuinalueelleen tärkeitä paikkoja, ja niistä täytyy pitää kiinni ja niitä tulee tuoda vielä enemmän osaksi alueen muuta toimintaa. Maunula-talo on hyvä esimerkki siitä, miten kirjasto on osa yhteisöään: siellä on kahvila, harrastuspaikka nuorille ja toimitiloja. Uskon, että tätä kautta saadaan myös uudet asiakkaat liikkeelle.

Sivistys säilyy dialogin avulla

Razmyar pitää suurena haasteena sivistyksen säilymistä yhteiskunnan arvona ja uskoo, että kirjastolla on siinä tulevaisuudessa entistä merkittävämpi rooli.

– En halua asettaa kirjastojen harteille liikaa vastuuta, mutta tuntuu, että kirjasto on tässä ajassa yksi harvoista paikoista, jotka pystyvät tarjoamaan sivistystä. Sivistys ei tule digitalisaation tai robotisaation kautta vaan ilmapiiristä, keskustelusta, ymmärryksestä ja dialogista.

Razmyarin voi nähdä jatkossa poikansa kanssa istumassa Oodin säkkituoleilla tai kahvilassa, mutta hän aikoo ottaa siellä vastaan myös kirjastoista ja arkkitehtuurista kiinnostuneita vieraita ja tutustua muuhun kirjaston tarjontaan.

– Oodista kolmasosa on perinteistä kirjastoa ja kaksi kolmasosaa kaikkea muuta. Yksi tärkeä tehtäväni on viestittää kaupunkilaisille, että avoimet tilat ovat kaikkien käytössä.

Nasima Razmyar on tavattavissa myös Rikhardinkadun kirjastossa järjestettävillä, kaikille avoimilla itsenäisyyspäivän etkoilla 5.12.

Teksti: Iina Soininen
Kuva: Helsingin kaupunki

Julkisivulasit ylös harvinaislaatuisella imukuppinostimella

Oodin ylimmän kerroksen julkisivulasit alkoivat marraskuussa nousta paikoilleen imukuppinostimella, joka oli valmistettu varta vasten kirjaston työmaata varten. Se imaisi painavan monikerroslasin toisensa jälkeen napakasti tassuihinsa ja nosti talon pohjoispäätyyn, josta asennustyö alkoi.

Lasien valmistaja ja asentaja, virolainen Windoor AS, tilasi nostimen Italiasta mittatilaustyönä, jotta henkilöauton verran painavat lasit saataisiin paikoilleen vakaasti ja turvallisesti. Kun ilmassa kelluu 1000–1500 kiloa painava, liukaspintainen ja herkästi rikkoutuva tuote, pieneenkään liukumiseen ei ole varaa. Kuva: Mansoor Ardam.

– Etenemme kaikkien lasien asentamisessa järjestelmällisesti lohko lohkolta ja sivu sivulta. Asentaminen jatkuu pohjoispäädystä itäsivulle, jossa toisen kerroksen nauhaikkunat ovat jo pitkälti paikoillaan, kertoo YIT:n vastaava työnjohtaja Tero Seppänen (vasemmalla).

Nauhaikkunat ovat vielä tavanomaista rakentamista, mutta kolmannen kerroksen julkisivulasit ovat kokoluokaltaan ja kiinnitystavaltaan Tero Seppäsen ja työnjohtaja Mansoor Ardamin (oikealla) tähänastisen työuran suurimmat.

Lasiseinä on pohjoisessa lähes kahdeksan metriä korkea, ja korkeimmillaan länsi- ja itäjulkisivuilla: reilut yhdeksän metriä. Suuren pintalasin yläpuolelle asennetaan vielä räystäsrakenteet peittävä umpinainen lasi. Koko työvaihe kittauksineen kestää pitkälle kevääseen.

– Kittaus vaatii tarkat olosuhteet, sillä kitattavat pinnat eivät saa olla kosteita. Työtä voidaan tehdä joko sään salliessa tai sääsuojan alla. Mietimme parhaillaan vaihtoehtoja. Tulemme tekemään myös testejä ja varmistamaan saumojen laadun lähettämällä koepaloja massan valmistajalle, Seppänen ja Ardam kertovat.

Asennuksen alkuvaiheessa yksittäisen lasin pitää paikallaan mekaaninen kiinnitysosa. Erikoisnostimen16 imukuppia kannattelevat lasia kunnes se saadaan kiinnitettyä. Seuraavassa vaiheessa raot tiivistetään vedenpitäviksi, ja nurkkiin tehdään rakenteelliset saumaukset. Kuva: Mansoor Ardam.

Pintalasit tuetaan lasipilareihin, jotka puolestaan on kiinnitetty teräksisiin kenkiin. Suomen sääolot on otettu pintalasin rakenteessa ja kuvioinnissa huomioon: monikerroslasi pitää talvella hyvin lämmintä, ja printtikuvio vähentää kesällä suoraa auringon paistetta.

Ikkunoitten yläosa on umpinainen ja valkoinen, mutta muuttuu alaspäin tultaessa pilkulliseksi ”lumisateeksi”. Kuvio harvenee vähitellen, ja lasin alaosa on kirkas ja läpinäkyvä. Työnjohtaja Mansoor Ardam osoittaa lumisadeprinttiä. Hän on tehnyt tietokoneella apuvälineen, jolla asennusta voidaan ohjata ja valvoa.

Myös kattoikkunat on saatu asennettua paikalleen kahdeksankulmaisiin syvennyksiinsä, ja vesikaton eristystyö on valmistunut. Kolmannen kerroksen eristelevyseinät muuttuvat vähitellen lasisiksi ja koko tila muuttaa huimasti ilmettään.

Asiakasystävällisiä ratkaisuja

 Pohjoispäädystä löytyy erikoinen ikkunaratkaisu myös maan tasalta. Kolmiomaisen ikkunan taakse valmistuu perhekirjastoon vievä tuulikaappi ja lastenvaunujen säilytystila. Lasten tarpeet on otettu suunnittelussa hienosti huomioon; perhekirjastoon tulee tila eväitten syömistä varten pienine keittiöineen.

Pohjoisesta sisäänkäynnistä pääsee helposti myös elokuvateatterin lämpiöön, kohtaamis- ja oleskelualueelle sekä kahvila-ravintolaan. Tuulikaapin vierestä ajetaan maanalaisiin tiloihin.

Talotekniikkatyöt etenevät kaiken aikaa eri lohkoilla, ja tiloja erottavia väliseinä nousee lisää. Tässä katsellaan sähkövetojen piirustuksia.

Parveke kävi läpi painekokeen

Kansalaisparvekkeelle tehtiin marraskuun lopulla painekoe, jonka tarkoituksena oli selvittää mahdolliset vuotokohdat ennen joulukuista betonilaatan valamista.

– Parvekkeen kaivot suljettiin, ja pinnalle johdettiin 200 milliä vettä eristämistä vaativien kohtien selville saamiseksi. Kaivojen ja putkien liitokset testattiin vielä omalla kokeellaan. Pinta voidaan valaa vasta, kun vesieritys on kunnossa. Betonilaatan päälle tehdään myöhemmin puurakenne, Tero Seppänen selvittää.

Rakennuksen länsilaidalla eristettiin marraskuun lopulla sokkelia ja tehtiin maanrakennustöitä. Talon seinustalle valetaan betonilaatta, joka jää lopullisen pintakiveyksen alle.

Neliöt ja kuutiot eivät pelota työnjohtajaa

Pääurakoitsija YIT on saanut vahvistusta joukkoihinsa. Rovaniemeltä kotoisin olevan, mutta jo viitisen vuotta etelässä viihtyneen Hannu Heikkisen vastuualueeseen kuuluu talotekniikka ja sen yhteensovitus. Kiinteistöalalla 35 vuotta toiminut sähkövoimatekniikan insinööri on ollut rakentamassa asuin- ja toimistotaloja, tuotantotiloja ja kaivoksen toimistorakennusta pohjoisessa, mutta Oodista on tulossa hänen työhistoriansa suurin työmaa.

– Hankkeen koko ei pelota, sillä kysymys on joukkuepelistä. Talotekniikan eri toimijoiden välisten rajapintojen sovittaminen yhteen voi olla haastavaa, mutta sitä helpottaa toimiminen yhteistyökykyisten ihmisten kanssa, kertoo Heikkinen, joka harrastaa hirvenmetsästystä ja toimii myös maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kouluttajana.

 

 

Teksti ja kuvat: Liisa Joensuu/Tmi Magic Words

Kirjasto Oodi juhlavalaistaan satavuotiaan Suomen kunniaksi

Kansalaistorille nousevan kirjasto Oodin julkisivu juhlavalaistaan 5.-6.12. Valoteoksen nimi on Oodi Suomelle ja se nostaa upealla tavalla esille tulevaisuuden kirjaston. Teos kunnioittaa kirjoitustaidon ja kirjallisuuden merkitystä itsenäisessä Suomessa ja piirtää taivaalle Oodin paikan Helsingin keskustassa. Valoteos näyttäytyy koko komeudessaan Mannerheimintielle päin, mutta osa sinivalkoisista valoista näkyy taivaalla jokaiseen ilmansuuntaan. Tervetuloa ihailemaan Helsingin sydämeen rakentuvaa juhlavalaistua Oodia!

 

Oodin istuinkyselyn elokuvaliput on arvottu

Oodin istuinkyselyn kahden hengen elokuvalippupaketit on nyt arvottu. Oodin johtaja Anna-Maria Soininvaara suoritti arvonnan. Onnellisiin voittajiin ollaan yhteydessä ja elokuvaliput toimitetaan heille. Kiitos kaikille kyselyyn osallistuneille! Saimme erittäin paljon hyödyllistä tietoa kirjastoistumiseen ja kirjastossa työskentelyyn liittyen, jota voimme hyödyntää suunnittelutyössä.

Lue istuinkyselyn tuloksista täältä: Ideoita riippumatosta satulatuoliin – millaisia istuimia Oodiin toivotaan?

 

Ideoita riippumatosta satulatuoliin – millaisia istuimia Oodiin toivotaan?

Helsingin Kaisa-kirjastossa oli syyskuussa istuinkysely, jossa oli mahdollista testata erilaisia istuimia ja antaa niistä palautetta. Tavoitteena oli saada suuntaviivoja siihen, millaisia tuoleja Oodiin hankitaan. Kyselyn tulokset ovat nyt selvillä, samoin hahmotelmat Oodin istuimista.

Oodin istuinkyselyyn vastasi lähes 200 ihmistä. Vastaajista suurin osa oli naisia, ja eniten vastauksia saatiin 19–25-vuotiailta. Silti vastaajissa riitti niin alle 15-vuotiaita kuin yli 70-vuotiaita.

Parhaat istua ja katsoa

Istuinkyselyssä pyydettiin arvioimaan istuimia niiden istumamukavuuden ja ulkonäön suhteen. Kukin tuoli edusti omaa istuintyyppiään; Oodiin ei välttämättä tule juuri samanlaisia tuoleja, vaan ominaisuuksiltaan ja ulkonäöltään samankaltaisia.

Suosituimpia Kaisa-kirjastossa testattavia tuoleja olivat istumamukavuudeltaan I, E ja K.

Tuoli I, Moderno-lepotuoli, suunnittelija Yrjö Kukkapuro.

 

Tuoli E, Moderno-keinutuoli, suunnittelija Yrjö Kukkapuro.

 

Tuoli K, Karuselli- nojatuoli, suunnittelija Yrjö Kukkapuro.

 

Ulkonäöltään suosituimpia olivat edellä esitellyt tuolit E ja I sekä istuin A.

Tuoli A, Domus nojatuoli, suunnittelija Ilmari

Vähiten suosiota saavuttivat erilaiset jakkarat ja baarituolityyppiset istuimet.

Ergonomialla on väliä – työnteossa

Kyselyssä saatiin tietoa myös siitä, miten eri toiminnot ja työtilat vaikuttuvat istuintoiveisiin.

Ehkä odotuksenmukaisesti työskentelyyn kaivattiin kunnon työtuoleja ja satulatuoleja. Enemmistö vastaajista kertoi opiskelevansa, työskentelevänsä ja myös kokoustavansa mieluiten istuen. Kyselyn avoimissa vastauksissa oli mainittu myös esimerkiksi säädettävä sähköpöytä, ja usein ylipäätään se, että työpiste olisi sopiva. Esimerkkejä vastauksista:

”Tärkeää on, että työskentelykorkeus on oikea.”
”Hyvä valaistus ja paikka laukulle.”
”Tuolin ulkomuodolla ei ole väliä, kunhan se on ergonominen eli riittävän matala.”

Moni makoilee kotona kirjan kanssa sohvalla tai sängyllä. Tämä näkyi myös vastauksissa, jossa kysyttiin, missä lukisi mieluiten kirjoja tai lehtiä, tai pelaisi pc- tai konsolipelejä. Lukijat haluaisivat rentoutua esimerkiksi ”löhöten”, ”riippumatossa kellien” ja usein myös keinutuolissa.

Keinutuoli ja esimerkiksi sohva saivat paljon mainintoja myös, kun vastaajien pyydettiin nimeämään ylipäätään suosikki-istuimiaan.

Oodissa voi työskennellä ja rentoutua

Istuinkyselyllä saatiin arvokasta tietoa kirjastonkäyttäjien toiveista. Oodin irtokalustesuunnittelu on tällä hetkellä vaiheessa, jossa kootaan dokumentteja kilpailutusta varten eli määritellään, minkä tyyppisiä kalusteita haetaan. Tarkat valinnat tehdään vasta kilpailutuksen jälkeen.

Se tiedetään jo, että monenlaisille istuimille on tarvetta.

Oodiin tarvitaan esimerkiksi erilaisia tavallisia tuoleja erilaisia istujia varten aulaan, lukusaleihin, saleihin, kokoustiloihin, asiakastietokoneiden ja Kaupunkiverstaan laitteiden käyttöä varten. Oodin ensimmäisen ja kolmannen kerroksen terasseille tarvitaan säätä kestäviä istuimia ulkokäyttöön. Osa varattavien kokoushuoneiden ja tilojen istuimista tulee olemaan päällekkäin pinottavia ja pöydät helposti siirrettäviä tilojen muunneltavuuden vuoksi.

Puiden ja suurien mattojen merkitsemille Oasis-alueille istuimiksi valitaan nojatuoleja. Ikkunoiden viereen tulee tuoliryhmiä pöytineen ja nojatuoleja. Lehtienlukualueelle tulee hyväselkänojaisia tuoleja. Lasten alueelle taas tulee erikokoisia pöytäryhmiä ja istuimia lapsille.

Oodin aulatilaan tulee tuoleja ja istuimia hetkittäistä istumista varten, 11 seisomakorkuista pistäytymiskonetta ja 12 hengen suuri pöytä istuimineen kirjaston digimateriaalien ja palveluiden esittelyä varten. Ensimmäisen kerroksen kokoussaliin tulee noin 200 istumapaikkaa, samoin elokuvateatteriin. Istuimia tarvitaan myös kirjaston ensimmäisen kerrokseen ravintolaan ja toisen kerrokseen kahvilaan. Toisen kerroksen eri tiloissa tulee olemaan istuimia pinottavista tuoleista sohviin. Näiden lisäksi pelkästään kolmanteen kerrokseen tarvitaan yli 300 istuinta.

Oodin toisen kerroksen erikoisuutena ovat 378,5 neliömetrin alueelle levittyvät istuskeluportaat. Oodissa tulee siis olemaan sopiva istuin jokaiselle kaupunkilaiselle.

Teksti: Jenni Saarilahti
Kuvat: Keskustakirjasto.fi

Lue myös aiemmat artikkelit:

Jäykkä, ihana ja klassikkotuoli vertailussa – Oodin istuinkysely kiinnostaa
Etätöissä kirjastossa

Yhden naisen logistiikkakeskus aina askelen edellä

Materiaalivirtojen hallitseminen kapealla tontilla keskellä kaupunkia on yksi Oodin työmaan haasteista. Kun tavaraa tulee kymmeniä kuormia päivässä, toistuva kysymys kuuluu: mihin nämä pannaan? Vastauksen tietää työmaan tehonainen, logistiikasta vastaava työnjohtaja Heidi Järvensivu. Hän sovittaa ohjeensa työmaan tilanteeseen: missä tavara käytetään, miten pian sitä tarvitaan ja missä on säilytystilaa. Kuormat päätyvät tarkoituksenmukaisiin paikkoihin pihalle tai suoraan kerroksiin oikeille lohkoille.

– Minun on oltava aina askelen edellä rakentamista ja ajateltava logistiikkaa muutama päivä eteenpäin. Päässäni ovat samaan aikaan kuormat, rakentamisen aikataulu ja rakennuksen pohjapiirustus. Pyrin siihen, että tavara liikkuisi vain kerran eli päätyisi heti oikeaan paikkaan, Heidi kertoo 10 vuoden logistiikkakokemuksella.

Katolta otetussa kuvassa varastointialue näkyy lintuperspektiivistä. Taustalla Musiikkitalo ja Eduskuntatalo.

Koska rakennuksen itäpuolella kulkee katu, varastointiin voidaan käyttää vain länsipuolta. Säilytystilaa on napattu hieman Kansalaistoriltakin. Tontille saapui lokakuussa muun muassa iso kasa tiiliä huonetilojen muurauksia varten. Ne hohtavat valkoisina kuvan alaosassa keskellä. Tilaa tarvitaan lukuisille tuotteille, esimerkiksi puu- ja putkitavaralle, ilmanvaihto- ja sähköasennustuotteille sekä enenevästi julkisivun ikkunoille.

Heidi Järvensivu seisoo valkoisen harkkopinon ääressä kypärä päässsään ja tarkistaa kuormaa.

Heidi Järvensivu on kuljettajia vastassa eri porteilla. Kuormien tuojien lisäksi hän antaa ajo-ohjeita esimerkiksi betoniautojen, pumppuautojen ja erilaisten nostinajoneuvojen kuljettajille. Heidi on kasvanut työhönsä kokemuksen kautta ja on loistoesimerkki yrittäjyydestä ja ongelmanratkaisusta.

– Toimin vuosia sitten ajojärjestelijänä ja sen jälkeen rakennusmaalarina ja laatoittajana. Huomasin eri työmailla saman ongelman: tavarat odottivat väärissä paikoissa, tieto ei kulkenut eikä kukaan hoitanut logistiikkaa. Päätin perustaa alan yrityksen itse ja sain kaveriksi siihen toisen naisyrittäjän. Local Logistics tarjoaa logistiikka- ja työmaapalveluja, joihin kuuluvat myös jätehuollon organisointi ja työmaan järjestyksen valvonta. Oodissa yritys toimii pääurakoitsijan eli YIT:n alaisuudessa.

Kirjaston parveke muodostaa valtavan lipan sisäänkäynnin edustalle.

Oodin muoto on poikkeuksellinen paitsi rakentamisen myös logistiikan kannalta. Kansalaisparveke rajoittaa tavaran nostamista, ja pohjois- ja eteläpäädyn välillä on pitkä matka. Rakennuksen eteen ei ole mahdollista varastoida tarvikkeita, sillä se on pidettävä avoinna erilaisille ajoneuvoille ja nostimille. Kansalaisparveke odottaa tässä vaiheessa pinnan betonivalua. Sen takana näkyvä toisen kerroksen istuskelualue on saatu valettua umpeen, joten tilaa tukeneet telineet on voitu purkaa.

Suureen tavarahissiin ajetaan tavaraa suoraan sisään ajoneuvonostimella.

Rakennuksen eteläpäähän asennettiin lokakuussa tavarahissi, joka helpottaa tarvikkeitten viemistä kerroksiin. Hissi käy sitä tärkeämmäksi, mitä enemmän julkisivua suljetaan rakentamisen edetessä.

Vesikatto vaatii enää eristystä

Tavoitteena on näinä aikoina eristää talo ja saada lämpötila pysymään plussan puolella. Seininä toimivat monissa paikoissa polystyreenimuovista valmistetut EPS-eristelevyt. Ne kestävät hyvin kosteutta ja ovat erinomainen lämpöeriste.

Kolmas kerros avautuu kuvassa suurena tilana, jonka päällä on ulkokatto ja seininä styrokslevytys.

EPS-eristelevyt toimivat myös kolmannen kerroksen seininä, vaikka kerros saa lopulta lattiasta kattoon ulottuvat ikkunat. Kolmas kerros on pyhitetty kirjoille. Se näyttää tähänastista suljetummalta, sillä vesikaton elementit on saatu paikoilleen koko rakennuksen mitalta.

Katolta avautuu näymä Finlandia-talon suuntaan. Kaksi miestä työskentelee eristystöitten parissa.

Oodin vesikatossa on matala harja, jonka molemmin puolin katto nousee ja laskee aaltomaisesti. Kaarevat muodot syntyivät lähes metrin paksuisista valmiiksi muotoonleikatuista elementeistä. YIT:n työnjohtaja Mansoor Ardam valvoi lokakuun lopulla bitumikermieristeen asennustöitä.

Kaksi miestä työskentelee katolla. Toinen kuumentaa mustaa bitumikermikaistaletta varrella, jonka päästä tuleva kaasu saa aikaan pienen liekin haluttuun kohtaan.

Katon notkot ja harjanteet sekä useat kattoikkunat toivat haastetta kermin asentamiseen. Kermi saadaan tarttuvaksi lämmittämällä sitä kaasupolttimen liekillä.

Julkisivulasit aaltoilevat katon muodon mukaan

Katon aaltoileva muoto vaikuttaa myös kolmannen kerroksen ulkolasien mittoihin. Niiden korkeus vaihtelee katon nousujen ja laskujen mukaan. Kaikkein korkeimmat, yli yhdeksänmetriset, lasit asennetaan länsi- ja itäjulkisivuille. Ne koostetaan useasta elementistä.

Tietokonemallinnuskuvassa ovat esillä pelkästään kolmannen kerroksen ikkunalasit.

– Asennukset alkavat talon pohjoispäädystä. Olemme hankkineet nostoja varten erikoislaitteen ja teettäneet siihen Italiassa imukupit. Yksi pari metriä korkea ja leveä lasi painaa reilut 1000 kiloa. Asennus jatkuu pohjoisesta itäseinustalle, Mansoor Ardam kertoo.

Ikkunan paikka toistaiseksi vielä ilman lasia. Taustalla puistonäkymä ja Finlandia-talo.

Lasit asennetaan kuvan alaosassa näkyviin teräksisiin kenkiin. Virolainen Windoor AS huolehtii sekä lasien valmistuksesta että niihin tulostettavasta printtikuviosta. Uusi kirjasto ei voisi sijaita upeammassa ympäristössä: pohjoisessa ikkunasta avautuu näkymä Finlandia-taloon puistoineen.

Talon päädyssä on matala ikkunarivi toisessa kerroksessa.

Toinen kerros on ikkunoitten asennuksessa hieman edellä. Nauhaikkunat asennettiin pohjoisseinustalle jo lokakuussa. Seinien lämpöeristeitten asennus eteni ripeästi pohjoispäädystä itäseinustalle. Työ on siellä valmis ja etenee seuraavaksi etelään.

 

 

Teksti ja kuvat: Liisa Joensuu/Tmi Magic Words

Reshape 2017 – kirjastokonferenssissa katsottiin rohkeasti tulevaisuuteen

Kansainvälinen kirjastokonferenssi 21.-22. syyskuuta keskittyi tiloihin ja ihmisiin. Millainen kirjastotila on ideaalinen nyt, kun kirjaston ja ihmisen suhde on murroksessa?

Reshape-seminaarissa oli uusien kirjastojensa taipaleesta kertomassa muun muassa Tanskan, Hollannin, Ruotsin, Australian, Latvian, Ranskan, Belgian, Norjan, Venäjän, Viron ja Islannin kirjastoammattilaisia. Tietenkin mukana oli myös parhaillaan rakentuvan Oodin edustajia.

Syvällisenä punaisena lankana seminaarissa oli myötätunto ja kirjaston rooli myötäelämisen välittäjänä ja tuottajana. Professori Anne Birgitta Pessin puhe keskittyi myötätuntoon julkisessa tilassa. On tärkeää, millä tavoin ihminen on samassa tilassa toisten kanssa: millainen hänen aktiivinen roolinsa suhteessa toisiin ihmisiin on.

Luottamuksen ja positiivisuuden ilmapiiri saa aikaan innovaatioita, hyvinvointia, iloa, luovuutta ja kognitiivisten taitojen kehittymistä – kaikkea sitä, jota kirjastokin haluaa tarjota. Pessi muistuttaa, että myötätunto on tarttuvaa!

Anne Birgitta Pessi uskoo myötäelämisen taidon muokkaavan julkista tilaa.

Anne Birgitta Pessi uskoo myötäelämisen taidon muokkaavan julkista tilaa.

Yhteinen äänimaailma

Kaupunkilaiset ottavat kirjastot omikseen. Julkisena tilana kirjasto on eniten me-henkeä luova laitos ja rakennus – sen omistavat kaikki kävijät, yhdessä. Me-henki syntyy helposti myös kirjastojen välillä, maista ja kansallisuuksista riippumatta.

Niin ilot kuin ongelmatkin ovat universaaleja. Seminaarissa keskityttiin esimerkiksi uudistuvien kirjastojen haasteelliseen äänimaailmaan, kirjastotilojen muunneltavuuteen, robotiikkaan, uusiin henkilökuntajärjestelyihin, monikulttuurisuuteen ja virtuaaliteknologiaan.

Moni puhuja huomioi joustavien tilojen äänimaailmat. Meri Kytö Tampereen yliopistosta soitti nauhalta esimerkkejä kirjastojen äänistä ja puhui asiakkaiden odotuksista. Miltä kirjaston kuuluu kuulua? Kaikki mitä teemme, tuottaa ääntä. Ääni on kommunikaation väline – ja monella äänellä on tietty tehtävänsä.

Ennen kirjastot olivat monumentaalisia instituutioita, joissa suosituin sana oli hysssss. Nyt kuljetaan urbaanin kahvilamiljöön suuntaan, vaikka hiljaiset tilat ovat yhä monien toiveissa. Henkilökunnan kannattaa kuunnella kirjastonsa ääniä ja kävijöiden palautetta ja tehdä konkreettisia, usein aivan pieniäkin asioita miellyttävän äänitilan puolesta.

Teknologia apukäsinä

2010-luvun loppupuoli on kiihkeän kehityksen aikaa. Konferenssipäivinä kävijät saivat tutustua Oodiin virtuaalisten lasien tuottaman elämyksen kautta. Sakari Salli kertoi virtuaalisen mallinnuksen apukeinoista suunnittelun osana. VR-Oodin avulla myös ulkotila aukeaa ja näyttää tulevaisuuden Töölönlahden. Lue lisää aiheesta: Virtuaalinen Oodi.

Sakari Salli näyttää, kuinka virtuaaliteknologialla voi nähdä esimerkiksi ikkunoista saapuvan auringonvalon vaikutukset kirjastotilassa.

Sakari Salli näyttää, kuinka virtuaaliteknologialla voi nähdä esimerkiksi ikkunoista saapuvan auringonvalon vaikutukset kirjastotilassa.

Cristina Anderssonin kiehtova puheenvuoro robotiikasta avasi uusia näkökulmia. Robottien tulo osaksi palvelustruktuuria on kalleuden vuoksi ollut yllättävänkin hidasta. Andersson silti sanoo, että teknologia saapuu nopeammin kuin ymmärrämmekään.

Ihmisillä on huoli siitä, vievätkö robotit työmme. Anderssonin mukaan oppimaan kykenevät robotit työskentelevät ihmisten rinnalla ja oppivat meiltä. Ihmiset löytävät aina tehtävänsä. Robottien tehtävä on olla tehokkaita: ne omaksuvat valtavia tietomääriä, eivät pidä lomia, pärjäävät ilman kahvia, ovat aina terveitä eivätkä jurputa toisten selän takana.

Cristina Andersson esitteli maailman robottikokeiluja. Robottiteknologia saapuu kirjastoon Suomessakin lähitulevaisuudessa.

Cristina Andersson esitteli maailman robottikokeiluja. Robottiteknologia saapuu kirjastoon Suomessakin lähitulevaisuudessa.

Sara Jorgensen Herningin kirjastosta Tanskasta esitteli uuden digitaalisen kirjastomallin, jossa nettisivulla on oma kirjastoisäntä tai -emäntä ja jossa kirjat ovat esillä kuin Netflix-valikoimassa selattavana ja lainattavana.

Vertaiskannustusta

Konferenssin helmiä olivat eri maiden kirjastojen puheenvuorot. Oman Oodin kehitystä on hyödyllistä verrata muihin uusiin kirjastoihin.

Kööpenhaminan pääkirjaston Sanne Caftin puheenvuoro nostatti ajatuksia. ”Kööpenhaminan malli” on tiukka ja ronskiin karsimiseen pohjautuva. Henkilökunta yksinkertaistaa ja suunnittelee kaiken uudestaan, opettelee kieltäytymään turhista tehtävistä, omaksuu vauhdilla uusia rooleja ja vähentää yksilökohtaista palvelua. Kaikessa on jaksettava joustaa.

Monissa kirjastoissa, kuten Tanskan Aarhusin Dokk-1:ssa, ollaan huomattu, että kumppanit ja kävijät haastavat kirjaston kaiken aikaa. Ihmismassat ja rakennuksen muunneltavuus eivät ole helppoja hallittavia. Belgialaisen Ghentin kirjaston Krist Biebauw mainitsi saman kuin moni muu: kaupunkilaisten reitit rakennuksissa ovat yllättäneet suunnittelijat. Ne ovat usein vastoin odotuksia.

Loppujen lopuksi kaikkien uusienkin kirjastojen kohdalla kyse on yhä joukosta tarinoita. Nizar Keblawi Malmösta kertoi tarinatyöpajoista maahanmuuttajalasten kanssa, kaukaisin vieras Marian Morgan-Bindon Australian Gold Coastista taas suuren maan yhteisöllisyydestä.

Tarinat pysyvät osana kirjastoja, koska luomme uusia itse lisää. Islannin Akureyrin kirjastonjohtaja Hólmkell Hreinsson tiivisti koko konferenssin lauseeseen: ”Kirjastot muuttuvat, ihmissydän pysyy aina samana.” Haluamme olla yhdessä, osana tarinaa.

Katso koko konferenssin puheenvuorot: kirjastokaista.fi

Teksti: Siru Valleala
Pääkuva (Meri Kytö): Sampo Matikainen/Hanna Hopea

Oodissa on helppo hengittää

Uuden ajan kirjastoa rakennetaan uuden ajan rakennusvaatimusten mukaan. Oodi koostuu paitsi puusta, lasista ja teräksestä myös tiukkojen normien talotekniikasta, joka varmistaa miellyttävän vierailukokemuksen sisäilmaa myöten. Sisäilmalle on asetettu korkein mahdollinen puhtausluokkavaatimus, jonka ansiosta jo rakentajat työskentelevät terveessä sisäilmassa ja kirjaston käyttäjät saavat puhtaan ilman talon.

Tietokonemallinnuksessa ilmanvaihtoputket näkyvät paksuina ja valkoisina. Niiden asennuksista on tehty kaikkiaan noin 20 prosenttia. Muun talotekniikan runkoputkien asennus on edennyt vauhdikkaammin, sillä valmiina on jo 70 prosenttia kokonaisuudesta. LVI-suunnittelusta vastaa Ramboll ja urakoitsijana toimii Are.

Tony Lindholm istuu työpöytänsä ääressä ja näyttää tietokoneensa kuvaa.

– Tiukka puhtausluokkavaatimus P1 edellyttää, ettei ilmanvaihtojärjestelmään pääse rakennusvaiheessa epäpuhtauksia ja järjestelmä täyttää rakennuksen luovutuksessa korkeimmat sisäilmavaatimukset. Työskentelemme nyt näillä normeilla ja tuntuu, että kirjastossa voisi toimia vaikka sairaala, naurahtaa talotekniikasta vastaavan Aren projektinhoitaja Tony Lindholm. Hänen tietokoneensa ruudulla on näkyvissä ilmanvaihtoputkia, jotka on hiljattain asennettu toiseen kerrokseen.

Kellarissa on suuri teollisuusimuri, jonka imevä suutin on miehen päätä isompi.

Puhtausluokkavaatimuksen vuoksi kellarin tilat on alipaineistettu ja varustettu epäpuhdasta ilmaa imevillä laitteilla HEPA-suodattimineen (High Efficiency Particulate Air filter). YIT:n työnjohtaja Mansoor Ardam tarkastelee imurin suutinta.

Huoneen kokoinen ilmastointilaite täyttää konehuoneen.

Kaikissa koneissa on pölyä poistava tekniikka sekä ylipaine- ja alipainepuhaltimet. Toimintakokeissa koneet tullaan testaamaan geeliteippimenetelmällä, joka paljastaa geelin pintaan jääneet mahdolliset hiukkaset. Mansoor Ardam esittelee yhtä ilmanvaihtokoneista.

Maalarikin sisäilman asialla

Ennen kuin huoneelle voidaan antaa puhtausluokan P1-status, sen pinnat on pölysidottava. Se kuuluu maalarin tehtäviin. Maalarimestari Pasi Kalliokoski Lainisalo Rakennusmaalaus Oy:stä on työskennellyt Oodin parissa kesästä asti.

Pasi Kalliokoski seisoo valkoisen muuratun seinän edessä väriliitu kädessään, suunnitelmapaperi toisessa kädessä.

– P1-luokan takia kaikki huoneet ja kuilut pölynsidontakäsitellään. Se tehdään vesiohenteisella maalilla tai lakalla. Kaikki tuotteet ovat ympäristöluokaltaan parhaita mahdollisia, M1-luokiteltuja ja CE-merkittyjä, Pasi kertoo merkatessaan muuratun seinän tasoitettavaksi.

M1 tarkoittaa, että tuote on testattu puolueettomassa laboratoriossa eikä siitä kulkeudu kemiallisia päästöjä huoneilmaan. CE-merkintä kertoo EU:n direktiivivaatimusten täyttymisestä.

Suuren tilan katossa näkyy paljon putkia. Pasi Kalliokoski seisoo lattialla niiden alla ja maalaa kädet ylhäällä kattoa pitkän keppimäisen ruiskun avulla.

Pasin tehtäviin on viime aikoina kuulunut muun muassa toisen kerroksen katon maalaaminen ruiskulla mustaksi. Kattoon asennettu talotekniikka saa mustan maalin hieman myöhemmin. Putket häivytetään maalilla, sillä niiden peitoksi ei rakenneta alakattoa. Pasi työskentelee toistaiseksi yksin. Lisää maalareita on tulossa sitä mukaa kun väliseiniä saadaan pystyyn. Urakkaan kuuluvat koko kirjaston tasoitus- ja maalaustyöt.

Ensimmäiset julkisivuelementit paikoillaan

Oodi sai syyskuussa ensimmäiset julkisivuelementtinsä rakennuksen pohjoispäätyyn. Rekkakuljetukseen mahtui puolenkymmentä elementtiä kerrallaan.

Rakennuksen päätyyn pysäköidyn rekan kyydissä on suuria elementtejä. Niitä nostetaan nosturilla pois lavalta.

Tässä vaiheessa kyse on lopullisen puuverhouksen alle jäävistä, 280 millimetrin vahvuisista valmispaloista, jotka sisältävät lämpöeristyksen ja höyrysulun. Teräsrakenteisiin oli tehty kannakkeet elementtejä varten, joten palojen nostaminen paikoilleen sujui nopeasti. Kuva: Mansoor Ardam.

Seinäelementit on kiinnitetty pohjoispäätyyn.

Elementtien pintaan laitetaan myöhemmin puukoolaus lopullisen pintarakenteen kiinnittämistä varten. Koolaus varmistaa ilman kiertämisen puisen puuverhouksen takana ja toimii pohjan jäykisteenä. Julkisivuelementit toimittaa virolainen Timbeco Woodhouse Oü, joka vastaa myös vesikaton elementtien valmistuksesta.

Ilmakuva etelän suunnasta näyttää koko rakennuksen ja viereisen Töölönlahdenkadun.

Julkisivun lämpöeristäminen elementeillä jatkuu pohjoisesta itään eli Töölönlahdenkadun puolelle. Sen jälkeen on vuorossa eteläpääty, joka on toistaiseksi suojattu muoveilla. Pisimpään auki pidetään Kansalaistorin puoleista länsisivua, sillä sitä kautta rakennusmateriaalit viedään talon sisälle.

Aikataulutuksen ideana: etenee kuin juna

Uuden kirjaston mittavuus ja ainutlaatuisuus tekevät projektinhallinnasta vaativan. Jokaisen vaiheen on seurattava toistaan loogisesti ja sujuvasti, vaikka toisinaan vaaditaan ennenkokemattomiakin ratkaisuja.

Palaverihuoneen seinät on täytetty aikataulusuunnitelmalla, jonka pintaa täyttävät sadat värikkäät tarralaput.

Rakentamisen veturina toimii huolellinen työjärjestys, joka varmistaa, että pääurakoitsijan ja kymmenien aliurakoitsijoiden työt etenevät tarkoituksenmukaisesti.

– Hallitsemme aikataulua järjestelmällä, joka tunnetaan nimellä Location-based management system eli LBMS. Kunkin tilan työvaiheet tehdään peräperää, jolloin tila saadaan kerralla kuntoon, kertoo Mansoor Ardam. YIT:n slogan on painettu myös paitojen selkämykseen.

Tietokoneohjelman arkisena tukena toimivat värikkäät Posti-it-laput neuvotteluhuoneen seinillä. Ne tiivistävät etenemisen viikko viikolta.

Rakennuksen etualalla ulkona työvuoro on vaihtumassa, ja vastaan kävlee ryhmä miehiä työvarusteissaan.

LBMS-järjestelmä ideana on karsia turhat odotusajat. Kun esimerkiksi muurarit lopettavat tietyllä lohkolla osuutensa, maalarit tulevat nopeasti perässä. Kunkin alan työryhmät siirtyvät rakennuksella kohteesta toiseen ja kaikki ovat oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Näin monet työvaiheet ovat samanaikaisesti käynnissä, ja rakentaminen etenee kuin juna.

 

Teksti ja kuvat: Liisa Joensuu/Tmi Magic Words