Sillanjännitys alkaa lakulla ja laakereilla

Syksyn tullen työmaalla on alkanut eräänlaisen jännitysnäytelmän valmistelu: kellarin kattoon eli ensimmäisen kerroksen lattiaan jännitetään siltakansi. Se on osa kirjaston poikkeuksellista rakennetta, sisäsiltaa, joka kannattelee ylempiä kerroksia. Siltakanteen luodaan vaijereitten avulla jännite, joka parantaa rakenteen kantavuutta. Vaijeri muistuttaa kierrettyä teräslankaa ja ulottuu kymmenien metrien matkalle.

Jännitysnäytelmässä draaman kaareen on sisällytetty käänne, jota maallikot eivät osaisi odottaa: vaijereitten kiristämisen jälkeen lattia ei olekaan stabiili. Insinöörit sen sijaan tunnistavat liikennesilloistakin tutun juonen: siltakanteen tehdään suunnitellusti pieni liikkumavara, jotta rakenne kestää lämpötilanvaihteluja. Sisätilaan jäävässä sillassa liikkumavaran tarve ei ole suuri, mutta siihen on hyvä varautua, ja rooliin tarvitaan laakereita. Yksi näytelmän ohjaajista on kuvassa näkyvä rakennusmestari Kari Suomala.

Pitkän rautakehikon sisällä kulkee mustia nauhoja.

Kellarin holvi eli katto valetaan keltaisten muottilevyjen varaan. Ne puretaan, kun betoni on kuivunut. Pitkää metrilakua muistuttavat jännitysvaijerit on asennettu muottien väleihin omille orsilleen, ja niitä ympäröivä raudoitus saa sekin päälleen betonia. Kuvassa näkyvät jännitysvaijerien passiivipäät, mikä tarkoittaa sitä, että niihin vedetään jännite vastakkaisesta, pohjoisesta päästä.

Maan tasalla on suuri kenttä, jonka päällä näkyy keltaisia vanerilaattoja ja niiden päällä rautaristikkoa.

Vuosi sitten syyskuussa tontilla kuopaistiin ensimmäiset kauhalliset multaa ja hiekkaa. Kellarin rakentamisen jälkeen työmaalla on palattu siihen, mistä lähdettiin liikkeelle eli maan pinnalle. Kellari on jäänyt piiloon valumuottien ja raudoitteitten alle, eikä satunnainen vierailija välttämättä arvaisi, että alla ovat kellarin betonirakenteet pilareineen, väliseinineen ja hissikuiluineen, salaojajärjestelmä ja pumppaamo sekä esimerkiksi ajoramppi ja lastauspiha. Kellaria ympäröivää kapeaa kaivantoa täytetään hiekalla koko ajan lähemmäs maan pinnan tasoa, sillä kellarin ulkoseiniä kiertävistä vesieristeistä eli bitumihuopakerroksista sekä lämpöeristeistä on valmiina jo 80 prosenttia.

Kaksi miestä seisoo neonkeltaisissa työtakeissaan suuren vanerikentän päällä.

Muotitus ulottuu suurena kenttänä etelästä pohjoiseen. Kiivain työvaihe on raudoittajilla, sillä valutahti on kova ja betoniautot käyvät kääntymässä työmaalla yksi toisensä perään. Kuvassa työmaan johto vaihtaa kuulumisia havainnoistaan.

Työmies työntää konetta, joka hiertää sementoitua pintaa muotteina toimivien puurakennelmien välissä. Taustalla työmiehet tekevät samaa työtä käsityökaluilla.

Valutyöt ovat käynnistyneet eteläpäässä eli maanvaraisella osuudella. Yhtenä päivänä betonia voidaan valaa hyvinkin 200 kuutiota. Betonia hierretään tasaiseksi sekä koneella että käsin. Sanomatalon edustalla kaivurit nostelevat pois kaivantoa tukeneen ponttiseinän osia.

Laakerit mahdollistavat siltakannen liikkeen

 

Maallikko mieltää laakerit helposti pyöreiksi kuulalaakereiksi, mutta sellaisista ei sillanrakennuksessa ole kyse.

– Siltakannen liikkumisvara hoidetaan laattamaisten laakerien avulla, jollaisia käytetään myös autoliikenteelle tarkoitetuissa silloissa. Liikennesilloissa varaudutaan lisäksi suuriin lämpötilanvaihteluihin eli siihen, että siltakansi venyy helteillä ja kutistuu pakkasilla, ja pitkissä silloissa on myös liikuntasaumalaite. Se pitää pienen kolahduksen, kun laitteesta ajetaan yli autolla. Ilman liikuntasaumalaitetta sillan sauman kohdalle tulisi kelistä riippuen esimerkiksi 10 sentin rako. Kirjaston sillassa ei liikuntasaumalaitetta tarvita, koska silta on tasalämpöisessä tilassa, työmaan vastaava mestari Kyösti Kontio selvittää.

Teräslaatan päällä on kaksi koteloa, joihin voidaa asentaa sitakaaren pohjoinen pää.

Yksi jännitysnäytelmän nerokkaista juonenkäänteistä on sijoitettu tänne, tulevan terässillan päätykoteloitten alle. Kukapa olisi arvannut, että kotelokokonaisuuden ja sitä kannattelevan anturan väliin ujutettiin laattamaiset laakerit ennen kuin antura peittyi valumuottien ja raudoituksen alle. Kotelokokonaisuus lepää siis laakerien päällä ja pystyy tarvittaessa liukumaan viitisen senttiä. Se vaatisi kuitenkin noin 40 asteen lämpötilanmuutoksen.

Tietokoneella tehty värikäs kuva, jossa harmaana näkyvän laatan alla on päällekkäin kirkkaan vihreitä palikoita.

Tietokonemallinnuksessa kotelokokonaisuus näkyy sivuprofiilista. Laattamaiset laakerilevyt erottuvat kirkkaan vihreänä pinona kuvan keskellä. Ne muistuttavat mittasuhteiltaan leikkuulautasettiä. Liikkumista helpottaa se, että harmaana näkyvän teräspalkin ja vihreän laakeripinon välissä on teflonpinnoite. Suurimman laakerilevyn ja sen alla sinisenä näkyvän betonianturan väliin on valettu erittäin lujaa juotosbetonia. Vaikka liikuntavara otetaan huomioon, ei hätää, kirjaston lattian ei ole tarkoitus liikkua kuin Linnanmäen Vekkulassa ikään.

Laakereitten ja lakun lisäksi Luke

 

Kirjaston työmaa on yllättävän kansainvälinen. Nosturinkuljettaja tulee Kuubasta, ja eri rooleihin on saatu väkeä niin Venäjältä kuin Marokosta.

– Rakentaminen kansainvälistyi jo ennen IT-alaa. Työmaillamme on ollut väkeä eri puolilta maailmaa vuosikausien ajan, Kyösti Kontio sanoo.

Nuorimies oranssissa työtakissa ja keltaisessa kypärässä on kumartunut mittaamaan eristettä.

Uusimpia tulokkaita kirjaston työmaalla on australialainen Luke Parsons. Nuoren miehen toi maahan rakkaus eli suomalainen tyttöystävä, jonka kanssa asuttiin aluksi Australiassa. Luke on ajanut erilaisia työkoneita hiilikaivoksella. Työpaikka kirjaston työmaalla löytyi tyttöystävän isän kautta.

– Työn puolesta sujuu mukavasti, mutta talven tulo pelottaa. Olen kuullut, että se olisi vain pukeutumiskysymys. Jos selviän talvesta, uskon selviäväni Suomessa muutoinkin, hän arvelee.

Pukeutumiseen hän on jo saanut opastusta: syyskuussa ei kannata lähteä töistä shortseissa ja varvastossuissa.

 

Teksti ja kuvat: Liisa Joensuu/Tmi Magic Words


Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailFacebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail