Keskustakirjasto mukana mainiolla Lavaklubilla

”Kaatuvatko puut kun mä huudan sun nimeä pitkään, spiraaliin jääkö pyörimään…” Vaalea nainen lavalla antaa äänensä kohota, kitara toistaa rytmin. Yleisö eläytyy jokaiseen sanaan.

Kansallisteatterin Lavaklubilla järjestettiin 17. toukokuuta Kirjoitin tämän Sinulle -ilta, jossa muusikot Laura Moisio ja Jarkko Martikainen esittivät akustisesti kappaleitaan. He myös kertoivat taustoja niiden synnystä. Klubi-ilta lähetettiin suorana kotisohville Kirjastokaistalta ja Yle Areenasta.

Keskustakirjasto osallistui pilottikokeiluna klubin järjestämiseen osana Kirjastokaistan ja Ylen yhteistyökuviota. Samanlainen välitön, sanoista ja sävelistä innostuva tunnelma on helppo kuvitella tulevan keskustakirjastonkin tiloihin. Tätä lisää!

Illan juonsi toimittaja Marko Gustafsson Yleltä. Alkuun Tampereelta saapunut laulaja-lauluntekijä Laura Moisio ja YUP-yhtyeen keulakuvana tutuksi tullut Jarkko Martikainen tarinoivat omasta suhteestaan kirjoittamiseen, luomiseen, kirjastoihin ja kirjallisuuteen.

Muusikot sanojen faneina

– Iltasatu oli lapsena hyvin tärkeä. Kirjastossa kävin usein kuuntelemassa luurit päässä musiikkia ja laulamassa mukana varmasti piinallisen kuuloisesti, kertoo Moisio.

– Luen paljon, ja kerään aina talteen hyvät runot. Biisi lähtee sävelestä, ja sitten pyörittelen sanoja. Musiikissani on sinisenmustia sävyjä, enkä kai ole vielä onnistunut tekemään iloista laulua! Moisio nauraa.

Jarkko Martikainen tavasi Veikko Huovista jo alle kouluikäisenä, ja hänen kappaleisiinsa kirjallisuus liittyy usein.

– Moni lauluistani on inspiroitunut alunperin kirjoista, kuten kappale Passiivista vastarintaa Svetlana Aleksijevitšin romaanista Tšernobylistä nousee rukous ja Sikamusiikkia George Orwellin Eläinten vallankumouksesta, Martikainen sanoo.

– Hienointa on saada ideansa sellaiseen asuun, kuin toivoikin. Joskus taas käy niin, että yöllä luotu mestariteos osoittautuu aamulla täysin muuksi. Avainasia on, että kun tekee paljon, on seassa ehkä jotakin hyvää.

– Minulle on tärkeää, että kappaleissa on jokin laajempi juttu. Laajempi kuin vaikkapa pirullinen darra. Koska oma tylsä elämä ei yleensä riitä lähteeksi, voi yhdistellä muiden ihmisten kokemusten kanssa summauksen.

Maiju Laitanen ja Mari Tikkamäki saapuivat Lavaklubille Jarkko Martikaisen ihailijoina.

Maiju Laitanen ja Mari Tikkamäki saapuivat Lavaklubille Jarkko Martikaisen ihailijoina.

Letkeitä säveliä tuvan täydeltä

Musiikki täyttää Lavaklubin. Ensin esiintyy Laura Moisio, jonka kitaralla itse säestetyt kappaleet sisältävät tärkeitä ja kauniita tarinoita. Lauluissa, joiden tekemisestä Moisio sekä kertoo että myös usein vaikenee, yhdistyy kuulas ääni haikeisiin säveliin ja synkkiinkin lyriikoihin. Esimerkiksi kappale Sinä et kuulu tähän maahan kertoo vaikeudesta, jopa mahdottomuudesta löytää paikkaansa maailmassa.

Jarkko Martikaisen kappaleissa on niin ikään rajuja tarinoita ja paljon sisältöä. Martikainen kertoo saaneensa ideoita myös unien kautta. Tai sitten Citymarketissa.

– Näin painajaisen, jossa talo paloi. Tein aiheesta biisin, joka alkaa: ”Unessani talo syttyi palamaan.” Pääsin siis hyvin helpolla, kaikki tuli annettuna! Citymarketissa taas saattaa päähän pälkähtää jokin melodia. Pitää hetki miettiä, että onko tämä Haddawayta. Sitten tajuaa, että ei, kyllä se on ihan minun omani!

Yhteensä parinkymmenen kappaleen keikka sujuu Martikaisen osalta letkeän sanailun lomassa kohti päätöstään, jossa duo esittää yhdessä Martikaisen hienon kappaleen Hämärän peitossa. Sitten paketoidaan hyvin sujunut suora lähetys.

Tyytyväistä klubiporukkaa

Lavaklubilla ensimmäistä kertaa olevat Maiju Laitanen ja Mari Tikkamäki kertovat syyksi saapumiseensa Jarkko Martikaisen.

– Olemme olleet usealla hänen keikallaan, ja tämä konsepti kuulosti kiinnostavalta. Kappaleissa kuuntelemme eniten lyriikoita, mikä johtuu varmasti siitäkin, että olemme opiskelleet kirjallisuutta. Yhdessä musiikin kanssa syntyy kokonaistunnelma.

Laitanen ja Tikkamäki ovat muuttaneet hiljattain Helsinkiin Jyväskylästä.

– Tämä kaupunki ja sen kirjastot ovat vielä aika uusia. Kallion kirjastossa käydessäni minua pyydettiin mukaan aikuisten satutunnille. Tuli mukavan tervetullut olo, kertoo Tikkamäki.

– Keskustakirjaston saapuminen on hyvä asia, ja toivon panostusta myös lähikirjastoihin. On mukavaa, että kirjastossa on muutakin kuin kirjoja, vaikkapa tällaisia tapahtumia, toteaa Laitanen.

Illan isäntä Marko Gustafsson on tyytyväinen klubiin, joka kasattiin lopulta hyvin nopeasti.

– Tämä oli aivan uudenlainen kokemus. Kun saimme tiedon vapaasta Lavaklubi-illasta, tuli hoppu. Meillä oli noin kuukausi aikaa järjestelyyn. Valinnat menivät nappiin – Lauran ja Jarkon tunnelmat sopivat hienosti yhteen, toisiaan tukien. Tärkeää oli saada mukaan sanoihin panostavia lauluntekijöitä, ja ihanaa keskustelua aiheesta syntyikin.

– Yle ja kirjastohan ovat samalla agendalla, esittämässä kulttuuria. Striimaus jännitti kellotuksen ja kaiken tekniikan puolesta, mutta hyvin sujui. Toivon, että voimme jatkaa konseptia yhdessä kirjaston kanssa. Tuo aivan omanlaisensa ilmapiirin, kun ihmiset ovat saapuneet paikalle täysin tätä varten. Projektissa yhdistyivät hyvä tahto, into ja usko!

Teksti ja kuvat: Siru Valleala

 

Jarkko Martikainen – Hämärän peitossa -sanat:

http://www.songtexte.com/songtext/jarkko-martikainen/hamaran-peitossa-63599a43.html

Lisätietoa:

Kirjastokaista

Kansallisteatterin Lavaklubi


Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailFacebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail