Pieniä suuria ideoita digitaaliseen suunnitteluun

Kutsuimme tuvan täyteen vieraita Kiasman seminaari-tilaan perjantaina 21.3. Odotimme paikalle digikulttuurin osaajia ideoimaan sisältöjä ja toimintoja yhteisölliseen digitaaliseen kirjastoon. Yhteinen työpajamme sai mielen hyvällä tavalla porisemaan.

Osallistujat edustivat laajasti eri sektoreita ja aloja start-up-yrityksistä yliopistoihin, kehitysosaajista mediaan sekä informaatiomuotoilusta kaupunkitietoon.  Päivän aikana kuultiin kiinnostavia case-esimerkkejä digitalisoitumisen ja verkkopalveluiden alalta sekä suunniteltiin niiden inspiroimana uuden ajan kirjaston digitaalisia ratkaisuja. Tavoitteena oli tunnistaa kehityskelpoisia ideoita ja yhteistyömalleja keskustakirjastoa ajatellen, mutta myös ruokkia keskustelua digitaalisen kulttuurin suuntauksista yleensä. Ajatuksenamme oli, että jokainen osallistuja voisi löytää tilaisuudesta tuliaisia omalle työpöydälle – hyödyllisiä uusia avauksia.

Tulevaisuuden ajattelutaitoa ammennettiin ”laatikon” ulkopuolelta

Speed Notes-esittelyissä pääsivät ääneen Forum Viriumin Älykäs kaupunki- ja Pinta-hankkeet, DS Nordicin Digital signage –osaaminen, Digilen Forge –palvelupaja sekä Yleisradion kansalaisille avaamat sisällöt. Esiteltävät hankkeet oli valittu mukaan sen perusteella, että niissä kaikissa oli yhtymäkohtia keskustakirjaston suunnitteluhaasteisiin.

Älykäs kaupunki -hankkeessa kehitetään sähköisiä kaupunkipalveluita. Koko kaupunki hyötyy uusista innovaatioista: kaupunkilaiset uusista sähköisistä palveluista, kehittäjät työkaluista sekä rajapinnoista palveluiden kehittämiseen, ja yritykset uusista liiketoimintamahdollisuuksista. ”Hankkeessa panostetaan vahvasti myös julkisen tiedon avaamiseen”, kertoivat Forum Viriumin Pekka Koponen ja Susanna Ollila.  Koponen ja Ollila kertoivat seuraavansa mielenkiinnolla keskustakirjasto-hankkeen etenemistä ja toivoivat, että siitä tulisi nk. ”älykäs kaupunki pienoiskoossa”.

Videoseinät, infonäytöt ja erilaiset kosketusnäytöt lisääntyvät kaupoissa, toimistoissa ja julkisissa tiloissa. Digitaaliset näyttöratkaisut tulevat olemaan yksi tapa tehdä keskustakirjaston rikasta sisältötarjoomaa ihmisille tutuksi ja näkyväksi. ”Digitaalisten näyttöjen vuorovaikutuksellisuus lisääntyy ja ne ovat yhä useammin yhdistettävissä käyttäjien älypuhelimiin ja tabletteihin. Tämä suuntaus avaa paljon uusia mahdollisuuksia, myös keskustakirjaston digisisältöjen suunnittelun kohdalla”, arvioi DS Nordicin Olli Ilmolahti.

Forge-palvelupaja on digitaalisten palveluiden kehityslaboratorio, joka tarjoaa kokeilualustan ja palvelumuotoilun työkaluja. Forgen yhteyteen syntyvä yhteisö luo uutta digitaalisten palveluiden kulttuuria – se jakaa uusimmat virtaukset ja parhaat käytännöt. ”Osaajat näyttävät mallia ja kannustavat muita tekemällä oppimiseen avoimessa toimintaympäristössä kuten toivottavasti myös tulevaisuuden keskustakirjastossa”, kertoi Digilen Pia Erkinheimo. Erkinheimo kannusti keskustakirjaston suunnittelijoita käyttäjälähtöiseen ajatteluun digitaalisten palveluiden suunnittelussa.

Yle puolestaan on käynnistänyt syksyllä 2013 nk. ”metatietohankkeen”. Hanke tähtää siihen, että asiakkaat löytävät Ylen sisällöt verkossa helpommin ja rikkaampina kokonaisuuksina – tavoite, johon myös kirjasto pyrkii omien sisältöjensä osalta. Aleksi Rossi kertoi elävästi Ylen ”avautumisen” askelmerkeistä. Ylen hankkeen tavoitteena on luoda teknologia, työkalut ja toimintatavat, joilla voidaan koostaa ja tarjota rikkaampia sisältökokonaisuuksia eri aiheista yli Ylen eri “siilorajojen”: ääntä, kuvaa ja tekstiä eri kanavilta, eri toimituksista, eri aikakausilta. Paljon oli saatu lyhyessä ajassa jo aikaan, kuten vaikkapa Uutisvahti-palvelu tai Ohjelmaopas.

Open space –osuus antoi äänen kaikille osallistujille

Open space -työpajaosuus haastoi osallistuja ratkomaan seitsemää eri teemakysymystä keskustakirjaston suunnitteluun liittyen:

  1. Miten keskustakirjasto näkyy ihmisten omilla laitteilla, kirjastotilassa ja kaupungilla?
    • Miten kirjaston rikas sisältötarjooma tehdään näkyväksi?
    • Lukukokemusten jakaminen?
    • Miten kirjasto voisi toimia digitaalisena fasilitaattorina?
  1. Opasteiden, orientaation ja sisätilanavigaation uudet mahdollisuudet
  2. Miten itse haluaisit toimia keskustakirjastossa?
  3. Miten kirjasto voisi avata/esitellä/pitää huolta kansalaisten luomista sisällöistä?
  4. Mikä on kirjaston rooli avoimen datan/ kaupunkitiedon solmukohtana?
  5. Minkälaisia työskentelytiloja keskustakirjaston pitäisi tarjota kaupunkilaisille ja toimijayhteisöille? Varustelutaso?
  6. Mitä toiveita yhteistyöstä on jo nyt?

Tässä parhaita paloja saamistamme vastauksista:

  • Tärkeää rakentaa rajapintoja, joiden kautta kirjaston tiedot (kirjastojärjestelmädata, tapahtumat, jutut jne.) ovat saatavilla kolmannen osapuolen sovelluskehittäjille. Siis samaan malliin kuin HSL ja Yle toimivat nyt. Muuten riskinä on tukehtuminen laitteistofragmentaation alle. Kolmannet osapuolet voivat myös saada uudenlaisia oivalluksia ja kehittää (avointa dataa hyödyntämällä ja eri datalähteitä yhdistelemällä) sellaisia palveluja, jotka eivät välttämättä tulisi viraston (kirjaston) mieleen tai taidot/resurssit eivät riittäisi. Rajapintoja pitäisi siis kyetä hyödyntämään siten, että ne mahdollistavat uusien ja kestävien palveluiden kehittämisen.
  • Koetettava luoda kehittäjäyhteisö eri teemojen ja kokonaisuuksien ympärille. Mentävä mukaan jo olemassa oleviin yhteisöihin ja toimittava niissä aktiivisesti. Varattava jatkossa resursseja kehittäjäyhteisön pyörittämiseen. Pelkkä pystyttäminen ei riitä, vaan juuri pyörittäminen vaatii resursseja ja aktiivisuutta.
  • Tarjotaan ihmisille työskentelytiloja, joissa he voivat digitaalisten ratkaisujen (pintojen, työskentelyalustojen jne.) kautta jakaa projektejaan, hakea niihin osaajia, pyytää ratkaisuja ongelmiin, viestitellä. Tarjotaan myös mahdollisuus muille jatkaa omia keskeneräisiä projekteja. Voisi olla mahdollisuus vahvistaa yhteisöllisyyttä freelancereiden, start upien yms. keskuudessa ja luoda siten lisäarvoa elinkeinoelämälle.
  • Koulut ja opetus on parhaillaan suuressa murroksessa, esimerkiksi oppimateriaalit menevät pilveen. Kirjastolla voisi olla rooli tukemassa koulua tässä murroksessa ja uusi rooli tulevaisuudessa. Kirjasto on perinteisesti toiminut kulttuurin ja opetuksen välimaastossa -> voisi luontevasti toimia välittäjänä. Mutta miten?
  • Hyödynnetään automaattista asiasanoitusta ja automaattisia, personoituja suositteluja sisällön kohdistamisessa näytöillä ja mobiililaitteilla oikein. Näytöillä voidaan hyödyntää henkilöntunnistustekniikoita (esim. sukupuoli, ikä anonyymisti), omilla laitteilla henkilökohtaisia profiileja. Lisäksi voidaan hyödyntää paikkatietoa ulkona tai sisällä esitettävien sisältöjen räätälöintiin. Läsnäolotiedon hyväksikäyttö: ”Liikut tällaisella seudulla, sinua voisi kiinnostaa tällaiset jutut.”
  • Kysymykseen ”mitä tietoja voisit itse antaa kirjaston hyödynnettäväksi sinun opastamisessa? esim. lainaushistoria, tilojen käyttö,  asuinpaikka jne.” suurin osa osallistujista oli valmis antamaan paljonkin henkilökohtaisia tietojaan kirjaston käyttöön. Kirjasto koettiin luotettavana tahona, joka ei käytä tietoja mainostamiseen, spämmäämiseen tms.
  • Kännykkää ei käytetä mielellään sisätilanavigoinnissa. Myöskään opastukseen liittyviä kännykkäsovelluksia pidettiin monilta osin turhina. Omiin päätelaitteisiin otettaan mielellään infoa kirjastosta kirjaston ulkopuolella, mutta ei välttämättä enää kirjaston tiloissa. Lisätyn todellisuuden hyödyntäminen kirjastotilassa omalla päätelaitteella kuitenkin katsottiin mielenkiintoiseksi ajatukseksi. Sen sijaan kirjaston tarjoamat, keskustakirjastoa varten suunnitellut navigointilaitteet voisivat olla käytännöllisiä. Vrt. ruokalista-tabletit ravintoloissa.
  • Keskustakirjaston digikokemuksen tulee syntyä jo ennen rakennukseen saapumista.
  • Kirjaston ei tule opastaa ja markkinoida kauppakeskusmaisesti. Opastuksen tulisi olla ennemminkin pedagogista kuin ”tuputtavaa”
  • Digiseikkailu aikuisille (leikin läsnäolo). Elementtejä partiojutuista. Digiä ja ei-digiä.
  • Maailman hahmottaminen. ”Haluan ymmärtää Lähi-idän kriisiä ja olen valmis lukemaan 100 sivua”. Kirjasto: ”Valitse nämä lähteet, nämä kappaleet, nämä verkkosivut”. Mutta ei vain yhden kirjastoauktoriteetin valintoja (crowdsourcing).

 

Tutustu tarkemmin!

 

 

Keskustakirjasto kiittää kaikkia osallistujia ajatuksista, ideoista, läsnäolosta ja hienosta tunnelmasta!

 

Teksti: Virve Miettinen
Kuvat: Helsingin kaupunginkirjasto


Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailFacebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail