Varhaiskasvattajien painava sana

Pedagogeille suunnatussa työpajassa keksittiin monta ideaa luoda keskustakirjastosta lasten ja perheiden mansikkapaikka.

Kaupunkilaisperheiden urbaani leirinuotio, jossa sukupolvet kohtaavat… Kattopuutarhassa kasvien ja kaunokirjallisuuden viljelyä… Iso keskustaleikkipuisto kirjaston pihalla…

Helsingin Annantalolla sanottiin piut paut räntäpyrylle ja waut keskustakirjastohankkeelle, kun joukko lasten parissa työskenteleviä pedagogiikan ammattilaisia kokoontui suunnittelutyöpajaan. Millainen tila uusi kirjasto voisi olla lapsille, perheille – kaikille sukupolville yhdessä?Tähän kysymykseen etsittiin vastausta Idepro-verstaassa. Miettimässä mukana oli toimijoita monelta eri lasten kulttuurityön saralta Koulukinosta Mediametkaan ja Annantalolta sanataidekouluihin. Kukin pöytäryhmä sai valikoida neljä tärkeintä osa-aluetta, jotka tulisi ottaa huomioon keskustakirjaston suunnittelussa. Yhteisen, innokkuutta henkivän keskustelun pohjalta esiin piirtyivät neljä aihepiiriä.

Taiteenlajista toiseen, kokijasta tekijäksi

Kirjasto tuo yhteen monet eri taiteenlajit. Siellä genrerajojen ylittäminen on helppoa: voit hypätä kuvasta tekstiin ja tekstistä multimediaan. Myös asiakkaan rooli voi kirjastossa laajentua kokijasta tekijäksi kirjastossa. Kirjasto voi tarjota lapsille ja perheille tapoja olla mukana tuottamassa taidetta ja kulttuurikokemuksia itse. Keskustakirjastossa oman luovuuden voi tuoda muiden nautittavaksi esim. lastenlauludemon, esityksen tai videon muodossa. Toisaalta kirjastosta voisi saada eväitä myös taidekokemusten tulkintaan. Esimerkiksi elokuvan katsominen kirjaston elokuvateatterissa voisi sisältää yhteisen purkuhetken, jossa pohdittaisiin elokuvan herättämiä kokemuksia.

Pedagogit painottivat asiakkaan aktiivista roolia. Keskustakirjastossa asiakkaiden ja kaupunkilaisten osaaminen ja taidot voivat olla isosti esillä. Siellä ei tarvitse pelätä, että ideoita varastetaan. Sen sijaan innostumme toisistamme ja se on suuri lahja. Koko talo toimii avoimen tilan periaatteella, jossa sisältöjä luodaan kumppaneiden ja käyttäjien kanssa yhdessä. Keskustakirjastosta kaupunkilaiset saavat eväitä myös taiteen ja kulttuurin tulkintaan.

Kirjaston ydin esiin

Keskustakirjaston katolla kasvaisi unelmien puutarha. Lapset voisivat itse etsiä tietoa kasveista, istuttaa siemeniä ja myöhemmin seurata kasvien kasvua. Kyseessä olisi kaupunkilaisten yhteinen piha, kasvun ja oppimisen piha. Koko kirjasto itsessään olisi avoin oppimisympäristö. Tieto versoisi, ja sitä vaalittaisiin kirjastoammattilaisten ammattitaidolla. Myöskään itse kirjainta, sanaa ja kirjaa kaiken takana ei saa unohtaa. Kirjaston tavoite on ja sen tulee olla lukutaidon ja medialukutaidon, sekä vastuullisen tiedonhaun kehittäminen.

Nettisukupolven tiedonhankintataitoja pitäisi parantaa ja kriittisen tiedonhankinnan kykyä lisätä.  ”Kirjanatiivit” voivat varmistaa sen, ettei tulevaisuuden tietoympäristö muodostu diginatiiveille liian ohueksi ja yksipuoliseksi. Suomessa maailman lukutaitoisimmasta kansasta ollaan oltu ylpeitä jo pitkään – entä tulevaisuudessa? Lisäksi kirjasto voisi olla paikka, jossa vaalitaan lukutaidon lisäksi myös ”sanan säilää”, kirjallista itsensä ilmaisua ja tarjotaan mahdollisuuksia sanataiteeseen, joka on Suomessa harrastuksena jäänyt vähän kuvataiteen ja musiikin jalkoihin.

Yhteinen tila koko perheelle

Kirjaston tulee tarjota mahdollisuus käydä dialogia lapsen ja vanhemman, koko perheen ja eri sukupolvien välillä. Kirjastossa voisi olla tiloja, toimintaa ja mahdollisuuksia perheille yhdessä. Tarvitaan kanavia myös isien ja poikien kohtaamisille.”.

Ryhmätyöläiset visioivat urbaanin nuotioillan, johon voisivat osallistua perheet isovanhempineen ja sukulaisineen. Läsnä olisi osallistujien lisäksi satua, historiaa ja yhteisöllisyyttä. Perheille tahdotaan yhteistä tekemistä työpajojen, tapahtumien ja tekemisen muodossa. Kirjasto keskustassa tulee olemaan myös piipahduspaikka ja pesäkolo useille kulttuureille, monikulttuurinen kaupunkimosaiikki. Tärkeää on muistaa tasa-arvo ja sen edistäminen: kirjasto voi tarjota jokaiselle jotakin.

Kirjasto suurena leikkipaikkana

Keskustassa ei ole kunnollista leikkipuistoa. Kirjaston yhteydessä voisi olla leikkipuisto, joka suomalaisen muotoilun tuotteena toimisi myös nähtävyytenä turisteille. Lapsi käsittelee kaikkia asioita leikkimällä, joten kirjasto itsessään voi olla kuin suuri leikkipaikka, jossa kokeilun ja oivalluksen ilo johdattaa lapsen peremmälle oppimisen maailmaan. Tilan koko taas mahdollistaisi suuret lastentapahtumat, jotka voitaisiin sähköisesti välittää reaaliajassa myös kirjastotalon seinien ulkopuolelle.

Leikki on lapsen työtä. Mielikuvituksellisuus ja leikkimielisyys saavat luvan olla esillä uudessa tulevaisuuden kirjastossa. Paitsi väreillä ja muodoilla, myös sisällöillä on merkitystä. Keskustakirjasto voisi olla paikka, jossa mielikuvitus elää samalla intensiteetillä, kuin lapsen leikissä. Selkeys ja turvallisuus, mutta myös mielenkiintoisesti muuntuvat tilat eri toimijoille luovat puitteet kirjastolle, jossa koko suuri perhe nimeltä kaupunki voisi leikkiä yhdessä.

 

Teksti: Siru Valleala ja Virve Miettinen
Kuvat: Virve Miettinen


Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailFacebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail