Keskustakirjasto kameran linssin läpi: nuorten näkökulma

– Hissillä neljänteen! opastaa vahtimestari. Pian istummekin jo nenä Helsingin kattoja viistäen toimintakeskus Hapen viihtyisässä yläkerroksessa odottamassa keskustakirjaston nuorille suunnatun työpajan alkua. – Putouksen viime jakso oli kelvoton, sanoo pajailemaan kutsuttu nuori lukiolainen vieressäni ja hymyilee kauniisti. Sitten hän katsoo odottavasti videotykin lamppuun. Valkokankaalle heijastuu päivän teema: ”KeskustakirjastoTulevaisuusverstas nuorille, metodina videomielipidekirjoitus”.


Nuoret signeerasivat videomielipidekirjoituksen

Paikalla ei ole aamu-unisten akatemia, vaan työskentely käynnistyy heti täydellä tohinalla. Joukko lukioikäisiä nuoria on haastettu mukaan työpajaan kertomaan unelmiansa tulevaisuuden kirjastosta videomielipidekirjoituksen avulla. Työpaja on toteutettu yhteistyössä toimintakeskus Hapen ja tuottaja Ismo Kiesiläisen kanssa. Menetelmän avulla nuoret voivat vaikuttaa kuvallisin keinoin keskustakirjaston sisältöihin ja palveluihin sekä saada oman mielipiteensä näkyviin. Videotöiden ohella keskustellaan kirjastohaaveista vapaasti ja annetaan energian virrata.

Päivän päätteeksi keskustakirjastoprojektin työntekijät ja kirjastotoimen apulaisjohtaja Saara Ihamäki katsovat valmiit videotuotokset ja keskustelevat yhdessä nuorten kanssa heidän toivomuksistaan.

Millaisia asioita nuoret painottavat, mikäli he saisivat suunnitella uuden kirjaston?

 

Kulttuurin korttelipiha Töölönlahdelle!

Makasiinit edustivat nykyiselle sukupolvelle sitä, mitä Lepakko edelliselle. Tulevalla polvella on selvästi myös kaipuu paikkaan, jota kutsutaan avoimeksi, julkiseksi kaupunkitilaksi ja johon jokainen voisi jättää oman jälkensä. – Jos Töölönlahdelle saadaan keskustakirjasto, siitä kasvaa elävä ”kulttuurin korttelipiha” lähinaapureinaan Kiasma ja Musiikkitalo, sanoo Aleksei, 17. – Voisimme mennä tekemään kirjastoon jotakin kivaa ja järkevää. Talvisin saatamme sovitella kenkiä Stockalla ihan vain siksi, että voisimme yhdessä istua lämpimässä sisätilassa kaupungin keskustassa. Kahvilat ovat opiskelijalompakolle aika kalliita, komppaa Meri-Tuuli, 17. Yhtä mieltä nuoret ovat siitä, että kaavailtu keskustakirjaston tontti on sijainniltaan mitä oivallisin.

Kannanotto yhteisöllisyyden puolesta?

– Nykyään sanotaan, että onni lähtee yksilöstä. Haluaisin lahjoittaa vähän rakkautta keskustakirjaston rakennusprosessiin, sillä uskon, että onni voi piillä myös yhteisössä. Kirjasto on ihmisten yhteinen paikka, sanoo Raakel, 17. Hmm, tällainenko on uusi ja vastuullinen Y-sukupolvi? – Keskustakirjaston kohtaamisaulaan tarvitaan joku sellainen yhteisöllinen kaupunkitaideteos, joka elää jatkuvasti ja jota kaupunkilaiset voivat päivittäin muokata haluamaansa suuntaan. Se voisi olla vaikkapa suuri seinä, jolle kaikenikäiset saisivat maalata oman muistonsa, miettii Meri-Tuuli.

– Kirjaston härdelleille ja häppeningeille voisi olla yhteistä se, että niihin voisi helposti osallistua ja että ne tulisivat lähelle ja olisivat intiimejä. Tarkoitamme sitä, että isot massatapahtumat eivät ehkä ole kirjaston omin juttu, niissä ei ole samalla tavalla sielu mukana, tuumivat nuoret yhdessä. – Lisäksi kirjaston pitäisi markkinoida tehokkaammin palveluitaan, sillä usein selviää vasta jonkin tapahtuman jälkeen, että sellainen ylipäänsä on ollut, Raakel toteaa.

 

Sekä rauhaa että rentoa rupattelua

Nuoret eivät pohdi pelkästään ”ihanaa ja fantsua”, vaan myös aivan arkisen olemisen puitteita. – Kuvitelkaa silmienne eteen tyypillinen kirjaston lukusali – kyllä niissä on paljon kehitettävää! Tulevaisuuden kirjastossa olisi hyvä olla akustisesti erilaisia tiloja: sekä ”puoliäänekkäitä” vuorovaikutustiloja, joissa tehdä ryhmätöitä ja jutella matikanläksyistä että hipihiljaisia lataamoita, joissa olisi mahdollisuus keskittyä itsenäisesti, sanoo Raakel.

– Kahvila olisi plussaa ja se, että syöminen kirjastossa olisi ylipäätään sallittu. Kahvilan pöydissä saisi istua, vaikkei ostaisikaan mitään, ja kirjaston kirjoja olisi mahdollista lukea myös kahvilassa, hän jatkaa. – Lisäksi tarvitaan sellaisia perusjuttuja kuin paljon luonnonvaloa, kasvillisuutta, pehmoisia lukupesiä sekä erilaisia pintoja ja värejä, miettii Meri-Tuuli. Nuoret toivovat kirjaston väriläiskiksi kevään vihreää, keltaista ja punaisen sävyjä.

Tilasta helppo ja toimiva

Eräs kokemus on monille yhteinen: isoon kirjastoon eksyy. – Tila on tärkeä juttu, onhan se ensimmäinen askel kirjastopalvelujen maailmaan, sanoo Meri-Tuuli. – Kirjaston palveluita, tapahtumia, sisältöjä ja aineistoja on usein hankala löytää. – Henkilökuntaa tulisi löytää tarvittaessa ja eksymisen hetkellä. Muutenkin olisi mukavaa, että henkilökuntaa olisi runsaasti, Aleksei sanoo. Epätoivoakin on koettu hyllyjen välissä kyykkiessä ja kirjojen nimekkeitä tihrustaessa. Nuoret painottavatkin tilan toimivuutta ja helppoutta. Tilojen pitäisi olla opastavia ja toimia parempina käyttöliittyminä palveluihin. Myös tilojen monikäyttöisyyttä, vaihtelevuutta ja viihtyisyyttä kaivataan.

– Toivon uudelle kirjastolle taitavaa arkkitehtia, Aleksei päättää.

Nuorten toivelista:

  • ekologisesti toimiva rakennus, jonka ympäristöystävällisyydestä kertoisivat myös tilan jatkuminen puutarhaan tai vaikka metsän mieleen tuovat seinämaalaukset ja värit
  • nuorten taiteilijoiden teoksia helposti nähtävissä ja myös lainattavissa
  • eleganssia esillepanoon sekä uusia, yllättäviä tapoja tehdä näkyväksi kirjaston aineistoja
  • kommunikoivat palvelut ja sisällöt: kirjasto on tasapuolisesti kaikille, ja myös sen palveluiden ja sisältöjen tulisi olla helposti löydettäviä ja saavutettavia
  • tehokas tiedotus ja markkinointi palveluista ja tapahtumista
  • edullinen kahvila, ravintola
  • mielekästä tekemistä nuorille kaupungin ytimeen, hyvät liikenneyhteydet merkittävä asia
  • osallistavia ja luovia työpajoja eri aiheista
  • harrastusryhmiä eri alakulttuureille ja ikäryhmille, ryhmät voisivat kokoontua kirjastossa ja ikäryhmiä voisi myös yhdistää, esimerkiksi lapset/nuoret ja ikäihmiset yhdessä
  • kutsuvia luku- ja rentoutumispaikkoja, paljon luonnonvaloa ja kasvillisuutta
  • laajempaa elämää kirjan ympärille, kuten kirjakirppis ja sanataide
  • harrastevälineiden vuokrausmahdollisuus, shakkipöytä
  • pidemmät aukioloajat, 24/7-tila
  • omia tapahtumia kirjaston lavalle, omille tuotoksille näkyvyyttä kirjaston kautta
  • tyynyhuone, jossa olisi pitkäkarvainen matto ja jossa voisi vaikka oikaista pitkäkseen sekä linnunpesä – tuoli tai vaikkapa suuri halaava karhu, jonka syliin voisi käpertyä, jos on ollut huono päivä
  • kirjaston kohtaamisaulassa kaupunkitaideteos, jonka tekemiseen voi osallistua joka päivä

 

Teksti: Siru Valleala & Virve Miettinen
Kuvat: Virve Miettinen


Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailFacebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail